Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon uudelleensyntymiseen. mutta ei mun tartte sitä todistella tai kertoa kellekään.
Eikö tietoja pitäisi jakaa. Jos pidät kaikki tiedot itselläsi, se on saituutta, mutta ei rahassa mitattuna.
Tieto ja usko ovat eri asioita. Voin uskoa vaikka enkeleihin, mutta se ei tarkoita, että tietäisin niistä mitään.
Monimutkaisten näkökohtien ymmärtämiseksi on valloitettava tietyt korkeudet. Monimutkaisten totuuksien ymmärtäminen, vaikka ne olisivat kuinka lähellä luontoamme, on mahdotonta ilman perusasioiden ymmärtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö teillä uudelleensyntyjillä herää kysymystä, että kuka on kaiken LUOJA?
Ylhäältä paljastettua totuutta tulisi pitää absoluuttisena ja hyväksyä ehdoitta. Mutta kun se on käynyt läpi lukuisia siirtoyhteyksiä, se muuttuu joskus tunnistamattomaksi. Tietoisuutemme värittämänä totuus muuttuu usein valheeksi.
Mistä sitten seuraava keho riippuu? Se riippuu vain elävästä olennosta itsestään: aivan kuten tämä päivä muokkaa huomisen tapahtumia. Toisin sanoen tietoisuus, jonka ihminen on muodostanut tässä elämässä, siirtää hänet kuoleman hetkellä uuteen kehoon, joka vastaa hänen tietoisuuttaan kuolinhetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö teillä uudelleensyntyjillä herää kysymystä, että kuka on kaiken LUOJA?
Ei minua ainakaan kiinnosta yhtään. Miksi niitä keillä tuollainen kysymys mielessä on, on aina vastaus siihen kysymykseen, ja se on joku heidän kuvittelemansa partaukko.
Miksi sen pitää olla "kuka", miksei se voi olla "mikä".
Ja miksi kaikki muka pitää olla "luotua"? Miksei voi vaan hyväksyä sitä, että äärettömyydessä (aika, tila, energia, ulottovuudet, materia) kaiken mahdollisen kuviteltavissa olevan, ja kuvittelemattoman ulkopuolelle jäävän, on pakko olla olemassa. Koska äärettömyys tekee sen pakolliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun kehoni kuolee, minä en kuole, koska en ole tämä kehoni. Kehoni ei ole sama kuin minä. Minä olen tietoisuus, minä olen sielu kehossani. Sieluni elävöitti ruumiini, koska sielu on myös energiaa. Kehoni on annettu minulle sen tuloksena, miten elin edellisessä elämässä. Kun minusta aika jättää, seuraava keho annetaan minulle: miten olen elänyt tämän elämäni, mikä on tietoisuuteni taso kuolinhetkellä.
Voithan sinä haluta uskoa noin, mutta ei ole mitään takeita että tämä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Tietobuumista ja monista tieteellisistä keksinnöistä huolimatta nykyihmiseltä puuttuu yhä kokonaisvaltainen näkemys maailmasta. Elämä näyttäytyy ihmisille monimutkaisena rakennussarjana, jossa on monia osia, joista jokainen yrittää koota jotain omaa. Yritykset luoda materialistiseen tieteeseen perustuva yhtenäinen maailmankuva ovat epäonnistuneet.
Myös tieteen ja uskonnon risteyttäminen on epäonnistunut - länsimainen tiede on vasta kehitysvaiheessa ja länsimainen uskonto jo hajoamisvaiheessa
Voi sinua pientä. Et taida tietää muinaishistoriasta taikka nykyajasta paljoakaan. Uskoontulo on yleistynyt verrattuna vaikka 50 vuotta taaksepäin. Ja kristityt eivät ole yhtä kuin kirkkoon kuuluvat. Minäkin uskon, enkä käy kirkossa juuri koskaan. En tarvitse ihmisen tahrimaa viestiä sellaisesta asiasta, joka pitää kokea hengellisesti. Oikeiden kristittyjen määrä on maailmanlaajuisesti lisääntynyt. Toki myös muiden hengellisten asioiden harjoittajat ovat.
Ihmisten pitää kuitenkin ymmärtää, että New age ja mystiset uskonhaarat eivät ole mitään Itä-Aasian luomuksia. New Age on lähtenyt kehittymään Euroopassa 1800-luvulla ja se on kokoelma ympäri maailmaa kerättyjä aatteita. Kabbalah on lähtöisin juutalaisuudesta kuten kristinusko. Islam on kokoelma Välimeren alueen ja Arabian niemimaan uskomuksista yhdistettynä kristinuskoon ja juutalaisuuteen. Nykyajan pakana-aatteet ovat pitkälti länsimaista perua. Kuten myös okkultistit, kuten wiccat. En ole ikinä tavannut hindua enkä oikeaa buddhalaista Suomen maankamaralla. Eivätkä ne ole kovin yleisiä uskonhaaroja muissakaan länsimaissa. Muutaman hare krishnalaisen sekä sikhin, näistä ilmeisesti tarkoittamistasi "ei-läntisistä" uskonnoista.
Vierailija kirjoitti:
Kun kehoni kuolee, minä en kuole, koska en ole tämä kehoni. Kehoni ei ole sama kuin minä. Minä olen tietoisuus, minä olen sielu kehossani. Sieluni elävöitti ruumiini, koska sielu on myös energiaa. Kehoni on annettu minulle sen tuloksena, miten elin edellisessä elämässä. Kun minusta aika jättää, seuraava keho annetaan minulle: miten olen elänyt tämän elämäni, mikä on tietoisuuteni taso kuolinhetkellä.
Ei kehoja meille anna kukaan. Energia ruumiillistuu itse uudelleen aiempien kokemustensa pohjalta.
Kukaan ei enää puhu jälleensyntymisestä, kaikki riitelevät.
Siis niistä korkeammista planeetoista, maailmoista.
Planeettajärjestelmien tasot heijastavat vain muun muassa moraalista tasoamme universaalisessa hierarkiassa. Ne, jotka ovat moraalisesti jne. korkeampia, asuvat korkeammilla planeetoilla.
Näihin korkeampiin maailmoihin ei ole mahdollista vain murtautua avaruusaluksella. Siihen on kaksi syytä: fyysinen ja moraalinen. Fyysisesti se on mahdotonta, koska aika kulkee siellä eri tavalla, mikä tarkoittaa, että avaruus käyttäytyy eri tavalla, koska avaruus ja aika ovat saman kolikon kaksi puolta. Vaikka pääsisimmekin sinne, emme voi nähdä tai ymmärtää mitään, koska sensorilaitteemme on ohjelmoitu maallisen aika-avaruuden ominaisuuksiin. Vain jos korkeampien maailmojen asukkaat itse haluavat avautua meille, voimme nähdä heidän maailmansa. Lisäksi, aivan kuten jokainen maa vartioi omaa rajaansa, myös muut maailmat vartioivat sitä. Meistä on reilua, kun rajavartijat pidättävät tunkeilijan, mutta olemme hyvin yllättyneitä, kun avaruusalukset räjähtävät yrittäessään murtautua muihin maailmoihin pyytämättä. Meitä ei päästetä sinne myöskään moraalisista syistä, ennen kuin teemme sisäisen muutoksen. Avaruustutkimuksessa ihmiset ovat päättäneet sivuuttaa moraalin lait ja haluavat valloittaa avaruuden fyysisesti. Tämä on kuin yrittäisi tunkeutua toiseen maahan ilman viisumia.
Niin kauan kuin ajattelemme, että kosmos on vain kuollut fyysinen maailma, asetamme fyysiset lait etusijalle ja pidämme kaikkea muuta mielikuvituksena.
Kun tätä riitelyä lukee, on helppo arvata, että kaikilla ulkoisilla ongelmilla on sisäiset syyt.
On olemassa kuusi ihmisen sisäistä vihollista, jotka aiheuttavat kaikki ulkoiset ongelmat. Nämä ovat: kateus, himo, raivo, ahneus, mielettömyys, illuusio.
Kun ihmisen sydämessä kukoistaa tällainen kimppu kielteisiä ominaisuuksia, on vaikea toivoa, että hänestä tulisi rauhallisuuden ja suvaitsevaisuuden malliesimerkki.
Voittaaksemme nämä sydämen viholliset meidän on tehtävä loppu ensimmäisestä ominaisuudesta - kateudesta ja vihamielisyydestä.
Epätäydellisten ihmisten saama tieto muuttuu jatkuvasti. Se opettaa meitä manipuloimaan tietoa, mutta ei anna meille mahdollisuutta erottaa hyvää pahasta. Vaikka siinä kerrotaan paljon yksityiskohtia, se ei paljasta tärkeintä - elämän tarkoitusta.
Minä näin pienenä usein unta siitä, että asuin jollakin toisella planeetalla ja en ollut ihminen. Muistan vieläkin hämärästi tämän planeetan luonnon, rakennukset jne. Meidän ns. planeetan ihmisten ulkonäön olen unohtanut. Olen syntynyt 80 luvun lopussa ja oletan, että 90 luvun alussa ollut ufobuumi vaikutti minun mieleeni ja siksi näin tuollaisia unia.
Vierailija kirjoitti:
Minä näin pienenä usein unta siitä, että asuin jollakin toisella planeetalla ja en ollut ihminen. Muistan vieläkin hämärästi tämän planeetan luonnon, rakennukset jne. Meidän ns. planeetan ihmisten ulkonäön olen unohtanut. Olen syntynyt 80 luvun lopussa ja oletan, että 90 luvun alussa ollut ufobuumi vaikutti minun mieleeni ja siksi näin tuollaisia unia.
Se voi todellakin olla syy. Tai sitten se voi johtua siitä, että olet todella ollut jossain muualla kuin Maapallolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä riitelyä lukee, on helppo arvata, että kaikilla ulkoisilla ongelmilla on sisäiset syyt.
On olemassa kuusi ihmisen sisäistä vihollista, jotka aiheuttavat kaikki ulkoiset ongelmat. Nämä ovat: kateus, himo, raivo, ahneus, mielettömyys, illuusio.
Mene sanomaan tuo jollekin kenen ulkoinen ongelma on syöpä, tai se että hänelle on tehty seksuaalista väkivaltaa tai että joku sattui ajamaan autolla hänen lapsensa yli.
Illuusioko se on mikä sen syövän aiheutti? Entä jos lapseni murhattiin, onko minun vaan reflektoitava itsestäni joku himo tai kateus, mikä sen aiheutti?
Syy voi olla aiemmassa elämässä tai aiemmissa elämissä.
Voi olla, mutta ei välttämättä... Sairastumiset, onnettomuudet tai väkivallan uhriksi joutuminen saattaa johtua muustakin kuin että henkilö itse vetäisi näitä tapahtumia puoleensa omilla tiedostamattomilla energioillaan. Näissä asioissa on syytä muistaa harmaan eri sävyt ja hienotunteisuus.
Itelle on tullut mieleen joskus, että voiko olla myös vaativa sielu, joka on ennen tänne syntymää asettanut itselleen vähän liian kovat oppiläksyt. Itsellä on ollut aina paljon sairauksia ja jatkuvasti muitakin ihan käsittämättömiä vastoinkäymisiä. Olen miettinyt tätä että onko mulla oikeasti niin paljon pahaa karmaa, vai onko mun sielu jotenkin vaativa ja asettanut itselle vähän liian kovat oppiläksyt. Olen nimittäin muutenkin itseäni kohtaan aika vaativa. Esim. työt haluan tehdä aina täydellisesti eikä ikinä sinne päin.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä riitelyä lukee, on helppo arvata, että kaikilla ulkoisilla ongelmilla on sisäiset syyt.
On olemassa kuusi ihmisen sisäistä vihollista, jotka aiheuttavat kaikki ulkoiset ongelmat. Nämä ovat: kateus, himo, raivo, ahneus, mielettömyys, illuusio.
Mene sanomaan tuo jollekin kenen ulkoinen ongelma on syöpä, tai se että hänelle on tehty seksuaalista väkivaltaa tai että joku sattui ajamaan autolla hänen lapsensa yli.
Illuusioko se on mikä sen syövän aiheutti? Entä jos lapseni murhattiin, onko minun vaan reflektoitava itsestäni joku himo tai kateus, mikä sen aiheutti?
Syy voi olla aiemmassa elämässä tai aiemmissa elämissä.
Voi olla, mutta ei välttämättä... Sairastumiset, onnettomuudet tai väkivallan uhriksi joutuminen saattaa johtua muustakin kuin että henkilö itse vetäisi näitä tapahtumia puoleensa omilla tiedostamattomilla energioillaan. Näissä asioissa on syytä muistaa harmaan eri sävyt ja hienotunteisuus.
Itelle on tullut mieleen joskus, että voiko olla myös vaativa sielu, joka on ennen tänne syntymää asettanut itselleen vähän liian kovat oppiläksyt. Itsellä on ollut aina paljon sairauksia ja jatkuvasti muitakin ihan käsittämättömiä vastoinkäymisiä. Olen miettinyt tätä että onko mulla oikeasti niin paljon pahaa karmaa, vai onko mun sielu jotenkin vaativa ja asettanut itselle vähän liian kovat oppiläksyt. Olen nimittäin muutenkin itseäni kohtaan aika vaativa. Esim. työt haluan tehdä aina täydellisesti eikä ikinä sinne päin.
eri
Lisään vielä että tässä elämässä olen siis aina käyttäytynyt hyvin ja moraalisesti oikein ja pyrkinyt olemaan aina ystävällinen yms.. Eli tästä elämästä pitäis olla pahaa karmaa, mutta edellisistä elämistä en tiedä
sama eri
Ei ole. Kaikkein aluksi oli olemassa yksi - vedalainen kulttuuri koko maapallolla.
Vedalaisessa kulttuurissa on universaalia historiaa, joka ei koske ainoastaan yhtä kansaa, vaan myös muita maailman alueita ja muita planeettoja ja muita maailmankaikkeuksia, joilla on erilaisia ulottuvuuksia. Sen vuoksi vedalaisen filosofian tarjoamat opetukset ovat universaaleja, kaikkia eläviä olentoja varten.