"Tein lapsia - miksei kukaan auta?"

Vierailija kirjoitti:

Ja yhtä helposti tätikin ostaa hoitopalvelut ulkopuoliselta, kuin vanhemmat lastenhoitopalvelut.

Se, että sinulle tulee edes mieleen sanoa mitään näin vastenmielistä ja rumaa todistaa jo sen, että sinä et ainakaan ansaitse apua. Kasvaisit ensin aikuiseksi, kunnialliseksi ihmiseksi. Säälin todella lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja yhtä helposti tätikin ostaa hoitopalvelut ulkopuoliselta, kuin vanhemmat lastenhoitopalvelut.

Se, että sinulle tulee edes mieleen sanoa mitään näin vastenmielistä ja rumaa todistaa jo sen, että sinä et ainakaan ansaitse apua. Kasvaisit ensin aikuiseksi, kunnialliseksi ihmiseksi. Säälin todella lapsiasi.

Eiköhän tuo kirjoittaja nyt vain halunnut rinnastaa sen, että apua tarvitsevat ihmiset kaikenlaisissa tilanteissa, ja että ne maksupalvelut eivät ole aina kovin hyvä vaihtoehto.

Terv. se, jonka tädistä tässä ilmeisesti puhuttiin (ja joka todella on lapseton ja jolla ei ole varaa kovin kummoisiin palveluihin, koska on aikoinaan jäänyt masennuksen takia varhaiseläkkeelle)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.

Eri asia. Ei se vanhus ole valinnut tulevansa vanhaksi, toisin kuin perhe joka tekee lapsia niin paljon että on vaikeaa yksin/kaksin hoitaa.

Ei ole ollenkaan eri asia. Ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta ja heitä autetaan.

Niin mutta sen pitää kulkea eri suuntiin ja päteä erilaisiin tilanteisiin. Ei voi olla niin, että täysin terve, hyvin toimeentuleva aikuinen ihminen, joka on itse halunnut saada lapsia, on aina se kaikkien muiden loputtomasti autettava, samaan aikaan kun hänelle ei tule mieleenkään että hän koskaan auttaisi ketään muuta. 

Oliko tässä puhe loputtomasta auttamisesta? Oliko siitä, että auttaminen kulkee vain yhteen suuntaan? Ei ollut. Miksi käännät sen sellaiseksi?

Koska tällaisiakin ihmisiä on oikeassa elämässä.

^Hah, siis täti on lapseton jne., menivät viittaussuhteet hieman vituralleen! /62

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.

Eri asia. Ei se vanhus ole valinnut tulevansa vanhaksi, toisin kuin perhe joka tekee lapsia niin paljon että on vaikeaa yksin/kaksin hoitaa.

Ei ole ollenkaan eri asia. Ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta ja heitä autetaan.

Niin mutta sen pitää kulkea eri suuntiin ja päteä erilaisiin tilanteisiin. Ei voi olla niin, että täysin terve, hyvin toimeentuleva aikuinen ihminen, joka on itse halunnut saada lapsia, on aina se kaikkien muiden loputtomasti autettava, samaan aikaan kun hänelle ei tule mieleenkään että hän koskaan auttaisi ketään muuta. 

Oliko tässä puhe loputtomasta auttamisesta? Oliko siitä, että auttaminen kulkee vain yhteen suuntaan? Ei ollut. Miksi käännät sen sellaiseksi?

Koska tällaisiakin ihmisiä on oikeassa elämässä.

Joo, on olemassa sellaisiakin ihmisiä. On olemassa kaikenlaisia ihmisiä, myös sellaisia, jotka tappavat lapsensa raa'alla tavalla (esim. Vilja Eerikan tapaus). Me emme nyt varmaan käy tätä keskustelua siksi, että on olemassa kaikenlaisia ääripäitä, vaan käymme keskustelua ihan tavallisten ihmisten avuntarpeesta. Saanko kysyä, miksi itse haluat keskustella nimenomaan ääripäistä, jotka kuitenkin ovat harvinaisempia?

On todella surullista, että on isovanhempia joita ei lapsenlapset kiinnosta ollenkaan, eivätkä KOSKAAN vahdi edes yhtä päivää tai muutamaa tuntia (ei yötä) nii että vanhemmat pääsisivät vaikka syömään rauhassa.. Näitä ilmeisesti on jonkin verran, muttei ihan normi kuitenkaan. Sitten on se toinen surullinen ääripää. Vanhemmat jotka hoidettavat lapsensa niillä isovanhemmilla tai kellä vain joka ne suostuu ottamaan ja heille vapaa-aika on perskännit vähintään kaksi kertaa kuussa ja jos ei onnistu niin sitten valitetaan.

Itse en tehnyt lasta ajatuksella, että sen sitten hoitaa sukulainen aina kun haluan. Tein lapsen sillä periaatteella, että hoidan hänet itse, apu tiukan paikan tulle on tervetullutta, mutten oleta että jos ilmoitan, että minulla on ensi kuussa päivänä xx meno, että se välttämättä sopii yhtään kellekään joka on kykenevä lasta hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja yhtä helposti tätikin ostaa hoitopalvelut ulkopuoliselta, kuin vanhemmat lastenhoitopalvelut.

Se, että sinulle tulee edes mieleen sanoa mitään näin vastenmielistä ja rumaa todistaa jo sen, että sinä et ainakaan ansaitse apua. Kasvaisit ensin aikuiseksi, kunnialliseksi ihmiseksi. Säälin todella lapsiasi.

Eiköhän tuo kirjoittaja nyt vain halunnut rinnastaa sen, että apua tarvitsevat ihmiset kaikenlaisissa tilanteissa, ja että ne maksupalvelut eivät ole aina kovin hyvä vaihtoehto.

Terv. se, jonka tädistä tässä ilmeisesti puhuttiin (ja joka todella on lapseton ja jolla ei ole varaa kovin kummoisiin palveluihin, koska on aikoinaan jäänyt masennuksen takia varhaiseläkkeelle)

Kiitos, ymmärsit täydellisesti tarkoitukseni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta tilannetta oon todistanut että kun tukiverkkoa ei ole ja sitä sitte lapsen kanssa ihmetellään kovasti. Pahimmillaan syyllisestään muita ihmisiä vaikka kyse on omista valinnoista! Kysynkin niiltä jotka näin tekee: miks kenenkään kuuluisi hoitaa sinun lapsia silloin kun sinä niin vaadit tai muuten pahimmillaan katkaistaan sitten vaikka välit?

On olemassa ihmisiä joita voi ko hommaan palkata. Ei isovanhemmat ja ystävät ole ilmaisia lastenhoitajia. Kaikkien mielestä ei ole ihanaa PÄÄSTÄ hoitamaan lapsiasi.

Olisi kyllä joskus kiva kun joku katsoisi edes jonkun aikaa lasta, mutta ei ole kuin juoppo vaari ja täti joka ei suostu katsomaan ollenkaan.

Tiukan paikan tullen olen puoli väkisin vienyt jollekin kaverille millä on itsellään lapsia, lapsi on reipas 3v eli aika helppo hoitoinen.

Kummitkaan ei ole katsoneet tuntiakaan lasta yksin.

No mutta mietihän siltäkin kannalta, että onhan se jotenkin hölmöä olettaa että esim. täti joka ei pidä lapsista, ottaisikin hoitoon ne lapset koska sulla ei muita hoitajia ole. Tai siis en minä ainakaan lapsia tehdessäni edes viitsisi tuollaisessa tilanteessa olettaa, että hoitaja löytyy lähipiiristä. 

Mutta ymmärrän kyllä, että asia harmittaa ja ei sekään hyväksi ole ettei saa omaa aikaa ikinä. Sun lapsesi on kuitenkin jo 3-vuotias, joten aivan hyvin voisit palkata lastenhoitajankin välillä esim. MLL:n kautta tai vaikkapa pyytää teille neuvolan kautta perhetyöntekijää joka auttaisi näissä asioissa. Tai vaikka käydä perhekahviloissa, joissa monet jakavat saman ongelman ja tarpeeksi tutustuttua voisi miettiä välillä puolin toisin toistensa jeesaamista. Pitää kuitenkin muistaa, että eihän kaikki edes halua omia lapsia, miksi ne haluaisi hoitaa sitten vain sukulaissuhteen vuoksi toisten lapsia. Minusta on outoa syyllistää sukulaisia siitä että eivät hoida toisten lapsia, se vain ei käy logiikkaani ollenkaan. Sukulais- tai perhesuhde ei tee kenestäkään automaattisesti velvollista hoitamaan lapsia. Sen sijaan on ymmärrettävää tavalla tai toisella hankkia hoitaja, kun haluaa itselle omaa aikaa. 

Minä en kyllä olettanut lapsia tehdessäni, että isovanhemmat hoitaisivat kovin pientä lasta (alle 2v). Sen sijaan jos on ihan normaali perhe, niin kai se on ihan ok olettaa että isovanhempia kiinnostaa ottaa se koululainen kesälomavisiitille jne. Toki pitää hyväksyä, että viime kädessä on itse vastuussa omasta jaksamisesta ja lapsestaan, sekä on oltava valmis miettimään tukiverkosto uusiksi. Niinkin voi käydä että isovanhemmat sairastuu, tädit muuttavat kovin kauas, ja harva nyt kai edes olettaa että ystävät hoitavat kovin aktiivisesti toistensa lapsia. Tavallaan tarkoitan, että jokainen lapsia tekevä ottaa riskin että lähipiiristä ei välttämättä apua tule syystä tai toisesta. Silloin pitää olla valmis etsimään itse muualta apua.

Minä en kyllä hirveästi kehtaisi haukkua tätejä ja setiä jotka ei lapsia hoida, tai isovanhempia jotka ei kovin pientä halua hoitaa. Eivät he kuitenkaan sitä valintaa lapsesta ole itse tehneet, ja heillä voi olla elämässään paljon sellaista mitä eivät edes ääneen halua sanoa. Ei kaikki isovanhemmat kerro lapsilleen sairauksistaan, tai kaikki sisarukset masennuksistaan tai burn outeistaan. Pitää ymmärtää, että muillakin voi olla isoja ja raskaita ongelmia elämässään. Kyllä mulla vähän ihmetyttää sekin, että ilmeisesti aika monet tekee oletuksella lapsia, että kyllä omat vanhemmat ja sisarukset varmasti auttaa.

Ennustan, että meidän suvussa riitaa tulee olemaan asiasta lähikuukausina. Minä en halua antaa vauvaamme hoitoon kenellekään muulle, edes luotettaville isovanhemmille.

Minusta on outoa kun jotkut vievät yökylään alle puolivuotiaan, alle vuoden ikäisenäkin on tosi pieni. Itse en haluaisi edes vaivata ketään heräilivät vauvan kanssa.. Ja enpä kokenut hyväksi antaa niin pientä edes hoitoon. Taapero alkaa olla jo vähän eri asia kuin imeväinen

Kannattaa myös näillä vanhemmilla, joiden lapsia ei sukulaiset hoida, muistaa että todella monet kokevat epävarmuutta ja rankaksi esim. alle 3-vuotiaan hoitamisen (siitä omastakin lapsesta saattaa olla jo 30v aikaa), mutta mielellään sitten ottavat hoitoon lapsia kun ovat jo sen verran isoja etteivät vahtimista kaipaa. Ja väittäisin sen olevan ihan kaikin puolin ok ja ymmärrettävää. 

Lapsia ei todellakaan kannata tehdä sillä ajatuksella, että joku hoitaisi vapaaehtoisesti sitä vaippaikäistä. Joillain onnekkailla on sellaisia sukulaisia jotka hoitavat mielellään, mutta useimmat mummot ja papat kokevat homman niin väsyttäväksi ja stressaavaksi että mieluummin hoitaisivat isompaa lasta vasta. Ja onhan ne yöheräilyt, ruokailuhässäkät, jatkuva vartioiminen rankkaa esim. kuusikymppiselle (tai nuorelle parikymppiselle) jos kyseessä ei ole oma lapsi ja ei ole ns. tatsia pikkulapsiin. Toisten lapsia myös jännittää enemmän. Väitän että nuorena tyttönä kun hoidin vanhemman siskoni lapsia, valvoin tyyliin koko yön kun stressasin ja päivärytmit meni pariksi päivää sekaisin. Nyt kun on omia lapsia, niin ne menee kuitenkin siinä normaaliarjessa ihan eri tavalla. Eli vaikka sulle yksi ilta lapsien kanssa tuntuisi helpolta, niin voi olla otta mummo 50v tai pikkusisko 18v stressaa sitä tulevaa hoitoyötä jo monta päivää ennen kuin pikkupiltti tulee yökylään.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Olen se äiti, jolla ei ole mainostettua turvaverkkoa, mutta silti läheiset välit isovanhempiin. Jaksan lasteni kanssa mainiosti, heitä on juuri se määrä, jonka jaksan hoitaa. Isovanhemmat ovat lapsille tuttuja ja läheisiä, mutta suhde heihin ei edellytä yökyläilyä tai viikonloppuhoitoa, kyläily koko perheen kanssa kerran viikossa riittää. Kyläillessä minä olen se, joka vastaa lapsista, ei isovanhemmat.

Siksi en ymmärrä perhekerhossa kuulemaani alituista marinaa siitä, miten rankkaa lasten kanssa on eikä kukaan auta. Rahat on loppu ja viikonloppuloma tarpeen, mutta itsekkäät isovanhemmat vain lähtevät mökille eivätkä tajua, että heidän pitää auttaa omia lapsiaan. Oikeastiko?

Kuka muka puhuu pehekerhoissa näin? Pikemminkin kehuskellaan muiden kuullen kilpaa, miten rasittavat isovanhemmat ostaa milloin liikaa karkkia, milloin valtavat määrät leluja, ja lapset ovat yökylässä vähintään joka viikonloppu. Ne joilla ei ole tällaista, ovat lähinnä hiljaa. Esim. minä, mutta en kateudesta vaan lähinnä myötähäpeästä.

aikamoista syyllistämistä, niinkuin se hoito ois teiltä pois.. Minusta parempi, jos isovanhemmat hoitaa vaikka kaks päivää viikossa, kuin esim. että pieni lapsi menee päiväkotiin vaikka äiti on kotona. Kaikki riippuu tilanteesta.

Voin myöntää ihmetteleväni kaveria, joka valitti jaksamista ja tukiverkot puutetta jo ekan kohdalla, mutta teki kuitenkin heti perään toisen lapsen. Valittaa yhä enemmän nykyään. Mutta asia on varmasti monimutkainen. Hoidan tämän kaverin lapsia kyllä usein, ihan mielelläni. Ei mulla oo mitään taustaselvityksiä hoidontarpeista ;)

Meillä on vahva tukiverkosto. Isovanhemmat ja meidän vanhempien sisarukset auttaa oikeastaan aina tarvittaessa. Mummu vie harrastuksiin viikottain, ja itse on lapset sinne ilmoittanut. Kerran kuussa pyydetään suunnilleen vahtia, jos halutaan käydä pelaamassa tai syömässä. Lapset rakastavat isovanhempiaan kuin perhettä, ja tunne on selvästi molemminpuoleinen. Minulle tämä apu on mahdollistanut paljon, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Minusta hoitaminen ei ole velvollisuus, mutta varmasti kaikki joilla apua on, ovat siitä kiitollisia. On myös hyväksi, että lapsella on useampi aikuinen johon luottaa.

Minä en ymmärrä sitä, että täälläkin moni sanoo ettei halua auttaa. Aika karua. Itse pidän huolta sukulaisvanhuksista sekä kaverien lapsista. Ei ole ongelma. Saan apua ja annan sitä, niin saadaan elämä kaikilla pyörimään vähän sujuvammin. En minä mieti, että onko ärsyttävää vahtia taas Heikki-hilkkaa, vaan hoidan vaan ja sitten se on tehty. Tietenkin otan hoitoon vain sillon kun on aikaa ja jaksamista, mutta kyllä sitä nyt se verran löytyy että lähipiirissä päästään vuosipäivät viettämään.

Olen itse isovanhempi ja minusta on hauskaa, kun pienet lapsenlapset tulevat kylään, joskus jopa pitemmäksikin aikaa, jotta heidän vanhempansa saavat vaikka mennä risteilylle. Näin lapsetkin oppivat olemaan kylässä, mutta turvallisesti ja hauskasti.  Lapista tuntuu olevan erityisen mukavaa pakata ja purkaa reppujaan. Katsomme vanhoja valokuvia, teemme illalla lettuja ja käymme tervehtimässä naapureitamme. Ei se  sen kummallisempaa ole. Joskus on komennettavakin lapsia, jos leikit yltävät liian raisuiksi, tai sitten menemme lähimetsään, jossa saa metelöidä ihan kunnolla.

Itse ihmettelen näitä ääripäitä, siis isovanhempia, jotka eivät voi ottaa koskaan lapsenlapsiaan kylään tai sitten niitä vanhempia, jotka rahtaavat joka lomalla ja viikonloppuisin lapsensa usein jo vanhuuden oireita poteville isovanhemmilleen. Kultainen keskitie on tässäkin parasta.

Vierailija kirjoitti:

Ennustan, että meidän suvussa riitaa tulee olemaan asiasta lähikuukausina. Minä en halua antaa vauvaamme hoitoon kenellekään muulle, edes luotettaville isovanhemmille.

Pidä vaan pintasi. Se on ihan normaalia äidille ettei halua antaa vielä vauvaikäistä hoitoon. Eikä se pikkuvauva kenenkään seuraa muun kuin vanhempiensa seuraa kaipaa ja tarvi. Tärkein suhde on suhde vanhempiin.

Korostan nyt, että saa ja pitää hankkia hoitoapua, jos tuntuu että oma jaksaminen ei riitä. Mutta mummojen nukkeleikkien vuoksi ei kannata toimia oman vaiston ja halun vastaisesti. Sitä jää vain katumaan myöhemmin. Mummot ja papat kerkeää luoda suhdetta kahden kesken lapsen kanssareilusti myöhemminkin. Vauva- ja taaperoiässä pitäisi riittää ihan se että tavataan perhettä perheenä, ellei haluja molemmilla toisin ole.

Jos tämä mammapalsta edustaa keskivertosuomalaista niin aika ikävästi on asiat. Empatia loistaa poissaolollaan. Missä toisessa maassa on peukutetaan tyypille jonka mielestä avun pyytäminen lähiomaisilta on hirveää ja väärin? Jokainen saakoon ansionsa mukaan jne. En ihmettele että Suomella pyyhkii huonosti. Ne maat menestyköön joissa yhteisöllisyys ja avunanto on ihan normaali tapa toimia.

Tiedättekö minkä takia meidän nyt lapsentekoiässä olevien aikuisten mielestä on ihan luonnollista, että isovanhemmat osallistuvat lastemme hoitoon?

Koska me olemme itse olleet isovanhempiemme hoidossa, toistuvasti ja paljon! Koska se 70- ja 80-luvuilla oli enemmän sääntö kun poikkeus, että isovanhemmat auttoivat lastenhoidossa. Olivathan äitiyslomatkin ihan eri luokkaa ja perhekootkin keskimäärin suurempia.

Siksi me niin oletamme, ei se välttämättä reilua ole, mutta selitys kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä mammapalsta edustaa keskivertosuomalaista niin aika ikävästi on asiat. Empatia loistaa poissaolollaan. Missä toisessa maassa on peukutetaan tyypille jonka mielestä avun pyytäminen lähiomaisilta on hirveää ja väärin? Jokainen saakoon ansionsa mukaan jne. En ihmettele että Suomella pyyhkii huonosti. Ne maat menestyköön joissa yhteisöllisyys ja avunanto on ihan normaali tapa toimia.

Suurin osa tämän ketjun viesteistä on ollut sellaisia että kyllä kuuluu auttaa. Ne joilla on eriäviä mielipiteitä on perustelleet asiansa ihan hyvin, ja ovat kuitenkin puhuneet aikalailla kultaisesta keskitiestä. Sen sijaan on muutama ollut niitäkin, jotka on sitä mieltä että jokainen on oman onnensa seppä.

Yhdysvalloissa ei ole edes tapana (esikaupunkialueilla) hoidattaa lasta sukulaisilla, vaan sylivauvallekin palkataan nanny. Sitten jossain Etelä-Europpassa on homma ihan päinvastainen; perheen pää on isovanhempi ja vanhemmat on kynnysmattoja mitä tulee lastenhoidollisiin kysymyksiin. Minusta meillä Suomessa on ihan terve sukulais- ja perhekulttuuri. Autetaan jos voidaan ja se ei itseä kohtuuttomasti rasita, toisaalta tunnustetaan että perheen perusyksikkö on se yhdinperhe, eikä pidetä sopivaksi liikaa puuttua heidän asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö minkä takia meidän nyt lapsentekoiässä olevien aikuisten mielestä on ihan luonnollista, että isovanhemmat osallistuvat lastemme hoitoon?

Koska me olemme itse olleet isovanhempiemme hoidossa, toistuvasti ja paljon! Koska se 70- ja 80-luvuilla oli enemmän sääntö kun poikkeus, että isovanhemmat auttoivat lastenhoidossa. Olivathan äitiyslomatkin ihan eri luokkaa ja perhekootkin keskimäärin suurempia.

Siksi me niin oletamme, ei se välttämättä reilua ole, mutta selitys kuitenkin.

Tulee myös muistaa, että omat muistomme ovat helposti koulu- ja eskariajoilta, eivätkä sieltä vauva- ja taaperoajoilta. Olen ns. mummon tyttö, mutta kyllä mummo on minua hoitanut vasta kun olen ollut helppo hoidettava, eli joku 5-vuotias. Sen jälkeen tulikin vietettyä mummon kanssa aikaa enemmän kuin tarpeeksi.

Sanoisin että on eri asia voivotella sitä että mummolla ei kiinnosta ottaa 7-vuotiasta kesälomalla kylään (mikä varmaan on harvassa perheessä tilanne), kun itkeä sitä että mummo ei halua ottaa 1,5-vuotiasta yökylään. Kyllä pienten lasten hoitoon kannattaa aina varata nuorempi ja energisempi hoitaja, joka on hoitanut lapsia sen verran ettei tilanne häntä kohtuuttomasti stressaa. Meidän vanhemmilla se viimeisin kokemus vauvan ja taaperon hoidosta saattaa olla 30 vuoden takaa! Totta kai silloin stressaa enemmän hoitaa pikkuista.