Lue keskustelun säännöt.
Velat, nyt oikeasti. MIKÄ siinä lapsiperhe-elämässä on niin kauheaa?
08.04.2016 |
Perus mukava viikonloppukin saadaan näyttämään joltain helvetin esikartanolta. Ei teitä kukaan pakota lisääntymään mutta voisiko tuota esitystä jo vähän rajoittaa? Ette huijaa uhollanne ketään.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Se, että asuu jonkun kanssa, jossa on vastuussa noin 20 vuotta ja joka ainakin ensimmäiset 10 vuotta vaatii jatkuvasti jotain. Haluan voida olla omassa kodissani rauhassa ja olla vapaa menemään ja tulemaan ilman, että joudun asettamaan jonkun tarpeet 18 vuotta jatkuvasti omieni edelleni. Myös melu ja sotkuisuus ahdistaisi ja erityisesti meillä mahdollisesti ramppaavat kaverilaumat sekä lapsen harrastuksissa juokseminen, vaikka parempaakin tekemistä olisi. Puhumattakaan rahasta ja loppuelämän kestävästä huolesta. Se viikonloppu, josta puhut muistutti juuri kaikesta tästä.
Tulipa mieleen, että kaiken tämän "kärsineenä" nyt lasten aikuistuessa kaikki vastuu kuitenkin siirtyy heille. Kuvaamasi loppuelämän huoli on enemmänkin loppuelämän ILO :) Palkka kaikista näistä huolehtimisentäyteisistä vuosista. Mun lapset on sanoneet, että äiti me sit huolehditaan susta, kun olet vanha <3 On ihana asia, kun on omat tukijoukot loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että asuu jonkun kanssa, jossa on vastuussa noin 20 vuotta ja joka ainakin ensimmäiset 10 vuotta vaatii jatkuvasti jotain. Haluan voida olla omassa kodissani rauhassa ja olla vapaa menemään ja tulemaan ilman, että joudun asettamaan jonkun tarpeet 18 vuotta jatkuvasti omieni edelleni. Myös melu ja sotkuisuus ahdistaisi ja erityisesti meillä mahdollisesti ramppaavat kaverilaumat sekä lapsen harrastuksissa juokseminen, vaikka parempaakin tekemistä olisi. Puhumattakaan rahasta ja loppuelämän kestävästä huolesta. Se viikonloppu, josta puhut muistutti juuri kaikesta tästä.
Tulipa mieleen, että kaiken tämän "kärsineenä" nyt lasten aikuistuessa kaikki vastuu kuitenkin siirtyy heille. Kuvaamasi loppuelämän huoli on enemmänkin loppuelämän ILO :) Palkka kaikista näistä huolehtimisentäyteisistä vuosista. Mun lapset on sanoneet, että äiti me sit huolehditaan susta, kun olet vanha <3 On ihana asia, kun on omat tukijoukot loppuelämäksi.
Mutta kun minä en halua myöskään aikuisia lapsia, mahdollisista lapsenlapsista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on sanoneet, että äiti me sit huolehditaan susta, kun olet vanha <3 On ihana asia, kun on omat tukijoukot loppuelämäksi.
:/
Lasten kannalta surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että asuu jonkun kanssa, jossa on vastuussa noin 20 vuotta ja joka ainakin ensimmäiset 10 vuotta vaatii jatkuvasti jotain. Haluan voida olla omassa kodissani rauhassa ja olla vapaa menemään ja tulemaan ilman, että joudun asettamaan jonkun tarpeet 18 vuotta jatkuvasti omieni edelleni. Myös melu ja sotkuisuus ahdistaisi ja erityisesti meillä mahdollisesti ramppaavat kaverilaumat sekä lapsen harrastuksissa juokseminen, vaikka parempaakin tekemistä olisi. Puhumattakaan rahasta ja loppuelämän kestävästä huolesta. Se viikonloppu, josta puhut muistutti juuri kaikesta tästä.
Tulipa mieleen, että kaiken tämän "kärsineenä" nyt lasten aikuistuessa kaikki vastuu kuitenkin siirtyy heille. Kuvaamasi loppuelämän huoli on enemmänkin loppuelämän ILO :) Palkka kaikista näistä huolehtimisentäyteisistä vuosista. Mun lapset on sanoneet, että äiti me sit huolehditaan susta, kun olet vanha <3 On ihana asia, kun on omat tukijoukot loppuelämäksi.
Joissakin perheissä elää tosiaan vahvasti täällaisen vastavuoroisen uhrautumisen kulttuuri. Ensin äiti omistautuu lapsille parhaat vuotensa, sitten vastaavasti lapset huolehtivat hänestä. Paitsi tietysti, jos he asuvat satojen kilometrien päässä, vaikka eri maassa, ja elämät omaa, itsenäistä elämäänsä. Silloin voi sanoa, että jäi luu käteen.
Tavallaan hyvä, ettei ajatus omista lapsista tuota minkäänlaista iloa, niin ei tarvitse murehtia tällaisia. Elän hyvää elämää niin kauan kuin pystyn, ja sitten lopetan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on sanoneet, että äiti me sit huolehditaan susta, kun olet vanha <3 On ihana asia, kun on omat tukijoukot loppuelämäksi.
:/
Lasten kannalta surullista.
Ei ole, ei hätää. Mä olen vastannut heille, että mua ette sitten joudu hoitamaan. Mut saa kärrätä laitokseen eikä yhtään paskavaippaa tarvi vaihtaa eikä mua tarvii syöttää. Tarkoitin ihan sellaista yhdessä asioiden jakamista, henkistä huolehtimista ja välittämistä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että asuu jonkun kanssa, jossa on vastuussa noin 20 vuotta ja joka ainakin ensimmäiset 10 vuotta vaatii jatkuvasti jotain. Haluan voida olla omassa kodissani rauhassa ja olla vapaa menemään ja tulemaan ilman, että joudun asettamaan jonkun tarpeet 18 vuotta jatkuvasti omieni edelleni. Myös melu ja sotkuisuus ahdistaisi ja erityisesti meillä mahdollisesti ramppaavat kaverilaumat sekä lapsen harrastuksissa juokseminen, vaikka parempaakin tekemistä olisi. Puhumattakaan rahasta ja loppuelämän kestävästä huolesta. Se viikonloppu, josta puhut muistutti juuri kaikesta tästä.
Tulipa mieleen, että kaiken tämän "kärsineenä" nyt lasten aikuistuessa kaikki vastuu kuitenkin siirtyy heille. Kuvaamasi loppuelämän huoli on enemmänkin loppuelämän ILO :) Palkka kaikista näistä huolehtimisentäyteisistä vuosista. Mun lapset on sanoneet, että äiti me sit huolehditaan susta, kun olet vanha <3 On ihana asia, kun on omat tukijoukot loppuelämäksi.
Joissakin perheissä elää tosiaan vahvasti täällaisen vastavuoroisen uhrautumisen kulttuuri. Ensin äiti omistautuu lapsille parhaat vuotensa, sitten vastaavasti lapset huolehtivat hänestä. Paitsi tietysti, jos he asuvat satojen kilometrien päässä, vaikka eri maassa, ja elämät omaa, itsenäistä elämäänsä. Silloin voi sanoa, että jäi luu käteen.
Tavallaan hyvä, ettei ajatus omista lapsista tuota minkäänlaista iloa, niin ei tarvitse murehtia tällaisia. Elän hyvää elämää niin kauan kuin pystyn, ja sitten lopetan.
Ei tarvitse uhrautua, olen sanonut sen heille moneen kertaan. Päin vastoin olen kannustanut elämään ja nauttimaan, muuttamaan opintojen ja työn perässä ja ainakin kokeilemaan elämistä ulkomailla. Katsos kun en ajattele siinä häviäväni mitään (ei jää ns. luu käteen) vaan osaan iloita lasteni elämän sujumisesta. Ei mitää uhrautumista tiedossa, ei todellakaan <3 Mun haudallakaan ei tarvi juosta koska en halua hautaan kenenkään riesaksi. Olen kai omituinen äiti mutta rakastan lapsiani ja toivon heille pelkkää hyvää. En uhrautumista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tietynlainen elämä loppuu lapsen tuloon. Ei lasten kanssa voi maalata flow-tilassa koko päivää, nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa, lähteä lyhyellä varoitusajalla ulkomaille muulloinkin kuin koulun loma aikana, tehdä 12-tuntisia työpäiviä, lukea koko päivää rauhassa ja ennen kaikkea tehdä vapaa-ajallaan juuri sitä mitä haluaa. Jos elämässä on tärkeässä roolissa vaikka tuo taiteen luominen flow-tilassa niin varmasti tämä henkilö kokisi "elämänsä loppuneen" lapseen.
Jos joku lapseton sanoo rakastavansa ruoanlaittoa rauhassa ja pitkän kaavan mukaan niin heti tullaan sanomaan, että ei se ruoanlaitto lopu lapsen tulemiseen. Joo, kyllä silloinkin varmaan syödään ja jotain kokataan, mutta ero on silti kuin yöllä ja päivällä. Sama on lukemisen kanssa: heti tullaan sanomaan, että kyllä minä ehdin lukea lapsen kanssakin... Niin, ehkä luvun tai kaksi päivässä koko ajan keskeyttäen, minä voin lukea monisataisen kirjan päivässä.
Samaa mieltä. Tietynlainen spontaanisuuden katoaminen ja se muiden huomioonottamisen pakko olis myrkkyä. Lisään tähän vielä sen, että jäisin kaipaamaan myös ennalta suunnittelemattomia koko päivän seksisessioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin luetella mun perus mukavan viikonlopun,lauantain.
Mies tekee mulle aamupalaa,croissantteja yleensä ja katson itsekseni luonto-ohjelmia.Sitten yleensä harrastamme seksiä.Päivällä käymme jossain mukavassa paikassa,rannalla kahvilla ehkä.Teemme omia juttujamme,minä ehkä töitä ja heitän 10 km lenkin.Illalla laitamme hyvää ruokaa,esim.sushia ja juomme viiniä,katsomme jonkun leffan.Menemme sänkyyn,harrastamme ehkä seksiä,nukun mieheni kainalossa.
En vain kaipaa tähän mitään (paitsi koiraa joskus) ja en halua luopua tästä juuri tällaisesta elämästäni miltään osin.
Hauskaa. Tämä ei poikkea kovin paljon minun perusmukavasta lauantaista, ja minulla on 4- ja 6-vuotiaat lapset.
Mua alkoi kyllä nyt kiinnostamaan, ja vähän huolettamaankin, että missä ne teidän lapset on kun te naiskentelette aamupäivällä, kun käyt lenkillä tai kun juotte viiniä ja katsotte elokuvaa, vai onko se elokuva joku Disneyn "koko perheen animaatio"? Se on tosin ihan totta, että mitä enemmän viiniä juo, sitä parempi Ice Age 3 on kahdeksannen kerran katsottuna...
Seksiä voi harrastaa muinakin aikoina kuin aamupäivällä (vai onko se ajankohta just se juttu?), mies hoitaa lapsia kun käyn lenkillä, lapset nukkuvat illalla, silloin voi ottaa lasillisen elokuvaa katsellessa. Tässä tehdään nyt ihan tikusta asiaa. t. ei se, jolta kysyit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin luetella mun perus mukavan viikonlopun,lauantain.
Mies tekee mulle aamupalaa,croissantteja yleensä ja katson itsekseni luonto-ohjelmia.Sitten yleensä harrastamme seksiä.Päivällä käymme jossain mukavassa paikassa,rannalla kahvilla ehkä.Teemme omia juttujamme,minä ehkä töitä ja heitän 10 km lenkin.Illalla laitamme hyvää ruokaa,esim.sushia ja juomme viiniä,katsomme jonkun leffan.Menemme sänkyyn,harrastamme ehkä seksiä,nukun mieheni kainalossa.
En vain kaipaa tähän mitään (paitsi koiraa joskus) ja en halua luopua tästä juuri tällaisesta elämästäni miltään osin.
Hauskaa. Tämä ei poikkea kovin paljon minun perusmukavasta lauantaista, ja minulla on 4- ja 6-vuotiaat lapset.
Mua alkoi kyllä nyt kiinnostamaan, ja vähän huolettamaankin, että missä ne teidän lapset on kun te naiskentelette aamupäivällä, kun käyt lenkillä tai kun juotte viiniä ja katsotte elokuvaa, vai onko se elokuva joku Disneyn "koko perheen animaatio"? Se on tosin ihan totta, että mitä enemmän viiniä juo, sitä parempi Ice Age 3 on kahdeksannen kerran katsottuna...
Miksi katsot Ice Age 3 kahdeksan kertaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo "uhoaminen" ap:n aloitusviestissä oli kovin hämmästyttävä sana.
En ole koskaan törmännyt sellaiseen, että joku lapseton "uhoaisi" elämällään, saati että kannustaisi muita tekemään saman valinnan.
Vierailija
Viesti98/110
Lähetetty
11:29 | 9.4.2016
Itse asiassa lasten hankkiminen on kyllä väärä valinta ihan yleispätevästi, mutta ei elämäntapasyistä vaan eettisten seikkojen vuoksi. On parempi olla hankkimatta lapsia kuin hankkia niitä.
Vastaa
Kun katsoo lapsellisia kaupoissa ja busseissa niin tulee fiilis miten tuota voi jaksaa 24/7. Vetäisin itteni kiikkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hyvät syyt tuli jo lueteltua, mutta ehkä tärkein on puuttunut tästä ketjusta.
Ei ne kaikki äidit mitään pullantuoksuisia pullaäitejä ole jos katsoo Suomessa lastenhyvinvointia, se on ollut laskussa jo monta vuotta.Nykyi äidit on ihan paskoja, ei mitään kuria, lisäännytään hetken mielijhohteesta, lapsia on useille henkilöille, oman lasten kasvatus laiminlyödään.
Kenen on syytä katsoa peliin jos Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta koskaan Suomen historiassa ei ole ollut näin paljon huonosti voivia lapsia, huostaanotettuja lapsia, erityslapsia, sosiaalitoimiston lapsia, yh lapsia, mt ongelmaisia lapsia jne jne.
Kysymys : kumpi on sinusta enemmän syyllinen lasten yleiseen huonoon vointiin ?
A) äidit
b) lapsettomat
kumman_vika kirjoitti:
Kaikki hyvät syyt tuli jo lueteltua, mutta ehkä tärkein on puuttunut tästä ketjusta.
Ei ne kaikki äidit mitään pullantuoksuisia pullaäitejä ole jos katsoo Suomessa lastenhyvinvointia, se on ollut laskussa jo monta vuotta.Nykyi äidit on ihan paskoja, ei mitään kuria, lisäännytään hetken mielijhohteesta, lapsia on useille henkilöille, oman lasten kasvatus laiminlyödään.
Kenen on syytä katsoa peliin jos Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta koskaan Suomen historiassa ei ole ollut näin paljon huonosti voivia lapsia, huostaanotettuja lapsia, erityslapsia, sosiaalitoimiston lapsia, yh lapsia, mt ongelmaisia lapsia jne jne.
Kysymys : kumpi on sinusta enemmän syyllinen lasten yleiseen huonoon vointiin ?
A) äidit
b) lapsettomat
Tabuaihe ja sen takia äidit riehuukin veloille, tietävät olevansa huonoja äiteja ja projisoivat itsevihaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa lapset voivat Suomessa nyt paremmin kuin koskaan, mutta hyvinvointi jakautuu aikaisempaa epätasaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Velat, eihän niitä lapsia sen lapsiperheajan takia toivota/haluta/saada/hankita!
Ettekö koskaan epäröi, että teiltä on jäänyt jotain oleellista tajuamatta?
Kyllä mä ainakin halusin lapsen, koska haluan viettää lapsiperhe-elämää. Musta on kiva käydä esim.vesi- ja huvipuistoissa lomalla, kuskata lasta harrastukseen ja osallistua muutenkin harrastuselämään ja ihan arkikin näin kolmihenkisessä perheessä on juuri sellaista, josta nautin. En ihan ymmärrä, että minkä takia niitä lapsia halutaan, jos ei sen takia että niiden kanssa vietetään sitten lapsiperhe-elämää. Ja oikeasti velat ovat fiksuja, kun eivät ehdoin tahdoin hanki itselleen elämää, josta eivät nauti. Jotkut lapselliset ilmeisesti hankkivat itselleen elämän, josta eivät nauti.
Mun tyypillinen viikko:
Ma herätys 6.30, työmatkalle 7.20, töissä 8.00-9.00 eli 25h, välttämättä ei saa nukkua ollenkaan, usein yöuni 2-3h ja sekin pätkissä. Kotona ti klo 10, nukkumaan, herätys klo 18, harrastus klo 20-21 minkä jälkeen ruokakauppaan, kotitöitä ym ja nukkumaan. Ke töihin normaalikaavan mukaan, suoraan töistä harrastukseen, kotona klo 19-19.30, sitten ruuanlaitto jne. To töihin, kotona n. klo 17, klo 19.45 lähtö harrastukseen, kotona taas n. 21.30 jne. Pe normaali työpäivä klo 08-15.30, ei pakollista ohjelmaa. N. joka toinen viikonloppu taas pitkä päivystysvuoro esim. pe klo 08-la 09, la 09-su 09 tai su 09-ma 09. Vapaina viikonloppuina lähden usein tapaamaan kavereita, matkaa 250-500km suuntaansa eli reissut junalla/bussilla ja vähintään yksi yö perillä. Muutaman kerran vuodessa sukulaisiin, matkaa 300km/suunta. Vuodessa pari matkaa, esim. viime vuoden aikana olin lomamatkoilla ulkomailla yht. 5vko. Ja sitten muut menot, eli juhannusmökkeilyt, joulunvietot, työhön liittyvät koulutusmatkat jne. Kun vuodessa on se n. 25 töistä vapaata viikonloppua ja vähennetään niistä nuo menot niin sellaisia vkl jolloin olisin kotona, on loppujen lopuksi aika vähän. Max. 10.
Tähän päälle lemmikkien hoito, lenkkeily, pakolliset asiat kuten kampaamokäynnit ja renkaanvaihdot ja hammaslääkärit ym mitä kaikkea sitä nyt tuleekaan, yllättävän paljon kuitenkin kaikkea mille pitää yrittää sumplia tilaa kalenteriin. Luojan kiitos ruokakauppoista, jotka ovat auki klo 23-24 asti. Työn menestyksellinen suorittaminen vaatisi myös opiskelua vapaa-ajalla. Ja välillä on kiva lähteä teatteriin, leffaan tms. Tai ihan puhtaasti käydä viihteellä.
Mihin hittoon mä sen lapsen tunkisin? Ja kun ei se lapsi kerran edes kiinnosta niin miksi kuormittaisin itseäni sillä, nytkään saa läheskään kaikkea tehtyä mitä pitäisi.
Lapset ja kaikki mitä ne tuo mukanaan. Itseni mielestä kaikkien lapsien pitäisi syntyä perheeseen, jossa heitä on toivottu eikä vain hankittu kun niin kuuluu tehdä. Itsestäni tulisi varmaan vuoden äiti, jos joutuisin lapsen nyt saamaan ja kyllä se olisi joutumista eikä mitään uskomatonta ihanuutta. Antaa ihmisten päättää mitä haluavat elämältää,ja antakaa heidän olla onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kauheaa, mutta ei kiitos! Haluan olla rauhassa järkevien ihmistenkanssa.
Mä olen kyllä tavannut idootimpia aikuisia ihmisiä, kuin mitä tuo meidän 2-v. poika... Aivan jumalan tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä voin luetella mun perus mukavan viikonlopun,lauantain.
Mies tekee mulle aamupalaa,croissantteja yleensä ja katson itsekseni luonto-ohjelmia.Sitten yleensä harrastamme seksiä.Päivällä käymme jossain mukavassa paikassa,rannalla kahvilla ehkä.Teemme omia juttujamme,minä ehkä töitä ja heitän 10 km lenkin.Illalla laitamme hyvää ruokaa,esim.sushia ja juomme viiniä,katsomme jonkun leffan.Menemme sänkyyn,harrastamme ehkä seksiä,nukun mieheni kainalossa.
En vain kaipaa tähän mitään (paitsi koiraa joskus) ja en halua luopua tästä juuri tällaisesta elämästäni miltään osin.
ompas tylsä elämä :o
Tuohon mahtuis kyllä lapsikin, tekemään noita samoja juttuja ;) paitsi leffa ja seksi sitten, kun lapsi nukkuu.
Mutta onhan se toki hieman eri asia.
Lapset on kivoja niin kauan kuin pysyvät 5 metrin päässä minusta eivätkä koske minuun eikä minun tarvitse koska heitä. Omia lapsia minulle, ei todellakaan, ei koskaan.