Sijainen pakotti ekaluokkalaisen syömään ruokansa loppuun!
Lapsi oli hakenut lisää ruokaa ja arvioinut väärin sen mitä jaksaa syödä. Opettajan sijaisena toiminut nainen oli pakottanut lapseni syömään ruoan loppuun, vaikka lapsi oli sanonut ettei pysty enää tai oksentaa. Sijainen ei luovuttanut ja lapseni ei päässyt tilanteesta pois ennen kuin oli syönyt kaikki. Kuulin tästä heti lapseltani ja mielestäni sijainen toimi ehdottoman väärin! Mielestäni tuo on kohtuutonta, kun kyseessä pieni ekaluokkalainen. Ymmärrän kyllä että tapakasvatukseen kuuluu sekin ettei ruokaa haaskata, mutta tuo meni jo hieman yli! Otanko yhteyttä opettajaan, vai annanko asian olla tällä kertaa? Miten vielä tänäkin päivänä joku voi pitää ruokaa vallankäyttövälineenä?!
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä. Jo vuosia sitten tiukkapipoinen ns. vanhankansan opettaja yritti pakottaa tytärtäni syömään kuvottavaa salaattia koulussa (salaattiin oli tungettu jotain lauantaimakkarapaloja tms.) Itsekään opettaja ei ollut salaattia syönyt, mutta vahtasi tyttäreni vieressä, että tytön olisi pitänyt syödä. Tyttö kieltäytyi itsepintaisesti ja lopulta opettajan oli annettava periksi. Jonkun sanktion antoi tytölle niskoittelusta vielä. Soitin opettajalle välittömästi, kun sain kuulla tapahtuneesta ja kerroin mielipiteeni erittäin selvästi. Sanoin, etten olisi itsekään moista moskaa syönyt. Sen koommin ei tarvinnut tytön syödä, jos ei mieli tehnyt. Kerroin myös tytölle opettajan toimineen täysin väärin.
Saako tyttäresi aina kaiken muunkin periksi?
Ei kaikkea, mutta ehkä on vähän hemmoteltu joo. Upea lukioikäinen hänestä on kuitenkin varttunut. En ole niitä ihmisiä, joista opettaja on aina oikeassa ja joka katsoisi auktoriteetteja kunnioittaen ylöspäin. Minulle ei ole auktoriteetteja ja olen lapsenikin siihen kasvattanut, että omilla aivoilla on ihan lupa ajatella.
Tarkoitatko sinä siis sitä, että et esimerkiksi noudata poliisin antamia ohjeita, vaan ajattelet omilla aivoillasi, että eipä minun tarvitse tässä mittariin puhaltaa, kun en kerran ole juonut?
Kts. ylempi viestini. Tyttäreni ei ole muuten koskaan maistanut alkoholia eikä tupakkaa, vaikka on liki aikuinen. Hän käyttäytyy hyvin ja menestyy opinnoissaan. On oikein pidetty. Kannattaa tulla pätemään sitten, kun olet kasvattanut omat lapsesi yhtä pitkälle.
Ah, olenkin tavannut monta kaltaistasi vanhempaa, joilla on ihannoiva mutta hieman harhainen käsitys lapsestaan. Ja itsestään. :)
En ihannoi lastani tai itseäni, mutta arvostan ja kunnioitan normaalisti. Ystävällisesti kysyisin, että mikä mielestäsi tässä on harhaista?
TE OOTTE NIIN DORKIA! OLEN OIKEASTI MIES JA TÄÄ PROVO NÄKYY TOIMIVAN, ÄHHÄHÄ ÄHHÄHÄ!! JIPPIKAIJEE
-AP
Vierailija kirjoitti:
TE OOTTE NIIN DORKIA! OLEN OIKEASTI MIES JA TÄÄ PROVO NÄKYY TOIMIVAN, ÄHHÄHÄ ÄHHÄHÄ!! JIPPIKAIJEE
-AP
Menikö tunteisiin? Oletko ko sijainen? Ap
Jopa oli kamalaa, kun sijaisen kasvatusmenetelmä osuin lapsen kautta mamman herkkään itsetuntoon. Totta nimittäin on, että jos olisit kotona opettanut lapsesi arvioimaan, paljonko hän jaksaa syödä, niin tuota kalabaliikkia ei olisi koskaan syntynyt. Nyt mamman liikavarvasta kirvelee. Kyseessä on rikkaan länsimaailman ongelma. Ymmärrystä olisi kenties herunut hiukkasen, jos olisi kyseessä ollut ensimmäinen kouluviikko, jolloin monet tenavat vielä jännittävät kouluruokailua, mutta nyt koulua on käyty jo yli puoli vuotta, joten ei heru sääliä. Ja mammalle piti sitten soittaa ja raportoida saman tien, että meillä on ihan kamala sijainen, se pakotti syömään lautasen tyhjäksi. Just joo!
Juuri oli uutinen siitä kuinka brittiopettajat övat maksaneet varattomille lapsille kouluruoan. Meillä on sitten suurta draamaa kun pitää syödä loppuun itse ottamansa ruoka. Sijainen toimi niinkuin minäkin toimin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli uutinen siitä kuinka brittiopettajat övat maksaneet varattomille lapsille kouluruoan. Meillä on sitten suurta draamaa kun pitää syödä loppuun itse ottamansa ruoka. Sijainen toimi niinkuin minäkin toimin kotona.
Olet oksettava jos oikeasti toimit noin! Millä muilla tavoin pahoinpitelet ja alistat lapsiasi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapselle opetettu, että itselleen ei tarvitse aiheuttaa pahaa, vaikka aikuinen niin määrää. Koskee ihan kaikkea ruumiillista koskemattomuutta, oli kyse sitten ylä- tai alapäästä. Ja myös opettajien määräyksiä.
Siksi meillä lapsi ei olisi syönyt vaan istunut lautasen ääressä vaikka iltaan asti.
Kaikki opettajien käskyt eivät lähde kasvatuksesta tai opetuksesta. Siksi lapselle pitää opettaa, että opettaja ei ole ehdoton auktoriteetti. Jos opettaja käskee vaikka lyömään toista oppilasta, niin käskyä ei tarvitse noudattaa.
Ja jos opettaja käskee tekemään läksyt tai tulemaan sisälle välitunnilta, niin ei ole pakko totella, jos ei halua, eiks jeh? Ja sama juttu, jos vanhemmat käskevät, niin saa käyttää omia aivoja ja olla tottelematta, jos siltä tuntuu?
Normaalia tapakasvatusta: jos otat itse ruuan, syöt sen kaiken. Jos joku toinen annostelee (liikaa), voi jättää.
En sinänsä kannata nöyryyttämistä, mutta eiköhän tässäkin ole hieman liioittelua mukana. Lapsi on huomannut, ettei jaksa ja haluaa kavereiden kanssa välitunnille, opettaja käskee syömään ne kolme lusikallista mitä vielä on ja lapsi saa hepulin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TE OOTTE NIIN DORKIA! OLEN OIKEASTI MIES JA TÄÄ PROVO NÄKYY TOIMIVAN, ÄHHÄHÄ ÄHHÄHÄ!! JIPPIKAIJEE
-APMenikö tunteisiin? Oletko ko sijainen? Ap
Keksitpä juuri uuden sanan. Käytä tota tunteisiin korttia sitten vasta kun tiedät mitä se tarkoittaa. Nolo..
Vierailija kirjoitti:
Normaalia tapakasvatusta: jos otat itse ruuan, syöt sen kaiken. Jos joku toinen annostelee (liikaa), voi jättää.
En sinänsä kannata nöyryyttämistä, mutta eiköhän tässäkin ole hieman liioittelua mukana. Lapsi on huomannut, ettei jaksa ja haluaa kavereiden kanssa välitunnille, opettaja käskee syömään ne kolme lusikallista mitä vielä on ja lapsi saa hepulin.
Ihan asiantuntijatkin ylipainoa käsittelevissä artikkeleissa nykyään toteavat, että lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi ja ahtaa itseään ähkyyn. Toki on kannattavaa ottaa ruokaa vain se määrä minkä tarvitsee, mutta kyllä aikuinenkin voi arvioida tarpeensa joskus väärin. Jos aikuisen ei ole kannattavaa survoa väkisin ruokaa sisäänsä, kun tuli otettua liikaa kerrankin, niin miksi lapselle opetetaan että täytyy? Olen siis se lukioikäisen tyttären äiti ja totean vaan, että meillä ei ole perheessä ylipaino-ongelmia kenelläkään ja kaikilla on normaali suhde ruokaan. Ruoka on elämisen ja terveyden kannalta välttämätöntä ja kaikilla ei sitä ole valitettavastiu tässä maailmassa tarpeeksi, mutta ei se sentään niin pyhä asia ole, että se on syötävä vaikka väkisin.
Ihmettelen tätä "en tykkää"-kulttuurin paapomista. Joo, kaikilla on jotain, mikä ei ole se suosikkiruoka. En silti ymmärrä, miksi lapsia ei voi opettaa siihen, että kaikkea kuuluu syödä edes vähän. Elämässä tulee niitä tilanteita, kun on todella noloa, jos närppii ruokaa. Esimerkiksi menet tärkeällä liikelounaalle asiakkaan kotiin tms. Selitä siinä sitten asiakkaalle, "mutku mä oksennan vuohenjuustosta ja punajuurista ja kalasta jajaja..."
Pakottamiseen en lähtisi, vaan positiivisella tavalla opettelemaan eroon inhokeista.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, ja taas yksi Jussi-Annikki tirauttaa kyyneleen ja maailma saakoon tuta Mamman Raivon™.
Lautasella lienee kuitenkin ollut vain vähän salaattia tms. minkä sijainen on kehottanut syömään ennen välitunnille lähtöä.
Jahas, taas joku läskilortta-anorektikko vähättelee. Ihminen osaa jo vauvasta asti syödä sen verran kuin hänelle sopii. Lapselle tuli mittavirhe ruoan ottamisen suhteen, hän vasta opettelee määrien ottamista. Mutta hänkin tiesi milloin on kylläinen ja missä hänen hyvän olon raja menee. Jos sen jälkeen kun kylläisyys on todettu, pakotetaan syömään, niin sisäänrakennettu mitta menee pikkuhiljaa rikki, eikä ihminen enää osaa kuunnella sitä. Siksi meillä on ylipainoisia, jotka syövät aina kiltisti lautasensa tyhjäksi, kun on lapsena niin opetettu. Tai ihmisiä, jotka eivät kunnioita omaa oloaan, syövät liian vähän, tai muuten vääränlaisesti.
Tänä päivänä ei todellakaan enää saa pakottaa syömään. Tietoa syömishäiriöistä on paljon, mutta ilmeisesti sijainen ei ole kovinkaan oppinut ihminen. Tee ap valitus rehtorille, ettei hölmöys toistu muiden lasten kanssa, tiedä sitä kuinka monta pientä hän ehtii traumatisoida jos asiaan ei puututa ajoissa.
Yhteyttä kouluun, vaikka rehtoriin. Kerro asiallisesti tilanne ja pyydä kuulla vaikka tämän sijaisenkin versio. Sitten kerrot lapsellesi, ettei hän tehnyt mitään väärää, vaan sijainen toimi väärin ja teki rumasti. Sano, että jatkossa tuollaiseen ei tarvitse suostua, vaan ylimääräisen ruoan voi heittää pois. Muistuta kuitenkin, että pyrkii ottamaan ensin vaikka liian vähän ruokaa, kuin liikaa.
Todella harmillinen ja nöyryyttävä juttu !:( tosta voi jäädä pienelle paha mieli pitkäksi aikaa... En ymmärrä miten tollanen käytös sallitaan, eikö ruokalassa ollut ketään muita opeja paikalla? Tollainen ei varmaan kuulu koulun tapoihin?!
Kyllä mä vaatisin tosta kunnon perustelut sijaiselta, miksi näin on toiminut! Alko suututtaa puolestasi ja harmittaa pikkuisen puolesta!:(
Tsemppiä!!:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia tapakasvatusta: jos otat itse ruuan, syöt sen kaiken. Jos joku toinen annostelee (liikaa), voi jättää.
En sinänsä kannata nöyryyttämistä, mutta eiköhän tässäkin ole hieman liioittelua mukana. Lapsi on huomannut, ettei jaksa ja haluaa kavereiden kanssa välitunnille, opettaja käskee syömään ne kolme lusikallista mitä vielä on ja lapsi saa hepulin.
Ihan asiantuntijatkin ylipainoa käsittelevissä artikkeleissa nykyään toteavat, että lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi ja ahtaa itseään ähkyyn. Toki on kannattavaa ottaa ruokaa vain se määrä minkä tarvitsee, mutta kyllä aikuinenkin voi arvioida tarpeensa joskus väärin. Jos aikuisen ei ole kannattavaa survoa väkisin ruokaa sisäänsä, kun tuli otettua liikaa kerrankin, niin miksi lapselle opetetaan että täytyy? Olen siis se lukioikäisen tyttären äiti ja totean vaan, että meillä ei ole perheessä ylipaino-ongelmia kenelläkään ja kaikilla on normaali suhde ruokaan. Ruoka on elämisen ja terveyden kannalta välttämätöntä ja kaikilla ei sitä ole valitettavastiu tässä maailmassa tarpeeksi, mutta ei se sentään niin pyhä asia ole, että se on syötävä vaikka väkisin.
No vähänhän tämä on tilanneriippuvainen asia. Jos lautasella on oikeasti se pari pikku haarukallista, ei voi olla ylivoimaista syödä niitä pois. Ei sitä ikinä opi ottamaan ruokaa järkevästi, jos aina heittää pois ylimääräisen. Sitten jos oikeasti on tehnyt karkean virhearvion ja ruokaa on puoli lautasellista edessä, niin ei sitä tosiaan kannata väkisin itseensä tunkea. Silloinkin kyllä lapsen kanssa on paikallaan keskustella siitä, että jatkossa ottaa vähemmän.
Olen itse ollut koulun ruokalassa työharjoittelussa, ja yleisesti täytyy sanoa, että se hävikin määrä ja lasten tapa ottaa ja jättää ruokaa on jotain suhteellisen kammottavaa. Mätetään lautanen kukkuroilleen, jos on jotain hyvän näköistä ruokaa, syödään puolet ja viedään pois. Ei näin, rakkaat vanhemmat.
Mikä vitun lukioikäinen? 16-99v voi olla lukioikäinen, ja entä jos se onkin ammattikouluikäinen eli ei kiinnosta ns. Kymmenesluokka
Mistäs voitte oikeasti tietää, onko tilanne mennyt, kuten lapsi kuvailee?
Lapsi on voinut kokea, että sijainen on tyhmä ja keksiä koko tarinan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapselle opetettu, että itselleen ei tarvitse aiheuttaa pahaa, vaikka aikuinen niin määrää. Koskee ihan kaikkea ruumiillista koskemattomuutta, oli kyse sitten ylä- tai alapäästä. Ja myös opettajien määräyksiä.
Siksi meillä lapsi ei olisi syönyt vaan istunut lautasen ääressä vaikka iltaan asti.
Kaikki opettajien käskyt eivät lähde kasvatuksesta tai opetuksesta. Siksi lapselle pitää opettaa, että opettaja ei ole ehdoton auktoriteetti. Jos opettaja käskee vaikka lyömään toista oppilasta, niin käskyä ei tarvitse noudattaa.
Ja jos opettaja käskee tekemään läksyt tai tulemaan sisälle välitunnilta, niin ei ole pakko totella, jos ei halua, eiks jeh? Ja sama juttu, jos vanhemmat käskevät, niin saa käyttää omia aivoja ja olla tottelematta, jos siltä tuntuu?
Syöminen perustuu ihmisen omiin sisäisiin ruumiintoimintoihin. Ei kukaan tule sanomaan sullekkaan, että no kakkaappas nyt, tai poista se pääkipu. Se on väkivaltaa, jos pakotetaan syömään jos on jo syönyt tarpeeksi. Siinä poistetaan ihmisen oma määräämisvalta omista ruumiintoiminnoista ja väheksytään arvokasta itsetuntemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeätä. Sijainen on siellä onneksi vain vähän aikaa (?) soittaisin silti kouluun. Itse minut pakotettiin syömään ensimmäisenä joulupäivänä lihapiirakka. Oksensin ja itkin. En unohda sitä ikinä ja syöminen tuon jälkeen oli pitkään vaikeaa. Hirveä tilanne lapselle. Ole lähellä ja kuuntele jos hän haluaa puhua.
Siis joulupäivänä(koulut on kiinni silloin) ja lihapiirakkaa???? Siis missä maassa olet koulusi käynyt, Suomen kouluissa ei kuuna päivänä ole lihapiirakkaa saati kebabbia kouluruokana, eikä myöskään jouluna opiskella, uskomatonta soopaa
Eiköhän tuossa ollut kirjoitusvirhe ja tarkoitettiin varmaan ensimmäistä KOULUpäivää.
Ei aina kannattais taivastella suureen ääneen jos ei paremmin tiedä. 1980-luvulla jolloin olen kouluni Helsingissä käynyt koulun ruokalistalla todellakin oli lihapiirakka, nimekkeellä grahamlihapiirakka. Se oli muistaakseni pinaattikeiton lisuke ja allekirjoitan, että se oli todella pahaa. Se rasvainen jauhelihaklöntti kylmän lihapiirakan sisällä, joka muuten oli kuiva kuin sahara. En ihmettele että on jäänyt traumaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia tapakasvatusta: jos otat itse ruuan, syöt sen kaiken. Jos joku toinen annostelee (liikaa), voi jättää.
En sinänsä kannata nöyryyttämistä, mutta eiköhän tässäkin ole hieman liioittelua mukana. Lapsi on huomannut, ettei jaksa ja haluaa kavereiden kanssa välitunnille, opettaja käskee syömään ne kolme lusikallista mitä vielä on ja lapsi saa hepulin.
Ihan asiantuntijatkin ylipainoa käsittelevissä artikkeleissa nykyään toteavat, että lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi ja ahtaa itseään ähkyyn. Toki on kannattavaa ottaa ruokaa vain se määrä minkä tarvitsee, mutta kyllä aikuinenkin voi arvioida tarpeensa joskus väärin. Jos aikuisen ei ole kannattavaa survoa väkisin ruokaa sisäänsä, kun tuli otettua liikaa kerrankin, niin miksi lapselle opetetaan että täytyy? Olen siis se lukioikäisen tyttären äiti ja totean vaan, että meillä ei ole perheessä ylipaino-ongelmia kenelläkään ja kaikilla on normaali suhde ruokaan. Ruoka on elämisen ja terveyden kannalta välttämätöntä ja kaikilla ei sitä ole valitettavastiu tässä maailmassa tarpeeksi, mutta ei se sentään niin pyhä asia ole, että se on syötävä vaikka väkisin.
No vähänhän tämä on tilanneriippuvainen asia. Jos lautasella on oikeasti se pari pikku haarukallista, ei voi olla ylivoimaista syödä niitä pois. Ei sitä ikinä opi ottamaan ruokaa järkevästi, jos aina heittää pois ylimääräisen. Sitten jos oikeasti on tehnyt karkean virhearvion ja ruokaa on puoli lautasellista edessä, niin ei sitä tosiaan kannata väkisin itseensä tunkea. Silloinkin kyllä lapsen kanssa on paikallaan keskustella siitä, että jatkossa ottaa vähemmän.
Olen itse ollut koulun ruokalassa työharjoittelussa, ja yleisesti täytyy sanoa, että se hävikin määrä ja lasten tapa ottaa ja jättää ruokaa on jotain suhteellisen kammottavaa. Mätetään lautanen kukkuroilleen, jos on jotain hyvän näköistä ruokaa, syödään puolet ja viedään pois. Ei näin, rakkaat vanhemmat.
Pari pikku haarukallista pitää syödä, mutta puolen lautasta saa heittää menemään, paitsi että niinkään ei saa tehdä koska hävikki?
Ah, olenkin tavannut monta kaltaistasi vanhempaa, joilla on ihannoiva mutta hieman harhainen käsitys lapsestaan. Ja itsestään. :)