Onko oikeasti panojen määrästä puhuminen parisuhteen alussa tabu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehtaako mies sanoa naiselle tosi pienen luvun, jos asia tulee naisen kanssa puheeksi? Menettääkö mies kiinnostavuutensa naisen silmissä, jos ei ole saanut muita naisia petiin asti?

Kehtaa tietysti. Mutta ei se kannata.

Ei mahda mitään. Olen vähän kuin Sykkeen Holopainen. Vaikea kommunikoida muuten kuin totuuksilla. Sanoisin "yksi" ilmeen muuttumatta.

Mua on kyllä kiinnostanut ja oon halunnut puhua. 

Yks mies taisi vähän pahastua kun mun luku oli 10 ja sen 9. Se sitten pettikin mua. No ei menny kauaa, että ohitin uudestaan. Okei, toi kuulostaa siltä niin kuin olis  ollu kilpataistelu, ei ollut. Erottiin pettämisestä :D

Kumppaniksi päädyin kuitenkin miehen kanssa, jolle olin eka. Itsellä sitten kymmeniä kumppaneita. Kyllä se sen tietää, mutta ei asiasta oo sen alun jälkeen puhuttu. Hyvin menee. Vähän ristiriidassa kyllä oon tän suhteen kanssa, koska en usko, että kukaan pystyy elämään vain yhden seksikumppanin kanssa. Mutta toivotaan, että on aarre kainalossa ja en tuu petetyksi. :)

Minulla on aloittajalle ja muille aiheesta jankkaajille (oletan kyllä, että kyseessä on yksi ja sama ihminen) tosi radikaali ehdotus:

Kirjoita nettiprofiiliisi, että haet naista, jolla on vähän tai mieluummin ei yhtään aikaisempia suhteita/seksikokemuksia, ja että arvostat näistä asioista avoimesti ja rehellisesti keskustelemista.

Ei se sen vaikeampaa ole.

Ja jos tapaat jonkun livenä niin kysy. Kysy ennen kuin välillenne ehtii kehittyä mitään sen kummempaa.

Ei se sen vaikeampaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Kerron, että heitä on ollut 100 ja sitten katsomme kuvaamiani panovideoita esileikiksi

Oletko ennustaja?

Ei ole tabu. Joillekin voi olla, mutta kun tapaat uuden ihmisen ja alat keskustella sinulle tärkeistä asioista, saat selville hänen suhtautumisensa asiaan. Keskustelun aikana selviää myös, kannattaako tutustumista jatkaa.

Jos tavoitteena on molempia osapuolia tyydyttävä ihmissuhde, siihen ei päästä teeskentelemällä ja pohtimalla sitä miten pitää käyttäytyä jotta varmasti pääsisi siihen parisuhteeseen. On hulluutta pyrkiä päämäärään valheellisin keinoin.

Kaikki ihmiset eivät sovi toisilleen, vaikka miten yrittäisi miellyttää toista. Se ei ole kummankaan vika, tosiasia vaan on että harvat ihmiset sopivat toisilleen ystäviksi saati arkea jakamaan. Ei ole häpeällistä aloittaa suhde ja myöhemmin huomata, että siitä ei tule mitään. Surullistahan se on, mutta siitä oppii itsestään ja muista enemmän kuin teorioista ikinä.

Jos tähtää pitkään ja onnelliseen suhteeseen, ei sitä voi aloittaa pohtimalla sitä miten enemmistö suhtautuu mihinkin yksityiskohtaan vaan olemalla oma itsensä ja antamalla toiselle tilaa olla oma itsensä. Päämäärä ei ole 100% treffimenestys vaan sen tunnustelu, että tahdotteko tavata toistekin ja jatkaa tutustumista.

Mua ei kiinnosta toisten muinaiset panot enkä haluaisi olla tekemisissä tyypin kanssa jolle sellainen on tärkeää.

Olen huomannut, että aina kun irtopanija sanoo, ettei ole pettänyt koskaan suhteissaan, niin hän käyttää joka kerta monikkoa. Eli sitoutumiskyvyttömyyttä kuitenkin lopulta on. 

Kun puhutaan aikuisista ihmisistä, kaikilla meistä on menneisyys. Osalla se on rankempi kuin toisilla mutta jokaisen menneisyys on tehnyt meistä juuri sellaiset kuin me ollaan. Itse olin koulukiusattu, mikä tuhosi itseluottamukseni, jota yritin sitten nuorena aikuisena pönkittää hyppimällä sängystä sänkyyn. Kai se oli jonkunlainen tarve yrittää todistaa itselleen että kelpaa toiselle, kun itselleen ei kelvannut. Olen kulkenut todella pitkän tien näissä asioissa, muuttunut ihmisenä, ja mulle riittää se että itse tiedän kuka olen ja olen sinut myös menneisyyteni kanssa. Tämän ketjun luettuani tajuan että on varmasti parempi pitää menneet asiat omana tietonaan niin kauan kuin ei sitä uutta ihmistä tunne. Kuinka umpimielisiä ihmiset voivat ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä minusta on hulvattoman hauskaa, on että samana päivänä valitetaan naisten haluttomuutta (pihtaamista) ja sitä, että naiset haluavat seksiä (myös sinkkuina).

Jos haluaa naisen, jolle seksi ei ole tärkeää, niin kannattaa valita sellainen. Ja olla valittamatta sitten seksin puutteesta.

Jos haluaa naisen, jonka kanssa on paljon seksiä myös parisuhteessa, niin kannattaa valita sellainen. Ja olla valittamatta siitä, että hän on ehtinyt harrastaa sitä muidenkin kanssa.

FYI: ei ole olemassa neitsyitä, jotka muuttuvat nymfoiksi kun solmivat vakiintuneen parisuhteen.

Seliseli. Ei kaikki juokse sinkkuina ympäri kyliä kuin kiimaiset ajokoirat vaikka kuinka seksistä tykkääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkuttelija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yksisetteinen kanta. Naista ei vähääkään kiinnosta montaako nies on pannut. Miksi siis säästellä. t.mies

Juu ei tosiaan kannata ainakaan minun takiani alkaa säästelemään. En säästelisi itsekään mahdollisten tulevien kumppanieni varalta vaan ihan itseni takia ja itsekkäistä syistä.

No mutta sinä oletkin kevytkenkäinen hepsankeikka jota on jo kaikki naapurienkin koirat käyneet hässimässä

Siis et todellakaan ole mitään vaimomatskua

Mistä sinä tiedät monenko kanssa oikeasti on ollu sellainen jonka sinä luulet täyttävän kristilliset siveyskäsitykset ja olevan näin ns.vaimomatskua? Ihan voin vinkkinä kertoa että naiset valehtelee tuossa aika reippaasti.

No ihan vaan vinkkinä voin kertoa että ateistina en juurikaan ole kiinnostunut kristillisistä arvoista, vaikkakin tiedän myös sen että raamatunkin mukaan naiset ovat valehtelevia lieroja.

Kovin kristilliset arvot sinulla kuitenkin on, kunnon ateistina ajattelisit seksuaalisuudesta ja kumppaneiden määrästä toisin kuin "hepsankeikka" ja "vaimomatsku". Ennen raamatullista moralisointia ja uskon tuputtamista Suomessakin tunnettiin ns.yöjalkaperinne joka katsottiin positiiviseksi asiaksi myös naisten kohdalla. Lukuisat liitot ilman papin aamenta, rakastajat ja rakastajattaret sekä lehtolapset olivat arkipäivää eikä kuten usein yleisesti luullaan, mikään maailmanloppu. Prostituoidutkaan eivät olleet mitään hylkiöitä vaan oli päinvastoin yllättävän yleistä että "uran" lopetettuaan menivät ihan hyviin naimisiin. Siellä niitä on maakunta- ja kansallisarkistot henkikirjoja ja muita dokumentteja pullollaan jokaisen halukkaan luettavaksi. Asenteet muuttuivat merkittävästi oikeastaan vasta 1800-luvulla. Siihen asti ei ilmapiiri ollut läheskään niin tuomitseva vaikka kristillistä näkemystä seksuaalisuudesta toki saarnattiin jo aiemmin. Mutta eri asia oli se mitä pappi saarnasi ja mitä kansa teki.

Blaa blaa. Yhdistelet nyt omien ennakkoluulojesi pohjalta eri ihmisten sanomisia omaan muottiisi.

Ihan historiallista faktaa tuo on ja kuten todettu, jokainen voi itse asian lähteistä tarkistaa.

Taitaa olla kuitenkin vähän legendaa .

Jos ajattelen vaikka kotikylääni niin siellä on ollut 1600- luvulla muutama talo.

Mistä kummasta ne lukuisat seksikumppani muka ovat löytyneet kun ihmiset eivät ole juuri kotinurkiltaan lähteneet eikä kylässä ole montaa sopivaa ehdokastakaan?

Se on varmasti totta että liittoja on kertynyt vanhaksi eläneelle ihmiselle kun hän on saattanut haudata montakin kumppaniaan.

Ja kyllä siihenkin aikaan on vakikumppanit ihmisillä ollut.

Ennen kristinuskoa ei- toivotut lapset usein annettiin kuolla ja myöhemmin piiat " vahingossa" nukkuivat vauvan päälle tai antoivat pientä maksua vastaan" hoitoon" jollekin naiselle joka sitten jonkin ajan kuluttua hautasi lapsen.

Ei se kuule mitään ongelmatonta onnelaa ainakaan naisille ollut silloinkaan.

Jotain toisella on salattavaa tai hävettävää, jos ei voi puhua toiselle asiasta rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kun puhutaan aikuisista ihmisistä, kaikilla meistä on menneisyys. Osalla se on rankempi kuin toisilla mutta jokaisen menneisyys on tehnyt meistä juuri sellaiset kuin me ollaan. Itse olin koulukiusattu, mikä tuhosi itseluottamukseni, jota yritin sitten nuorena aikuisena pönkittää hyppimällä sängystä sänkyyn. Kai se oli jonkunlainen tarve yrittää todistaa itselleen että kelpaa toiselle, kun itselleen ei kelvannut. Olen kulkenut todella pitkän tien näissä asioissa, muuttunut ihmisenä, ja mulle riittää se että itse tiedän kuka olen ja olen sinut myös menneisyyteni kanssa. Tämän ketjun luettuani tajuan että on varmasti parempi pitää menneet asiat omana tietonaan niin kauan kuin ei sitä uutta ihmistä tunne. Kuinka umpimielisiä ihmiset voivat ollakaan.

Ajattelen samoin kuin sinä. Itselläni myös vähän samalainen tausta seksisuhteiden osalta. Tosin oma huono itsetuntoni ja miesten ihailun tavoittelu johtui siitä, kun oma isäni oli hyljännyt minut. En tätä tosin silloin nuorena aikuisena vielä tajunnut, vaan vasta vuosia myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi tietää, en edes suuntaa-antavaa. Se ei minua millään tasolla kiinnosta, jos siis puhutaan pelkästään seksikumppanien määrästä. Sen sijaan taas aiemmat parisuhde"kokemukset" ovat niitä, mistä olisin tietyllä tavalla kiinnostunut; onko seurustellut aiemmin kuinka vakavasti, onko ylipäätään sitoutuvainen tyyppi ymsyms.

Ei tulisi pieneen mieleenkään avata myöskään omaa seksihistoriaani, ei sillä että asiaa mitenkään häpeilisin tmv; se vain on minun oma, henkilökohtainen asiani. Tästäkään tekstistä ei voi päätellä, onko kumppaneita kaksi vai kolme, sillä kyse ei ole lukumäärästä vaan omasta ajatusmaailmasta.

Asiasta voi tietysti olla montaa mieltä, mutta kyllä minusta nuo parisuhdekokemuksetkin on hyvin henkilökohtaisia. Molemmat on kuitenkin hyvin herkkiä kahden ihmisen välisiä vuorovaikutusasioita.

Enkä toisaalta näe seurusteluhistoriaa sen enempää tai vähempää ihmistä kuvaavana kuin seksihistoriakaan. Joku tuolla "naisten eletty elämä"-ketjussa valitteli, ettei pari villiä vuotta nuoruudessa tarkoita, että nykyisinkin toimisi samalla tavalla. Sama se on parisuhteiden kanssa. Jos on aiemmin hölmöillyt tai ollut vähemmän tosissaan, ei se tarkoita ettei nyt olisi tosissaan suhteessa. Jonkun mielestä historia määrittää tulevaisuuden, toisen mielestä ihminen voi kokemuksen kautta kehittyä. Pitäisin outona jos saman ihmisen mielestä seksi olisi asia, jossa voi oppia virheistään, mutta parisuhdehistoria määrittäisi tulevaisuuden. Tai toisin päin.