Miksi lisääntyjien on vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että elämänlaatu heikkenee aina lapsen myötä?

Minkä takia olisin tehnyt 4 lasta, jos elämänlaatuni on väitetysti heikentynyt radikaalisti? Kas siinäpä kysymys. Ap voi varmaan kertoa syyn.

Mun elämänlaatua on vaan parantanut. Olenko poikkneus tutkimuksessa? 😊

Mene hoitoon, ap. Vaikka kaikki ei voi saada lapsia, ei pidä silti foorumilla kiukutella.

Tai jos olet tehnyt väärän ihmisen kanssa lapset.

Aina? Vau, melkoinen tutkimus. Yleensä väestön tasolla tutkitaan keskiarvoja, mediaaneja tms. Mutta nyt löytyi tutkimus, joka todistaa, että näin käy aina.

Se on sitten oma vika jos ei edes jätskille pääse 😁

Minulla on kolme lasta. Myönnän rehellisesti, että jotkut asiat ovat huonommin kuin ennen: rahaa on vähemmän käytettävissä omiin juttuihin, ei ole samalla tavalla aikaa hyvin aktiiviseen harrastamiseen, arjen sumpliminen on haastavaa. Mutta... toisaalta saan todella paljon myös vastineeksi: nautin lasteni kanssa olemisesta, elämään on tullut yksi ihan uusi taso.

Joten, uskoisin että lasten myötä jään kuitenkin plussalle. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D ei tätä jaksa jauhaa taas. Ilman lapsia elävät ovat onnellisia, lapsen saannin jälkeen taas ymmärtää, ettei tiennyt aiemmin onnesta ja rakkaudesta mitään. Tää keskustelu on aivan turha provo:D

Noinhan ei ole. Väärin ja julmaakin sanoa noin. Olen itse jo aikuisen lapsen äiti, mutta onnesta ja rakkaudesta olen tiennyt ja niitä tuntenut koko ikäni pienestä lapsesta lähtien.

Jos itse ymmärsit rakkautta vasta tultuasi vanhemmaksi, niin toki hyvä, että viimein silloin.

Rakkaus on.

Tässä tarkoitettiin varmasti sitä, että ilman lapsia ei ole tiennyt sellaisesta onnesta rakkaudesta joita voi tuntea vain omaa lastaan kohtaan!

Toki minäkin olin onnellinen ja rakastunutkin, mutta kun sain lapset niin se oli jotakin aivan erilaista ja kaiken täyttävää, sitä en osannut kuvitellakaan ennen lapsia. Ja se elämänlaatu kyllä parani toden teolla, monesta oltaisiin jääty elämän varrella paitsi jos ei lapsia olisi...

Vierailija kirjoitti:

Ihan perseestähän se elämä on lasten kanssa.

14v ja 3v on tossa kitisemässä.

Miksi ne kitisee?

Mulla ei ole ketään kitisemässä, lapset on 21v, 15v, 13v ja 5v.

Kaikki ollaan varsin tyytyväisiä elämäämme.

Kyselyn tulos oli, että onnellisuus laskee hetkellisesti ja sillä tarkoitetaan juurikin pikkulapsiaikaa. Kyllähän sen ymmärtää,että erityisesti univelka saa tuon aikaan.

Meillä on neljä lasta ja olen jo lapsesta asti odottanut,että saisin olla äiti. En ole koskaan haaveillut urasta tai matkustelusta vaan siitä,että saisin hoivata ja kasvattaa lapsia. Tykkään,kun elämä on täynnä tekemistä, mutta kyllähän välillä väsyttää,jos kaikki lapset heräilee yöllä.

Minulla lapsettomia ja perheellisiä ystäviä ja molemmat "ryhmät" on ajoittain onnettomia,mutta sehän on vain elämää. Miksi kokoajan pitäisi olla kaikki niin kivaa.

"Yli 50-vuotiaiden joukossa lapsettomat ovat onnettomimpia, ja 2–4 lapsen vanhemmat onnellisimpia."

Eli velat elää hetkessä, ja lapsia hankkivat panostavat elämänlaatuun pitkällä tähtäimellä?

Sain lapsen yli 30-vuotiaana, joten tavallaan on kokemusta kummastakin puolesta. Lapsen saaminen on opettanut elämästä ja itsestäni sellaisia puolia, joita en lapsettomana olisi koskaan itsestäni löytänyt. Myös tunnepuolen asioissa koen saaneeni enemmän. Mikään elämässä ei ole ilmaista. Kaikella on puolensa. Joskus elämästä saa enemmän irti, kun elää sen täysillä. Jos olisin elänyt lapsettomana, olisin ehkä säästynyt monelta murheelta ja huolelta, mutta en olisi todennäköisesti kasvanut ihmisenä ollenkaan. Niin käy kun kaikesta selviää kuin koira veräjästä. Loppupeleissä jää tyhjä olo.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten kanssa elämä voi olla kuormittavaa. Se on vain muutama vuosi. Elämän arvot ja koko rytmi muuttuu. Entäpä vähän myöhemmin? Lapsettomien ja lapsia saaneiden elämänlaatu? Väitän, että lapset moninkertaistaa koko elämänmittaisen elämänlaadun. Ja opettaa ihmisenäolemisen perusasioita. Kasvattaa ihmisestä aikuisen

T. N47, teinien äiti

Itse asiassa lasten hankkiminen ei lisää elämänlaatua edes pitkällä tähtäimellä. Tutkimukset kertovat, etteivät lapsettomat ole myöhemmällä iällä yhtään sen onnettomampia tai yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan. Vanhemmat joutuvat vain tekemään oman onnellisuuteensa eteen paljon enemmän töitä, kärsimään enemmän epämukavuutta ja ottamaan isompia riskejä. Lapseton saa saman paljon helpommalla.

Miksi ihmiset sitten hankkivat lapsia? No se onkin hyvä kysymys, johon vasaus on ainakin osittain se, että mitä kehittyneempi yhteiskunta on ja mitä valinstuneempia sen asukkaat, sitä vähemmän lapsia hankitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä sanoi joskus että elämä oli parasta silloin kun se oli vaikeinta. Eli sen vaikeuden takia itsearvoisesti vaan sen takia että oli juurikin perhe ja elämä oli täyttä jne. Nyt on eläkeellä ja terveyttä pisaa ja on varaa matkustella ja tehdä ihan mitä haluaa, mutta silti elämänsä parhaana aikana näkee sen ajan kun oli korviaan myöten veloissa ja teki helvetisti töitä ja lisäksi oli pienet lapset.

Enpä ole oudompaa lausuntoa vähään aikaan lukenut. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että menestyäkseen vanhempana täytyy rakastaa kovaa työtä ja kärsimystä ja olla jonkinlainen masokisti.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsen yli 30-vuotiaana, joten tavallaan on kokemusta kummastakin puolesta. Lapsen saaminen on opettanut elämästä ja itsestäni sellaisia puolia, joita en lapsettomana olisi koskaan itsestäni löytänyt. Myös tunnepuolen asioissa koen saaneeni enemmän. Mikään elämässä ei ole ilmaista. Kaikella on puolensa. Joskus elämästä saa enemmän irti, kun elää sen täysillä. Jos olisin elänyt lapsettomana, olisin ehkä säästynyt monelta murheelta ja huolelta, mutta en olisi todennäköisesti kasvanut ihmisenä ollenkaan. Niin käy kun kaikesta selviää kuin koira veräjästä. Loppupeleissä jää tyhjä olo.

Sama.

Totta, eihän perheellinen saa nauttia perheestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulasten kanssa elämä voi olla kuormittavaa. Se on vain muutama vuosi. Elämän arvot ja koko rytmi muuttuu. Entäpä vähän myöhemmin? Lapsettomien ja lapsia saaneiden elämänlaatu? Väitän, että lapset moninkertaistaa koko elämänmittaisen elämänlaadun. Ja opettaa ihmisenäolemisen perusasioita. Kasvattaa ihmisestä aikuisen

T. N47, teinien äiti

Itse asiassa lasten hankkiminen ei lisää elämänlaatua edes pitkällä tähtäimellä. Tutkimukset kertovat, etteivät lapsettomat ole myöhemmällä iällä yhtään sen onnettomampia tai yksinäisempiä kuin vanhemmatkaan. Vanhemmat joutuvat vain tekemään oman onnellisuuteensa eteen paljon enemmän töitä, kärsimään enemmän epämukavuutta ja ottamaan isompia riskejä. Lapseton saa saman paljon helpommalla.

Miksi ihmiset sitten hankkivat lapsia? No se onkin hyvä kysymys, johon vasaus on ainakin osittain se, että mitä kehittyneempi yhteiskunta on ja mitä valinstuneempia sen asukkaat, sitä vähemmän lapsia hankitaan.

Niin pitikö tässä tulkita tutkimuksia vai ei? Ap:n hommeli karahti vähän kiville, kun kolahtikin omaan nilkkaan =D.

Jos on ihan tutkittu juttu, niin olisi tietysti kiva lukea tutkimus. - saada siihen vaikka jokin linkki. 

Petrus kirjoitti:

Tällä postmodernilla apaattisella ajalla koetetaan kaikenmaailman "tutkimusten" voimin masentaa ihmiset olemaan lisääntymättä, ja lasten hankkimista pidetään lähinnä tyhmyytenä. Kysymys on kuitenkin mediasta luonnonvastaisine arvoineen ja siksi meillä ei ole koko televisiota.  

Onko elämän tarkoitus kuluttaa, matkustella ympäri maailmaa ja hankkia kokemuksia? Istua latte-kahvia siemaillen ja jaaritella ystävien kanssa median tapahtumista ja muista turhuuksista? Ai niin tietysti se Fifi-puudeli täytyy hankkia, koirahan onkin se täyttymys.

Meillä on kolme lasta. Koskaan ei elämänlaatuni ole ollut niin korkealla kuin niiden synnyttyä. Jokainen on kaiken kukkuraksi kiitettävä oppilas koulussa. 

Asenteeni kaikenmaailman tutkimuksia ja suurta osaa nykytieteestä kohtaan on täysin nihilistinen: työntäkööt ne tutkimuksensa sinne mihin aurinko ei paista, jos tutkimustulokset sotivat elämän tosiasioita vastaan ja jopa omiakin havaintojani vastaan.

Latte-kahvin juominen ystävien seurassa on mukavaa vaihtelua joskus ja harvakseltaan.

Elämäntapana ja sisältönä äärimmäisen tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan tutkittu juttu, niin olisi tietysti kiva lukea tutkimus. - saada siihen vaikka jokin linkki. 

Olepa hyvä: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children

Kannattaa huomata, että lapset todella lisäävät myöhemmän iän onnellisuutta kehitys- ja köyhissä maissa, joissa mökin mummot kuolevat nälkään ilman sukulaisten apua. Siksi näissä maissa lisäännytäänkin niin paljon. Vauraissa länsimaissa kuten Pohjoismaissa tällaista vaikutusta ei ole. Onnellisuuden näkökulmasta lasten hankkimisella on meille todella huono panos-tuottosuhde. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tutkimus? linkkiä joka todistaisi että niin käy aina?

Jo ulosantisi kertoo että olet petoksessa elävä lisääntyjä, kenen mielipide tuskin muuttuisi tutkimuksen luettuaan.

Tämä kertoo kertoo sinusta puolestaa sen, miten heikoissa kantimissa aloituksen argumentti on jo lähtökohtaisesti. Jos siis kuvittelet että tieteelliset tutkimukset ovat jotain mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Petrus kirjoitti:

Tällä postmodernilla apaattisella ajalla koetetaan kaikenmaailman "tutkimusten" voimin masentaa ihmiset olemaan lisääntymättä, ja lasten hankkimista pidetään lähinnä tyhmyytenä. Kysymys on kuitenkin mediasta luonnonvastaisine arvoineen ja siksi meillä ei ole koko televisiota.  

Onko elämän tarkoitus kuluttaa, matkustella ympäri maailmaa ja hankkia kokemuksia? Istua latte-kahvia siemaillen ja jaaritella ystävien kanssa median tapahtumista ja muista turhuuksista? Ai niin tietysti se Fifi-puudeli täytyy hankkia, koirahan onkin se täyttymys.

Meillä on kolme lasta. Koskaan ei elämänlaatuni ole ollut niin korkealla kuin niiden synnyttyä. Jokainen on kaiken kukkuraksi kiitettävä oppilas koulussa. 

Asenteeni kaikenmaailman tutkimuksia ja suurta osaa nykytieteestä kohtaan on täysin nihilistinen: työntäkööt ne tutkimuksensa sinne mihin aurinko ei paista, jos tutkimustulokset sotivat elämän tosiasioita vastaan ja jopa omiakin havaintojani vastaan.

Ajan viettäminen lasten seurassa on mukavaa vaihtelua joskus ja harvakseltaan.

Elämäntapana ja sisältönä äärimmäisen tylsää.

Korjasin.