Miksi terveydenhoitoalalla on niin paljon vittumaisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Suuhygienistini oli hirmuisen mukava ja ammattitaitoinen. Asiallinen, ystävällinen ja osaava. Kun kiitin häntä yllättyneenä moisesta kohtelusta hoitoalalla, hän nauroi ja sanoi olevansa asiakaspalvelija ja käsityöläinen, ei hoitoalalla. Oli hyvällä tavalla ylpeä osaamisestaan. Mainio asenne. Varmasti tietysti työolot ja palkka eri luokkaa kuin hoitajilla.

 

Kyllä minä suuhygienistinä olen todellakin hoitoalalla enkä mikään käsityöläinen asiakaspalvelija. Minä hoidan ihmisten terveyttä enkä pelkästään silittele päätä...

Ja edustat noita  vittumaisia hoitoalan ihmisiä, joista aloituksessa mainittiin. Teitäkin valitettavasti on. Kyynistyneitä, alemmuudentuntoisia ja katkeria.

Täysin oikeassa on aloittaja. Olen kokenut saman. Joka ainoa kerta kun lääkäriin menee, voi melkein näkymättömästä puhekuplasta aistia, että "jaahas, taas lääkäriä tai hoitajaa kyllästyttää". Perkele, voin sanoa tai tässä tapauksessa kirjoittaa suoraa, että viduttaa helvetisti koko ammattikunta.

Mukava ja sydämellinen hoitaja saa herkästi kuraa niskaansa työpaikan mutrunaamoilta. Teennäinen, nuoleskelija, vatun hymytyttö. Joitakin ärsyttää todella, jos toinen tykkää työstään. 

Olen asiallinen, kohtelias ja pysyn vaivassa, jonka takia lähdin hoitoa hakemaan. En muista koskaan saaneeni huonoa kohtelua kasvotusten. 

Ei se, ettei loiki ilosta ja vedä tekohymy naamalla 24/7 tarkoita, että olisi huono työssään tai epäkohtelias. Kaikilla on huonoja päiviä, huonosti nukuttuja öitä, huolia jne. jotka välillä heijastuvat sitten ulospäin. Voin vain kuvitella miten mukavaa on raahautua töihin univelkaisena, ja saada asiakkailta kiitoksena pääasiassa kyseenalaistamista, inttämistä ja jaarittelua. 

Mahtaneeko pitää paikkaansa. Enhän minäkään ole terveydenhuoltoalalla.

Vierailija kirjoitti:

Täysin oikeassa on aloittaja. Olen kokenut saman. Joka ainoa kerta kun lääkäriin menee, voi melkein näkymättömästä puhekuplasta aistia, että "jaahas, taas lääkäriä tai hoitajaa kyllästyttää". Perkele, voin sanoa tai tässä tapauksessa kirjoittaa suoraa, että viduttaa helvetisti koko ammattikunta.

Sama meidän terveyskeskuksessa. Ovat muka saaneet jonkun "hyvä työyhteisö" tai "hyvä yhteishenki" palkinnon. Juoruilevia ämmiä talo täynnä, pilkkanauravat potilaille, kettuilevat puhelimessa. Lihavia keski-ikäisiä naisia kaikki, osa ei jaksa edes jalkojaan nostaa kävellessä, kuuluu laahustava ääni. Ja kehtaavat arvostella potilaita. Ammattikuntansa häpeäpilkut.

kerran konnari alkoi inisemään minulle junassa, että väärin kysytty, kun sanoin, että olen menossa paikkakunnalle x ja vaihto on paikkakunnalla y, että odottaako juna ja miltä raiteelta uusi lähtee.

konnarin mielestä olisi pitänyt kysyä vain, että miltä raiteelta lähtee juna paikkakunnalle y.

hän sitten suu vaahdossa selitti minuuttikaupalla miksi piti kysyä juuri noin ja että hänellä on kiire, asaikkaidenkin pitää se tajuta. Sitten hän alkoi luennoida aiheesa junan vaihtaminen ja vr:n kuulutuskäytännöt.  Siinä sitten meni aikaa, minä avssin jo vr:n sovelluksen ja aloin laittamaan palautetta, kun en itsekään jaksa minuutteja kuunnella toista

Minulla myös on vain hyviä kokemuksia koko pitkän elämäni ajalta hoitajista, lääkäreistä ei ihan kaikista niinkään. Ollessani Kirralla leikkauksessa sain aivan upeaa hoitoa kaikin puolin. Minut on lapsena jo opetettu kohteliaaksi eli sanomaan ole hyvä ja kiitos. Hoitajat olivat kovin kiireisiä ja selvästi alimitoitettu koko homma. Juosten menivät paikasta toiseen. 

 

Jäi mieleen eräs hauska tapaus. Osastonhoitaja määräsi kiukkuisesti minua pysymään sängyssä, en muista miksi. Halusin olla liikkeellä ja makaaminen kyllästytti. Pitkin hampain menin sänkyyn ja vedin muka peloissani peiton kasvoille niin, että silmät ja hiukset vaan näkyivät sekä sormet, joilla pidin peitosta kiinni. Hoitajan tullessa tarkistamaan, että tottelin häntä, hän purskahti hersyvään nauruun. Jää oli murrettu ja jatkossa oikein hyvin tultiin toimeen :D

Empaattisuus on tärkeä ominaisuus lääkärissä ja hoitajassa.

Kokemukseni mukaan pahimmat ovat synnärillä.

Sukulaistyttö aloitti jonkin aikaa sitten alalla. Oli tosi innostunut ja motivoitunut.



Vanhemmat tanta tuuppasivat jo harjoitteluaikana tytölle kaikki veemäisimmät hoimmat joita eivät itse viitsisi tehdä. Koko kuviosta haiskahti että viedään tytöltä "alkuinnostus" pois, kuten oli kuullut yhden vanhemmista tantoista nauravan nurkan takana.



Tauotonta valitusta työstä, palkasta ja arvostuksen puutteesta.



Nauttisi yhäkin työstä ja potilaiden auttamisesta, mutta alkaa saada työpaikan paskamaisista ämmistä tarpeekseen. Ja nämähän ovat niitä, jotka käytännössä määräävät työpaikalla. Jos joku yrittää olla positiivinen, ämmäklikki laittaa nopeasti kuriin.

Kuka nyt sairaita oikeasti haluaisi hoitaa?

Mä tein muutaman kuukauden puhelinaspaa yksityisen lääkäriasemaketjun valtakunnallisessa ajanvarauksessa. Se huudon, haukkumisen ja vittuilun määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Palasin ensimmäiseen ammattiini sairaalahuoltajaksi. Yksikään potilas ei vänkytä tai ole hankala, sillä tuon ruokaa. Se pieni ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta ei löydy suuntaan eikä toiseen.

Mitä ihme arvostusta nämä hoitajat haluavat? Olen ollut 20 vuotta labrahoitsuna ja aina naurattaa tämä narina jostain arvostuksesta. 

Minä olen koko työikäni lukenut ja kuunnellut sitä kuinka tärkeä ammatti hoitaja on. Opettaja on se toinen ammatti jonka tärkeyttä pitää korostaa nonstop.



Kuinka monta kertaa minun ammattini on mainittu? Ei kertaakaan. AMK-koulutus, helvetin stresssaava työ, kaikilla työkavereilla burn out lähellä.



 

NIinpä. Kuinka usein nämä hoitajat kehuvat muita ammatteja. Hoitajien vakiopuheenaihe on haukkua lähäreitä ja lääkäreitä, nähdäkseni molemmat noista ammateista kuitenkin ansaitsevat enemmän juurikin sitä arvostusta mitä sairaanhoitajat. Sairaanhoitaja on noista hommista helpoin. 

Vierailija kirjoitti:

Empaattisuus on tärkeä ominaisuus lääkärissä ja hoitajassa.

No ei kylläkään ole. Tärkein on että hommat tulee hoidettua, sitä empaattisuutta voit hakea vaikka kissaltasi. 

Joskus on päiviä, kun on pelkkiä mulkkuja potilaina. Ihmisillä ei ole mitään käytöstapoja.

Poistuin alalta, kun huomasin saman. Tuo käytös on tosiaan yleistymässä

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt sairaita oikeasti haluaisi hoitaa?

Sitten eikun alaa vaihtamaan, jos tuolta tuntuu

Eniten hämmästelen sitä, että miten viitsivät edes olla ammatissaan. Harvoin käyn lääkärissä tai hoitajalla (onneksi), mutta hirvittää, kun ikää tulee ja mitä kaikkia kremppoja vielä tulee, niin saa vastaansa tätä aivan käsittämätöntä, jopa suoranaista tympeää käytöstä vastaansa. Olin tässä viime viikolla erään lääkärin luona ja koko olemus ja habitus kertoi siitä, että "tuolta taas joku tulee tänne kitisemään, mikähän silläkin taas on". Sitä ei tarvitse sanoa ääneen, mutta se suorastaan HUOKUU lävitse. Sitten kehtaavat vielä huutaa lisää palkkaa.

Aina olen saanut lääkäriltä hyvää hoitoa. Kerron oireeni, kuvaan miten ne vaikuttavat elämääni, kerron myös, että ilmeisesti olen valkotakkikammoinen, joten voi olla, että jotain on nyt unohtunut ja että kirjoitin kotona kaiken paperille, mutta siellä on kotona se paperi. Lääkäri osaa sitten olla olettamtta, että en välttämättä muistanut kertoa kaikkea ja hän kyselee enemmän. Sitten joko todetaan, että seurataan pari viikkoa, mahdolliset labrat, annetaan hoito tai lähetetään erikoissairaanhoitoon. Minulla on tapana googlailla vasta lääkärikäynnin jälkeen