Lue keskustelun säännöt.
"Tein lapsia - miksei kukaan auta?"
08.04.2016 |
Monta tilannetta oon todistanut että kun tukiverkkoa ei ole ja sitä sitte lapsen kanssa ihmetellään kovasti. Pahimmillaan syyllisestään muita ihmisiä vaikka kyse on omista valinnoista! Kysynkin niiltä jotka näin tekee: miks kenenkään kuuluisi hoitaa sinun lapsia silloin kun sinä niin vaadit tai muuten pahimmillaan katkaistaan sitten vaikka välit?
On olemassa ihmisiä joita voi ko hommaan palkata. Ei isovanhemmat ja ystävät ole ilmaisia lastenhoitajia. Kaikkien mielestä ei ole ihanaa PÄÄSTÄ hoitamaan lapsiasi.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tukiverkkoa eikä kukaan auta. Mies lähti yllättäen 12 vuoden suhteen jälkeen lapsen ollessa 6kk. Ei tämä yksinhuoltajuus ollut valintani eikä toiveeni. Alussa iski joku tarmonpuuska että minähän pärjään, sitten iski viha, sitten suru. Lapsi herättää edelleen useita kertoja yössä ja välillä.olen ollut totaalisen väsynyt. Nyt siinä iässä että sotkee aivan kaiken enkä ehdi siivota yhtä nopeaa. Isä tapaa lasta noin kahdesti kuussa, vie vajaaksi tunniksi ulos. Eip enempää auta. Tilanne on edelleenkin mysteeri miksi näin kävi. Siskoni asuu paikkakunnalla. Kumpa joskus auttaisi. Veisi lapsen ulos tai jotain mutta sanoo että ei osaa olla noin pienten lasten ( lapsi yli vuoden nyt) kanssa ja ymmärtän että onhan sillä oma työnsä ja elämänsä. Lastenhoitajan palkkasin kerran. Hyvin meni mutta harvoin on varaa. Tämä on minun elämäni kriisi ja kyllä toivoisin saavani apua niinkuin kriisin kohdatessaon tapana toivoa. Kai se on sitten väärin.
Ei vanhemmaksi voi ryhtyä sillä ajatuksella, ettei halua missään tapauksessa yksinhuoltajaksi. Kyse on samasta uhosta kuin "minähän en vamaisen vanhemmaksi rupea". Tällaista asiaa ei nyt vain pysty itse päättämään. Jos tietää, ettei halua yksinhuoltajaksi tai vammaisen lapsen vanhemmaksi, ei pidä hankkia lapsia. Niin yksinkertaista se on.
Toivottavasti löydät itsellesi apua!
Jos lapsi hankitaan yhteistuumin niin voi sitä olettaa, että toinen on mukana. Aivan kun ei olisi edes lupaa olla pettynyt koska "näin voi käydä". Eihän itse pysty loppujen lopuksi päätämään mitään jos ajattelee noin. Eikä sitten mitään voi valitakaan. Jos ihminen kaipaa apua, hän saa kaivata sitä, vaikka tapahtuneseen olisikon sinun mielestä piränyt varautua. Toivottavasti ainun kohdalle ei osu ikäviä asioita johon sinun olisi pitänyt osata varautua ennalta! Ja JOS osuu niin elä ainakaan valita.
Ei voi olettaa, kun puolison lähteminen, sairastuminen tai kuolema on ihan todellinen riski, ja yksinhuoltajaksi joutuminen on vanhemmuuteen kiinteästi kuuluva riski. Et voi olettaa toisen pysyvän aina kuvioissa sen enempää kuin voit olettaa saavasi terveen, hyväunisen ja helpon lapsen, jolla ei ole kehityshäiriöitä.
Myös ruorijuopoille tarjotaan pelastuspalveluita, kun he joutuvat pulaan. Mutta heihin kohdistetaan myös asiaankuuluvaa paheksuntaa. Vanhemmat, jotka eivät ole ymmärtäneet edes lasten hankinnan perusasioita, ansaitsevat vähintään saman paheksunnan.
Valittaminen on turhaa energian tuhlausta. Hallitse riskit, ota kantaaksesi vain ne, jotka pystyt, ja ota vastuu omista päätöksistäsi. Älä kiipeä vuorelle, jos et tiedä, miten pääset tarvittaessa alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2,5 ja 1-vuotiaat lapset. Emme saa mitään apua isovanhemmilta lastenhoidossa. Kyllä mielestäni hyvien isovanhempien täytyy viettää lasten kanssa aikaa. Jos ei sitä halua tehdä, niin turha kuvitella, että lapsenlapset olisivat mitenkään kiintyneitä isovanhempiin - ei ne hyvät suhteet itsestänsä synny, ne täytyy luoda, ja tästä ovat nimenomaan isovanhemmat vastuussa (jos siis lasten vanhemmat suostuvat).
Itselleni tämä tilanteemme ei ole mikään varsinainen ongelma, tunnen vain surua lasten puolesta siitä, etteivät isovanhemmat välitä.
Menin naimisiin 18-vuotiaana, mutta halusimme mieheni kanssa ennen perheen perustamista suorittaa opinnot ensin ja mieluiten saada vakituiset työpaikatkin. Sen myös teimme. Anopin suunnalta kuuntelin kuuden vuoden ajan painostusta, että milloin niitä lapsia oikein tulee, kun hän niin kovasti halusi tytön lapsenlapseksi. Painotti aina tuota tyttöä niin hirveästi. Oli myös varma, ettei lapsia tullut siksi, etten voi tulla raskaaksi, ja puhui tuollaisia suvullensa. No, sai sitten vihdoin ensimmäisen lapsenlapensa ollessani 24-vuotias, ja poikahan se oli. Ei kiinnostanut osallistuminen mihinkään, eikä myöhemmin sen toiviotun tytönkään kohdalla. Täytyy sanoa, että luonnollisestikin OLETIN hänen haluavan olla jonkinlainen osa lastenlastensa elämää, kun kerran ruinasi, kinusi ja painosti minua vuosien ajan, mutta ilmeisesti kyse oli vaan siitä, että pääsee näyttämään kuvia söpöistä lapsenlapsista työkavereille. Ja siihen se isovanhemmuus jäikin. En tietenkään hankkinut lapsia anopin painostuksesta, mutta oletin saavamme jotain apua lastenhoidossa, kun sitä oli luvattukin. Lasten hankkiminen ei tietenkään minua kaduta, mutta ihmettelen suuresti anopin käytöstä ja sitä, että omat lapsenlapset eivät kiinnosta tippaakaan.
Miten usein lapsesi ovat yökylässä päiväkodin hoitajilla? Sinun teoriasi mukaan kun lasten kanssa aikaa viettämällä luo kiinteän suhteen heihin. Tämäkö ei päde hoitajiin lainkaan, heidän kanssaan lapsilla ei ole mitään yhteistä?
Missä kohtaa tekstiäni mainitsin yökyläilyt? Niin, en missään. Päiväkodin tätien kanssa vietetäänkin aikaa päivittäin. Lapseni näkevät isovanhempiansa pari kertaa vuodessa, eivätkä isovanhemmat halua viettää aikaa lasten kanssa ilman meitä vanhempia läsnä laisinkaan. Meillä esikoinen 2,5-vuotias ei näytä oikein edes tunnistavan isän puolen isovanhempiansa, kun joskus Skypen kautta soittavat.
Ihan normaalia ettei isovanhemmat vielä tuossa vaiheessa halua viettää lastenlasten kanssa kahdestaan aikaa. Haluavat varmasti odottaa, että lapsesi on isompi. Jos haluat että lapsesi tunnistaa isovanhemmat, niin vierailkaa perheenä enemmän. Sinulle tämä ilmeisesti kuitenkin on tärkeä asia.
Meidän 3v:llä ja isovanhemmillaan on varsin hyvät ja ihanat välit, eivätkä kertaakaan ole olleet ilman meitä vanhempia keskenään. Se johtuu ihan siitä, että vaivaudutaan käymään kylässä 1x/kk 300km:n päässä moikkaamassa viikonlopun ajan. Molemmat vanhempani ovat kohta eläkeiässä, mutta vielä töissä. Ei tulisi mieleenkään alkaa uuvuttamaan heitä, että pitäkääpä nyt isovanhempi-lapsenlapsi laatuaikaa, me lähdetään tästä illalliselle/leffaan jne.
Siis ihmettelen että sulle on niin tärkeää että ne välit olisi hyvät, mutta vain kaksi kertaa vuodessa näette kuitenkin. Toivottavasti omalla lapsellani ei aikanaan ole ehtona hyville väleille että hoidamme alle 3-vuotiasta vaikka oma jaksaminen olisi mitä.
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu teidän juttuja. Olette kyllä jotkut niiiiiin suomalaisia, että hermo menee. On se kumma, että miehen täysin yllättäen jättämä pienen lapsen YH:kaan ei nyt saisi olla väsynyt ja pettynyt ja suruissaan. Voi vittu. Ihan oikeesti. Voi vittu. "Niin, että pitää saatana olla valmis olemaan yksinhuoltaja kehitysvammaisen kääpiön äiti, joka ei ikinä saa sanoa sanaakaan edes hieman valittavalla tai surullisella tai uupuneella äänensävyllä, koska itsepähän läksit, ja valittaa ei saa!" Voi vittu.
Miksi teidän lisääntyjien on niin vaikea ymmärtää tekojenne mahdollisia seurauksia? Sumentavatko hormonit ajatteluanne niin, ettette ymmärrä, minkälaiseen yritykseen olette ryhtymässä?
Kyllä, jos et voi kuvitella olevasi vammaisen lapsen yksinhuoltaja, eikä sinulla ole mitään keinoja hallita tällaista riskiä, sinun ei tule hankkia lapsia. Niin yksinertaista se on. Lasten hankkiminen ei ole pakollista toimintaa, vaan sitä voisi verrata vaikka moottoriurheiluun: se on kallista ja varrallista, ja siihen ryhtyessä täytyy ymmärtää, mitä voi olla luvassa.
Valittaminen nyt on turhaa etenkin tällaisessa asiassa, jossa sillä on turha odottaa sääliä.
No minun mielestä ei ole mitenkään omituista, että isovanhemmat eivät halua vielä hoitaa alle 3-vuotiasta. Se on asia johon jokaisella omat lapsensa kasvattaneella on oikeus. Selkää kylmää, että jotkut ilmeisesti päättävät että isovanhempiin ei sitten luoda suhteita kun eivät pikkulapsia jaksa hoitaa. Ei minuakaan oma mummoni niin pienenä hoitanut. Joskus leikki-iässä sitten. Sen sijaan on kyllä tosi ikävää kuulla, että monilla ei ole tukiverkostoa omista sisaruksista ja ystävistä. Kyllä kaikki tarvitsevat välillä apua! Mutta jos se tilanne on ihan oikeasti niin, että olet yh jolla on tosi vilkas lapsi ja ei mitään tukiverkkoa, niin silloin kannattaa ottaa kaikki apukeinot käyttöön ja pyytää neuvolasta, sossusta, erilaisista järjestöistä yms. apua.
Vierailija kirjoitti:
No minun mielestä ei ole mitenkään omituista, että isovanhemmat eivät halua vielä hoitaa alle 3-vuotiasta. Se on asia johon jokaisella omat lapsensa kasvattaneella on oikeus.
Kyllä tuo sama oikeus on ihan kaikilla ihmisillä paitsi lapsen vanhemmilla. Saa olla vaikka kokonaan lapseton ja nauttia tästä oikeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain omat lapseni muita ystäviä aika paljon myöhemmin. Silloin lapsettomana autoin tosi paljon ystäviäni. Siivouksesta ja lastenhoidosta alkaen. Ihmettelen kun en nyt itse saa mitään takaisin. Toisten lapswetr ovat jo teinejä ja kukaan ei halua vilkaistakaan pikkulapsiperheeseenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 2,5 ja 1-vuotiaat lapset. Emme saa mitään apua isovanhemmilta lastenhoidossa. Kyllä mielestäni hyvien isovanhempien täytyy viettää lasten kanssa aikaa. Jos ei sitä halua tehdä, niin turha kuvitella, että lapsenlapset olisivat mitenkään kiintyneitä isovanhempiin - ei ne hyvät suhteet itsestänsä synny, ne täytyy luoda, ja tästä ovat nimenomaan isovanhemmat vastuussa (jos siis lasten vanhemmat suostuvat).
Itselleni tämä tilanteemme ei ole mikään varsinainen ongelma, tunnen vain surua lasten puolesta siitä, etteivät isovanhemmat välitä.
Menin naimisiin 18-vuotiaana, mutta halusimme mieheni kanssa ennen perheen perustamista suorittaa opinnot ensin ja mieluiten saada vakituiset työpaikatkin. Sen myös teimme. Anopin suunnalta kuuntelin kuuden vuoden ajan painostusta, että milloin niitä lapsia oikein tulee, kun hän niin kovasti halusi tytön lapsenlapseksi. Painotti aina tuota tyttöä niin hirveästi. Oli myös varma, ettei lapsia tullut siksi, etten voi tulla raskaaksi, ja puhui tuollaisia suvullensa. No, sai sitten vihdoin ensimmäisen lapsenlapensa ollessani 24-vuotias, ja poikahan se oli. Ei kiinnostanut osallistuminen mihinkään, eikä myöhemmin sen toiviotun tytönkään kohdalla. Täytyy sanoa, että luonnollisestikin OLETIN hänen haluavan olla jonkinlainen osa lastenlastensa elämää, kun kerran ruinasi, kinusi ja painosti minua vuosien ajan, mutta ilmeisesti kyse oli vaan siitä, että pääsee näyttämään kuvia söpöistä lapsenlapsista työkavereille. Ja siihen se isovanhemmuus jäikin. En tietenkään hankkinut lapsia anopin painostuksesta, mutta oletin saavamme jotain apua lastenhoidossa, kun sitä oli luvattukin. Lasten hankkiminen ei tietenkään minua kaduta, mutta ihmettelen suuresti anopin käytöstä ja sitä, että omat lapsenlapset eivät kiinnosta tippaakaan.
Miten usein lapsesi ovat yökylässä päiväkodin hoitajilla? Sinun teoriasi mukaan kun lasten kanssa aikaa viettämällä luo kiinteän suhteen heihin. Tämäkö ei päde hoitajiin lainkaan, heidän kanssaan lapsilla ei ole mitään yhteistä?
Missä kohtaa tekstiäni mainitsin yökyläilyt? Niin, en missään. Päiväkodin tätien kanssa vietetäänkin aikaa päivittäin. Lapseni näkevät isovanhempiansa pari kertaa vuodessa, eivätkä isovanhemmat halua viettää aikaa lasten kanssa ilman meitä vanhempia läsnä laisinkaan. Meillä esikoinen 2,5-vuotias ei näytä oikein edes tunnistavan isän puolen isovanhempiansa, kun joskus Skypen kautta soittavat.
Ihan normaalia ettei isovanhemmat vielä tuossa vaiheessa halua viettää lastenlasten kanssa kahdestaan aikaa. Haluavat varmasti odottaa, että lapsesi on isompi. Jos haluat että lapsesi tunnistaa isovanhemmat, niin vierailkaa perheenä enemmän. Sinulle tämä ilmeisesti kuitenkin on tärkeä asia.
Meidän 3v:llä ja isovanhemmillaan on varsin hyvät ja ihanat välit, eivätkä kertaakaan ole olleet ilman meitä vanhempia keskenään. Se johtuu ihan siitä, että vaivaudutaan käymään kylässä 1x/kk 300km:n päässä moikkaamassa viikonlopun ajan. Molemmat vanhempani ovat kohta eläkeiässä, mutta vielä töissä. Ei tulisi mieleenkään alkaa uuvuttamaan heitä, että pitäkääpä nyt isovanhempi-lapsenlapsi laatuaikaa, me lähdetään tästä illalliselle/leffaan jne.
Siis ihmettelen että sulle on niin tärkeää että ne välit olisi hyvät, mutta vain kaksi kertaa vuodessa näette kuitenkin. Toivottavasti omalla lapsellani ei aikanaan ole ehtona hyville väleille että hoidamme alle 3-vuotiasta vaikka oma jaksaminen olisi mitä.
Välimatkan takia isovanhemmat tulevat meille kylään kaksi kertaa vuodessa, ja ovat noin kaksi viikkoa kerrallaan. Kyllä minusta on ihmeellistä tulla kylään, ja olettaa että emäntä kahden pienen lapsen hoitamisen lisäksi tuo ruoat valmiina nenän eteen. Isovanhemmat ovat muuten 50- ja 55-vuotiaat, että eivät todellakaan ole mitään vanhoja. Luulisi, että kahden viikon lomailun aikana voisivat edes hetken katsoa lasten perään, kun laitan vaikka ruokaa - mutta ei. Hyvä kun vessassa pääsen käymään. Nämä vieraat tulevat meille, ja odottavat sohvalla istuen, kunnes ruoka on valmista... Ja sitä ruokaa täytyy olla viisi kertaa päivässä. Että tällaista lisätietoa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu teidän juttuja. Olette kyllä jotkut niiiiiin suomalaisia, että hermo menee. On se kumma, että miehen täysin yllättäen jättämä pienen lapsen YH:kaan ei nyt saisi olla väsynyt ja pettynyt ja suruissaan. Voi vittu. Ihan oikeesti. Voi vittu. "Niin, että pitää saatana olla valmis olemaan yksinhuoltaja kehitysvammaisen kääpiön äiti, joka ei ikinä saa sanoa sanaakaan edes hieman valittavalla tai surullisella tai uupuneella äänensävyllä, koska itsepähän läksit, ja valittaa ei saa!" Voi vittu.
Miksi teidän lisääntyjien on niin vaikea ymmärtää tekojenne mahdollisia seurauksia? Sumentavatko hormonit ajatteluanne niin, ettette ymmärrä, minkälaiseen yritykseen olette ryhtymässä?
Kyllä, jos et voi kuvitella olevasi vammaisen lapsen yksinhuoltaja, eikä sinulla ole mitään keinoja hallita tällaista riskiä, sinun ei tule hankkia lapsia. Niin yksinertaista se on. Lasten hankkiminen ei ole pakollista toimintaa, vaan sitä voisi verrata vaikka moottoriurheiluun: se on kallista ja varrallista, ja siihen ryhtyessä täytyy ymmärtää, mitä voi olla luvassa.
Valittaminen nyt on turhaa etenkin tällaisessa asiassa, jossa sillä on turha odottaa sääliä.
Eiköhän jokainen riskit tiedä, mutta kyllä yllättäen yksinhuoltajaksi joutunut saa valittaa, saa olla uupunut ja saa olla väsynyt. Keskustelu ja kommunikaatio kun kuuluu ihmisyyteen, vaikka sinä et sitä osaisikaan. Empaattisuus sinulta on ainakin jäänyt jonnekin. Huh, mitä ihmishirviöitä sitä onkaan. Onneksi ei tule joka päivä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Sain omat lapseni muita ystäviä aika paljon myöhemmin. Silloin lapsettomana autoin tosi paljon ystäviäni. Siivouksesta ja lastenhoidosta alkaen. Ihmettelen kun en nyt itse saa mitään takaisin. Toisten lapswetr ovat jo teinejä ja kukaan ei halua vilkaistakaan pikkulapsiperheeseenpäin.
Jos tarjottu apu on vastikkeellista apua, siitä tulee sopia selvästi. Minä en koskaan tee palveluskauppaa, vaan sovin avusta aina jonkinlaisen korvauksen, ja sanon, että kieltäytyä voi aina. En itsekään tarjoaisi lastenhoitoapua missään olosuhteissa, mutta tietoteknisissä asioissa autan mielelläni ilmaiseksikin, koska tykkään niistä ja tuntuu hyvältä jakaa omaa asiantuntemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en lukenut muiden omia paljoakaan mut me saatiin sisarusparviemme viimeisenä lapset niin meidän vanhemmat eivät ota ikinä lapsiamme hoitoon! Muiden siskojemme ja veljien lapset ovat kyllä tervetulleita! Harmittaa lasten puolesta kun isovanhemmat halua tutustua! Meillä 2v ja 4,5v lapset... Serkut suorastaan asuvat mummolassa, me käymme vain joulut, äitienpäivät ja kesälomalla... Ei hauskaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu teidän juttuja. Olette kyllä jotkut niiiiiin suomalaisia, että hermo menee. On se kumma, että miehen täysin yllättäen jättämä pienen lapsen YH:kaan ei nyt saisi olla väsynyt ja pettynyt ja suruissaan. Voi vittu. Ihan oikeesti. Voi vittu. "Niin, että pitää saatana olla valmis olemaan yksinhuoltaja kehitysvammaisen kääpiön äiti, joka ei ikinä saa sanoa sanaakaan edes hieman valittavalla tai surullisella tai uupuneella äänensävyllä, koska itsepähän läksit, ja valittaa ei saa!" Voi vittu.
Miksi teidän lisääntyjien on niin vaikea ymmärtää tekojenne mahdollisia seurauksia? Sumentavatko hormonit ajatteluanne niin, ettette ymmärrä, minkälaiseen yritykseen olette ryhtymässä?
Kyllä, jos et voi kuvitella olevasi vammaisen lapsen yksinhuoltaja, eikä sinulla ole mitään keinoja hallita tällaista riskiä, sinun ei tule hankkia lapsia. Niin yksinertaista se on. Lasten hankkiminen ei ole pakollista toimintaa, vaan sitä voisi verrata vaikka moottoriurheiluun: se on kallista ja varrallista, ja siihen ryhtyessä täytyy ymmärtää, mitä voi olla luvassa.
Valittaminen nyt on turhaa etenkin tällaisessa asiassa, jossa sillä on turha odottaa sääliä.
Eiköhän jokainen riskit tiedä, mutta kyllä yllättäen yksinhuoltajaksi joutunut saa valittaa, saa olla uupunut ja saa olla väsynyt. Keskustelu ja kommunikaatio kun kuuluu ihmisyyteen, vaikka sinä et sitä osaisikaan. Empaattisuus sinulta on ainakin jäänyt jonnekin. Huh, mitä ihmishirviöitä sitä onkaan. Onneksi ei tule joka päivä vastaan.
Saa valittaa, mutta turhaa ja typerää se kyllä on. Saman energian voisi käyttää paljon rakentavamminkin. Lähinnä toisilleen surkuttelevat vanhemmat vain lisäävät kurjuuden kierrettä ja saavat vahvistusta haitalliselle ajatusmallilleen, jossa kaikki koettelemukset ovat jonkun muun (lapsettomien, Sipilän hallituksen, pomon, omien vanhempien...) syytä.
Empaattisuuskommenttisi on lähinnä huvittava. Mieti, kuinka mielelläsi kuuntelet valitusta vaikkapa siltä ruorijuopolta, jonka jahti karahti kiville? Tuetko häntä ja myötäiletkö hänen valitustaan siitä, miten epäoikeudenmukaiselta sakot tuntuvat? Vai oletko "epäempaattinen", kun et tue juoppoa ja tarjoudu auttamaan häntä korjauskustannuksissa?
Et ole sen empaattisempi kuin muutkaan, mutta sinä hyödyt tästä keskinäisestä surkuttelusta ja vastuun pakoilusta, joten et halua muiden kritisoivan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en lukenut muiden omia paljoakaan mut me saatiin sisarusparviemme viimeisenä lapset niin meidän vanhemmat eivät ota ikinä lapsiamme hoitoon! Muiden siskojemme ja veljien lapset ovat kyllä tervetulleita! Harmittaa lasten puolesta kun isovanhemmat halua tutustua! Meillä 2v ja 4,5v lapset... Serkut suorastaan asuvat mummolassa, me käymme vain joulut, äitienpäivät ja kesälomalla... Ei hauskaa...
jatkan vielä... Asumme 50km:n päästä mummolasta ja he tulevat meille vain syntymäpäiville... Apua en edes pyydä, koska serkut ovat suosiossa joten aina joku näistä on mummolassa, siis oikeasti AINA
Jos läheisesi kuolee auto-onnettomuudessa, älä valita tai sure, koska sinun pitää olla varautunut tähän. Näin voi tapahtua koska ihmisiä kuolee liikenteessä, joka päivä.
Jos läheisesi saa syövän tai aivoverenvuodon nuorena ja kuolee niin älä ihmeessä valita ja sure koska pitää olla varautunut. Joka päivä joku kokee tämänkin.
Jos menetät jokaisen raajasi pommi-iskussa ja hädin tuskin elät niin eläpä valita. Todellisuutta monen eurooppalaisen, muusta maailmasta nyt puhumattakaan. Johan se saulikin sanoi että näihin pitää varautua suomessakin. Koskee myös sua, joten älä aitten ole surullinen tai valita.
Ostakaa empatiakyky! Ai niin, ei ehkä saa rahalla. Mutta onneksi te olette ainakin varautuneet eikä hymy hyydy siksi koskaan. Asenne ja elämänilo tallella, tapahtui mitä tahanda. Well done!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle kehittyy normaalissa suvussa tärkeitä ja läheisiä suhteita ilman että ovat hoidossa heidän luonaan. Vai ettekö sitten muut kyläile perheenä ikinä mummoloissa yms.
Aivan varmasti kehittyy. Meillä on molempiin isovanhempiin 250 km etäisyys ja kyläillään kyllä koko porukallakin ja kesällä saatetaan viettää aikaa yhteisillä mökeillä parikin viikkoa koko porukan voimin. Mutta väkisinkin nämä yhteiset kyläilyt ovat harvinaisempia, kun meillä on molemmilla työt ja muut. Siksi lapset ovat melko pienestä viettäneet aikaa mummolassa myös yksikseen. Vähän niinkuin olosuhteiden sanelemana ja se on toiminut hyvin.
Minusta aivan ihanaa, kun erityisesti oma äitini on halunnut luoda jo ihan vauvasta myös sellaiset hyvin henkilökohtaiset suhteet lapsiin. Tottakai vauvana se oli sitä, että huolehti vaikka kesämökillä esikoisesta sen aikaa kun kävimme veneellä pizzalla sen tunnin verran jne. Yökylässä ovat muistaakseni olleet n. 1-vuotiaana ekan kerran, mutta harvakseltaan. Äitini on siis kuitenkin halunnut (ja tietenkin myös saanut) viettää ihan kahdenkeskistä aikaa lapsenlastensa kanssa: Tyttöjä on vienyt balettiin jo tosi pienenä ja Apassionataan, pojat vei juuri luonnontieteelliseen museoon, sitä ennen Heurekaan. Mökillä on ollut aina pari lapsenlasta kerrallaan hoidossa esim. viikon "pikkukoululaisina" ja jo sitä ennenkin, sen mukaan miten lapset ovat halunneet. Nyt 15-vuotias esikoisemme saa mummilta rippilahjaksi yhteisen reissun Lontooseen. Lapsilla ja mummilla on ihan omat juttunsa ja kuvionsa ja olen tosi iloinen, että just esim. 15-vuotias saattaa mennä junalla viikonlopuksi mummille, jolloin he käyvät shoppailemassa, leffassa, ulkona syömässä jne. ja se on hänesta ihan parasta! Noin 9-vuotiaasta ovat kulkeneet itsekseen bussilla tai junalla sujuvasti kahden kaupungin väliä.
Vanhemmillani on siis yhteensä 5 lastenlasta, kolme tyttöä ja kaksi poikaa ja serkukset ovat keskenään tosi läheisiä. Anopin kanssa on sitten erilaiset kuviot, he asuvat maalla ja siellä on välillä ollut koko sen puolen lapsenlapsikatras hoidossa, ihan anopin omasta pyynnöstä.
Tämä systeemi on ollut meille suuri onni, koska sellaisessa arkipäiväisessa tilanteessa emme ole mistään saaneet apua, kun välimatka on pitkä. Välillä on mummit tulleet meille esim. muutamaksi päiväksi hoitamaan lapsia kun meillä on ollut työmatkoja. Itsekin olen lapsena ollut todella pitkiä aikoja mökillä mummin ja vaarin kanssa ja aina esim. kun oltiin siskon kanssa kipeitä, oltiin mummilla hoidossa, että ehkä tää kulkee vähän perinteenä.
Tämä siis vain näkökulma asiaan, ihan varmasti läheinen suhde kehittyy myös ilman hoitokuvioita, jos esim. asutaan niin lähekkäin, että on mahdollisuus tavata perheenä vaikka tavallisena arki-iltana.
Suomalainen taitaakin oll ainoa lajinsa edustaja, joka ei saisi edes toivoa yhteisönsä osallistuvan joskus lastenhoitoon. Jopa elukat osaavat sen homman eivätkä vingu siitä, että lauman naaras kaipaa joskus apua.
Onneksi muualla maailmassa ymmärretään tämäkin asia paremmin.
Tämä länsimainen tapa sälyttää kaikki vastuu lapsista omille vanhemmilleen "itsepähän hankit" -tyyliin on todella luonnotonta. Esimerkiksi jossakin heimotyyppisessä yhteisössä lapsi on äidillään n. puolet ajasta, ja toisen puolen lasta hoitaa joku muu. Eipä ihmekään, että meillä vanhemmat ovat aivan loppuunpalaneita, synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä ym. Mutta eihän se mitään, eikö niin? Omia valintoja ja sitä rataa? Kun eiväthän ne lapset koko yhteiskunnan tulevia veronmaksajia ole, vaan vain vanhempien?
Vierailija kirjoitti:
Jos läheisesi kuolee auto-onnettomuudessa, älä valita tai sure, koska sinun pitää olla varautunut tähän. Näin voi tapahtua koska ihmisiä kuolee liikenteessä, joka päivä.
Jos läheisesi saa syövän tai aivoverenvuodon nuorena ja kuolee niin älä ihmeessä valita ja sure koska pitää olla varautunut. Joka päivä joku kokee tämänkin.
Jos menetät jokaisen raajasi pommi-iskussa ja hädin tuskin elät niin eläpä valita. Todellisuutta monen eurooppalaisen, muusta maailmasta nyt puhumattakaan. Johan se saulikin sanoi että näihin pitää varautua suomessakin. Koskee myös sua, joten älä aitten ole surullinen tai valita.
Ostakaa empatiakyky! Ai niin, ei ehkä saa rahalla. Mutta onneksi te olette ainakin varautuneet eikä hymy hyydy siksi koskaan. Asenne ja elämänilo tallella, tapahtui mitä tahanda. Well done!
Nämä eivät ole mitenkään verrannollisia asioita lasten hankkimiseen.
Lasten hankkiminen on hekilökohtainen elämäntapavalinta, joka on vapaaehtoinen, itsessään hyvin riskialtis yritys. Sitä voisi verrata vuorikiipeilyyn tai muuhun extreme-urheiluun. Jos lähtee K2:lle hortoilemaan ilman karttaa ja kompassia, vain luottamuksen ja kirkassilmäisen tulevaisuudenuskon varassa, ei ole vaikeuksiin joutuessaan mikään olosuhteiden uhri vaan typerys. Typeryksetkin pelastetaan vuorelta, mutta eivät he ylimääräistä sympatiaa ja selkääntaputtelua ansaitse.
Mitä hyötyä siitä valittamisesta sinun mielestäsi on? Siis oikeaa hyötyä, ei vain tuota jaettua tunnetta siitä, että kaikki on jonkun muun syy.
Te jotka valitatte, että ette saa lastenhoitoapua, missä teidän miehenne ovat? Oletteko yksinhuoltajia kaikki? Eikö lapsen isä ole kuvioissa mitenkään? Yritän vain ymmärtää, miksi syyllistetään isovanhempia siitä , jos ei hetkeäkään ole omaa aikaa..
Samaa mieltä. Itse en ole apua saanut, mutta en todellakaan kehuskele sillä, koska apu olisi erittäin lämpimästi tervetullutta. Vaan eipä kaikki sitä saa.
Tulipa vielä mieleeni, että kyse ei ole pelkästään lapsimäärästäkään muuten. Vanhemmat voivat uupua myös äärimmäisen vilkkaasta ja temperamentikkaasta lapsesta. Jos vertaa rauhallista ja harvinaisen vilkasta 2-vuotiasta, niin ero on aika häkellyttävän suuri. Varmaan olisi helpompi hoitaa rauhalliset 2-vuotiaat kolmoset, kuin yksi erittäin vilkas tapaus.