Lue keskustelun säännöt.
Sijainen pakotti ekaluokkalaisen syömään ruokansa loppuun!
08.04.2016 |
Lapsi oli hakenut lisää ruokaa ja arvioinut väärin sen mitä jaksaa syödä. Opettajan sijaisena toiminut nainen oli pakottanut lapseni syömään ruoan loppuun, vaikka lapsi oli sanonut ettei pysty enää tai oksentaa. Sijainen ei luovuttanut ja lapseni ei päässyt tilanteesta pois ennen kuin oli syönyt kaikki. Kuulin tästä heti lapseltani ja mielestäni sijainen toimi ehdottoman väärin! Mielestäni tuo on kohtuutonta, kun kyseessä pieni ekaluokkalainen. Ymmärrän kyllä että tapakasvatukseen kuuluu sekin ettei ruokaa haaskata, mutta tuo meni jo hieman yli! Otanko yhteyttä opettajaan, vai annanko asian olla tällä kertaa? Miten vielä tänäkin päivänä joku voi pitää ruokaa vallankäyttövälineenä?!
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapselle opetettu, että itselleen ei tarvitse aiheuttaa pahaa, vaikka aikuinen niin määrää. Koskee ihan kaikkea ruumiillista koskemattomuutta, oli kyse sitten ylä- tai alapäästä. Ja myös opettajien määräyksiä.
Siksi meillä lapsi ei olisi syönyt vaan istunut lautasen ääressä vaikka iltaan asti.
Kaikki opettajien käskyt eivät lähde kasvatuksesta tai opetuksesta. Siksi lapselle pitää opettaa, että opettaja ei ole ehdoton auktoriteetti. Jos opettaja käskee vaikka lyömään toista oppilasta, niin käskyä ei tarvitse noudattaa.
Ja jos opettaja käskee tekemään läksyt tai tulemaan sisälle välitunnilta, niin ei ole pakko totella, jos ei halua, eiks jeh? Ja sama juttu, jos vanhemmat käskevät, niin saa käyttää omia aivoja ja olla tottelematta, jos siltä tuntuu?
Syöminen perustuu ihmisen omiin sisäisiin ruumiintoimintoihin. Ei kukaan tule sanomaan sullekkaan, että no kakkaappas nyt, tai poista se pääkipu. Se on väkivaltaa, jos pakotetaan syömään jos on jo syönyt tarpeeksi. Siinä poistetaan ihmisen oma määräämisvalta omista ruumiintoiminnoista ja väheksytään arvokasta itsetuntemusta.
Ja kukaan lapsihan ei koskaan väitä ettei jaksa, kun tosiasiassa ei vaan tee mieli opetella syömään niitä porkkanoita (tms)? Aikuisen tehtävä on myös opettaa käytös- ja pöytätapoja lapselle, ei pomppia jokaisen vinkaisun mukaan. Haastavaa on tietysti tunnistaa onko kyse venkoilusta vai aidosti siitä, että nyt on syönyt tarpeeksi/sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ja taas yksi Jussi-Annikki tirauttaa kyyneleen ja maailma saakoon tuta Mamman Raivon™.
Lautasella lienee kuitenkin ollut vain vähän salaattia tms. minkä sijainen on kehottanut syömään ennen välitunnille lähtöä.
Jahas, taas joku läskilortta-anorektikko vähättelee. Ihminen osaa jo vauvasta asti syödä sen verran kuin hänelle sopii. Lapselle tuli mittavirhe ruoan ottamisen suhteen, hän vasta opettelee määrien ottamista. Mutta hänkin tiesi milloin on kylläinen ja missä hänen hyvän olon raja menee. Jos sen jälkeen kun kylläisyys on todettu, pakotetaan syömään, niin sisäänrakennettu mitta menee pikkuhiljaa rikki, eikä ihminen enää osaa kuunnella sitä. Siksi meillä on ylipainoisia, jotka syövät aina kiltisti lautasensa tyhjäksi, kun on lapsena niin opetettu. Tai ihmisiä, jotka eivät kunnioita omaa oloaan, syövät liian vähän, tai muuten vääränlaisesti.
Tänä päivänä ei todellakaan enää saa pakottaa syömään. Tietoa syömishäiriöistä on paljon, mutta ilmeisesti sijainen ei ole kovinkaan oppinut ihminen. Tee ap valitus rehtorille, ettei hölmöys toistu muiden lasten kanssa, tiedä sitä kuinka monta pientä hän ehtii traumatisoida jos asiaan ei puututa ajoissa.
Jahas, fiksu ja filmaattinen äiti-ihminen täällä lortottelee ja läskittelee muita? Painu nyt vittuun siitä ämmä
Tais upota? Onko sinua pakotettu syömään aina lautanen tyhjäksi? Sori, en ole äiti-ihminen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia tapakasvatusta: jos otat itse ruuan, syöt sen kaiken. Jos joku toinen annostelee (liikaa), voi jättää.
En sinänsä kannata nöyryyttämistä, mutta eiköhän tässäkin ole hieman liioittelua mukana. Lapsi on huomannut, ettei jaksa ja haluaa kavereiden kanssa välitunnille, opettaja käskee syömään ne kolme lusikallista mitä vielä on ja lapsi saa hepulin.
Ihan asiantuntijatkin ylipainoa käsittelevissä artikkeleissa nykyään toteavat, että lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi ja ahtaa itseään ähkyyn. Toki on kannattavaa ottaa ruokaa vain se määrä minkä tarvitsee, mutta kyllä aikuinenkin voi arvioida tarpeensa joskus väärin. Jos aikuisen ei ole kannattavaa survoa väkisin ruokaa sisäänsä, kun tuli otettua liikaa kerrankin, niin miksi lapselle opetetaan että täytyy? Olen siis se lukioikäisen tyttären äiti ja totean vaan, että meillä ei ole perheessä ylipaino-ongelmia kenelläkään ja kaikilla on normaali suhde ruokaan. Ruoka on elämisen ja terveyden kannalta välttämätöntä ja kaikilla ei sitä ole valitettavastiu tässä maailmassa tarpeeksi, mutta ei se sentään niin pyhä asia ole, että se on syötävä vaikka väkisin.
No vähänhän tämä on tilanneriippuvainen asia. Jos lautasella on oikeasti se pari pikku haarukallista, ei voi olla ylivoimaista syödä niitä pois. Ei sitä ikinä opi ottamaan ruokaa järkevästi, jos aina heittää pois ylimääräisen. Sitten jos oikeasti on tehnyt karkean virhearvion ja ruokaa on puoli lautasellista edessä, niin ei sitä tosiaan kannata väkisin itseensä tunkea. Silloinkin kyllä lapsen kanssa on paikallaan keskustella siitä, että jatkossa ottaa vähemmän.
Olen itse ollut koulun ruokalassa työharjoittelussa, ja yleisesti täytyy sanoa, että se hävikin määrä ja lasten tapa ottaa ja jättää ruokaa on jotain suhteellisen kammottavaa. Mätetään lautanen kukkuroilleen, jos on jotain hyvän näköistä ruokaa, syödään puolet ja viedään pois. Ei näin, rakkaat vanhemmat.
Pari pikku haarukallista pitää syödä, mutta puolen lautasta saa heittää menemään, paitsi että niinkään ei saa tehdä koska hävikki?
Pöh, missaat oleellisen. Ensimmäinen on esimerkki siitä, että kertaluonteisesti tekee virhearvion. Toinen on esimerkki siitä, miten moni lapsi toimii jatkuvasti.
Meillä oli ala-asteella aikoinaan salaattipöydässä valkosipulimurskaa ilman mitään mainintaa mitä se oli. Kuuliaisena lapsena otin jokaista sorttia vähäsen, koska kaiken maistelua silloin suosittiin ja se kitkerä valkosipulimössö sotki myös lautasella olleen kastikkeen aivan kamalan makuiseksi. Naapuriluokan opettaja huomasi että olin lopulta viemässä isoa osaa "pilaantuneesta" ruuasta jäteastiaan ja passitti takaisin pöytään ja vahti vieressä, että todella söin kaiken sen valkosipulimurskan ja siihen sotkeutuneen ruuan. Kurja, että moisia opettajia on yhä edelleen olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapselle opetettu, että itselleen ei tarvitse aiheuttaa pahaa, vaikka aikuinen niin määrää. Koskee ihan kaikkea ruumiillista koskemattomuutta, oli kyse sitten ylä- tai alapäästä. Ja myös opettajien määräyksiä.
Siksi meillä lapsi ei olisi syönyt vaan istunut lautasen ääressä vaikka iltaan asti.
Kaikki opettajien käskyt eivät lähde kasvatuksesta tai opetuksesta. Siksi lapselle pitää opettaa, että opettaja ei ole ehdoton auktoriteetti. Jos opettaja käskee vaikka lyömään toista oppilasta, niin käskyä ei tarvitse noudattaa.
Ja jos opettaja käskee tekemään läksyt tai tulemaan sisälle välitunnilta, niin ei ole pakko totella, jos ei halua, eiks jeh? Ja sama juttu, jos vanhemmat käskevät, niin saa käyttää omia aivoja ja olla tottelematta, jos siltä tuntuu?
Syöminen perustuu ihmisen omiin sisäisiin ruumiintoimintoihin. Ei kukaan tule sanomaan sullekkaan, että no kakkaappas nyt, tai poista se pääkipu. Se on väkivaltaa, jos pakotetaan syömään jos on jo syönyt tarpeeksi. Siinä poistetaan ihmisen oma määräämisvalta omista ruumiintoiminnoista ja väheksytään arvokasta itsetuntemusta.
Kukaan ei ole siihen puolikkaaseen perunaan, joka todennäköisesti oli lapsella lautasella jäljellä (vai oliko lautanen kenties täytetty ja sitten haluttu heittää suoraan pois?), kuollut.
Turha muuten itkeä ruoan ja luonnonvarojen haaskauksesta, jos opetatte lapsille, että ruokaa saa surutta heittää menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tavannut aikuisia jotka ei ymmärrä että samalla lailla kuin lapselta odotetaan kunnioitusta aikuista kohtaan samalla lailla myös aikuisen pitää kunnioittaa lasta.Se että ekaluokkalainen ei vielä osannut arvioida miten paljon jaksaa syödä on erittäin inhimillistä sen ikäiselle.Se tullaanko välitunnilta luokkaan on aivan eri asia kun puhutaan ruokailusta.Opettajien tehtävä on opettaa lapsille että ruokailu on kiva tapahtuma, ruoka on hyvää jne.Ei se ole mikään pakottamis ja nöyryyttämistilanne.Toi kyseinen sijainen sais työntää lusikan omaan perseeseen.
Kävin tänään leipäjonossa, tuli kaks pussillista ruokaa, heitin ne kaikki parvekkeelta alas, niissä oli päiväyskin ihan ok mutta periaatesyistä heitin ne pois.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapoihini ei kuulu keuhkota kenellekään ja ymmärrän kyllä että elämässä sattuu vääryyksiä lapsillekin, enkä aio liikaa siloitella lasten elämää. Nyt vaan jäi vaivaamaan, kun aikuinen on tarkoituksella nöyryyttänyt lastani pienen virheen takia. Lapsen kanssa on puhuttu, että sijainen toimi väärin ja että ottaa ensikerralla ruokaa vähemmän. Ap
Olitko kenties paikalla todistamassa tätä "nöyryytystä", vai perustuuko kuvaus tilanteesta mielensä pahoittaneen ekaluokkalaisen kertomukseen tapauksesta?
En ole ap, mutta pakko ihmetellä että oletko itse kasvattanut niin kieron lapsen että sen sanaan ei voi luottaa?
Vierailija kirjoitti:
Törkeätä. Sijainen on siellä onneksi vain vähän aikaa (?) soittaisin silti kouluun. Itse minut pakotettiin syömään ensimmäisenä joulupäivänä lihapiirakka. Oksensin ja itkin. En unohda sitä ikinä ja syöminen tuon jälkeen oli pitkään vaikeaa. Hirveä tilanne lapselle. Ole lähellä ja kuuntele jos hän haluaa puhua.
Voi herranen aika, että mistä näitä herkkiksiä oikein sikiää ? Että itku ja oksennus jostain lihapiirakan syömisestä ja traumat päälle ! Kai sait kriisiapua ja silleen ? Toiset kuolee nälkään ja toiset itkee ja oksentaa syödessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapselle opetettu, että itselleen ei tarvitse aiheuttaa pahaa, vaikka aikuinen niin määrää. Koskee ihan kaikkea ruumiillista koskemattomuutta, oli kyse sitten ylä- tai alapäästä. Ja myös opettajien määräyksiä.
Siksi meillä lapsi ei olisi syönyt vaan istunut lautasen ääressä vaikka iltaan asti.
Kaikki opettajien käskyt eivät lähde kasvatuksesta tai opetuksesta. Siksi lapselle pitää opettaa, että opettaja ei ole ehdoton auktoriteetti. Jos opettaja käskee vaikka lyömään toista oppilasta, niin käskyä ei tarvitse noudattaa.
Ja jos opettaja käskee tekemään läksyt tai tulemaan sisälle välitunnilta, niin ei ole pakko totella, jos ei halua, eiks jeh? Ja sama juttu, jos vanhemmat käskevät, niin saa käyttää omia aivoja ja olla tottelematta, jos siltä tuntuu?
Voisitko selventää, miten läksyjen tekeminen loukkaa ruumiillista koskemattomuutta?
Käsitän toki, että haluat tahallasi ymmärtää asian väärin. Lapselle pitää silti opettaa, että aikuisen määräys ei aina ole asiallinen. Toisaalta lapselle pitää opettaa myös se, milloin määräys on tottelemisen arvoinen. Järkevä lapsi osaa käyttää aivojaan, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli uutinen siitä kuinka brittiopettajat övat maksaneet varattomille lapsille kouluruoan. Meillä on sitten suurta draamaa kun pitää syödä loppuun itse ottamansa ruoka. Sijainen toimi niinkuin minäkin toimin kotona.
Olet oksettava jos oikeasti toimit noin! Millä muilla tavoin pahoinpitelet ja alistat lapsiasi?
Siis ihanko oikeasti on ok, että lapsi hakee LISÄÄ ruokaa ja jättää sitten syömättä? Uskomatonta. Sen verran tulisi arvostaa ravintoa ja muita ihmisiä, ettei ota lisää, ellei aio syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tavannut aikuisia jotka ei ymmärrä että samalla lailla kuin lapselta odotetaan kunnioitusta aikuista kohtaan samalla lailla myös aikuisen pitää kunnioittaa lasta.Se että ekaluokkalainen ei vielä osannut arvioida miten paljon jaksaa syödä on erittäin inhimillistä sen ikäiselle.Se tullaanko välitunnilta luokkaan on aivan eri asia kun puhutaan ruokailusta.Opettajien tehtävä on opettaa lapsille että ruokailu on kiva tapahtuma, ruoka on hyvää jne.Ei se ole mikään pakottamis ja nöyryyttämistilanne.Toi kyseinen sijainen sais työntää lusikan omaan perseeseen.
Mutta opettaja ei myöskään voi antaa lapsen hakea ruokaa pois heitettäväksi. Minä uskon, että lapsen virhearviointi ei ollut ruoan määrässä, vaan siinä, että sen syömiseen menee liikaa aikaa, eikä ehdikään kavereiden kanssa välitunnille samaan aikaan.
En yhtään tajua tätä ruoanpalvontaa Suomessa. Ok, täällä on ollut pula-aika, mutta onko sitä pula-ajan mentaliteettia vieläkin noudatettava kirjaimellisesti? Kaikki myötätunto heille, joilla ei ole riittävästi evästä. Ei se kuitenkaan nälkäisten asemaa paranna, että ne joilla ruokaa on liikaakin, mättävät sapuskat sisäänsä pelkästä kunnioituksesta vaikka vesikierteet silmissä ratkeamispisteessä. Ja kyllä ruokahävikkiä (luonnonvarat lätinä) tulee myös esim. suurruokaloista, kaupoista jne, eikä vain huonosti kasvatetuilta lapsilta, kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan. Ja sitten tekopyhästi taivastellaan kun osa porukasta paarustaa menemään koossa puolijoukkueteltta. Eiköhän olisi aika luopua näistä aataminaikaisista ajattelumalleista ruoan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsi oppii ottamaan sopivan määrän, jos aina saa viedä ylimääräisen pois? Pääsääntöisesti ihminen ei opi puheesta vaan kokemuksesta.
On vaikea nyt sanoa onko ap:n lapsi liioitellut kokemaansa vai onko tilanne mennyt juuri noin. Meillä kotona yleensä, jos lapset ovat itse ottaneet ruuan ja alkavat väittää, etteivät jaksa, sovitaan joku tietty määrä tyyliin "syöt vielä 3 haarukallista". Jos minä olen annostellut, saavat jättää, kunhan ovat reippaasti syöneet järkevän määrän ruokaa.
Sijainen olisi voinut keksiä sopivan kompromissin, jos lapsi selvästi oli itkuinen tai ahdistunut. Toisaalta voi olla, että lapsi vaan äidille vähän uhriutuu, kun sijainen sanoi omaa tahtoa vastaan.
Kyse on siitä, että sijainen ei ole osannut asettautua 7-vuotiaan kykyyn arvioida ja tehdä päätöksiä. Eri ikäisenähän nuo kyvyt ovat erilaiset, ja iän ja kokemuksen myötä ne kasvavat. Hyvällä pedagogisella ymmärryksellä varustettu opettaja osaa tämän tehdä, ja siinä piilee se viisaus, joka jollain opella on ja jollain ei.
Mainitsisin asiasta rehtorille, mutta juuri oikeasta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapselle opetettu, että itselleen ei tarvitse aiheuttaa pahaa, vaikka aikuinen niin määrää. Koskee ihan kaikkea ruumiillista koskemattomuutta, oli kyse sitten ylä- tai alapäästä. Ja myös opettajien määräyksiä.
Siksi meillä lapsi ei olisi syönyt vaan istunut lautasen ääressä vaikka iltaan asti.
Kaikki opettajien käskyt eivät lähde kasvatuksesta tai opetuksesta. Siksi lapselle pitää opettaa, että opettaja ei ole ehdoton auktoriteetti. Jos opettaja käskee vaikka lyömään toista oppilasta, niin käskyä ei tarvitse noudattaa.
Ja jos opettaja käskee tekemään läksyt tai tulemaan sisälle välitunnilta, niin ei ole pakko totella, jos ei halua, eiks jeh? Ja sama juttu, jos vanhemmat käskevät, niin saa käyttää omia aivoja ja olla tottelematta, jos siltä tuntuu?
Voisitko selventää, miten läksyjen tekeminen loukkaa ruumiillista koskemattomuutta?
Käsitän toki, että haluat tahallasi ymmärtää asian väärin. Lapselle pitää silti opettaa, että aikuisen määräys ei aina ole asiallinen. Toisaalta lapselle pitää opettaa myös se, milloin määräys on tottelemisen arvoinen. Järkevä lapsi osaa käyttää aivojaan, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus.
Järkevä lapsi osaa myös arvioida paljonko jaksaa syödä.
Ote tosielämästä:
Siskontyttö 7v: Yhyy en jaksa enää syödä *lähtee pöydästä*
Minä: No hei otatko sitten jälkkäriksi suklaakakkua ja jätskiä?
Tyttö: Jooo!!
Niin, "ei jaksa" ei ihan aina ole se totuus...
Vierailija kirjoitti:
ANAALIPANO
Tuota aloittaja tarvitsiskin, kunnon kairausta persläpeen, on niin kehno provo.
Tässä ketjussa on niin paljon idiotismia, että pakko olla sama henkilö joka kommentoi ja on ap.
Esimerkkejä:
-lukioikäinen
-ruokailu ja oppiminen on väkivaltaa
-mallioppilas
-Vesimelonista saa traumoja
-Mämmiä persereikään
Ihan rehellisesti käsi sydämellä kuinka monella teistä, joiden mielestä pakottaminen on ok, on ylipaino-ongelmia?
Minun naapuri pakottaa aina lapsensa syömään lautasensa tyhjäksi ja hän itse on todella ylipainoinen. Jos noin olisi vanhemmalla tilanne, niin miettisin, että onko se oma tapa syödä sittenkään paras mahdollinen. Ja ikävä kyllä hänen lapsensakkin on jo lihava. Toinen ystäväni on myös ylipainoinen, kuin myös lapsensa on sitä sairaalloisen paljon. Hän pakotti lapsen 4 vuotiaaseen saakka syömään kaiken aina, kunnes kävivät ravintoterapeutilla. Valitettavasti käteen jäi vain se, että lapsi saa nyt syödä ihan mitä tahansa, millään ruoka-ajalla ei ole enää väliä, ravinnon laadulla, eikä määrällä. Aika vaikea on enää myöhemminkään alkaa kuuntelemaan itseään, jos ei sitä ole lapsenakaan saanut tehdä.
Älä takerru epäoleellisuuksiin.