Lue keskustelun säännöt.
Akateemisia tabuja? (Muita kuin nuo aikuisopiskelijat)
Kommentit (83)
Aika moni on käsittänyt yliopiston väärin kun puhutaan työelämän tarpeista. Ei, yliopisto ei ole AMK. Jos haluatte konkreettisemmalla tasolla olevaa opetusta, joka valmistaa juurikin työelämään suoraan älkää alkujaankaan menkö yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa kirjoittaa gradun mitasta varmaan 70% vimpan viikon aikana. Siis kirjallinen osuus (itse empiirinen osuus tai lähteiden tutkiminen vie toki enemmän aikaa). Suurin osa "kirjoitusajasta" menee ahdistukseen siitä, kun pitäisi kirjoittaa se gradu.
Tämän kun olisin tiennyt, niin en olisi stressannut koko gradua. Sen voi todellakin kirjoittaa hyvin nopeasti, jos siis viittaaminen ym. on hallussa. Enemmän tuli panostettua ns. lähteiden läpikäyntiin, ja sitten vain pitkitti ja pitkitti, kun ei tajunnut että opinnäytetyöhän se vain on. Kuinka monesti sitä onkaan illassa kirjoittanut 15s esseitä, ja yksi 80s gradu ei sitten muka valmistuisi millään.
Vierailija kirjoitti:
Nollatutkimukset. Kukaan ei varmaan vain kehtaa sanoa, että tässä ei ole nyt mitään järkeä.
Tai sellaiset tutkimukset, joissa aihe on jo toteutettu ulkomailla, mutta sen formaatti kopioidaan tänne Suomeen jopa väitöskirjaksi asti. Näitä on lääketieteessä varsinkin todella paljon. Esim. jonkun uuden lääkintälaitteen käyttöönotto Suomessa. Olisi yllättävää, jos ko. laitteiden käyttö olisi Suomessa kovin erilaista kuin muualla maailmassa. Silti tämäntasoisia "tutkijoita" ja "tohtoreita" on. Täytyisi jotenkin voida erottaa toisintajat niistä, jotka kokovat aineistosta lähtien kaiken työhönsä tarvittavan.
Huomaan, että monelle yliopisto-opiskelijalle on ehkä vaikea myöntää oman taustansa merkitystä. Moni kuvittelee olevansa kaikki ns. tavallisista perheestä vaikka tosiasiallisesti olisi hyvin koulutettujen vanhempien lapsi ylemmästä keskiluokasta. Opiskeluintoa on haluttu tukea ja on ollut varaa tukea kaikin keinoin. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta ihmetyttää vain tuo "kaikilla on samat lähtökohdat" -toteamus.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on käsittänyt yliopiston väärin kun puhutaan työelämän tarpeista. Ei, yliopisto ei ole AMK. Jos haluatte konkreettisemmalla tasolla olevaa opetusta, joka valmistaa juurikin työelämään suoraan älkää alkujaankaan menkö yliopistoon.
No miten pitäisi käsittää 5 vuoden opiskelu jotain ihan irrallaan tästä maailmasta. Ainoat hyödylliset kurssit virkamiesruotsi ja tiedonhankintakurssi ym. yleisopinnot. Kai ne hölynpöly-kirjat voisi opiskella sitten vaikka työn ohessa kurjekurssillakin. Mutta niinkuin joku tuolla yllä sanoi, niin suurin juttu taitaa olla se tutkintotodistus. Sisälöllä ei niin väliä ja työelämään lähdetään sitten nollatasolta opettelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on käsittänyt yliopiston väärin kun puhutaan työelämän tarpeista. Ei, yliopisto ei ole AMK. Jos haluatte konkreettisemmalla tasolla olevaa opetusta, joka valmistaa juurikin työelämään suoraan älkää alkujaankaan menkö yliopistoon.
No miten pitäisi käsittää 5 vuoden opiskelu jotain ihan irrallaan tästä maailmasta. Ainoat hyödylliset kurssit virkamiesruotsi ja tiedonhankintakurssi ym. yleisopinnot. Kai ne hölynpöly-kirjat voisi opiskella sitten vaikka työn ohessa kurjekurssillakin. Mutta niinkuin joku tuolla yllä sanoi, niin suurin juttu taitaa olla se tutkintotodistus. Sisälöllä ei niin väliä ja työelämään lähdetään sitten nollatasolta opettelemaan.
Tähän tarvitaan jo esimerkkejä. Kerropa vaikka se, miten lähtee työelämään nollatasolta
- lääkäri
- historianopettaja tai ihan minkä tahansa muun aineen opettaja
- psykologi
- elinitarvikekemisti
- meteorologi
- kuljetusvälinetekniikkaan erikoistunut dippainssi
Lääkisopiskelijoiden mielenterveysongelmat ja lääkkeiden väärinkäyttö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että monelle yliopisto-opiskelijalle on ehkä vaikea myöntää oman taustansa merkitystä. Moni kuvittelee olevansa kaikki ns. tavallisista perheestä vaikka tosiasiallisesti olisi hyvin koulutettujen vanhempien lapsi ylemmästä keskiluokasta. Opiskeluintoa on haluttu tukea ja on ollut varaa tukea kaikin keinoin. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta ihmetyttää vain tuo "kaikilla on samat lähtökohdat" -toteamus.
Tämä on niin totta! Ainakin Helsingin yliopistossa oli paljon näitä paremmista taustoista tulevia niin opiskelijoita kuin proffiakin. Perusoletus oli, että kaikkihan tietävät jo kotoaan, miten yliopisto-opinnot hoidetaan. Sama koski erilaisia perinteitä, osakuntatoimintaa, juhlia ym. Siinä sitten duunarivanhempien vesana yritti olla tässä joukossa kuin kotonaan eikä edes kehdannut asioista kysellä, koska vähemmästäkin sai pitkiä katseita.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistomaailma on ihan oma kuplansa, jossa ei edelleenkään kyetä valmistamaan opiskelijoita työelämään. Generalistialojen maisterit ovat opiskelleet sen seitsemää sivuainetta, satoja pisteitä ja helvetin monia vuosia päätyäkseen työttömiksi kun heillä ei ole aavistustakaan miten sitä koulutusta voisi työelämässä hyödyntää. Luetaan jotain diibadaabaa, ei käydä töissä edes kesäisin ja sitten ihmetellään kun yhteiskunta on pettänyt kun kukaan ei halua kolmekymppistä fakiiritieteen maisteria töihin. Tähän sitten ratkaisuksi opiskellaan vielä lisää jotain yhtä turhaa, eikä työllistytä sittenkään. Viimeistään kandivaiheessa pitäisi jokikinen opiskelija pistää pohtimaan ja suunnittelemaan tulevaa työllistymistä ja tekemään valintoja kun niitä vielä voi tehdä.
Jos ammattikorkeakoulujen taso ja vaatimustaso pystyisivät kilpailemaan yliopistojen kanssa, ei sellaisen "tekijätyypin" tarvitsisi mennä yliopistoon opiskelemaan akateemisia opiskelutaitoja ja tieteellistä metodia montaa vuotta. Tällä hetkellä tilanne kuitenkin on, että jos haluat laadukasta opetusta sinun on mentävä yliopistoon ja opiskeltava kaikkea diipadaapaa, jota et ikinä tarvitse vain sen takia, että saat laadukasta opetusta niistä aineista joita tarvitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppujen lopuksi tosi harva opiskelija viettää nykyisin "riehakasta opiskelijaelämää". Opiskelut hoidetaan tunnollisesti, työkokemusta pyritään hankkimaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman aikaisin, harrastetaan liikuntaa, kulttuuria ja muuta fiksua. Biletetään tietysti välillä, mutta harvoilla se mitään jatkuvaa ördäystä on, vaan ennemminkin hyvinkin säntillistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Se, että opiskellaan kaiken maailman liibalaabaa ja pohditaan turhuuksia viisi vuotta. Maisterintutkinnon saisi suoritettua paljon nopeammin, jos opinto-ohjelmasta karsittaisiin kaikki turha pois ja aikatauluja tiivistettäisiin. Tämän tietää jokainen yliopisto-opiskelija, ei ehkä vain myönnä sitä muille, koska opiskelu on niin antoisaa :D
T. YTK
No onhan sitä liibalaabaa paljon, tai ainakin se alkaa siltä tuntua, kun se on sitä oman alan juttua, josta tulee tiedon lisääntyessä itsestäänselvyyttä.
Mutta kyllä yliopisto-opiskelu opettaa ajattelemaan. Sitä ei ehkä huomaa, kun pyörii siellä samanhenkisten joukossa, missä kaikilla on jonkinlainen kyky käyttää aivoja. Vaan minä olen sittemmin siirtynyt sieltä maailmasta yrittäjäksi tavallisten duunariyrittäjien joukkoon duunarialalle. Ja nyt kun ei olekaan niiden samanhenkisten ympäröimänä, niin välillä kyllä joutuu ihmettelemään, että onko se ajatteleminen joillekin oikeasti noin vaikeaa. Ei täällä saa edes saman alan ihmisten kanssa syntymään mitään kunnon keskusteluja, joissa alaa kehitettäisi, analysoitaisi, ideoitaisi, innovoitaisi, jne. Suuri osa haluaa vain tehdä niin kuin on aina tehty. Siinä joutuu itsekin taantumaan, ettei tulisi asetettua itseä muiden yläpuolelle, kun en sitä käytännössä kuitenkaan ole.
Mutta sitten toki, kun reviiriä laajentaa koko Suomeen, niin sitä samalla tavalla ajattelevaakin väkeä löytyy myös tältä alalta. Eikä tätä nyt tarvitse sitten ottaa niin, että väittäisin, että akateemiset osaavat käyttää aivoja ja duunarit eivät. Tiedän kyllä, ettei se ihan noin mene, aina on aivottomia akateemisia ja ajattelevia duunareita. Mutta silloin kun siirtyilee ryhmistä toisiin, niin sen eron ryhmätasolla huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei opinnot anna juurikaan työelämään mitään, eikä kukaan oikein osannut neuvoa nuorta opiskelijaa valmistautumaan työelämään. Ehkä ne tutkijat eivät tienneet itsekään mitä yliopiston ulkopuolella on?
Tämä NIIN paljon. Hiljattain eräs vieraileva luennoitsija sanoi, että ehdottomasti suurin hyöty opinnoista oli tutkintotodistus. Itse opinnoissa oli hyvin vähän mitään oikeaan työelämään liittyvää.
Tätä olen ihmetellyt. Kun töitä hakiessa vaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, jollain pääaineella ei edes väliä, niin miten kummassa niistä opiskelluista asioista voi olla työssä hyötyä? Toki minusta sellainen laajempi, kriittinen ajattelukyky kehittyy monilla yliopistossa, mutta tähän joku viisi vuotta veronmaksajien rahoja..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei opinnot anna juurikaan työelämään mitään, eikä kukaan oikein osannut neuvoa nuorta opiskelijaa valmistautumaan työelämään. Ehkä ne tutkijat eivät tienneet itsekään mitä yliopiston ulkopuolella on?
Tämä NIIN paljon. Hiljattain eräs vieraileva luennoitsija sanoi, että ehdottomasti suurin hyöty opinnoista oli tutkintotodistus. Itse opinnoissa oli hyvin vähän mitään oikeaan työelämään liittyvää.
Tätä olen ihmetellyt. Kun töitä hakiessa vaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, jollain pääaineella ei edes väliä, niin miten kummassa niistä opiskelluista asioista voi olla työssä hyötyä? Toki minusta sellainen laajempi, kriittinen ajattelukyky kehittyy monilla yliopistossa, mutta tähän joku viisi vuotta veronmaksajien rahoja..?
Se, että monessa ilmoituksessa lukee "soveltuva korkeakoulututkinto" ei suinkaan tarkoita sitä, että pääaineella ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei opinnot anna juurikaan työelämään mitään, eikä kukaan oikein osannut neuvoa nuorta opiskelijaa valmistautumaan työelämään. Ehkä ne tutkijat eivät tienneet itsekään mitä yliopiston ulkopuolella on?
Tämä NIIN paljon. Hiljattain eräs vieraileva luennoitsija sanoi, että ehdottomasti suurin hyöty opinnoista oli tutkintotodistus. Itse opinnoissa oli hyvin vähän mitään oikeaan työelämään liittyvää.
Ja sekin vähä, mitä jo töissä olleilla opiskelijoilla olisi muille annettavanaan, pitää ilmeisesti jatkossa vaieta kuoliaaksi! ;)
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että monelle yliopisto-opiskelijalle on ehkä vaikea myöntää oman taustansa merkitystä. Moni kuvittelee olevansa kaikki ns. tavallisista perheestä vaikka tosiasiallisesti olisi hyvin koulutettujen vanhempien lapsi ylemmästä keskiluokasta. Opiskeluintoa on haluttu tukea ja on ollut varaa tukea kaikin keinoin. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta ihmetyttää vain tuo "kaikilla on samat lähtökohdat" -toteamus.
Kyllä siellä yliopistolla on ihmisiä monenlsisista perheistä. Paljon on omasta asenteesta kiinni.
Hyvä ystäväni yh siivojaperheen kuopus valmistui DI:ksi. Mieheni taasen on pienviljelijäperheen esikoinen ja perheensä ainut DI, muilla lapsilla amk tutkinnot.
Suomalaisia säilötään yliopistoihin kun töitä ei ole. Koomisimpia ovat ne opiskelijat, jotka "uskovat koulutukseen", usein varsin sokeasti. Itselläni on ollut niin onnellinen tilanne, että olen löytänyt oman alani töitä jo parin vuoden yo-opiskelujen jälkeen, eikä ole sittemmin tarvinnut olla työttömänä. Tajusin kyllä heti ensimmäisessä työpaikassani, että koulutuksella ei ollut mitään yhteyttä alan töihin. Jonkin aikaa uskoin, että maisterin tai tohtorin paperit osoittaisivat työnantajille opiskelijan oppimiskyvyn, ja tämä olisi yo-koulutuksen funktio. Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että pelkkä ylioppilastodistus kertoo kaiken oleellisen. Jos ihmisellä on tarpeellinen oppimiskyky, se näkyy kyllä laudaturien määrässä.
Se, ettei akateemisilla ole mukamas tatuointeja.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisia säilötään yliopistoihin kun töitä ei ole. Koomisimpia ovat ne opiskelijat, jotka "uskovat koulutukseen", usein varsin sokeasti. Itselläni on ollut niin onnellinen tilanne, että olen löytänyt oman alani töitä jo parin vuoden yo-opiskelujen jälkeen, eikä ole sittemmin tarvinnut olla työttömänä. Tajusin kyllä heti ensimmäisessä työpaikassani, että koulutuksella ei ollut mitään yhteyttä alan töihin. Jonkin aikaa uskoin, että maisterin tai tohtorin paperit osoittaisivat työnantajille opiskelijan oppimiskyvyn, ja tämä olisi yo-koulutuksen funktio. Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että pelkkä ylioppilastodistus kertoo kaiken oleellisen. Jos ihmisellä on tarpeellinen oppimiskyky, se näkyy kyllä laudaturien määrässä.
Olenkohan oikeassa arvellessani, että sinä et sitten koskaan valmistunut maisteriksi?
Yliopiston varsinaisena tabuna ovat moniongelmaiset opiskelijat sellaisilla aloilla joille nämä eivät yksinkertaisesti sovi. Koulussa riehutaan ja haistatellaan sekä opettajille että muille oppilaille, ja tdk:n järjestämissä juhlissa lähennellään jokaista miespuolista kanssaopiskelijaa ja lopuksi jopa nostetaan tekaistut syytteet kaikkia niitä vastaan, jotka eivät olleet illan tapahtumista samaa mieltä asianomistajan kanssa. Runsas päihteiden käyttö, melko korkea ikä suhteessa muihin opiskelijoihin sekä ilmesesti jostain opittu uhriutuminen leimaavat ainakin meidän tdk:n omaa "hullua". Kyseessä oleva henkilön pitäisi pystyä huolehtimaan tulevaisuudessa yhteiskunnan heikoimmista, vaikka kaikille meille muille opiskelijoille lienee jo selvää, ettei hän ikinä siihen kykene. Mitä ihmettä näille pitäisi tehdä?
Minkäs teet kun ei edes hanttihommiin pääse. Tosin eipä ne tutkinnolla työllistymistä juuri auta, toisin kuin oman alan kesätyöt, joita ei ole olemassakaan.