Lue keskustelun säännöt.
"Tein lapsia - miksei kukaan auta?"
08.04.2016 |
Monta tilannetta oon todistanut että kun tukiverkkoa ei ole ja sitä sitte lapsen kanssa ihmetellään kovasti. Pahimmillaan syyllisestään muita ihmisiä vaikka kyse on omista valinnoista! Kysynkin niiltä jotka näin tekee: miks kenenkään kuuluisi hoitaa sinun lapsia silloin kun sinä niin vaadit tai muuten pahimmillaan katkaistaan sitten vaikka välit?
On olemassa ihmisiä joita voi ko hommaan palkata. Ei isovanhemmat ja ystävät ole ilmaisia lastenhoitajia. Kaikkien mielestä ei ole ihanaa PÄÄSTÄ hoitamaan lapsiasi.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Kukaan ei valitse olla vanha. Suomessa jokaikinen syntyvä (ja pidetty) lapsi on vapaaehtoisesti hankittu. Että johtuisikohan siitä syystä?
Ts. jos minä hankin vanhan 70-luvun harraste auton, sitä pitää korjata ja laittaa. Tiedän sen hankkiessani auton. En oleta, että sukulaiset ja ystävät auttavat minua autoharrastuksessani.
Jos uudehkosta autostani puhkeaa rengas keskellä kaupunkia, saatan soittaa apua jos tiedän jonkun läheiseni olevan saatavilla. En ole suunnitellut renkaan puhkeamista.
On siis ihan eri asia odottaako apua elämän ennakoimattomissa tai pakosti edessä olevissa asioissa, kuin tehdä ihan tarkoituksella x kappaletta lapsia ja sen jälkeen olettaa että muut ihmiset auttavat niiden kanssa.
Ei, se ei ole eri asia. Toisistaan välittävät ihmiset eivät laskeskele, että minä autan vain, jos kyseessä on ihan vääjäämätön seuraus ikääntymisestä. Toisistaan välittävät ihmiset auttavat toisiaan, koska he välittävät toisiaan. Ymmärrät varmasti, että vanhaakaan ihmistä ei ole mikään pakko auttaa, sen kun vain jättää auttamisen. Kyllähän niinkin tehdään, olet varmasti kuullut sinäkin vanhusten yksinäisyydestä.
-
En nyt edes viitsi kommentoida tuota autovertausta, ymmärrät varmasti itsekin, miten mauton se on.
NIin just, leimasit "mauttomaksi" kun et sitten keksinyt mitään pätevää vasta-argumenttia. Et voi kumota sitä että lasten hankinta on aina vapaaehtoista, toisin kuin vaikka sairastuminen tai vanhuuden takia avuttomaksi joutuminen. Vapaaehtoisten kuormittavien tekijöiden hankkiminen ei millään lailla "velvoita" lähimmäisiä auttamaan, toisin kuin esim. jokin tapaturma. On juuri tyypillistä lisääntyjien itsekkyyttä ajatella "MINÄ haluan lapsen, MINÄ hommaan lapsen, MUUT hoitakoot sitä kun minua ei huvita".
No mitä "päteviä" vasta-argumentteja voi kirjoittaa johonkin höpinään 70-luvun autoista, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista? Mikään ei velvoita huolehtimaan myöskään vanhuksista, paitsi - ai niin - se välittäminen. Ei mikään velvoita ketään huolehtimaan sustakaan, kun olet vanha.
Jos sinulla ei älykkyys riitä ymmärtämään vertauksia, niin en mahda asialle mitään. Älyllisesti vajaa ihminen tarkertuu yksityiskohtiin, eikä ymmärrä pointtia (tai ei halua ymmärtää, koska se osoittaisi hänen olevan väärässä).
Mä annoin niitä vasta-argumentteja, kommentoi sä niitä, äläkä takerru yksityiskohtiin, niin et vaikuta älyllisesti vajaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Meidän lapsi on ollu kaksi yötä pois kotoa, muutamia kertoja mummilla hoidossa pari tuntia. Ikää 1.5 v.
Sitten on kavereiden lapset (samaa ikäluokkaa) he eivät varmaan pysy laskuissa enään yökyläkertojen kanssa.
Minä en tykännyt lapsena olla yökylässä isovamhemmilla, serkkujen luotakin halusin takaisin kotiin iltasella (nämä ennen kouluikää). Koskaan ei pakotettu jäämään yöksi ja nämä sukulaiset tosi läheisiä näin viikottain heitä, ei mitään 100 km päässä asuvia.
Minulla on periaate. Teen lapsen/lapsia ja itse myös hoidan. En oleta että joku (esim mummi) haluaisi lapsen pari kertaa kuussa yökylään. Hän on lapset jo kasvattanut. Kyläilyt yhdessä on mukavia tapaamisia.Ööö, sori nyt, mutta sinähän nimenomaan olet saanut jo hyvinkin paljon hoitoapua pienen lapsesi mummilta. Miksi osallistut keskusteluun jeesustellen, että hoidat omat lapsesi? Kun meitä on oikeastikin niitä, jotka eivät ole KERTAAKAAN koko lapsen elämän aikana saanut isovanhemmilta hoitoapua. Itse laskisin sinut kyllä tuohon ryhmään, joka saa isovanhemmilta apua. Eikä siinä mitään väärää ole, mutta turha sinun tulla tänne kuitenkaan kruunuasi kiillottamaan "lapsensa itse hoitavana" äitinä.
Anteeksi jos jotenkin loukkasin. Kerroin oman kokemukseni. En todella halua kiillotella mitään kruunuja. Vertasin vain itseäni omii ystäviini.. tiedostan kyllä että jotkut eivät saa koskaan mitään apua. Itse vertailin tätä hommaa juurikin näiden "joka kuussa pari vapaa iltaa" vanhempien suhteen. Niin ja koen kyllä olevani paljon lapseni kanssa. Tämän vuoden puolella en ole nähnyt yhtäkään kaveria ilman että lapsi on mukana. Ja ei se kyllä minua haittaakkaan :)
Kyllä sinä saatat sanoillasi hyvinkin loukata tuomitsemalla vanhemmat, jotka haluaisivat hieman lastenhoitoapua isovanhemmilta. Itse en ole tässä lähes kolmen vuoden aikana kertaakaan saanut lastenhoitoapua isovanhemmilta, ja kyllä, välillä ihmettelen, mikseivät isovanhemmat auta. Sitten tulen tänne lukemaan, että joku 1,5-vuotiaansa jo monta kertaa hoitoon laittanut kirjoittelee, että kyllä ne lapset ITSE pitää hoitaa. Niin vittu.
Ymmärrän kyllä. Tässä juurikin tämä että mihin vertaa. Aloituksen lukiessani sain mielikuvan juurikin niistä vanhemmista joilla on se vapaailta pari kertaa kuussa joka on minusta naurettavan paljon. Ja jos tämä ei heillä jostain syystä onnistu niin sitten itketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Kukaan ei valitse olla vanha. Suomessa jokaikinen syntyvä (ja pidetty) lapsi on vapaaehtoisesti hankittu. Että johtuisikohan siitä syystä?
Ts. jos minä hankin vanhan 70-luvun harraste auton, sitä pitää korjata ja laittaa. Tiedän sen hankkiessani auton. En oleta, että sukulaiset ja ystävät auttavat minua autoharrastuksessani.
Jos uudehkosta autostani puhkeaa rengas keskellä kaupunkia, saatan soittaa apua jos tiedän jonkun läheiseni olevan saatavilla. En ole suunnitellut renkaan puhkeamista.
On siis ihan eri asia odottaako apua elämän ennakoimattomissa tai pakosti edessä olevissa asioissa, kuin tehdä ihan tarkoituksella x kappaletta lapsia ja sen jälkeen olettaa että muut ihmiset auttavat niiden kanssa.
Ei, se ei ole eri asia. Toisistaan välittävät ihmiset eivät laskeskele, että minä autan vain, jos kyseessä on ihan vääjäämätön seuraus ikääntymisestä. Toisistaan välittävät ihmiset auttavat toisiaan, koska he välittävät toisiaan. Ymmärrät varmasti, että vanhaakaan ihmistä ei ole mikään pakko auttaa, sen kun vain jättää auttamisen. Kyllähän niinkin tehdään, olet varmasti kuullut sinäkin vanhusten yksinäisyydestä.
-
En nyt edes viitsi kommentoida tuota autovertausta, ymmärrät varmasti itsekin, miten mauton se on.
NIin just, leimasit "mauttomaksi" kun et sitten keksinyt mitään pätevää vasta-argumenttia. Et voi kumota sitä että lasten hankinta on aina vapaaehtoista, toisin kuin vaikka sairastuminen tai vanhuuden takia avuttomaksi joutuminen. Vapaaehtoisten kuormittavien tekijöiden hankkiminen ei millään lailla "velvoita" lähimmäisiä auttamaan, toisin kuin esim. jokin tapaturma. On juuri tyypillistä lisääntyjien itsekkyyttä ajatella "MINÄ haluan lapsen, MINÄ hommaan lapsen, MUUT hoitakoot sitä kun minua ei huvita".
No mitä "päteviä" vasta-argumentteja voi kirjoittaa johonkin höpinään 70-luvun autoista, kun puhutaan ihmisten välisistä suhteista? Mikään ei velvoita huolehtimaan myöskään vanhuksista, paitsi - ai niin - se välittäminen. Ei mikään velvoita ketään huolehtimaan sustakaan, kun olet vanha.
Jos sinulla ei älykkyys riitä ymmärtämään vertauksia, niin en mahda asialle mitään. Älyllisesti vajaa ihminen tarkertuu yksityiskohtiin, eikä ymmärrä pointtia (tai ei halua ymmärtää, koska se osoittaisi hänen olevan väärässä).
Minusta olet kyllä sinä se, joka on älyllisesti vajaa, jos tosissaan vertaa lapsia autoharrastukseen.
Tässäkin ketjussa on nämä oman sädekehänsä kiillottajat. "Meidän lapsi ei ole ollut missään hoidossa ennen rippikoulua ". Musta on hienoa, että omilla lapsilla on läheisiä aikuisia, muutakin kuin omat vanhemmat, jotka haluavat heidän kanssaan aikaa viettää. Se on lapselle rikkaus. Jos joku yh läheltä Hämeenlinnaa haluaa joskus vapaata (ei ole omaa turvaverkkoa ) niin otan lapsen oikein mielellään hoitoon. Tiedän itse, mitä on, kun kukaan ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Meidän lapsi on ollu kaksi yötä pois kotoa, muutamia kertoja mummilla hoidossa pari tuntia. Ikää 1.5 v.
Sitten on kavereiden lapset (samaa ikäluokkaa) he eivät varmaan pysy laskuissa enään yökyläkertojen kanssa.
Minä en tykännyt lapsena olla yökylässä isovamhemmilla, serkkujen luotakin halusin takaisin kotiin iltasella (nämä ennen kouluikää). Koskaan ei pakotettu jäämään yöksi ja nämä sukulaiset tosi läheisiä näin viikottain heitä, ei mitään 100 km päässä asuvia.
Minulla on periaate. Teen lapsen/lapsia ja itse myös hoidan. En oleta että joku (esim mummi) haluaisi lapsen pari kertaa kuussa yökylään. Hän on lapset jo kasvattanut. Kyläilyt yhdessä on mukavia tapaamisia.Ööö, sori nyt, mutta sinähän nimenomaan olet saanut jo hyvinkin paljon hoitoapua pienen lapsesi mummilta. Miksi osallistut keskusteluun jeesustellen, että hoidat omat lapsesi? Kun meitä on oikeastikin niitä, jotka eivät ole KERTAAKAAN koko lapsen elämän aikana saanut isovanhemmilta hoitoapua. Itse laskisin sinut kyllä tuohon ryhmään, joka saa isovanhemmilta apua. Eikä siinä mitään väärää ole, mutta turha sinun tulla tänne kuitenkaan kruunuasi kiillottamaan "lapsensa itse hoitavana" äitinä.
Anteeksi jos jotenkin loukkasin. Kerroin oman kokemukseni. En todella halua kiillotella mitään kruunuja. Vertasin vain itseäni omii ystäviini.. tiedostan kyllä että jotkut eivät saa koskaan mitään apua. Itse vertailin tätä hommaa juurikin näiden "joka kuussa pari vapaa iltaa" vanhempien suhteen. Niin ja koen kyllä olevani paljon lapseni kanssa. Tämän vuoden puolella en ole nähnyt yhtäkään kaveria ilman että lapsi on mukana. Ja ei se kyllä minua haittaakkaan :)
Kyllä sinä saatat sanoillasi hyvinkin loukata tuomitsemalla vanhemmat, jotka haluaisivat hieman lastenhoitoapua isovanhemmilta. Itse en ole tässä lähes kolmen vuoden aikana kertaakaan saanut lastenhoitoapua isovanhemmilta, ja kyllä, välillä ihmettelen, mikseivät isovanhemmat auta. Sitten tulen tänne lukemaan, että joku 1,5-vuotiaansa jo monta kertaa hoitoon laittanut kirjoittelee, että kyllä ne lapset ITSE pitää hoitaa. Niin vittu.
Ymmärrän kyllä. Tässä juurikin tämä että mihin vertaa. Aloituksen lukiessani sain mielikuvan juurikin niistä vanhemmista joilla on se vapaailta pari kertaa kuussa joka on minusta naurettavan paljon. Ja jos tämä ei heillä jostain syystä onnistu niin sitten itketään.
No joo, riippuu kyllä täysin mihin vertaa. Itse taas minulle tuli mielikuva juuri minunkaltaisistani ihmisistä, jotka eivät ikinä saa apua lastenhoitoon isovanhemmilta ja ihmettelevät sitä. Kyllä, myönnän ihmetteleväni suuresti asiaa, ja niin ovat monet muutkin ihmetelleet tätä meidän tilannettamme. Vapaailta pari kertaa kuussa on paljon - itse en rehellisesti sanottuna edes haluaisi noin paljon vapaa-aikaa lapsistani. Mutta jos saisi sen yhden vapaa-illan tai -päivän vaikka kaksi kertaa vuodessa, tai vaikka edes kerran vuodessa, niin olisin onnellinen. Ja niin, jos nyt ylipäätänsä isovanhempia kiinnostaisi lapsenlapsensa, niin olisin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se sairas tätikin päättänyt yksinäisestä vanhuudestaan, kun ei kerran tehnyt lapsia nuorena? Oma valinta sekin.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on nämä oman sädekehänsä kiillottajat. "Meidän lapsi ei ole ollut missään hoidossa ennen rippikoulua ". Musta on hienoa, että omilla lapsilla on läheisiä aikuisia, muutakin kuin omat vanhemmat, jotka haluavat heidän kanssaan aikaa viettää. Se on lapselle rikkaus. Jos joku yh läheltä Hämeenlinnaa haluaa joskus vapaata (ei ole omaa turvaverkkoa ) niin otan lapsen oikein mielellään hoitoon. Tiedän itse, mitä on, kun kukaan ei auta.
En tiedä kehen viittaat tällä viestilläsi. Mutta me emme tosiaan ole saaneet mitään lastenhoitoapua nyt melkein kolmen vuoden aikana, eli sinä aikana, kun lapsia on ollut. En todellakaan ole tarkoittanut viestejäni sädekehän kiillottamiseksi, vaan pikemminkin päinvastoin. Minua surettaa, vituttaa ja suututtaa tämä tilanne. Tekisin mitä tahansa, että isovanhemmat olisivat edes jossain määrin kiinnostuneita lapsenlastensa elämästä ja oikein mielellämme ottaisimme vastaan lastenhoitoapua heiltä myös. Kuten sanoit - rakastavat isovanhemmat (tai muut läheiset aikuiset) ovat lapselle rikkaus.
Tottahan toki tämä on rankkaa kahden pienen kanssa ilman minkäänlaisia levähdystaukoja ja ilman mitään tukea. Lapset hoidamme itse, muttemme millään ylpeydellä, koska apu olisi todella tervetullutta. Onneksi lasten isä on maailman paras, ja osallistuu kaikkeen siinä, missä minäkin. En voi edes kuvitella kuinka rankkaa on totaali-yh:lla, jolla ei ole myöskään tukiverkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Meidän lapsi on ollu kaksi yötä pois kotoa, muutamia kertoja mummilla hoidossa pari tuntia. Ikää 1.5 v.
Sitten on kavereiden lapset (samaa ikäluokkaa) he eivät varmaan pysy laskuissa enään yökyläkertojen kanssa.
Minä en tykännyt lapsena olla yökylässä isovamhemmilla, serkkujen luotakin halusin takaisin kotiin iltasella (nämä ennen kouluikää). Koskaan ei pakotettu jäämään yöksi ja nämä sukulaiset tosi läheisiä näin viikottain heitä, ei mitään 100 km päässä asuvia.
Minulla on periaate. Teen lapsen/lapsia ja itse myös hoidan. En oleta että joku (esim mummi) haluaisi lapsen pari kertaa kuussa yökylään. Hän on lapset jo kasvattanut. Kyläilyt yhdessä on mukavia tapaamisia.Ööö, sori nyt, mutta sinähän nimenomaan olet saanut jo hyvinkin paljon hoitoapua pienen lapsesi mummilta. Miksi osallistut keskusteluun jeesustellen, että hoidat omat lapsesi? Kun meitä on oikeastikin niitä, jotka eivät ole KERTAAKAAN koko lapsen elämän aikana saanut isovanhemmilta hoitoapua. Itse laskisin sinut kyllä tuohon ryhmään, joka saa isovanhemmilta apua. Eikä siinä mitään väärää ole, mutta turha sinun tulla tänne kuitenkaan kruunuasi kiillottamaan "lapsensa itse hoitavana" äitinä.
Anteeksi jos jotenkin loukkasin. Kerroin oman kokemukseni. En todella halua kiillotella mitään kruunuja. Vertasin vain itseäni omii ystäviini.. tiedostan kyllä että jotkut eivät saa koskaan mitään apua. Itse vertailin tätä hommaa juurikin näiden "joka kuussa pari vapaa iltaa" vanhempien suhteen. Niin ja koen kyllä olevani paljon lapseni kanssa. Tämän vuoden puolella en ole nähnyt yhtäkään kaveria ilman että lapsi on mukana. Ja ei se kyllä minua haittaakkaan :)
Kyllä sinä saatat sanoillasi hyvinkin loukata tuomitsemalla vanhemmat, jotka haluaisivat hieman lastenhoitoapua isovanhemmilta. Itse en ole tässä lähes kolmen vuoden aikana kertaakaan saanut lastenhoitoapua isovanhemmilta, ja kyllä, välillä ihmettelen, mikseivät isovanhemmat auta. Sitten tulen tänne lukemaan, että joku 1,5-vuotiaansa jo monta kertaa hoitoon laittanut kirjoittelee, että kyllä ne lapset ITSE pitää hoitaa. Niin vittu.
Ymmärrän kyllä. Tässä juurikin tämä että mihin vertaa. Aloituksen lukiessani sain mielikuvan juurikin niistä vanhemmista joilla on se vapaailta pari kertaa kuussa joka on minusta naurettavan paljon. Ja jos tämä ei heillä jostain syystä onnistu niin sitten itketään.
No joo, riippuu kyllä täysin mihin vertaa. Itse taas minulle tuli mielikuva juuri minunkaltaisistani ihmisistä, jotka eivät ikinä saa apua lastenhoitoon isovanhemmilta ja ihmettelevät sitä. Kyllä, myönnän ihmetteleväni suuresti asiaa, ja niin ovat monet muutkin ihmetelleet tätä meidän tilannettamme. Vapaailta pari kertaa kuussa on paljon - itse en rehellisesti sanottuna edes haluaisi noin paljon vapaa-aikaa lapsistani. Mutta jos saisi sen yhden vapaa-illan tai -päivän vaikka kaksi kertaa vuodessa, tai vaikka edes kerran vuodessa, niin olisin onnellinen. Ja niin, jos nyt ylipäätänsä isovanhempia kiinnostaisi lapsenlapsensa, niin olisin onnellinen.
Kuvailemasi tilanne on varmaan harvinainen? Tai veikkaan että juurikin normi on se, että lapsi on vuodessa muutaman yön esim siellä mummilla. Tai minusta ainaki normaalia on pari yötä/vuosi + perheen yhteiset kyläilyt. Ja surullista se että lapsi työnnetään kuukausittain hoitoon.
Ja yhtä helposti tätikin ostaa hoitopalvelut ulkopuoliselta, kuin vanhemmat lastenhoitopalvelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Kukaan ei valitse olla vanha. Suomessa jokaikinen syntyvä (ja pidetty) lapsi on vapaaehtoisesti hankittu. Että johtuisikohan siitä syystä?
Ts. jos minä hankin vanhan 70-luvun harraste auton, sitä pitää korjata ja laittaa. Tiedän sen hankkiessani auton. En oleta, että sukulaiset ja ystävät auttavat minua autoharrastuksessani.
Jos uudehkosta autostani puhkeaa rengas keskellä kaupunkia, saatan soittaa apua jos tiedän jonkun läheiseni olevan saatavilla. En ole suunnitellut renkaan puhkeamista.
On siis ihan eri asia odottaako apua elämän ennakoimattomissa tai pakosti edessä olevissa asioissa, kuin tehdä ihan tarkoituksella x kappaletta lapsia ja sen jälkeen olettaa että muut ihmiset auttavat niiden kanssa.
Ei, se ei ole eri asia. Toisistaan välittävät ihmiset eivät laskeskele, että minä autan vain, jos kyseessä on ihan vääjäämätön seuraus ikääntymisestä. Toisistaan välittävät ihmiset auttavat toisiaan, koska he välittävät toisiaan. Ymmärrät varmasti, että vanhaakaan ihmistä ei ole mikään pakko auttaa, sen kun vain jättää auttamisen. Kyllähän niinkin tehdään, olet varmasti kuullut sinäkin vanhusten yksinäisyydestä.
-
En nyt edes viitsi kommentoida tuota autovertausta, ymmärrät varmasti itsekin, miten mauton se on.
NIin just, leimasit "mauttomaksi" kun et sitten keksinyt mitään pätevää vasta-argumenttia. Et voi kumota sitä että lasten hankinta on aina vapaaehtoista, toisin kuin vaikka sairastuminen tai vanhuuden takia avuttomaksi joutuminen. Vapaaehtoisten kuormittavien tekijöiden hankkiminen ei millään lailla "velvoita" lähimmäisiä auttamaan, toisin kuin esim. jokin tapaturma. On juuri tyypillistä lisääntyjien itsekkyyttä ajatella "MINÄ haluan lapsen, MINÄ hommaan lapsen, MUUT hoitakoot sitä kun minua ei huvita".
Tähän voi vielä lisätä sen, että monesti tuohon liittyy myös se, että sen lisäksi että muiden pitäisi hoitaa ne itse tehdyt lapset, niin toisten pitäisi myös maksaa aivan kaikki ja toisten pitäisi myös tehdä kaikki työt. Eli yleensä ne pahimmat valittajat ovat niitä, jotka ovat ehdottomasti tahtomalla tehneet monta lapsia pienellä ikäerolla ja sitten olettavat, että heitä pitäisi tästä palkita sillä, että heidän ei enää tarvitsisi käydä töissä, maksaa omaa elatustaan eikä myöskään hoitaa omia lapsiaan. "Jonkun toisen" pitäisi hoitaa nämä kaikki heidän puolestaan. Hullluimmillaan kumpikin vanhempi on täysipäiväisesti, yhteiskunnan ja suvun kustantamana, kotona, isommat lapset ovat yhteiskunnan kustamana kokopäiväisessä päivähoidossa 5 päivää viikossa, isovanhemmat auttavat ja elättävät ja heidän rahoillaan kotiin palkataan siivooja ja lastenhoitaja. Silti nämä ihmiset eivät osaa muuta kuin valittaa, että pitäisi olla enemmän rahaa ja sukulaisten ja kaverien pitäisi olla aina valmiina ilmaisiksi lastenvahdeiksi jotta vanhemmat pääsisivät koska tahansa halutessaan viihteelle.
Yleensä ne, joilla oikeasti on haastava tilanne, valittavat kaikkein vähiten.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on nämä oman sädekehänsä kiillottajat. "Meidän lapsi ei ole ollut missään hoidossa ennen rippikoulua ". Musta on hienoa, että omilla lapsilla on läheisiä aikuisia, muutakin kuin omat vanhemmat, jotka haluavat heidän kanssaan aikaa viettää. Se on lapselle rikkaus. Jos joku yh läheltä Hämeenlinnaa haluaa joskus vapaata (ei ole omaa turvaverkkoa ) niin otan lapsen oikein mielellään hoitoon. Tiedän itse, mitä on, kun kukaan ei auta.
On varmasti niitä sädekehän kiillottajiakin. Toivottavasti sinäku ymmärrät kuitenkin, että vaikka minun lapseni ei ole hoidossa kovinkaan paljon vielä taaperonakaan, niin hänelle voi ja tuleekin kehittymään silti mahtavia suhteita isovanhempiinsa, täteihinsä ja setiinsä. Suhde luotettavaan aikuiseen ei vaadi sitä että lasta viedään hoitoon jo vauva- ja taaperoaikana. Ei minunkaan mummo minua hoitanut kun vasta leikki-ikäisenä, ja silti meillä on lähes yhtä läheiset välit kuin minulla ja äidilläni.
Mutta lapsen etu on hyvinvoiva vanhempi, ja tottakai on hyvä viedä lapsia hoitoon jos sitä kokee tarvitsevansa ja hoitajia löytyy.
Terkuin se jonka lapsi vasta ensimmäisen kerran yöhoidossa 1,5v:nä ja niin kyllästynyt näihin syyllistäviin kommentteihin. Ihan niin kuin sitä lasta ei voisi tavata vanhempiensa seurassa ja ottaa hoitoon vähän isompana. Vai todellako joillekin lapsenlapsi-isovanhempi suhde on pilalla kun eivät saa viettää laatuaikaa imeväisiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on nämä oman sädekehänsä kiillottajat. "Meidän lapsi ei ole ollut missään hoidossa ennen rippikoulua ". Musta on hienoa, että omilla lapsilla on läheisiä aikuisia, muutakin kuin omat vanhemmat, jotka haluavat heidän kanssaan aikaa viettää. Se on lapselle rikkaus. Jos joku yh läheltä Hämeenlinnaa haluaa joskus vapaata (ei ole omaa turvaverkkoa ) niin otan lapsen oikein mielellään hoitoon. Tiedän itse, mitä on, kun kukaan ei auta.
En tiedä kehen viittaat tällä viestilläsi. Mutta me emme tosiaan ole saaneet mitään lastenhoitoapua nyt melkein kolmen vuoden aikana, eli sinä aikana, kun lapsia on ollut. En todellakaan ole tarkoittanut viestejäni sädekehän kiillottamiseksi, vaan pikemminkin päinvastoin. Minua surettaa, vituttaa ja suututtaa tämä tilanne. Tekisin mitä tahansa, että isovanhemmat olisivat edes jossain määrin kiinnostuneita lapsenlastensa elämästä ja oikein mielellämme ottaisimme vastaan lastenhoitoapua heiltä myös. Kuten sanoit - rakastavat isovanhemmat (tai muut läheiset aikuiset) ovat lapselle rikkaus.
Tottahan toki tämä on rankkaa kahden pienen kanssa ilman minkäänlaisia levähdystaukoja ja ilman mitään tukea. Lapset hoidamme itse, muttemme millään ylpeydellä, koska apu olisi todella tervetullutta. Onneksi lasten isä on maailman paras, ja osallistuu kaikkeen siinä, missä minäkin. En voi edes kuvitella kuinka rankkaa on totaali-yh:lla, jolla ei ole myöskään tukiverkkoa.
Isovanhemmat voivat olla kiinnostuneita lapsen elämästä vaikka eivät hoitaisi. Vanhempani vammautuivat kolarissa eivätkä pysty hoitamaan ja miehen vanhemmat ovat 50v ja työelämässä eivätkä jaksa viikonloppuisin hoitaa. Ehkä kesäloman aikana voivat ottaa pariksi tunniksi. Mutta nähdään isovanhempia kuitenkin viikottain ja ovat lapsille rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä, mutta sairastuin itse pahasti ja silloin kyllä ajattelin että minua (yh:ta) olisi autettu. Toinen sisareni auttoi vähän, toinen oikeastaan yhdesti, vaikka sairaus kesti pitkään ja ilmaisin avun tarpeeni. Nyt olen paremmassa kunnossa ja molenpiin on aika etäiset välit. Olisin toivonut että olisi edes sanottu,ettei jakseta auttaa, niin olisin hakenut aiemmin tukea sosiaalitoimen kautta. Tunnen nykyään velvollisuutta kuulua sukuun paljon vähemmän, kun tiedän kuinka paljon eli vähän minua rakastetaan.
Mielestäni on arvokasta, että ihmisiä autetaan silloin kun he ovat heikoilla. Aina muilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta ja voimavaroja oman elämäntilanteensa takia.
Mutta omien kokemusteni perusteella tuttavapiiristäni, niin ne jotka eniten jatkuvasti valittavat ettei heitä auteta tarpeeksi lasten kanssa ja edellyttävät, että muut hoitaisivat heidän lapsensa, työnsä ja vielä maksaisivat heidän koko elämisensä (sekä yhteiskunta, sukulaiset että tuttavat) ovat niitä jotka eivät missään nimessä auta koskaan pienimmälläkään tavalla ketään muuta jos toiset ovat kohdanneet vaikeuksia elämässään.
Se on se valtavan itsekäs ja röyhkeä, täydellisen yksipuolisen avun vaatimus joka näitä loputtomasti valittavia ja vaativia ihmisiä saa eniten halveksimaan. Hyvissä ihmissuhteissa annetaan ja saadaan puolin ja toisin, ei niin että yhdet ihmiset ovat aina ja kaikkialla vain saamapuolella koska he ovat tehneet lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli innokas tukiverkko niihin aikoihin kun lapset syntyivät. Sitten tukiverkossa tapahtui meistä riippumattomista syistä kuolemaan johtanut sairastuminen, ero ja muutto 350km etäisyydelle.
En valita, mutta kyllä välillä oli väsy ja hermot kireällä, varsinkin kun pienten lasten lisäksi piti huolehtia niistä vanhuksista. Uskoisin silti, että äitini olisi mieluumin valinnut lastenlasten hoitamisen kuin usean vuoden dementian ja kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Eri asia. Ei se vanhus ole valinnut tulevansa vanhaksi, toisin kuin perhe joka tekee lapsia niin paljon että on vaikeaa yksin/kaksin hoitaa.
Ei ole ollenkaan eri asia. Ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta ja heitä autetaan.
Niin mutta sen pitää kulkea eri suuntiin ja päteä erilaisiin tilanteisiin. Ei voi olla niin, että täysin terve, hyvin toimeentuleva aikuinen ihminen, joka on itse halunnut saada lapsia, on aina se kaikkien muiden loputtomasti autettava, samaan aikaan kun hänelle ei tule mieleenkään että hän koskaan auttaisi ketään muuta.
Kyllä lapselle kehittyy normaalissa suvussa tärkeitä ja läheisiä suhteita ilman että ovat hoidossa heidän luonaan. Vai ettekö sitten muut kyläile perheenä ikinä mummoloissa yms?
Mutta mielestäni toki kaikille jotka syystä tai toisesta haluavat omaa aikaa, on hyväksi viedä välillä ne lapset hoitoon. Useimmilla tuo taitanee tapahtua muutaman kerran vuodessa kun lapsi on yöhoitokelpoinen iän ja muunkin kehityksen puolesta. Ei se ole kenenkään etu, että joku yh viettää lastensa kanssa aikaa 24/7 koko vuoden putkeen kun nämä ovat vaikka 2- ja 4-vuotiaita. Sen sijaan kannattaa myös muistaa, että monilla pariskunnilla ei ole tarvetta viedä lapsiaan hoitoon, ja sekin on ihan ok ja normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Eri asia. Ei se vanhus ole valinnut tulevansa vanhaksi, toisin kuin perhe joka tekee lapsia niin paljon että on vaikeaa yksin/kaksin hoitaa.
Ei ole ollenkaan eri asia. Ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta ja heitä autetaan.
Niin mutta sen pitää kulkea eri suuntiin ja päteä erilaisiin tilanteisiin. Ei voi olla niin, että täysin terve, hyvin toimeentuleva aikuinen ihminen, joka on itse halunnut saada lapsia, on aina se kaikkien muiden loputtomasti autettava, samaan aikaan kun hänelle ei tule mieleenkään että hän koskaan auttaisi ketään muuta.
Oliko tässä puhe loputtomasta auttamisesta? Oliko siitä, että auttaminen kulkee vain yhteen suuntaan? Ei ollut. Miksi käännät sen sellaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Meidän lapsi on ollu kaksi yötä pois kotoa, muutamia kertoja mummilla hoidossa pari tuntia. Ikää 1.5 v.
Sitten on kavereiden lapset (samaa ikäluokkaa) he eivät varmaan pysy laskuissa enään yökyläkertojen kanssa.
Minä en tykännyt lapsena olla yökylässä isovamhemmilla, serkkujen luotakin halusin takaisin kotiin iltasella (nämä ennen kouluikää). Koskaan ei pakotettu jäämään yöksi ja nämä sukulaiset tosi läheisiä näin viikottain heitä, ei mitään 100 km päässä asuvia.
Minulla on periaate. Teen lapsen/lapsia ja itse myös hoidan. En oleta että joku (esim mummi) haluaisi lapsen pari kertaa kuussa yökylään. Hän on lapset jo kasvattanut. Kyläilyt yhdessä on mukavia tapaamisia.Ööö, sori nyt, mutta sinähän nimenomaan olet saanut jo hyvinkin paljon hoitoapua pienen lapsesi mummilta. Miksi osallistut keskusteluun jeesustellen, että hoidat omat lapsesi? Kun meitä on oikeastikin niitä, jotka eivät ole KERTAAKAAN koko lapsen elämän aikana saanut isovanhemmilta hoitoapua. Itse laskisin sinut kyllä tuohon ryhmään, joka saa isovanhemmilta apua. Eikä siinä mitään väärää ole, mutta turha sinun tulla tänne kuitenkaan kruunuasi kiillottamaan "lapsensa itse hoitavana" äitinä.
Anteeksi jos jotenkin loukkasin. Kerroin oman kokemukseni. En todella halua kiillotella mitään kruunuja. Vertasin vain itseäni omii ystäviini.. tiedostan kyllä että jotkut eivät saa koskaan mitään apua. Itse vertailin tätä hommaa juurikin näiden "joka kuussa pari vapaa iltaa" vanhempien suhteen. Niin ja koen kyllä olevani paljon lapseni kanssa. Tämän vuoden puolella en ole nähnyt yhtäkään kaveria ilman että lapsi on mukana. Ja ei se kyllä minua haittaakkaan :)
Kyllä sinä saatat sanoillasi hyvinkin loukata tuomitsemalla vanhemmat, jotka haluaisivat hieman lastenhoitoapua isovanhemmilta. Itse en ole tässä lähes kolmen vuoden aikana kertaakaan saanut lastenhoitoapua isovanhemmilta, ja kyllä, välillä ihmettelen, mikseivät isovanhemmat auta. Sitten tulen tänne lukemaan, että joku 1,5-vuotiaansa jo monta kertaa hoitoon laittanut kirjoittelee, että kyllä ne lapset ITSE pitää hoitaa. Niin vittu.
Ymmärrän kyllä. Tässä juurikin tämä että mihin vertaa. Aloituksen lukiessani sain mielikuvan juurikin niistä vanhemmista joilla on se vapaailta pari kertaa kuussa joka on minusta naurettavan paljon. Ja jos tämä ei heillä jostain syystä onnistu niin sitten itketään.
Eikä välttämättä edes pelkästään pari kertaa kuussa vaan ennemminkin pari kertaa viikossa. Näitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Monta tilannetta oon todistanut että kun tukiverkkoa ei ole ja sitä sitte lapsen kanssa ihmetellään kovasti. Pahimmillaan syyllisestään muita ihmisiä vaikka kyse on omista valinnoista! Kysynkin niiltä jotka näin tekee: miks kenenkään kuuluisi hoitaa sinun lapsia silloin kun sinä niin vaadit tai muuten pahimmillaan katkaistaan sitten vaikka välit?
On olemassa ihmisiä joita voi ko hommaan palkata. Ei isovanhemmat ja ystävät ole ilmaisia lastenhoitajia. Kaikkien mielestä ei ole ihanaa PÄÄSTÄ hoitamaan lapsiasi.
Olisi kyllä joskus kiva kun joku katsoisi edes jonkun aikaa lasta, mutta ei ole kuin juoppo vaari ja täti joka ei suostu katsomaan ollenkaan.
Tiukan paikan tullen olen puoli väkisin vienyt jollekin kaverille millä on itsellään lapsia, lapsi on reipas 3v eli aika helppo hoitoinen.
Kummitkaan ei ole katsoneet tuntiakaan lasta yksin.
Jos sinulla ei älykkyys riitä ymmärtämään vertauksia, niin en mahda asialle mitään. Älyllisesti vajaa ihminen tarkertuu yksityiskohtiin, eikä ymmärrä pointtia (tai ei halua ymmärtää, koska se osoittaisi hänen olevan väärässä).