Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
08.04.2016 |
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
On totta, että monet jälleensyntymiseen uskovat luulevat olleensa Kleopatroja tai muita historian merkkihenkilöitä. Kyseessä on hieman kypsymätönpsykologinen ilmiö. Se ei kuitenkaan ole argumentti jälleensyntymistä vastaan, eikä poista jälleensyntymisen todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aina ollut sellainen olo, että olen ollut täällä (en siis tässä ajassa ja paikassa) jo aiemmin, luultavasti jo vuosisatojen ajan, että tämä on jo tuttua huttua. Odottelenkin jo, että milloin tämänkertainen reissu loppuu, ja pääsee elämään seuraavaa elämää (toivottavasti olisi mukavampi aika). Jonkinlaisia kummallisia omaan elämään liittymättömiä unia on ollut tietystä ajasta ja paikasta.
Vierailija kirjoitti:
On totta, että monet jälleensyntymiseen uskovat luulevat olleensa Kleopatroja tai muita historian merkkihenkilöitä. Kyseessä on hieman kypsymätönpsykologinen ilmiö. Se ei kuitenkaan ole argumentti jälleensyntymistä vastaan, eikä poista jälleensyntymisen todellisuutta.
Tässä ketjussa on toistuvasti sanottu, että asianmukaisessa regressiossa lähes kaikki olivat tavallisia ihmisiä. Melkein kaikki.
Myös tohtori Stevensonin tutkimuksissa lähes kaikki heistä olivat tavallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on seuraava ehdotus tämän viestiketjun lukijoille eli kaikille jälleensyntymisestä kiinnostuneille.
Tässä keskusteluketjussa on yksi henkilö, joka koko ajan halveksii ja vähättelee muita, eli täysin suvaitsematon henkilö, jokä hyväksyy ainoastaan omia näkemyksensä kaikesta. Ja koska emme pääse hänestä eroon, ehdotan muille, että jätämme huomiotta kaikki hänen kommenttinsa, kaikki hänen myrkylliset kommenttinsa, ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ja me muut puhumme keskenään , ja provosoiva myrkyllinen henkilö jätettään huomiotta. Mitä mieltä olette?En kannata canselointi-kulttuuria. Se on osoitus henkisestä kykenemättömyydestä ja kypsymättömyydestä. Mahdollisiin asiattomiin kommentteihin voi vastata asiallisesti, tai sitten jättää vastaamatta. Ei se tämän kummempaa ole.
Ala-asteella oli pikkulapsilla käytäntönä, että ei leikitä ton kaa, eikä puhuta sille, tai katsota siihen päin, kaikkien pitää tulla tähän ostrakismiin mukaan, koska minä en tykkää tosta, kun se on iha tyhmä.
Hyvin yleinen tapa nykyäänkin kaikilla suvaitsevaisuutta korostavilla ihmisillä. Minä en ainakaan halua mitään kaikukammiota, ja olen itsekin valmis muuttamaan omaa mielipidettäni asioista, jos ne joku PERUSTELEE kunnolla ja kestävin argumentein. Mikään perustelu ei esimerkiksi ole se, että korkeasti koulutettu on tyhmä, tai että kohan nyt jo raamtussakin sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kysymys teille uudestisyntymään uskoville, ja myös Ap:lle koska hänkin liittyy tähän ("tunnen olevani intiaani").
Eli kun maailmassa on aikojen alusta asti elänyt ihan uskomattoman paljon erilaisia kansanryhmiä jotka ovat puhuneet tuhansia eri kieliä ja edustaneet jos minkälaisia kadonneita kulttuureja niin minkä hiton takia entiset elämät ovat aina näitä samoja jotka esiintyvät jo lapsuuden satukirjoissa:
- Intiaanit (siis Amerikan mannerten alkuperäiskansat vai mitä tarkoitatte)
- Hovineito ranskalaisessa hovissa 1700-luvulla
- Joku egyptiläinen ylhäisötyyppi pyramidien aikaan.
Jo-ka va-tun ker-ta.
Eli miksei kukaan ole koskaan ollut x-kansaa edustanut vuohipaimen tai jokin outo ammatti 1300 eKr nykyisen ylä-Mongolian alueella tai muinaispreussin puhuja jossain suolla Liettuan takana? Nämä teidän hovineidot ja inkkarit vievät kaiken uskottavuuden ja saavat kaiken kuulostamaan omissa aivoissa syntyneiltä harhoilta ja itsesuggestiolta.
Miksi se intiaanitietäjä hyppäisi yhtäkkiä jonkun turaanin kehoon kun meillä täälläkin on ollut vahvoja shamaaneja? Ai niin kun ettehän te tunne oman maanne historiaa:D
Nyt hieman yleistät ja liioittelet. Kysymyksesi tosin ovat ihan aiheellisia. Intiaani- ja Kleopatrajuttuihin liittyy sellaista unelmointia ja haavekuvia tietty. Olen itse sitä mieltä, että olemme olleet täällä erinäisissä kehoissa niin monta kertaa, että aika moni meistä on intiaaneinakin ollut, ellei lähes jokainen. Pidän myös mahdollisena sitä, että sielu ei jokaisen maanpäällisen elämänsä aikana jälleensynny entistä kehitystasoaan vastaavaan, tai edistyneempään olemukseen tai asemaan. Esim joku shamaani voi olla seuraavassa elämässään vaikka kadunlakaisija, mutta todennäköisesti silloinkin hän kyllä kokee jotain sellaisia asioita, jotka viittaavat edellisissä elämissä olleisiin taitoihin. Riippuu siitä, mitä asioita ja elämisen olemuspuolia sielu haluaa kokea ja tutkia milloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karma. Erittäin suosittu sana nykymaailmassa, vaikka sitä käytetäänkin monissa eri yhteyksissä, joskus kaukana olemuksesta. Jotkut ihmiset tarkoittavat karmaa kohtalona, mikä ei ole aivan oikein. Karma tarkoittaa sanskritiksi "toimintaa". Toisin sanoen karma on menneisyydessä tehtyjä tekoja. Juuri ne määräävät nykyisyytemme ja tulevaisuutemme. Kun siis puhumme karmasta, ensimmäinen asia, joka on ymmärrettävä, on se, että karma ei ole jotakin, joka on määrätty meille ylhäältä tai jonkinlainen kohtalokas onnettomuus. Karma on jotain, jonka olemme itse luoneet ja josta olemme väistämättä vastuussa. Herää kysymys: miten karma muodostuu, mihin se varastoidaan ja millä periaatteella se ilmenee?
AP kirjoitti: Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu.
AP, sinussa ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kunhan elät tätä päivää ja tätä elämää etkä niin sanotusti hurahda mihinkään, niin usko kaikin mokomin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin pystyn keksimään helposti järkeenkäypiä selityksiä asialle, se ei ole ongelma. Minua ihmetyttää lähinnä tuntemusteni voimakkuus ja se, millä tavoin kaikki tuntuu kietoutuvan kaikkeen (tätä on hiukan vaikea pukea sanoiksi). Minulla ei ole mitään muistoja, ainoastaan tuntemuksia. Uskon tuntevani maailman samoin kuin "silloin", ja lisäksi minulla on vahva tunne kuolemastani. Minulla on tunne, että minut on riuhtaistu pois, ja että minun olisi pitänyt pelastaa joku tai jotkut (nainen / naisia / lapsi), mitä en ole voinut pois, koska olen itse kuollut, enkä toisaalta muutenkaan olisi voinut sitä tehdä, sillä kuolemani on väsitämätön.
Minusta tuntuu siltä, että tuo kuolemani hetki on värittänyt elämäni sellaiseksi kuin se on, antanut sille tietyn perusvireen, mitä en ole kuitenkaan aina ymmärtänyt.
Hullun puhetta, vai mitä?
En edes tiedä, haluanko lukea mitään jälleensyntymäkirjallisuutta. Asiasta ei tiedetä mitään, joten sitä ei oikeasti ole olemassa. Ainakaan tällä hetkellä kukaan ei pysty selittämään tuntemustani muuten kuin psykologisian keinoin.
ap
"Asiasta ei tiedetä mitään, joten sitä ei oikeasti ole olemassa"
Mitä ihmettä oikein tarkoitat tällä?
Akateemisissa on usein se vika, että he kuvittelevat olevansa jotenkin ihmiskunnan parasta a-ryhmää, mitä tulee ymmärrykseen ja tietoon. Näin ei kuitenkaan ole. On paljon ihmisiä, joilla on oikeaa tietoa asioista, joita akateeminen maailma ei pidä edes mahdollisina ilmiöinä. Esim. minulla on kehostairtaantumiskokemuksia, jotka ovat niin ilmiselviä, ettei epäilyksille ole minkäänlaista sijaa. Olen voinut tutkia omakohtaisesti tätä asiaa. Akateemisten tieteilijöiden ahdaskatseisuus, ja se tosiasia, että suurin osa heistä on ateisteja, pistää huvittamaan. Se, että julistautuu ateistiksi, on todellakin kapea alaista ajattelua. Tulisi sentään pitää asioita mahdollisina, vaikka ei vielä omakohtaista tietoa niistä itsellä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin pystyn keksimään helposti järkeenkäypiä selityksiä asialle, se ei ole ongelma. Minua ihmetyttää lähinnä tuntemusteni voimakkuus ja se, millä tavoin kaikki tuntuu kietoutuvan kaikkeen (tätä on hiukan vaikea pukea sanoiksi). Minulla ei ole mitään muistoja, ainoastaan tuntemuksia. Uskon tuntevani maailman samoin kuin "silloin", ja lisäksi minulla on vahva tunne kuolemastani. Minulla on tunne, että minut on riuhtaistu pois, ja että minun olisi pitänyt pelastaa joku tai jotkut (nainen / naisia / lapsi), mitä en ole voinut pois, koska olen itse kuollut, enkä toisaalta muutenkaan olisi voinut sitä tehdä, sillä kuolemani on väsitämätön.
Minusta tuntuu siltä, että tuo kuolemani hetki on värittänyt elämäni sellaiseksi kuin se on, antanut sille tietyn perusvireen, mitä en ole kuitenkaan aina ymmärtänyt.
Hullun puhetta, vai mitä?
En edes tiedä, haluanko lukea mitään jälleensyntymäkirjallisuutta. Asiasta ei tiedetä mitään, joten sitä ei oikeasti ole olemassa. Ainakaan tällä hetkellä kukaan ei pysty selittämään tuntemustani muuten kuin psykologisian keinoin.
ap
"Asiasta ei tiedetä mitään, joten sitä ei oikeasti ole olemassa"
Mitä ihmettä oikein tarkoitat tällä?
Akateemisissa on usein se vika, että he kuvittelevat olevansa jotenkin ihmiskunnan parasta a-ryhmää, mitä tulee ymmärrykseen ja tietoon. Näin ei kuitenkaan ole. On paljon ihmisiä, joilla on oikeaa tietoa asioista, joita akateeminen maailma ei pidä edes mahdollisina ilmiöinä. Esim. minulla on kehostairtaantumiskokemuksia, jotka ovat niin ilmiselviä, ettei epäilyksille ole minkäänlaista sijaa. Olen voinut tutkia omakohtaisesti tätä asiaa. Akateemisten tieteilijöiden ahdaskatseisuus, ja se tosiasia, että suurin osa heistä on ateisteja, pistää huvittamaan. Se, että julistautuu ateistiksi, on todellakin kapea alaista ajattelua. Tulisi sentään pitää asioita mahdollisina, vaikka ei vielä omakohtaista tietoa niistä itsellä olekaan.
Minullakin on tuollainen kehostairtaantumiskokemus. Yksi kerta vain, joka oli täysin spontaani. Se tuntui todella yliluonnolliselta ja ei ole mitään sanoja, millä sitä olotilaa voisi kuvata.
En kuitenkaan ajattele kuten sinä, että akateemiset on jotain ylimielisiä. Itsekin arvostan tieteellistä ajattelua. En tiedä onko kokemukseni yliluonnollinen, vai onko sille joku luonnollinen selitys.
En minä ajattele, että minulla on nyt "oikeaa" tietoa, ja muilla ei, vaikka kokemukseni oli täydellisen mykistävä.
En ole hirveästi kokemuksestani ihmisille puhunut, koska huomasin että ihmiset jotenkin tuntuvan loukkaantuvan ja pahoittavan mielensä siitä. "Luuletko SINÄ nyt olevasi muka joku valaistunt" , "Et kai SINÄ nyt kuvittele olevasi jotain".
En ole koskaan pitänyt tuota valaistumiskokemuksena, vaikka se tila johon siirryin oli pelkkää valoa.
Ei se mitenkään "valaistanut" minua ihmisenä tai tehnyt minusta parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuvat pelot ja mieltymykset. Liittyvät edellisiin elämiin.
Samskara.
Kehon kuoleman jälkeen sielu kuitenkin syntyy toiseen kehoon, mutta se tuo mukanaan yksilön toimista tai ulkoisista olosuhteista mieleen jääneet "mentaaliset vaikutelmat", joita on kehitettävä tässä tai myöhemmissä jälleensyntymisissä. Näitä "mentaalisia painaumia", näitä "menneisyyden syntymämerkkejä", kutsutaan samsaraksi.
Samanlaisten samskarojen kertymisen seurauksena muodostuu vasanoita, ja molemmista muodostuu karman kiertokulku.
Samskarat ja vasanat ovat lähes sama asia. Samskarat ovat niitä engrammia (sisäisiä) tallenteita, jotka ovat muodostuneet lähimenneisyydessä. Mutta vassanat muodostettiin kauan sitten. Vasanat ovat menneiden kokemusten painaumia, joilla on taipumus toistua.
Jokainen vasana on syvä jälki, joka pyrkii määräämään tulevia haluja, toiveita, tekoja ja tunteita, ne ovat suuntauksia tai taipumuksia, jotka muodostuvat tiedostamattomista vaikutelmista (samskaroista).
Samanlaisten samskarojen kasautuminen muodostaa vasanat, jotka aiheuttavat mielen värähtelyä (vritti). Mielen värähtely johtaa haluihin, toiveet tekoihin, teot ja vastaukset niihin muodostavat karman. Samskarat ovat karman siementen säilytyspaikka.
Samskarat ilmenevät kaikissa persoonallisuuden perusominaisuuksissamme, taipumuksissamme, kiinnostuksen kohteissamme, kiintymyksissämme ja inhoissamme. Ne ohjaavat suurinta osaa toiminnastamme ja vaikuttavat vahvasti siihen, keitä meistä tulee tässä inkarnaatiossa. Henkilön nykyisen elämän voimakkaat teot viittaavat suureen määrään inkarnaatioita, joissa hän on toistanut tiettyä toimintaa monta kertaa, tallentanut samskaroja ja syventänyt vasanoita.
Samskarat jaetaan hankittuihin ja synnynnäisiin. Synnynnäiset ovat muodostuneet aiemmissa inkarnaatioissa, ja ne vaikuttavat tässä inkarnaatiossa esimerkiksi tekojemme luonteeseen, kuten pelkoon jotakin asiaa kohtaan. Regressiivisessä hypnoosissa voidaan selvittää, mitä aiemmissa elämissä on tapahtunut ja mistä tietty pelko on peräisin. Tätä tekniikkaa kuvataan hyvin Michael Newtonin kirjoissa, kuten Sielun matka, Sielun määränpää, Elämä elämien välillä.
Onko tämä myös syy siihen, miksi pidämme toisista ihmisistä ja toisista emme? Edellisissä eläimissä tavatut ihmiset? Ja miksi joku pelkää mitä outompia asioita?
Minä en sanoisi niin. Luulen että ihmiset eivät tykkää joistakin ihmisistä, koska ne toiset on liian erilaisia kuin itse tai ne toiset saavat ihmisen huomaamaan itsessään, jotain mistä ei pidä, tai minkä kanssa ei ole sinut.
On myös ihmisiä ketkä on ikäviä, epäkypsiä ja käyttäytyvät röyhkeästi ja väärin. Se että sellaisista häiriintyneistä yksilöistä ei pidä, ei tarkoita että olisi edellisessä elämässä heidän kanssaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa minäkin uskallan minäkin sitten uskallan tänne kirjoittaa pitkän sepustuksen omasta kokemuksesta. Heti alkuun pitänee sanoa että olen etunenässä ateisti ja olen hyvin skeptinen näiden huuhaa juttujen suhteen eli minun on vaikea uskoa mihinkään muuhun kuin että maailma on se mitä me nähdään ja kuolema on kaiken loppu. Siitä huolimatta tämä jälleensyntyminen on pyörinyt päässäni monta vuotta ja viimeisen vuoden aikana olen ruvennut pitämään sitä mahdollisena. Vaikka olen skeptinen ihminen niin maailmankuvaani on avartanut se kun huomasin omaavani voimakkaan intuition. Kun koet asioita mitä et järjellä pysty selittämään niin kyllä se ravisuttaa maailmankuvaasi.
Ja syy miksi olen ryhtynyt leikkimään ajatuksesta jälleensyntymästä on että olen 13-vuotiaasta asti kokenut valtavaa mielenkiintoa ww2 ajan saksaa kohtaan, tai tarkennettuna heidän juutalaisvainojaan krakovan alueella että Auschwitz-Birkenaussa. Kun ekaa kertaa historiantunnilla näistä asioista puhuttiin minulle tuli vahva tunne että tämä aihe on tärkeä, ja minun kuului etsiä tietoa, lukea, tietää ja ymmärtää mitä siellä on tapahtunut. Voin sanoa että epävarmana teinityttönä tällainen yhtäkkinen mielenkiinto tällaista aihepiiriä kohtaan herätti melkein jo kauhua koska en tosiaan voinut ymmärtää miksi koin niin suurta pakkomieltä lukea näin synkistä aihepiiristä. Tästä 20 vuotta ja edelleen aihe ei jätä rauhaan. Siksi olen leikkinyt ajatuksella että olen entisessä elämässä ollut jossain tekemisissä tapahtuman kanssa. Mutta pakkomyöntää että ajatusta on vahvistanut se kun kävin vuosia sitten kaverin kanssa krakovassa. Meitä kumpaakin kiinnosti käydä katsomassa Schindlerin listaan liittyviä paikkoja tai ainakin käydä katsomassa alueita missä ne ovat joskus olleet. Meillä ei ollut käsitystä mitä rakennuksia noilta ajoilta Krakovassa oli edelleen pystyssä tai missä ne siellä sijaitsivat vaan ajatus oli että suunnitellaan ja etsitään näitä paikkoja sitten paikan päällä yhtenä aktiviteettina.
Mutta kävikin niin että löysin krakovasta Schindlerintehtaan, Plaszowin leirin ja sen pystyssä olevat rakennukset (joista yhden, jonka olemassa olosta en tiennyt, tiesin intuitiolla ollevan tärkeä leiriin liittyvä rakennus, kuten olikin) heti ensimmäisenä päivänä vieläpä täysin ilman karttaa. pisteenä I:n päälle niin ohjasin meidät Plaszowin leirille vieläpä sitä ainoaa tietä pitkin jonka kautta leiriin oli päässyt sisälle aikoinaan ja jonka ympärillä kaikki päärakennuksen olivat olleet. Sitten olimme kävelleen suoraan leirin poikki ymmärtämättä tätä koska missään tuolla ei ollut infotauluja tai juuri muitakaan merkkejä.
Ja Tämä kaikki lähti ihan van siitä että minulle oli tullut tarve lähteä kävelemään ja kirjaimellisesti raahasin kaveriani pitkin Krakovan katuja. emme harhailleet vaan ohjasin meidät suoraan näihin paikkoihin tietämättä minne olin menossa. Seurasin vain intuitiota. Missään kohtaa ei käynyt mielessäkään että olemme vieraassa maassa ja meistä kumpikaan ei osaa hyvin englantia. Minulla oli vain täysin varma tunne että siinä kaupungissa en voi eksyä. En itse oikein pysty uskomaan että tuo oli täysin sattumaa että pystyin täysin ilman karttaa löytämään nuo paikat vaan tässä on jotain. Kävelymatkaa tuossa tuli yhteensä 8km hotellilta. Ja oikeastaan koko Krakovassa olon ajan minulla oli kotoisa tunne siellä, en tosiaan osannut ajatella että olin vieraassa kaupungissa ja siellä suunnistaminen oli helppoa.
Tällainen kokemus minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuvat pelot ja mieltymykset. Liittyvät edellisiin elämiin.
Samskara.
Kehon kuoleman jälkeen sielu kuitenkin syntyy toiseen kehoon, mutta se tuo mukanaan yksilön toimista tai ulkoisista olosuhteista mieleen jääneet "mentaaliset vaikutelmat", joita on kehitettävä tässä tai myöhemmissä jälleensyntymisissä. Näitä "mentaalisia painaumia", näitä "menneisyyden syntymämerkkejä", kutsutaan samsaraksi.
Samanlaisten samskarojen kertymisen seurauksena muodostuu vasanoita, ja molemmista muodostuu karman kiertokulku.
Samskarat ja vasanat ovat lähes sama asia. Samskarat ovat niitä engrammia (sisäisiä) tallenteita, jotka ovat muodostuneet lähimenneisyydessä. Mutta vassanat muodostettiin kauan sitten. Vasanat ovat menneiden kokemusten painaumia, joilla on taipumus toistua.
Jokainen vasana on syvä jälki, joka pyrkii määräämään tulevia haluja, toiveita, tekoja ja tunteita, ne ovat suuntauksia tai taipumuksia, jotka muodostuvat tiedostamattomista vaikutelmista (samskaroista).
Samanlaisten samskarojen kasautuminen muodostaa vasanat, jotka aiheuttavat mielen värähtelyä (vritti). Mielen värähtely johtaa haluihin, toiveet tekoihin, teot ja vastaukset niihin muodostavat karman. Samskarat ovat karman siementen säilytyspaikka.
Samskarat ilmenevät kaikissa persoonallisuuden perusominaisuuksissamme, taipumuksissamme, kiinnostuksen kohteissamme, kiintymyksissämme ja inhoissamme. Ne ohjaavat suurinta osaa toiminnastamme ja vaikuttavat vahvasti siihen, keitä meistä tulee tässä inkarnaatiossa. Henkilön nykyisen elämän voimakkaat teot viittaavat suureen määrään inkarnaatioita, joissa hän on toistanut tiettyä toimintaa monta kertaa, tallentanut samskaroja ja syventänyt vasanoita.
Samskarat jaetaan hankittuihin ja synnynnäisiin. Synnynnäiset ovat muodostuneet aiemmissa inkarnaatioissa, ja ne vaikuttavat tässä inkarnaatiossa esimerkiksi tekojemme luonteeseen, kuten pelkoon jotakin asiaa kohtaan. Regressiivisessä hypnoosissa voidaan selvittää, mitä aiemmissa elämissä on tapahtunut ja mistä tietty pelko on peräisin. Tätä tekniikkaa kuvataan hyvin Michael Newtonin kirjoissa, kuten Sielun matka, Sielun määränpää, Elämä elämien välillä.
Onko tämä myös syy siihen, miksi pidämme toisista ihmisistä ja toisista emme? Edellisissä eläimissä tavatut ihmiset? Ja miksi joku pelkää mitä outompia asioita?
Minä en sanoisi niin. Luulen että ihmiset eivät tykkää joistakin ihmisistä, koska ne toiset on liian erilaisia kuin itse tai ne toiset saavat ihmisen huomaamaan itsessään, jotain mistä ei pidä, tai minkä kanssa ei ole sinut.
On myös ihmisiä ketkä on ikäviä, epäkypsiä ja käyttäytyvät röyhkeästi ja väärin. Se että sellaisista häiriintyneistä yksilöistä ei pidä, ei tarkoita että olisi edellisessä elämässä heidän kanssaan ollut.
Asia on varmaankin niin, että molemmat asiat voivat vaikuttaa, joko yhtä aikaa tai erikseen. Riippuen henkilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuvat pelot ja mieltymykset. Liittyvät edellisiin elämiin.
Samskara.
Kehon kuoleman jälkeen sielu kuitenkin syntyy toiseen kehoon, mutta se tuo mukanaan yksilön toimista tai ulkoisista olosuhteista mieleen jääneet "mentaaliset vaikutelmat", joita on kehitettävä tässä tai myöhemmissä jälleensyntymisissä. Näitä "mentaalisia painaumia", näitä "menneisyyden syntymämerkkejä", kutsutaan samsaraksi.
Samanlaisten samskarojen kertymisen seurauksena muodostuu vasanoita, ja molemmista muodostuu karman kiertokulku.
Samskarat ja vasanat ovat lähes sama asia. Samskarat ovat niitä engrammia (sisäisiä) tallenteita, jotka ovat muodostuneet lähimenneisyydessä. Mutta vassanat muodostettiin kauan sitten. Vasanat ovat menneiden kokemusten painaumia, joilla on taipumus toistua.
Jokainen vasana on syvä jälki, joka pyrkii määräämään tulevia haluja, toiveita, tekoja ja tunteita, ne ovat suuntauksia tai taipumuksia, jotka muodostuvat tiedostamattomista vaikutelmista (samskaroista).
Samanlaisten samskarojen kasautuminen muodostaa vasanat, jotka aiheuttavat mielen värähtelyä (vritti). Mielen värähtely johtaa haluihin, toiveet tekoihin, teot ja vastaukset niihin muodostavat karman. Samskarat ovat karman siementen säilytyspaikka.
Samskarat ilmenevät kaikissa persoonallisuuden perusominaisuuksissamme, taipumuksissamme, kiinnostuksen kohteissamme, kiintymyksissämme ja inhoissamme. Ne ohjaavat suurinta osaa toiminnastamme ja vaikuttavat vahvasti siihen, keitä meistä tulee tässä inkarnaatiossa. Henkilön nykyisen elämän voimakkaat teot viittaavat suureen määrään inkarnaatioita, joissa hän on toistanut tiettyä toimintaa monta kertaa, tallentanut samskaroja ja syventänyt vasanoita.
Samskarat jaetaan hankittuihin ja synnynnäisiin. Synnynnäiset ovat muodostuneet aiemmissa inkarnaatioissa, ja ne vaikuttavat tässä inkarnaatiossa esimerkiksi tekojemme luonteeseen, kuten pelkoon jotakin asiaa kohtaan. Regressiivisessä hypnoosissa voidaan selvittää, mitä aiemmissa elämissä on tapahtunut ja mistä tietty pelko on peräisin. Tätä tekniikkaa kuvataan hyvin Michael Newtonin kirjoissa, kuten Sielun matka, Sielun määränpää, Elämä elämien välillä.
Onko tämä myös syy siihen, miksi pidämme toisista ihmisistä ja toisista emme? Edellisissä eläimissä tavatut ihmiset? Ja miksi joku pelkää mitä outompia asioita?
Luultavasti. Joskus, jopa ensitapaamisella, ihminen tuntee itsensä läheiseksi jonkun kanssa heti ja toinen ihminen tuntuu heti vastenmieliseltä.
Vierailija kirjoitti:
AP kirjoitti: Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu.
AP, sinussa ei ole mitään vikaa.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, että mikä saa sinut olemaan uskomatta jumaliin ja uskontoihin? Etkö pidä mahdollisena sitä, että uskonnoissa saattaisi olla totuutta, ja että jumalan/jumalien olemassaolo voisi olla mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP kirjoitti: Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu.
AP, sinussa ei ole mitään vikaa.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, että mikä saa sinut olemaan uskomatta jumaliin ja uskontoihin? Etkö pidä mahdollisena sitä, että uskonnoissa saattaisi olla totuutta, ja että jumalan/jumalien olemassaolo voisi olla mahdollista?
Minä taas (eri) kysyn sinulta, mikä saa sinut olemaan uskomatta kaikkiin muihin uskontoihin kuin omaasi?
Kun mietit vastausta, niin saattaa ehkä hyvällä tuurilla avautua sinullekin, miksi joku ei sinun jumalaasi usko.
Uskonnot ovat aina, ihan aina ihmisten keksimiä, järjestämiä, organisoimia, politiikkaa ja ihmisistä lähtöisin. Se koskee jokaista uskontoa.
Jokainen uskonto luulee olevansa tuhansien muiden uskontojen keskellä se ainoa oikea.
Uskonnot ovat kuin joku urheilujoukkue jota kannatetaan tunnepitoisesti; tämä meidän junttijukurit on se paras, vaikka pelaajamme eivät osaa muuta kuin hakata toisia mailalla näpeille.
Uskonnot ovat kuin ihan mikä tahans poliittinen puolue; tämä meidän kansallaonviisaus puolue on paras ja kaikessa oikeassa aina. Eipäs kun ainoa oikea puolue on suvaitsevaisuusmaailmankartalle puolue.
Uskonnot ovat ihan samanlaisia.
Ei ole mitään totuuden "tietävää" oikeassa olevaa uskontoa, kun ne on ihmisten keksimiä.
Aivan kaikki uskonnot ovat myös lahkoja. Ihan jokainen on vain lahko, joka on syntynyt aikaisemmista uskonnoista ja joka on väkivalloin muutettu joidenkin vallanhimoisten mielenmukaiseksi.
Se että ihminen on ateisti, ei tarkoita, että ihminen pitäisi täysin mahdottomana, että on olemassa muutakin kuin tämä maailma. Ateismi ei vaan usko spagettihirviöösi, sadistijumalaasi tai zeukseen. Se että ihmiseltä puuttuu usko, ei tarkoita, että hän kieltäisi mahdollisuuden.
Tämä kun ei mene joillekin ollenkaan kaaliin, eikä oikein ole mitään keinoja sitä selittää ihmiselle, jolla se menee yli hilseen.
Tämä on niin tärkeää, sen takia että liitty edellisiin elämiin ja tuleviin elämiin:
Samskarat ovat todellisuutta jokaisen ihmisen elämässä. Samskaroiden olemassaolo on yhtä luonnollista ja väistämätöntä kuin rikkaruohojen olemassaolo puutarhassa. Samskarat (kirjaimellisesti "mielen painaumat" tai "mielen vaikutelmat") ovat osa karman kiertokulkua. Tämän syklin osat ovat seuraavat: toiminta (karma) → vaikutelma (samskara) → taipumus (vasana) → mentaalinen malli (vritti) → toiminta (karma). Näin ollen karman kiertokulku on suljettu ympyrä. Toimet (karma) ovat: näkeminen, kuuleminen, makujen kokeminen, tuntoaistimusten kokeminen, hajujen aiheuttamien tuntemusten kokeminen ja ajattelu.
Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.
Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.
Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.
Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".
Minun poikani puhui pienenä meidän koulusta, vaikka ei ollut vielä edes päiväkodissa.
Itse piirsin lapsena alle kouluikäisenä intiaaneja ja jonnekin keskiajalle viittaavia kuvia mm. kärpännahkaviittainen mies oli niissä kuvissa ja näin selkounia korkeiden puiden varjostamasta tiestä joka johti jonkin suuren kartanomaisen rakennuksen luo ja siinä pihapiirissä oli myös hautausmaa.