Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...

Vierailija kirjoitti:

Luonnollista. Jälleensyntyminen on todellisuutta ja jotkut ihmiset ovat joillekin menneiden elämien kokemuksille avoimia. Sanoisin, että tuo tunteesi on annettu sinulle, jotta sinussa olisi edes jotakin, joka vetäisi sinua henkisyyttä kohti jossain vaiheessa elämääsi. Tutustu kuolemanrajakirjallisuuteen tai menneitä elämiä käsittelevään kirjallisuuteen. Etsi aiheesta kirjoja vaikka kirjaston hakukoneesta sanalla jälleensyntymä ja jos lähikirjastossa ei ole, etsi pääkaupunkiseudun helmet.fi sivustolta ja sitten tilaat kaukolainana. Kannattaahan sitä lähteä tutkimaan, niin löydät elämällesi syvemmän merkityksen.

Itse tein lapsena jotain kummaa leikissäni (ei sentään pahaa), jonka muistankin, vaikka olin alle kouluikäinen. Ymmärsin sen sitten aikuisena jonkinlaiseksi menneen elämän muistoksi, koska ei niin pieni olisi voinut semmoisia kuvitella.

No. Heh. Mä kaivoin kerrostalon nurmikosta timantteja pikkulikkana. Jääkimpaleet näytti ihan niiltä. Osasin homman ihan ulkomuistista.

Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.

Samskara ilmenee ihmisen elämässä luonnollisena taipumuksena toimintoihin, maneereihin, persoonallisuuden piirteisiin, pelkoihin, haluihin ja niin edelleen. Kaikkia näitä voidaan analysoida samskaran prisman kautta. Elämässä samskara ilmenee itsestään selvänä ajatuksena siitä, miten ihmisen pitäisi elää, tai dramaattisena muutoksena elämässä, kun ihminen joutuu kosketuksiin tietyn kohteen kanssa.

Valitettavasti poistamalla tiedon jälleensyntymisestä ja karmasta kirkko on luonut filosofiaansa valtavia aukkoja, jotka jättävät kysymyksiä, joihin se ei voi vastata.

Kristittyjen filosofiassaan käyttämä henkinen tieto on hyvin alkeellista ja epätäydellistä.

On myös erittäin tärkeää tuntea menneisyytesi, jotta voit arvioida nykyisyyttäsi ja tulevaisuuttasi oikein. Ei vain jotain puhtaasti perheen historiallista menneisyyttä, jotain aineellista, vaan alkuperääsi.

Itse tunnen hurjaa vetoa 60-lukuun, mutta en suomalaiseen 60-lukuun. Olen syntynyt 1968, ja miettinyt usein, että mitä vauva voi muistaa lapsuudesta.

Entäs se kun joku ihminen tuntuu heti jutellessa hyvin tutulta, mutta hetken päästä tajuat, ettet saa häntä vielä tässäkään elämässä, vaikka selkeästi kuulutte yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Entäs se kun joku ihminen tuntuu heti jutellessa hyvin tutulta, mutta hetken päästä tajuat, ettet saa häntä vielä tässäkään elämässä, vaikka selkeästi kuulutte yhteen?

Olette tunteneet toisenne aiemmissa/edellisissä elämissänne. Samsakara.

Vierailija kirjoitti:

J

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi "uudestisyntyneet" usein kuvittelevat olleensa intiaaneja?

Ekan kerran kuulin inkkarin vasta tässä ketjussa. Eikö ne yleensä ole egyptiläisiä tai jotain tsaarin ajan keisarinnoja mitä lie.

Se onkin harmillista, että nämä jälleensyntyneet ovat aina eläneet aikoina ja paikoissa joista on kirjoitettua tietoa.

Olisi kätevää jos joku osaisi kertoa siitä monin verroin pitemmästä ajasta joka on hämärää esihistoriaa.

Ja erityisen virkistävää vaihtelua olisi, jos he olisivat eläneet sellaisena aikana sellaisessa paikassa, johon ei liity mitään erityistä dramatiikkaa tai muuten vain huomiota kiinnittävää. Historiankirjoissa puhutaan Suomessa aika vähän 1800-luvun Norjasta. Onko joku suomalainen viime aikoina ilmoittanut eläneensä 1800-luvun Norjassa? 1900-luvun alun Hollannin Itä-Intiassa? 1700-luvun Kuubassa? Jälleensyntyneet ovat aina eläneet paikoissa, joista nykyään puhutaan paljon, joista on elokuvia ja joihin liittyy jotain dramatiikkaa.

Mun ex-mies olisi voinut olla norjalainen. Lähti nuorena sinne töihin, ja tunsi olonsa siellä hyvin kotoisaksi. Sanoi että olisi jopa voinut jäädä asumaan sinne. Ihmettelin sitä, kun itselle norjalaiset ovat olleet vähän kummajaisia, vaikka omallakin työpaikalla niitä aina kävi.

Yksittäinen elävä olento elää kahdessa aineellisessa kehossa - karkeassa ja hienovaraisessa. Nämä kehot toimivat ja kehittyvät vain sielun läsnäolon ansiosta. Lisäksi ne ovat ikuisen sielun väliaikaisia kuoria. …

Hienojakoinen keho, joka seuraa sielua kuoleman ja seuraavan syntymän välillä, sisältää kaikki elävän olennon ajatukset ja halut, ja ne määräävät, millaiseen karkeaan kehoon elävä olento siirtyy tulevassa inkarnaatiossaan. Näin ollen karman lain ja Paramatman johdolla elävä olento astuu mielentilaansa vastaavaan kehoon. Tätä muutosta kutsumme syntymäksi.

Sielunvaelluksen prosessi on vaikeasti hahmotettavissa. Kuoleman hetkellä vallitsevan tietoisuuden tason mukaan sielu menee...

Kuvattu prosessi antaa jonkinlaisen selityksen kehon ulkopuolisille kokemuksille. Se selittää myös kyvyn palauttaa mieleen menneitä elämiä hypnoosissa, kehon ulkopuolisia matkoja ja monia muita muuttuneita tajunnantiloja. On tärkeää ymmärtää, että tietyissä olosuhteissa sielu voi matkustaa hienovaraisessa kehossa.

Ikuinen sielu, minämme perusta, elää monta elämää. Toimintamme menneissä elämissä ja tässä elämässä luovat nykyisen elämän käsikirjoituksen. Jokaisessa elämässä tapahtuu samanaikaisesti kaksi prosessia: ensinnäkin saamme aikaisempien tekojemme seuraukset (työstämme karmaa pois) ja toiseksi muodostamme (kehitämme) uutta karmaa tekemällä hyveellisiä tai syntisiä tekoja. On mahdollista sanoa, että me työstämme karmaa ja luomme kohtalon. Toisin sanoen meidän on otettava vastaan menneiden tekojemme seuraukset ("karmareaktiot"), mutta olemme vapaita valitsemaan, mitä teemme ja miten toimimme nykyhetkessä.

Itse en usko uudelleensyntymiseen, mutta uskon, että nuo aiempien elämien kokemukset ovat jonkun toisen elämän ja muistojen "vastaanottamista" johon toiset jostain syystä pystyvät. Lienemme kaikki saman universaalin tietoisuuden osasia, ja tuo yhteys on vain tilapäisesti poikki tässä fyysisessä elämässä.

Kaikkea toimintaa voidaan kutsua karmaksi. Koska jokaisella toiminnalla on tietyt seuraukset, myös termillä karma tarkoitamme toimintamme seurauksia. Koska jokainen teko tuottaa väistämättä jonkinlaista hedelmää. Karman laki on itse asiassa tämän maailman tärkein laki. Tässä maailmassa tärkeintä ei ole aine, vaan tärkeintä on tietoisuus. Jos näemme jonkin muun elämän ilmentymän, silloin tietoisuus on siellä. Siksi fysikaaliset lait eivät voi olla tärkein laki, koska fysikaaliset lait ovat vain aineellisten elementtien välisen vuorovaikutuksen lakeja. Tärkein laki olisi laki, joka osoittaa aineen ja tietoisuuden vuorovaikutuksen. Karma on siis seurauksen laki tai syy-yhteyden laki, moraalisen vastuun laki, joka osoittaa, miten tietoisuus ja aine ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Karkealla fysikaalisella tasolla tämä laki ilmenee Newtonin kolmantena energian säilymislakina. Hienovaraisemmalla tasolla se on moraalisen vastuun laki. Tunnemme sellaisia lauseita kuin: "Mitä kylvät, sitä niität", "Silmä silmästä, hammas hampaasta" jne. Ja tämä on vain karman lain ilmenemismuoto toisella, herkemmällä moraalisella kentällä. Ja yleisesti ottaen minkä tahansa karman, minkä tahansa toiminnan seurauksen luomiseen tarvitaan tietty määrä energiaa. Ja energia on hyvin monimutkainen asia.

Miksi olisit hullu? Jotkut uskovat taivaaseen, toiset jälleensyntymään, jotkut eivät mihinkään, varmaa tietoa ei ole kenelläkään. Tutustu aiheeseen ja avarra ajatusmaailmaasi.

Minulla on erikoinen kokemus: muutin nuorena erääseen maahan töihin, jonka kieltä en osannut kuin alkeiden verran. Opin kielen täysin parissa kuukaudessa niin, että paikalliset eivät heti erota minua ulkomaalaiseksi. Tästä on aikaa yli 20 vuotta, ja osaan kieltä yhä, vaikka en sitä usein käytä. Itsekin välillä ihmettelen, miten ynmärrän kaiken. Ehkä olen ollut siellä edellisessä elämässä. Enkä erityisemmin pidä tästä maasta, joten en ole edes käynyt nuoruusvuosien jälkeen. Muita kieliä kuin englantia en ole oppinut yhtä hyvin, vaikka olen viettänyt pitkiä aikoja eri maissa ja opiskellut kieliä.

Et ole hullu vaan tyhmä jos tuommoista uskot. Ei testit kaikkea kerro.

Vierailija kirjoitti:

Et ole hullu vaan tyhmä jos tuommoista uskot. Ei testit kaikkea kerro.

Tai sinä, joka et usko.

Vierailija kirjoitti:

Et ole hullu. En tunne ketään joka ois jälleensyntynyt.

Ihmiset pyörittelee vaikka mitä ajatuksia ja uskomuksia vain selvitäkseen elämästä. Näin ollut kautta historian.

 Joskus noista kehkeytyy uskontoja. Helpompi uskoa johonkin ulkopuoliseen kuin tajuta kuolevansa ja itse olevansa vastuussa jokaisesta päivästä jonka elelee. 

Kaikki tuntemasi ihmiset ovat jälleensyntyneet - mutta sinä et tiedä sitä.

https://www.ancient-origins.net/history/hidden-beliefs-covered-church-re...

Onko mahdollista, että varhaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen? Vaikka jotkut saattavat pitää tätä ajatusta uskomattomana, useat kristilliset lähteet (mukaan lukien Raamattu) viittaavat siihen, että vuosisatoja sitten oli yleistä uskoa, että ihminen ei tule maan päälle vain kerran, vaan useita kertoja.

Vuonna 1945 tutkijat löysivät joitakin varhaisia juutalaiskristillisiä kirjoituksia. Kaksi vuotta myöhemmin maailma kuuli Kuolleenmeren kääröistä, jotka muuttivat Raamatun historiaa.  Varhaiset kristityt ja juutalaiset noudattivat Jeesuksen opetuksia - mukaan lukien käsitys ylösnousemuksesta. Tästä löytyy useita esimerkkejä muinaisista lähteistä.

Vanhimmissa teksteissä on kaksi käsitystä ylösnousemuksesta: hengellinen ja ruumiillinen. Pyhän Hengen kautta tapahtuvaa hengellistä uudestisyntymistä kutsutaan myös uudestisyntymiseksi. Ihmisen ruumiillista ylösnousemusta voitaisiin kutsua myös jälleensyntymiseksi. Varhaisortodoksisen kirkon ensimmäisen merkittävän isän, Origeneen (185 - 254 jKr.) mukaan sielu on olemassa ennen syntymää. Hän esitti, että pre-eksistenssi löytyi heprealaisista kirjoituksista ja Jeesuksen opetuksista.

Lisäksi Aleksandrialaisen Klemens Aleksandrialaisen - apostoli Pietarin opetuslapsen - kirjoitukset viittaavat siihen, että hänen mestarinsa sai Jeesukselta muutamia salaisia opetuksia. Yksi niistä liittyi fyysisen ja henkisen uudestisyntymisen käsitteeseen. Salaiset opetukset vahvistavat joitakin Raamatun kirjoituksia. Eräs katkelma viittaa siihen, että Jeesus tiesi jälleensyntymisestä ja menneistä elämistä.

Suuret keskiaikaiset muutokset

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Keskiajalla kasvava kristillinen uskonto kohtasi uusia odottamattomia ongelmia. Pappien, piispojen, seurakuntien ja kirkkojen määrän kasvaessa uusi uskonnollinen rakenne tarvitsi lisää rahaa. Näiden tarpeiden vuoksi keksittiin myös selibaatti, jotta kirkko voisi omistaa kaiken, mikä kuului heidän papeilleen.

Lisäksi he päättivät keksiä lisää kauheita seurauksia kristittyjen seuraajille, jos he eivät tekisi sitä, mitä piispat heiltä odottivat. Muinaisissa kirjoituksissa ei ole mitään siitä, että pappia pyydettäisiin pyytämään Jumalaa vapauttamaan yksilöt synneistään... tai edes paikkaa nimeltä Helvetti - jonne Jumalan sääntöjä rikkoneiden ihmisten sanottiin joutuvan kuoleman jälkeen.

Toinen näkökohta, joka sai kirkon vastustamaan reinkarnaatio-uskon sallimista entisestään, liittyi ristiretkiin. Ristiretkien aikana ihmiset uhrasivat kaiken omaisuutensa kirkolle ja taistelivat Jeesuksen nimessä. Uskonnolliset taistelijat saattoivat olla vähemmän halukkaita menettämään henkensä uskontonsa puolesta, jos he olisivat ajatelleet, että he syntyisivät uudelleen tulevaisuudessa.