Käsitinkö nyt oikein hel-nycin perhe-elämän?

Eih, ihan oikeasti rikkaat ja menestyneet ihmiset todellakin katsovat, minne tahansa tunkevat. Helnykin mies makselee jo surutta kaverikin jalkavaimon kulut. Mikähän mies tämä Ben oikeen on, kun panee toista ja maksattaa lystinsä kolmannella?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehellä ole lainkaan kontakteja Suomessa? Amerikkalainen mixed-race mies omistaa äärimmäisen menestyneen multikansallisen firman (osa töistäänhän on muualla), asuu lähes puolet vuodesta Suomessa suomalaisen vaimon kanssa, muttei teitä voi tästä tunnistaa? Mitähän tärkeitä yksityiskohtia olet ovelana muuttanut, ilmeisesti joitain edellisistä?

Suomessa ei ole ainoatakaan yhteistyökumppania, ei edes yhteistyökumppanin haaraa.

Enkä sanoisi, että firma on äärimmäisen menestynyt; ei mieheni ole esim. Forbesin 400-listalla. Mutta menestynyt firma se kuitenkin on. 

Eikä hän tunne täältä yhtään ihmistä? Olet aiemmin kertonut että hän on tehnyt Suomessa konsultointityötä toisille firmoille.

Muutamalle firmalle. Siitä on kuitenkin vuosia ja toisekseen, uskoisin, että mies halusi tulla esitellyksi konsulttina, ei jonkun firman tj:ä.

Nykyisen LinkedIN ja somen aikakautena, ehkä hänkin on (joskus) joutunut verkostoitumaan päästääkseen ylipäänsä nykyiseen asemaansa. Ihanan naiiveja nämä juttusi.

Mies on hyvin verkostoitunut - USAssa ja muissa maissa, joissa hänellä on bisneksiä. Suomessa tykkää pitää matalaa profiilia. LinkedINniinkin hänet saatiin pakotettua (ts. assari teki profiilin ja miehelle kerrottiin myöhemmin) vasta jokunen vuosi sitten. Facebookiin ei vieläkään.

Hänen täytyy olla Suomessa tunnettu, jos hänet on täällä konsultiksi haluttu. Ihan pöhköä välttelyä nyt sinun osalta- ja taas aivan liikaa ja epäuskottavia yksityiskohtia.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa koko ajan enemmän näiden chicklit- tarinoiden sankarilta.

Sankarilta? :D En ihan ensiksi miestä siihen rooliin castaisi. Antisankarina pärjäisi hienosti, mutta romanttisessa kirjallisuudessa ainoa, jossa saatiin vastaava mies näyttämään edes himpun romanttiselta, ainakin elämää kokemattomalle lukijalle, oli Wuthering Heightsin Heathcliff.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehellä ole lainkaan kontakteja Suomessa? Amerikkalainen mixed-race mies omistaa äärimmäisen menestyneen multikansallisen firman (osa töistäänhän on muualla), asuu lähes puolet vuodesta Suomessa suomalaisen vaimon kanssa, muttei teitä voi tästä tunnistaa? Mitähän tärkeitä yksityiskohtia olet ovelana muuttanut, ilmeisesti joitain edellisistä?

Suomessa ei ole ainoatakaan yhteistyökumppania, ei edes yhteistyökumppanin haaraa.

Enkä sanoisi, että firma on äärimmäisen menestynyt; ei mieheni ole esim. Forbesin 400-listalla. Mutta menestynyt firma se kuitenkin on. 

Eikä hän tunne täältä yhtään ihmistä? Olet aiemmin kertonut että hän on tehnyt Suomessa konsultointityötä toisille firmoille.

Muutamalle firmalle. Siitä on kuitenkin vuosia ja toisekseen, uskoisin, että mies halusi tulla esitellyksi konsulttina, ei jonkun firman tj:ä.

Nykyisen LinkedIN ja somen aikakautena, ehkä hänkin on (joskus) joutunut verkostoitumaan päästääkseen ylipäänsä nykyiseen asemaansa. Ihanan naiiveja nämä juttusi.

Mies on hyvin verkostoitunut - USAssa ja muissa maissa, joissa hänellä on bisneksiä. Suomessa tykkää pitää matalaa profiilia. LinkedINniinkin hänet saatiin pakotettua (ts. assari teki profiilin ja miehelle kerrottiin myöhemmin) vasta jokunen vuosi sitten. Facebookiin ei vieläkään.

Hänen täytyy olla Suomessa tunnettu, jos hänet on täällä konsultiksi haluttu. Ihan pöhköä välttelyä nyt sinun osalta- ja taas aivan liikaa ja epäuskottavia yksityiskohtia.

Ja jos kerron niitä selventäviä asianhaaroja, niin niitä on taas liikaa joka tekee hommasta vielä epäuskottavamman, eikö niin? Tyydytään sitten siihen, että minä onneksi tiedän paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Eih, ihan oikeasti rikkaat ja menestyneet ihmiset todellakin katsovat, minne tahansa tunkevat. Helnykin mies makselee jo surutta kaverikin jalkavaimon kulut. Mikähän mies tämä Ben oikeen on, kun panee toista ja maksattaa lystinsä kolmannella?

Mies, jolle mieheni on kiitollisuudenvelkaa. Ja rahat varmasti kuittautuvat jossain vaiheessa. Miehelläni on hyvä muisti.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Nyt joka tapauksessa alamme porukalla pelaamaan Afrikan tähteä. Hyvää illanjatkoa kaikille.

Kerroit lastesi olevan 2- ja 3-vuotiaat. Pelaavat Afrikan tähteä? Osaavat säännöt ja laskevat rahat jne? :D Fiksuja muksuja, eipä siinä...

Mitä sinä sitten teit pienten lastesi kanssa? Kyllä, vanhempi osaa laskea rahat ja nopan luvut, pienempi lähinnä keskittyy kääntämään niitä ympyröitä, oli hänen vuoronsa tai ei, eli sylissä pelaa. Tässähän sitä opetellaan. 

Mun kolme vuotias osaa myös. Johtuu ehkä siitä että pelataan yhdessä ja siinä oppii, sen sijaan että kuluttaisin aikaa yrittämällä väkisin löytää toinen toistaan typerämpiä epäkohtia toisen kirjoituksista. Toinen vaihtoehto on että meillä on vaan tosissaan keskimääräistä fiksummat lapset :)

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehellä ole lainkaan kontakteja Suomessa? Amerikkalainen mixed-race mies omistaa äärimmäisen menestyneen multikansallisen firman (osa töistäänhän on muualla), asuu lähes puolet vuodesta Suomessa suomalaisen vaimon kanssa, muttei teitä voi tästä tunnistaa? Mitähän tärkeitä yksityiskohtia olet ovelana muuttanut, ilmeisesti joitain edellisistä?

Suomessa ei ole ainoatakaan yhteistyökumppania, ei edes yhteistyökumppanin haaraa.

Enkä sanoisi, että firma on äärimmäisen menestynyt; ei mieheni ole esim. Forbesin 400-listalla. Mutta menestynyt firma se kuitenkin on. 

Eikä hän tunne täältä yhtään ihmistä? Olet aiemmin kertonut että hän on tehnyt Suomessa konsultointityötä toisille firmoille.

Muutamalle firmalle. Siitä on kuitenkin vuosia ja toisekseen, uskoisin, että mies halusi tulla esitellyksi konsulttina, ei jonkun firman tj:ä.

Nykyisen LinkedIN ja somen aikakautena, ehkä hänkin on (joskus) joutunut verkostoitumaan päästääkseen ylipäänsä nykyiseen asemaansa. Ihanan naiiveja nämä juttusi.

Mies on hyvin verkostoitunut - USAssa ja muissa maissa, joissa hänellä on bisneksiä. Suomessa tykkää pitää matalaa profiilia. LinkedINniinkin hänet saatiin pakotettua (ts. assari teki profiilin ja miehelle kerrottiin myöhemmin) vasta jokunen vuosi sitten. Facebookiin ei vieläkään.

Hänen täytyy olla Suomessa tunnettu, jos hänet on täällä konsultiksi haluttu. Ihan pöhköä välttelyä nyt sinun osalta- ja taas aivan liikaa ja epäuskottavia yksityiskohtia.

Ja jos kerron niitä selventäviä asianhaaroja, niin niitä on taas liikaa joka tekee hommasta vielä epäuskottavamman, eikö niin? Tyydytään sitten siihen, että minä onneksi tiedän paremmin. 

No kerro edes se, mistä ne muutamat firmat keksivät pyytää juuri sinun miehesi konsultiksi, kaikista maailman asiantuntijoista?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehellä ole lainkaan kontakteja Suomessa? Amerikkalainen mixed-race mies omistaa äärimmäisen menestyneen multikansallisen firman (osa töistäänhän on muualla), asuu lähes puolet vuodesta Suomessa suomalaisen vaimon kanssa, muttei teitä voi tästä tunnistaa? Mitähän tärkeitä yksityiskohtia olet ovelana muuttanut, ilmeisesti joitain edellisistä?

Suomessa ei ole ainoatakaan yhteistyökumppania, ei edes yhteistyökumppanin haaraa.

Enkä sanoisi, että firma on äärimmäisen menestynyt; ei mieheni ole esim. Forbesin 400-listalla. Mutta menestynyt firma se kuitenkin on. 

Eikä hän tunne täältä yhtään ihmistä? Olet aiemmin kertonut että hän on tehnyt Suomessa konsultointityötä toisille firmoille.

Muutamalle firmalle. Siitä on kuitenkin vuosia ja toisekseen, uskoisin, että mies halusi tulla esitellyksi konsulttina, ei jonkun firman tj:ä.

Nykyisen LinkedIN ja somen aikakautena, ehkä hänkin on (joskus) joutunut verkostoitumaan päästääkseen ylipäänsä nykyiseen asemaansa. Ihanan naiiveja nämä juttusi.

Mies on hyvin verkostoitunut - USAssa ja muissa maissa, joissa hänellä on bisneksiä. Suomessa tykkää pitää matalaa profiilia. LinkedINniinkin hänet saatiin pakotettua (ts. assari teki profiilin ja miehelle kerrottiin myöhemmin) vasta jokunen vuosi sitten. Facebookiin ei vieläkään.

Hänen täytyy olla Suomessa tunnettu, jos hänet on täällä konsultiksi haluttu. Ihan pöhköä välttelyä nyt sinun osalta- ja taas aivan liikaa ja epäuskottavia yksityiskohtia.

Ja jos kerron niitä selventäviä asianhaaroja, niin niitä on taas liikaa joka tekee hommasta vielä epäuskottavamman, eikö niin? Tyydytään sitten siihen, että minä onneksi tiedän paremmin. 

Hehe.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehellä ole lainkaan kontakteja Suomessa? Amerikkalainen mixed-race mies omistaa äärimmäisen menestyneen multikansallisen firman (osa töistäänhän on muualla), asuu lähes puolet vuodesta Suomessa suomalaisen vaimon kanssa, muttei teitä voi tästä tunnistaa? Mitähän tärkeitä yksityiskohtia olet ovelana muuttanut, ilmeisesti joitain edellisistä?

Suomessa ei ole ainoatakaan yhteistyökumppania, ei edes yhteistyökumppanin haaraa.

Enkä sanoisi, että firma on äärimmäisen menestynyt; ei mieheni ole esim. Forbesin 400-listalla. Mutta menestynyt firma se kuitenkin on. 

Eikä hän tunne täältä yhtään ihmistä? Olet aiemmin kertonut että hän on tehnyt Suomessa konsultointityötä toisille firmoille.

Muutamalle firmalle. Siitä on kuitenkin vuosia ja toisekseen, uskoisin, että mies halusi tulla esitellyksi konsulttina, ei jonkun firman tj:ä.

Nykyisen LinkedIN ja somen aikakautena, ehkä hänkin on (joskus) joutunut verkostoitumaan päästääkseen ylipäänsä nykyiseen asemaansa. Ihanan naiiveja nämä juttusi.

Mies on hyvin verkostoitunut - USAssa ja muissa maissa, joissa hänellä on bisneksiä. Suomessa tykkää pitää matalaa profiilia. LinkedINniinkin hänet saatiin pakotettua (ts. assari teki profiilin ja miehelle kerrottiin myöhemmin) vasta jokunen vuosi sitten. Facebookiin ei vieläkään.

Hänen täytyy olla Suomessa tunnettu, jos hänet on täällä konsultiksi haluttu. Ihan pöhköä välttelyä nyt sinun osalta- ja taas aivan liikaa ja epäuskottavia yksityiskohtia.

Ja jos kerron niitä selventäviä asianhaaroja, niin niitä on taas liikaa joka tekee hommasta vielä epäuskottavamman, eikö niin? Tyydytään sitten siihen, että minä onneksi tiedän paremmin. 

No kerro edes se, mistä ne muutamat firmat keksivät pyytää juuri sinun miehesi konsultiksi, kaikista maailman asiantuntijoista?

Siksi, koska niillä on amerikkalaiset emoyhtiöt, joissa mieheni kyllä tunnetaan.

Voi voi.

Uskon suurimman osan helnycin kertomuksista.

Päällimmäinen reaktio on "voi tyttökulta, kunpa tulevaisuutesi olisi kaukana miehestäsi ja lähempänä sitä, mitä itse arvostat."

Mihin se kuoleva isoisä katosi?

Oikeasti. Olen ollut isovanhemman kuolinvuoteella. Se oli hiljaista aikaa, miettimisen aikaa, kädestä pitämisen aikaa, sitä, että olin läsnä vaikka toinen olikin muualla. .

 Rakas helnykki, olen pahoillani. Kukaan - edes kullankaivaja - ei ansaitse tuollaista petollista miestä.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa koko ajan enemmän näiden chicklit- tarinoiden sankarilta.

Sankarilta? :D En ihan ensiksi miestä siihen rooliin castaisi. Antisankarina pärjäisi hienosti, mutta romanttisessa kirjallisuudessa ainoa, jossa saatiin vastaava mies näyttämään edes himpun romanttiselta, ainakin elämää kokemattomalle lukijalle, oli Wuthering Heightsin Heathcliff.

Tyylilaji on sama, eli mies on menestynyt jörrikkä, joka tekee paljon töitä, on jämpti mutta antelias, omaa lapsuudentrauman mutta kuitenkin lopulta aina rakastaa (vähän hölmöä) naista yli kaiken.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö miehellä ole lainkaan kontakteja Suomessa? Amerikkalainen mixed-race mies omistaa äärimmäisen menestyneen multikansallisen firman (osa töistäänhän on muualla), asuu lähes puolet vuodesta Suomessa suomalaisen vaimon kanssa, muttei teitä voi tästä tunnistaa? Mitähän tärkeitä yksityiskohtia olet ovelana muuttanut, ilmeisesti joitain edellisistä?

Suomessa ei ole ainoatakaan yhteistyökumppania, ei edes yhteistyökumppanin haaraa.

Enkä sanoisi, että firma on äärimmäisen menestynyt; ei mieheni ole esim. Forbesin 400-listalla. Mutta menestynyt firma se kuitenkin on. 

Eikä hän tunne täältä yhtään ihmistä? Olet aiemmin kertonut että hän on tehnyt Suomessa konsultointityötä toisille firmoille.

Muutamalle firmalle. Siitä on kuitenkin vuosia ja toisekseen, uskoisin, että mies halusi tulla esitellyksi konsulttina, ei jonkun firman tj:ä.

Nykyisen LinkedIN ja somen aikakautena, ehkä hänkin on (joskus) joutunut verkostoitumaan päästääkseen ylipäänsä nykyiseen asemaansa. Ihanan naiiveja nämä juttusi.

Mies on hyvin verkostoitunut - USAssa ja muissa maissa, joissa hänellä on bisneksiä. Suomessa tykkää pitää matalaa profiilia. LinkedINniinkin hänet saatiin pakotettua (ts. assari teki profiilin ja miehelle kerrottiin myöhemmin) vasta jokunen vuosi sitten. Facebookiin ei vieläkään.

Hänen täytyy olla Suomessa tunnettu, jos hänet on täällä konsultiksi haluttu. Ihan pöhköä välttelyä nyt sinun osalta- ja taas aivan liikaa ja epäuskottavia yksityiskohtia.

Ja jos kerron niitä selventäviä asianhaaroja, niin niitä on taas liikaa joka tekee hommasta vielä epäuskottavamman, eikö niin? Tyydytään sitten siihen, että minä onneksi tiedän paremmin. 

No kerro edes se, mistä ne muutamat firmat keksivät pyytää juuri sinun miehesi konsultiksi, kaikista maailman asiantuntijoista?

Siksi, koska niillä on amerikkalaiset emoyhtiöt, joissa mieheni kyllä tunnetaan.

Silloin hänet tunnetaan näissä suomalaisissakin yhtiöissä, jos ala on sama.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi.

Uskon suurimman osan helnycin kertomuksista.

Päällimmäinen reaktio on "voi tyttökulta, kunpa tulevaisuutesi olisi kaukana miehestäsi ja lähempänä sitä, mitä itse arvostat."

Mihin se kuoleva isoisä katosi?

Oikeasti. Olen ollut isovanhemman kuolinvuoteella. Se oli hiljaista aikaa, miettimisen aikaa, kädestä pitämisen aikaa, sitä, että olin läsnä vaikka toinen olikin muualla. .

 Rakas helnykki, olen pahoillani. Kukaan - edes kullankaivaja - ei ansaitse tuollaista petollista miestä.

No ei tässä enää missään tyttö-iässä olla. Isoisäni on edelleen kotonaan, siskoni on hänen luonaan. 

Minä olen ollut läsnä kun rakastettu isoäitini kuoli. Olimme sairaalassa hänen vierellään ne viimeisen 3vrk. Siellä hiljennyttiin ja oltiin läsnä, pidettiin kädestä ja siliteltiin. Isoisäni kuitenkin on vielä kiinni elämässä, todennäköisesti vielä viikkoja. Hän ei ole tajuton, vaan ihan läsnäoleva, haluaa, että hänelle luetaan kirjoja, nauretaan yms. Ei kukaan pysty viikkokausia elämään hiljentyneessä tilassa, eikä pidäkään.

En pidä itseäni kullankaivajana, enkä onnettomana. Koen olevani aika onnekas kun saan rakastaa ja minulla on perhe, joka rakastaa minua. Mitä muuta voi elämältä toivoa?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa koko ajan enemmän näiden chicklit- tarinoiden sankarilta.

Sankarilta? :D En ihan ensiksi miestä siihen rooliin castaisi. Antisankarina pärjäisi hienosti, mutta romanttisessa kirjallisuudessa ainoa, jossa saatiin vastaava mies näyttämään edes himpun romanttiselta, ainakin elämää kokemattomalle lukijalle, oli Wuthering Heightsin Heathcliff.

Tyylilaji on sama, eli mies on menestynyt jörrikkä, joka tekee paljon töitä, on jämpti mutta antelias, omaa lapsuudentrauman mutta kuitenkin lopulta aina rakastaa (vähän hölmöä) naista yli kaiken.

Ja ihmiset maksavat lukeakseen tuollaista? Siitä, miltä tuntuu odotella puolisoaan kotiin kahden viikon reissulta, jossa on päivittäisessä adrenaliinihuumassa naisten kanssa, joiden kanssa on maannut menneisyydessä. Soittaa ei tietenkään voi, koska sitten mies ikävöisi. 

Miltä tuntuu katsoa, kun mies suuttuu ja painaa autonsa kaasun pohjaan niin että perä heittää?

Miltä tietää tietää etukäteen, että mies voi hairahtua ja saada se päin kasvojasi seuraavana päivänä?

Kuulostaa tosi menestykseltä. 

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa koko ajan enemmän näiden chicklit- tarinoiden sankarilta.

Sankarilta? :D En ihan ensiksi miestä siihen rooliin castaisi. Antisankarina pärjäisi hienosti, mutta romanttisessa kirjallisuudessa ainoa, jossa saatiin vastaava mies näyttämään edes himpun romanttiselta, ainakin elämää kokemattomalle lukijalle, oli Wuthering Heightsin Heathcliff.

Tyylilaji on sama, eli mies on menestynyt jörrikkä, joka tekee paljon töitä, on jämpti mutta antelias, omaa lapsuudentrauman mutta kuitenkin lopulta aina rakastaa (vähän hölmöä) naista yli kaiken.

Ja ihmiset maksavat lukeakseen tuollaista? Siitä, miltä tuntuu odotella puolisoaan kotiin kahden viikon reissulta, jossa on päivittäisessä adrenaliinihuumassa naisten kanssa, joiden kanssa on maannut menneisyydessä. Soittaa ei tietenkään voi, koska sitten mies ikävöisi. 

Miltä tuntuu katsoa, kun mies suuttuu ja painaa autonsa kaasun pohjaan niin että perä heittää?

Miltä tietää tietää etukäteen, että mies voi hairahtua ja saada se päin kasvojasi seuraavana päivänä?

Kuulostaa tosi menestykseltä. 

Eihän kukaan pelkkää hattaraa tykkää lukea, oletko todella näin vieraantunut elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku kirjoittikin jo, uskon Hirnyrkin olevan ihan oikea ihminen ja asioiden olevan totta, mutta kaunisteltuja/väritettyjä/kerrottu raflaavammin. Jokainen meistä tekee sitä kirjoitellessaan vaikka tänne, mutta tämä aihepiiri on niin kaukainen perus palstamammalle, että siitä on varmaan siksi vaikea uskoa yhtäkään asiaa todeksi.

En sanoisi niinkään. Täällä on akateemisia pitkälle koulutettujakin ihmisiä, ulkomailla asuvia ja asuneita, myös New Yorkissa ja muualla USAssa, varakkaita, tietenkin äitejä jne. jne.

On tullut eri yhteyksissä esille, että av on yllättävänkin seurattu paikka kautta koko nettailevan kansakunnan :-)

Olihan sekin Ameriikan mamma joka paljasti "sähkölaskun" kaasulaskuksi. Firmalta mikä ei edes toimittanut New Yorkiin.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa koko ajan enemmän näiden chicklit- tarinoiden sankarilta.

Sankarilta? :D En ihan ensiksi miestä siihen rooliin castaisi. Antisankarina pärjäisi hienosti, mutta romanttisessa kirjallisuudessa ainoa, jossa saatiin vastaava mies näyttämään edes himpun romanttiselta, ainakin elämää kokemattomalle lukijalle, oli Wuthering Heightsin Heathcliff.

Tyylilaji on sama, eli mies on menestynyt jörrikkä, joka tekee paljon töitä, on jämpti mutta antelias, omaa lapsuudentrauman mutta kuitenkin lopulta aina rakastaa (vähän hölmöä) naista yli kaiken.

Ja ihmiset maksavat lukeakseen tuollaista? Siitä, miltä tuntuu odotella puolisoaan kotiin kahden viikon reissulta, jossa on päivittäisessä adrenaliinihuumassa naisten kanssa, joiden kanssa on maannut menneisyydessä. Soittaa ei tietenkään voi, koska sitten mies ikävöisi. 

Miltä tuntuu katsoa, kun mies suuttuu ja painaa autonsa kaasun pohjaan niin että perä heittää?

Miltä tietää tietää etukäteen, että mies voi hairahtua ja saada se päin kasvojasi seuraavana päivänä?

Kuulostaa tosi menestykseltä. 

Eihän kukaan pelkkää hattaraa tykkää lukea, oletko todella näin vieraantunut elämästä?

En lue harlekiinejä.

Jotenkin vain tuntuu, että jos oikeasti koko elämämme oikeasti laittaisi kirjaksi, niin nuo draamakohdat olisivat varmasti dramaattisia - kunnes muuttuisivat toistossa tylsäksi. Lukijat kiljuisivat kirosanoja kuorossa, kun antaisin vaihteeksi anteeksi miehelleni. Romantiikkamme ja ylipäätään ne onnelliset asiat elämässämme ovat aika tylsiä, ei niistä riittäisi kirjassa vastapainoksi. Yhdessä makoilua sohvalla, seksiä, keskustelua hampaita pestessä yms. 

Hel-nyc, mikä on se asia, josta oikeasti haluaisit keskustella tai saada neuvoja?

Jos ihan rehellisesti listaisit, mikä mättää, niin ainakin minä haluaisin antaa oman kokemukseni mahdollistamia neuvoja.

Ei voi olla kovin hauskaa, jos mies menee 18/24, isoisä kuolee ja ainainen tuska miehen tekemisistä ja whatnot.

Olet vahva tai sitten täysij sosiopaattinen.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kuulostaa koko ajan enemmän näiden chicklit- tarinoiden sankarilta.

Sankarilta? :D En ihan ensiksi miestä siihen rooliin castaisi. Antisankarina pärjäisi hienosti, mutta romanttisessa kirjallisuudessa ainoa, jossa saatiin vastaava mies näyttämään edes himpun romanttiselta, ainakin elämää kokemattomalle lukijalle, oli Wuthering Heightsin Heathcliff.

Tyylilaji on sama, eli mies on menestynyt jörrikkä, joka tekee paljon töitä, on jämpti mutta antelias, omaa lapsuudentrauman mutta kuitenkin lopulta aina rakastaa (vähän hölmöä) naista yli kaiken.

Ja ihmiset maksavat lukeakseen tuollaista? Siitä, miltä tuntuu odotella puolisoaan kotiin kahden viikon reissulta, jossa on päivittäisessä adrenaliinihuumassa naisten kanssa, joiden kanssa on maannut menneisyydessä. Soittaa ei tietenkään voi, koska sitten mies ikävöisi. 

Miltä tuntuu katsoa, kun mies suuttuu ja painaa autonsa kaasun pohjaan niin että perä heittää?

Miltä tietää tietää etukäteen, että mies voi hairahtua ja saada se päin kasvojasi seuraavana päivänä?

Kuulostaa tosi menestykseltä. 

Eihän kukaan pelkkää hattaraa tykkää lukea, oletko todella näin vieraantunut elämästä?

En lue harlekiinejä.

Jotenkin vain tuntuu, että jos oikeasti koko elämämme oikeasti laittaisi kirjaksi, niin nuo draamakohdat olisivat varmasti dramaattisia - kunnes muuttuisivat toistossa tylsäksi. Lukijat kiljuisivat kirosanoja kuorossa, kun antaisin vaihteeksi anteeksi miehelleni. Romantiikkamme ja ylipäätään ne onnelliset asiat elämässämme ovat aika tylsiä, ei niistä riittäisi kirjassa vastapainoksi. Yhdessä makoilua sohvalla, seksiä, keskustelua hampaita pestessä yms. 

En puhunut harlekiineista, mielenkiintoinen oletus. Luulen että ne ovat erityyppistä kirjallisuutta.

MIksi ihmiset kertovat tarinoita, noin antropologin/psykologin näkökulmasta? Miksi ihmiset nauttivat ja eläytyvät kirjoihin ja elokuviin?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eih, ihan oikeasti rikkaat ja menestyneet ihmiset todellakin katsovat, minne tahansa tunkevat. Helnykin mies makselee jo surutta kaverikin jalkavaimon kulut. Mikähän mies tämä Ben oikeen on, kun panee toista ja maksattaa lystinsä kolmannella?

Mies, jolle mieheni on kiitollisuudenvelkaa. Ja rahat varmasti kuittautuvat jossain vaiheessa. Miehelläni on hyvä muisti.

Mitä, jos se miehesi ystävä menehtyy, ennen kuin ehtii koskaan maksaa velkoja takaisin? Kyllähän niitä tyttöystävän juoksevia kuluja kertyy varmasti kymppitonnien edestä vuodessa, jos jo pelkkä sähkö- ja kaasulasku oli yhdeltä kuulta useampia satasia. Alkaako miehesi sitten kuolinpesältä karhuamaan näitä rahoja?