Miksi lisääntyjien on vaikea myöntää sitä tosiasiaa, että elämänlaatu heikkenee aina lapsen myötä?

Elämä oli varmasti helpompaa ja itsekkäämpää ennen lapsia. Sitä en kiellä lainkaan. Mutta elämänlaatuni on parempaa nykyisin lasten kanssa. En halua enää elää sitä elämää, jota nuorena elin eli kahviloita, leffoja, kotona notkumsita, bailaamista tai oli aikaa jopa tylsistyä, jos ei ollut tekemistä. Mieluummin elän tätä lapsiperheen elämää vaikka toki siinä on omat rasitteensa, silti koen elämäni olevan parempaa nyt! Lapset ovat tuoneet elämääni paljon rikkautta, jota kaipaisin lapsettomana. Joten en allekirjoita ap:n väitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluu saada on pakko antaa pätee lasten saantiin. Elämänlaadun heikkeneminen korvautuuku kyllä ajan myötä. Ilman lapsia ei saakkaan mitään muuta kuin turhan helposti sen oman napansa maailman navaksi. Kaikki eivät ole noin itsekeskeisiä, vaan löytävät antamalla tien kestävälle pohjalle rakennettuun onneen.

t. lapsenlapsiakin:) Aaaah!

Lapsettoman ei vain tarvitse alentaa omaa elämänlaatuaan saavuttaakseen saman onnen. Lapsettoman ei tarvitse kärsiä, stressata ja turhautua yhtä paljon. Hänen onnensa on myös siinä mielessä vanhemman onnea kestävämpää, koska vanhemman onni romahtaa hetkessä, jos omalle lapselle sattuu jotakin. Esimerkiksi lapsen vakava sairaus tai onnettomuus voi viedä vanhemman onnellisuuden tavalla, johon tämän oma sairaus ei kykene. Jos jotakin, vanhemman onni on tavattoman herkästi särkyvää ja ripustautunut liiaksi yhden asian varaan.

Meinaatko ettei vanhempi voi olla onnellinen mistään muusta kuin siitä lapsestaan? Ja tuo, että vanhemman onni romahtaa hetkessä jos lapselle sattuu jotain...en osaa edes vastata tuohon mitään...paitsi sen, ettei sulla selkeästi ole omia lapsia ja sitä kautta hajuakaan siitä mistä puhut.

Sinusta vanhemman onni ei saa huomattavaa kolausta, jos lapsella todetaan vaikkapa vakava syöpä? Oletko tosissasi?

Sorry, mutta sulle tuota taitaa olla ihan turha selittää. Sulle onni on nähtävästi aika yksinkertainen on-off -asentoihin säädettävä kytkin. Latte ja donitsi = olet onnellinen, ei lattea ja donitsia = et ole onnellinen.

"Sinulle ei voi asiaa selittää" tarkoittaa suurin piirtein samaa kin "En osaa perustella kantaani".

Tulkitse miten vaan ;)

Lopputulos on kuitenkin sama minun tulkinnastani riippumatta. Olet esittänyt omituisen väitteen, johon et itsekään usko, ja jota et pysty mitenkään perustelemaan. Nyt koetat vain pelastaa kasvojasi. Ymmärrän tämän ihan hyvin. Kun kirjoittelee foorumeille kiihtyneessä tilassa, tulee tehtyä virheitä. Ei se ole niin vakavaa. Jutteluahan tämä vain on.

En ole se, jolle vastasit, mutta haluan yrittää avata tätä ajatusta.

Lapsi tuo elämään onnellisuutta, joka on monitasoista. Lapsen vakava sairaus tuo elämään huolta ja stressiä, mutta pysäyttää vanhemmat myös elämään käsillä olevaa hetkeä lapsensa kanssa. Kun huoli lisääntyy, lisääntyy myös onni ja kiitollisuus siitä ajasta, jonka lapsen kanssa saa viettää. Suurempaa surua ei ole, kuin lapsen menettäminen, mutta ei menetys poista elettyä ja koettua onnea.