Miksi lisääntyjien on vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että elämänlaatu heikkenee aina lapsen myötä?

Ihminen ei tiedä rakkaudesta hevonhuitua, ennen kuin saa sen OMAN lihaa ja verta olevan lapsensa syliin. Kyllä olen sitä mieltä, että vasta lapset tekevät elämästä täyttä. Itse hukkasin elämääni työhön ja muuhun turhanpäiväiseen, ennen kuin sain lapsia. Se jos joku on tyhjää elämää.

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä sanoi joskus että elämä oli parasta silloin kun se oli vaikeinta. Eli sen vaikeuden takia itsearvoisesti vaan sen takia että oli juurikin perhe ja elämä oli täyttä jne. Nyt on eläkeellä ja terveyttä pisaa ja on varaa matkustella ja tehdä ihan mitä haluaa, mutta silti elämänsä parhaana aikana näkee sen ajan kun oli korviaan myöten veloissa ja teki helvetisti töitä ja lisäksi oli pienet lapset.

Enpä ole oudompaa lausuntoa vähään aikaan lukenut. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että menestyäkseen vanhempana täytyy rakastaa kovaa työtä ja kärsimystä ja olla jonkinlainen masokisti.

Sinulle ei ole siis lainkaan omaa kokemusta mutta kuvittelet silti osaavasi sanoa, millaista elämä on aidan toisella puolen? Vain sen perusteella että miltä se sinulle näyttää?

Ymmärrän hyvin edellisen kommentin. Silloin, kun on haastavaa, osaa nauttia pienistäkin asioista ja iloita niistä. Mutta jos taas rahaa riittää ja kaikki tulee kuin Manulle illallinen, niin ei mikään tunnu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei tiedä rakkaudesta hevonhuitua, ennen kuin saa sen OMAN lihaa ja verta olevan lapsensa syliin. Kyllä olen sitä mieltä, että vasta lapset tekevät elämästä täyttä. Itse hukkasin elämääni työhön ja muuhun turhanpäiväiseen, ennen kuin sain lapsia. Se jos joku on tyhjää elämää.

Miksi nämä hurmosmammat jankkaavat aina tästä rakkauden kokemisesta? Onko heidän elämässään muuta tärkeää kuin mahdollisimman voimakkaiden tunteiden kokeminen? Eikö esimerkiksi omien arvojen mukaan elämisestä saatavalla syvällisellä tyydytyksellä ole heille mitään virkaa? Tunnenarkkarina vain säntäillään kokemuksesta toiseen.

Itse en pysty kuvittelemaan mitään ontompaa ja sisällöttömämpää elämää kuin vanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä sanoi joskus että elämä oli parasta silloin kun se oli vaikeinta. Eli sen vaikeuden takia itsearvoisesti vaan sen takia että oli juurikin perhe ja elämä oli täyttä jne. Nyt on eläkeellä ja terveyttä pisaa ja on varaa matkustella ja tehdä ihan mitä haluaa, mutta silti elämänsä parhaana aikana näkee sen ajan kun oli korviaan myöten veloissa ja teki helvetisti töitä ja lisäksi oli pienet lapset.

Enpä ole oudompaa lausuntoa vähään aikaan lukenut. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että menestyäkseen vanhempana täytyy rakastaa kovaa työtä ja kärsimystä ja olla jonkinlainen masokisti.

Sinulle ei ole siis lainkaan omaa kokemusta mutta kuvittelet silti osaavasi sanoa, millaista elämä on aidan toisella puolen? Vain sen perusteella että miltä se sinulle näyttää?

En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tuossahan jonkun isä juuri kuvaili, minkälaista se on, ja tuli samalla  paljastaneeksi jotakin omista arvoistaan eli siitä, mikä elämässä on hänen mielestään hyvää ja tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petrus kirjoitti:

Tällä postmodernilla apaattisella ajalla koetetaan kaikenmaailman "tutkimusten" voimin masentaa ihmiset olemaan lisääntymättä, ja lasten hankkimista pidetään lähinnä tyhmyytenä. Kysymys on kuitenkin mediasta luonnonvastaisine arvoineen ja siksi meillä ei ole koko televisiota.  

Onko elämän tarkoitus kuluttaa, matkustella ympäri maailmaa ja hankkia kokemuksia? Istua latte-kahvia siemaillen ja jaaritella ystävien kanssa median tapahtumista ja muista turhuuksista? Ai niin tietysti se Fifi-puudeli täytyy hankkia, koirahan onkin se täyttymys.

Meillä on kolme lasta. Koskaan ei elämänlaatuni ole ollut niin korkealla kuin niiden synnyttyä. Jokainen on kaiken kukkuraksi kiitettävä oppilas koulussa. 

Asenteeni kaikenmaailman tutkimuksia ja suurta osaa nykytieteestä kohtaan on täysin nihilistinen: työntäkööt ne tutkimuksensa sinne mihin aurinko ei paista, jos tutkimustulokset sotivat elämän tosiasioita vastaan ja jopa omiakin havaintojani vastaan.

Ajan viettäminen lasten seurassa on mukavaa vaihtelua joskus ja harvakseltaan.

Elämäntapana ja sisältönä äärimmäisen tylsää.

Korjasin.

Korjasit väärin.

Ihminen ei tule tyytyväiseksi harrastamalla sisällötöntä toimintaa ja jatkuvaa välitöntä tarpeentyydytystä.

Ihminen tarvitsee pitkällä tähtäimellä todellista sisältöä ja tekemistä elämäänsä.

Biletys, teatterit, elokuvat, oman itsensä tuunaaminen ja lattekahvit eivät tuo sitä sisältöä, ovat toki hyvä virkistys sen todellisen elämän lomassa.

Ellei hanki/ saa lapsia on toki muitakin vaihtoehtoja elämän tyydyttävälle sisällölle ja käytölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan tutkittu juttu, niin olisi tietysti kiva lukea tutkimus. - saada siihen vaikka jokin linkki. 

Olepa hyvä: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children

Kannattaa huomata, että lapset todella lisäävät myöhemmän iän onnellisuutta kehitys- ja köyhissä maissa, joissa mökin mummot kuolevat nälkään ilman sukulaisten apua. Siksi näissä maissa lisäännytäänkin niin paljon. Vauraissa länsimaissa kuten Pohjoismaissa tällaista vaikutusta ei ole. Onnellisuuden näkökulmasta lasten hankkimisella on meille todella huono panos-tuottosuhde. :)

Luitko edes itse tuota tutkimusta? Eihän siinä puhuttu sanaakaan perheellisten ihmisten elämnlaadun heikkenemisestä (mikä siis oli aloituksen väite ja mihin sitä lähdettä pyydettiin) vaan lapsettomien ihmisten yksinäisyyden tunteesta. On havaittu, että lapsettomuuden ei suoraan havaittu lisäävän yksinäisyyden tunnetta vanhempana. Mutta sen sijaan havaittiin, että perheelliset naiset olivat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin lapsettomat naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä sanoi joskus että elämä oli parasta silloin kun se oli vaikeinta. Eli sen vaikeuden takia itsearvoisesti vaan sen takia että oli juurikin perhe ja elämä oli täyttä jne. Nyt on eläkeellä ja terveyttä pisaa ja on varaa matkustella ja tehdä ihan mitä haluaa, mutta silti elämänsä parhaana aikana näkee sen ajan kun oli korviaan myöten veloissa ja teki helvetisti töitä ja lisäksi oli pienet lapset.

Enpä ole oudompaa lausuntoa vähään aikaan lukenut. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että menestyäkseen vanhempana täytyy rakastaa kovaa työtä ja kärsimystä ja olla jonkinlainen masokisti.

Sinulle ei ole siis lainkaan omaa kokemusta mutta kuvittelet silti osaavasi sanoa, millaista elämä on aidan toisella puolen? Vain sen perusteella että miltä se sinulle näyttää?

En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tuossahan jonkun isä juuri kuvaili, minkälaista se on, ja tuli samalla  paljastaneeksi jotakin omista arvoistaan eli siitä, mikä elämässä on hänen mielestään hyvää ja tärkeää.

Kuvaili, millaista se on hänen mielestään. Vai perustatko aina oman mielipiteesi siihen, mitä mieltä jonkun random palstalaisen isä sattuu asiasta olemaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Meinaatko ettei vanhempi voi olla onnellinen mistään muusta kuin siitä lapsestaan? Ja tuo, että vanhemman onni romahtaa hetkessä jos lapselle sattuu jotain...en osaa edes vastata tuohon mitään...paitsi sen, ettei sulla selkeästi ole omia lapsia ja sitä kautta hajuakaan siitä mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Petrus kirjoitti:

Tällä postmodernilla apaattisella ajalla koetetaan kaikenmaailman "tutkimusten" voimin masentaa ihmiset olemaan lisääntymättä, ja lasten hankkimista pidetään lähinnä tyhmyytenä. Kysymys on kuitenkin mediasta luonnonvastaisine arvoineen ja siksi meillä ei ole koko televisiota.  

Onko elämän tarkoitus kuluttaa, matkustella ympäri maailmaa ja hankkia kokemuksia? Istua latte-kahvia siemaillen ja jaaritella ystävien kanssa median tapahtumista ja muista turhuuksista? Ai niin tietysti se Fifi-puudeli täytyy hankkia, koirahan onkin se täyttymys.

Meillä on kolme lasta. Koskaan ei elämänlaatuni ole ollut niin korkealla kuin niiden synnyttyä. Jokainen on kaiken kukkuraksi kiitettävä oppilas koulussa. 

Asenteeni kaikenmaailman tutkimuksia ja suurta osaa nykytieteestä kohtaan on täysin nihilistinen: työntäkööt ne tutkimuksensa sinne mihin aurinko ei paista, jos tutkimustulokset sotivat elämän tosiasioita vastaan ja jopa omiakin havaintojani vastaan.

Ajan viettäminen lasten seurassa on mukavaa vaihtelua joskus ja harvakseltaan.

Elämäntapana ja sisältönä äärimmäisen tylsää.

Korjasin.

Korjasit väärin.

Ihminen ei tule tyytyväiseksi harrastamalla sisällötöntä toimintaa ja jatkuvaa välitöntä tarpeentyydytystä.

Ihminen tarvitsee pitkällä tähtäimellä todellista sisältöä ja tekemistä elämäänsä.

Biletys, teatterit, elokuvat, oman itsensä tuunaaminen ja lattekahvit eivät tuo sitä sisältöä, ovat toki hyvä virkistys sen todellisen elämän lomassa.

Ellei hanki/ saa lapsia on toki muitakin vaihtoehtoja elämän tyydyttävälle sisällölle ja käytölle.

Minulle juuri vanhemmuus on sisällötöntä ja mahdollisimman epätyydyttävää tekemistä. Lasten kanssa vietetty aika ei ole koskaan niin merkityksellistä kuin hyvässä kahvilassa istuminen ja kirjaan syventyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Meinaatko ettei vanhempi voi olla onnellinen mistään muusta kuin siitä lapsestaan? Ja tuo, että vanhemman onni romahtaa hetkessä jos lapselle sattuu jotain...en osaa edes vastata tuohon mitään...paitsi sen, ettei sulla selkeästi ole omia lapsia ja sitä kautta hajuakaan siitä mistä puhut.

Sinusta vanhemman onni ei saa huomattavaa kolausta, jos lapsella todetaan vaikkapa vakava syöpä? Oletko tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Älähän viitsi höpöttää.

Ihmiset opiskelevat jopa tohtoreiksi, tekevät vaativia töitä, tekevät taidetta, urheilevat jopa ammatikseen, hankkivat ystäviä, matkustelevat ja heillä on lapsia.

He saavat kaiken sen minkä lapsettomatkin ja lisäksi lapset.

Kahviloissa istuskelu jää varmaan jossain vaiheessa elämää vähäisemmäksi.

Mutta ketä se jaksaa kiinnostaa jatkuvasti?

Kukaan tuskin kieltää sitä tosiasiaa, että pikkulapsiperheillä on rankkaa. Teiniperheilläkin voi olla rankkaa, jos teinit kokevat tarvetta kapinointiin., mitä kaikki eivät suinkaan tee.

MInulla oli ura hyvässä kehityksessä, kun ensimmäisen lapseni sain. Samoin toisen aikana, mutta päätinkin jäädä useammaksi vuodeksi kotiäidiksi. Palasin työelämään nuorimmaisen aloitettua koulun ja vastaavaan tehtävään,mistä olin jäänyt kotiin. Urani eteni edelleen.

Nyt olen isoäiti ja elämä paranee edelleen. Lapsenlapset ovat tuoneet uutta sisältöä elämääni ja valtavasti iloa. Heidän ansiostaan koen sellaisia asioita, jotka olin jo unohtanut.

Minun on vaikea kuvitella, kuinka elämäni olisi ollut ja olisi nyt parempaa ilman lapsia.

Minulla on lähes elämänikäinen ystävä,  joka ei halunnut naimisiin eikä myöskään lapsia. Hänenkin elämänsä on ollut täyttä ja kaikin puolin hyvää. Erilaista tosin kuin minun. Hänellä on ollut aikaa ja mahdollisuuksia matkustella paljon, mistä hän pitää. Samoin hän harrastaa erilaisia kulttuurijuttuja enemmän kuin minä. Vaikka hänellä ei ole lapsia, on hänellä silti vahva verkosto, johon minäkin kuulun.

En osaa määritellä mitenkään, kumman elämä olisi parempaa.Mielestäni molemmilla on juuri sellainen elämä kuin milliaseksi molemmat itse ovat halunneet sen rakentaa.

Minusta tämä on kummallinen väittelynaihe. Miksi on niin vaikea hyväksyä, että me olemme erilaisia ja haluamme elämältä eri asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Älähän viitsi höpöttää.

Ihmiset opiskelevat jopa tohtoreiksi, tekevät vaativia töitä, tekevät taidetta, urheilevat jopa ammatikseen, hankkivat ystäviä, matkustelevat ja heillä on lapsia.

He saavat kaiken sen minkä lapsettomatkin ja lisäksi lapset.

Kahviloissa istuskelu jää varmaan jossain vaiheessa elämää vähäisemmäksi.

Mutta ketä se jaksaa kiinnostaa jatkuvasti?

Ihmisellä on raallinen määrä resursseja kuten aikaa ja rahaa. Kun vanhemmuus vie näistä ison osan, muille asioille jää resursseja vähemmän. Tämä on yksinkertainen tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä sanoi joskus että elämä oli parasta silloin kun se oli vaikeinta. Eli sen vaikeuden takia itsearvoisesti vaan sen takia että oli juurikin perhe ja elämä oli täyttä jne. Nyt on eläkeellä ja terveyttä pisaa ja on varaa matkustella ja tehdä ihan mitä haluaa, mutta silti elämänsä parhaana aikana näkee sen ajan kun oli korviaan myöten veloissa ja teki helvetisti töitä ja lisäksi oli pienet lapset.

Enpä ole oudompaa lausuntoa vähään aikaan lukenut. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että menestyäkseen vanhempana täytyy rakastaa kovaa työtä ja kärsimystä ja olla jonkinlainen masokisti.

Sinulle ei ole siis lainkaan omaa kokemusta mutta kuvittelet silti osaavasi sanoa, millaista elämä on aidan toisella puolen? Vain sen perusteella että miltä se sinulle näyttää?

En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tuossahan jonkun isä juuri kuvaili, minkälaista se on, ja tuli samalla  paljastaneeksi jotakin omista arvoistaan eli siitä, mikä elämässä on hänen mielestään hyvää ja tärkeää.

Kuvaili, millaista se on hänen mielestään. Vai perustatko aina oman mielipiteesi siihen, mitä mieltä jonkun random palstalaisen isä sattuu asiasta olemaan?

Mistä olet siis kanssani eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Meinaatko ettei vanhempi voi olla onnellinen mistään muusta kuin siitä lapsestaan? Ja tuo, että vanhemman onni romahtaa hetkessä jos lapselle sattuu jotain...en osaa edes vastata tuohon mitään...paitsi sen, ettei sulla selkeästi ole omia lapsia ja sitä kautta hajuakaan siitä mistä puhut.

Sinusta vanhemman onni ei saa huomattavaa kolausta, jos lapsella todetaan vaikkapa vakava syöpä? Oletko tosissasi?

Sorry, mutta sulle tuota taitaa olla ihan turha selittää. Sulle onni on nähtävästi aika yksinkertainen on-off -asentoihin säädettävä kytkin. Latte ja donitsi = olet onnellinen, ei lattea ja donitsia = et ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Meinaatko ettei vanhempi voi olla onnellinen mistään muusta kuin siitä lapsestaan? Ja tuo, että vanhemman onni romahtaa hetkessä jos lapselle sattuu jotain...en osaa edes vastata tuohon mitään...paitsi sen, ettei sulla selkeästi ole omia lapsia ja sitä kautta hajuakaan siitä mistä puhut.

Sinusta vanhemman onni ei saa huomattavaa kolausta, jos lapsella todetaan vaikkapa vakava syöpä? Oletko tosissasi?

Sorry, mutta sulle tuota taitaa olla ihan turha selittää. Sulle onni on nähtävästi aika yksinkertainen on-off -asentoihin säädettävä kytkin. Latte ja donitsi = olet onnellinen, ei lattea ja donitsia = et ole onnellinen.

"Sinulle ei voi asiaa selittää" tarkoittaa suurin piirtein samaa kin "En osaa perustella kantaani".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Meinaatko ettei vanhempi voi olla onnellinen mistään muusta kuin siitä lapsestaan? Ja tuo, että vanhemman onni romahtaa hetkessä jos lapselle sattuu jotain...en osaa edes vastata tuohon mitään...paitsi sen, ettei sulla selkeästi ole omia lapsia ja sitä kautta hajuakaan siitä mistä puhut.

Sinusta vanhemman onni ei saa huomattavaa kolausta, jos lapsella todetaan vaikkapa vakava syöpä? Oletko tosissasi?

Sorry, mutta sulle tuota taitaa olla ihan turha selittää. Sulle onni on nähtävästi aika yksinkertainen on-off -asentoihin säädettävä kytkin. Latte ja donitsi = olet onnellinen, ei lattea ja donitsia = et ole onnellinen.

"Sinulle ei voi asiaa selittää" tarkoittaa suurin piirtein samaa kin "En osaa perustella kantaani".

Tulkitse miten vaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Meinaatko ettei vanhempi voi olla onnellinen mistään muusta kuin siitä lapsestaan? Ja tuo, että vanhemman onni romahtaa hetkessä jos lapselle sattuu jotain...en osaa edes vastata tuohon mitään...paitsi sen, ettei sulla selkeästi ole omia lapsia ja sitä kautta hajuakaan siitä mistä puhut.

Sinusta vanhemman onni ei saa huomattavaa kolausta, jos lapsella todetaan vaikkapa vakava syöpä? Oletko tosissasi?

Sorry, mutta sulle tuota taitaa olla ihan turha selittää. Sulle onni on nähtävästi aika yksinkertainen on-off -asentoihin säädettävä kytkin. Latte ja donitsi = olet onnellinen, ei lattea ja donitsia = et ole onnellinen.

"Sinulle ei voi asiaa selittää" tarkoittaa suurin piirtein samaa kin "En osaa perustella kantaani".

Tulkitse miten vaan ;)

Lopputulos on kuitenkin sama minun tulkinnastani riippumatta. Olet esittänyt omituisen väitteen, johon et itsekään usko, ja jota et pysty mitenkään perustelemaan. Nyt koetat vain pelastaa kasvojasi. Ymmärrän tämän ihan hyvin. Kun kirjoittelee foorumeille kiihtyneessä tilassa, tulee tehtyä virheitä. Ei se ole niin vakavaa. Jutteluahan tämä vain on.