Lue keskustelun säännöt.
Siis miten lasten kanssa voi pelata (lauta)pelejä?!
02.04.2016 |
Pelasin lasten kanssa (6 ja 8v) muistipeliä ja riidaksihan se meni. Ensin toinen sekoitti kortit ja toinen sai aloittaa. Aloittaja kuitenkin alkoi järjestellä kortteja riviin (toinen oli jättänyt ne sikinsokin) ja toinen harmistui tästä ja otti lisää kortteja peliin (pelasimme vajaalla pakalla) ja sovittiin, että hän laittaa ne sekaisin ja toinen laittaa puolet korteista riviin.
Pelataan suht rauhallisesti, kunnes se, joka oli ottanut lisää kortteja peliin saa yhtäkkiä omasta päädystään kerättyä vuorollaan 5 paria peräkanaa. Osin sattumana, mutta selviää, että hyvän tuurin takana onkin se, ettei uusia kortteja olekaan sekoitettu kaikkien korttien kanssa. Pikkusisko pettyy aivan täysin ja ulvoo surkeana epäoikeudenmukaista kohtaloaan.
Toinen "korjaa" tilanteen palauttamalla 5 pariaan pelipöytään. Silloin hermostun minä, koska tämän päädyn pelaaja tuntuu pelailevan omia sääntöjään lisäillen kortteja ilman sääntöjä. Sanon että peli poikki. Nyt mielensä pahoittaa tämä lapsi sitten. Toinen itkee ja parkuu syliä ja vaikka mitä, koska hänen pelinsä meni pilalle tai en minä tiedä miksi.
Kommentit (72)
Eihän se aina herkkua ole. Silti vaan painetaan joka viikko menemään.
Meillä on nuorin mukula todella kilpailuhenkinen ja isommat ei välttämättä aina edes tahdo hänen kanssaan pelata.
Lisäsuolaa antaa se, että mies. Hän pelaa meidän kanssa, jos hän saa tarpeeksi älyllistä haastetta. Ei noppapelejä. Jatsia pelaa kuitenkin.
Lasten ollessa nuorempia, niin lautapeli illat olivat keleestä. Mieluummin iltapäivällä oli pelihetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
ap
Meillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Tee lapsille palvelus ja tarjoile häviöitä ja pettymyksiä, vuosittain eskariin tulee lapsia jotka ovat saaneet lähes aina voittaa tai keskeyttää pelin. Harjoittelemme häviämistä sitten eskarissa, kaverit ovat ihmeissään mököttävitä, lattialle heittäytyvistä, jalkaa polkevista, itkevistä ja huutavista pelikavereista. Kun seuraavaksi valitaan pelituokiolle kavereita ei nämä em. lapsukaiset ole kovin suosittua seuraa. Osa perheistä myös keksii peleihin omia muokattuja ohjeita ja sitten lapset kiistelevät mikä on oikea sääntö, keksityillä pelanneet ovat ihmeissään ja suruissaan kun huomaavat olleensa väärässä ja vain koska vanhemmat ovat heitä väärin opettaneet.
Sitähän se lapsilla on tietyssä iässä. Yksi ja kaksi kertaa lapsena huudettiin ja itkettiin veljen kanssa lautapelien päälle. Monopoli oli pahin, koska se kesti niin kauan ja kuolema tulee hivutuksena. Siinä tunteet nousee pahiten pinnalle.
Muistanpa senkin, kun hyökkäsin isäni kimppuun, kun virnuillen voitti mut pelissä. Enkä tosiaan ollut mikään kauhukakara ja meillä oli selvät säännöt. Meni vaan muutaman kerran överiksi hänenkin kanssaan pelaaminen. Normaalisti isälle häviöt käsittelin kuitenkin itkupotkuraivarilla. :)
Minä olen pelannut lasten kanssa valtavasti. Muistipelissä minut päihitti jo kolmevuotias, vaikka todellakin yritin täysillä. Tosin olen hoksannut, että lapsillani on molemmilla noin muutenkin älyttömän hyvä muisti, minulla taas ei ole valokuvamuistia yhtään. Mutta kun on pelejä, jossa itsekukin pärjää vuorollaan, lapset oppivat sietämään pettymyksiä. Lasten kanssa voi pelata, kun pelaa oikeilla säännöillä. Siinä alussa voi opettaa ja vähän neuvoa, miten lapsen kannattaisi tehdä, mutta ei anneta hyvitystä häviämällä tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsille palvelus ja tarjoile häviöitä ja pettymyksiä, vuosittain eskariin tulee lapsia jotka ovat saaneet lähes aina voittaa tai keskeyttää pelin. Harjoittelemme häviämistä sitten eskarissa, kaverit ovat ihmeissään mököttävitä, lattialle heittäytyvistä, jalkaa polkevista, itkevistä ja huutavista pelikavereista. Kun seuraavaksi valitaan pelituokiolle kavereita ei nämä em. lapsukaiset ole kovin suosittua seuraa. Osa perheistä myös keksii peleihin omia muokattuja ohjeita ja sitten lapset kiistelevät mikä on oikea sääntö, keksityillä pelanneet ovat ihmeissään ja suruissaan kun huomaavat olleensa väärässä ja vain koska vanhemmat ovat heitä väärin opettaneet.
Ei kyllä pelata omilla säännöillä, siksi eilen sanoinkin, ettei enää pelata, että ei niitä kortteja voi enää peliin palauttaa ja jatkaa siitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se lapsilla on tietyssä iässä. Yksi ja kaksi kertaa lapsena huudettiin ja itkettiin veljen kanssa lautapelien päälle. Monopoli oli pahin, koska se kesti niin kauan ja kuolema tulee hivutuksena. Siinä tunteet nousee pahiten pinnalle.
Muistanpa senkin, kun hyökkäsin isäni kimppuun, kun virnuillen voitti mut pelissä. Enkä tosiaan ollut mikään kauhukakara ja meillä oli selvät säännöt. Meni vaan muutaman kerran överiksi hänenkin kanssaan pelaaminen. Normaalisti isälle häviöt käsittelin kuitenkin itkupotkuraivarilla. :)
Eikö tuo ole ihan kamalaa? Mitenköhän sinunkin isäsi rakasti sinua enää sen jälkeen? Tai viitsi pelata kanssasi? Tai uskoi sinun välittävän hänestä yhtään?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
ap
No totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
ap
Siis parkumalla vihaisesti. Että suututtaa, kun minua syytetään asoista, joita en ole tehnyt (hänen kiukkunsa). Vai olenko? Olenko tehnyt sittenkin hänen kiukkunsa ja syypää siihenkin tässä maailmassa? En jaksa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
ap
Voi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siinä tilanteessa vain sille että vihaan sitä minua syyllistävää kersaa. Vaikka en toki saisikaan vihata.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
ap
Kannattaisko se mukula sitten kasvattaa ja opettaa häviämään niin ei tarvis pahottaa mieltänsä? Tosin jos 5-VUOTIAAN raivarit on sulle noin iso henkilökohtainen loukkaus niin ehkä teidän ei tosiaan kannattais pelata ollenkaan. Muuten siellä on vaan kolme huonosti käyttäytyvää kakaraa kiukuttelemassa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Olit sitten kolmantena lapsena pelaamassa?
Ja pointtisi oli?
Musta alkaa tuntua että ap on trolli. Toivottavasti kukaan vanhempi ei mieti ettei jaksa lapselleen pettymyksiä opettaa, koska ei tykkää siitä "parkumisesta", ja iik, apua, syyllistämisestä. "Oppikoon sitten eskarissa". Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apKannattaisko se mukula sitten kasvattaa ja opettaa häviämään niin ei tarvis pahottaa mieltänsä? Tosin jos 5-VUOTIAAN raivarit on sulle noin iso henkilökohtainen loukkaus niin ehkä teidän ei tosiaan kannattais pelata ollenkaan. Muuten siellä on vaan kolme huonosti käyttäytyvää kakaraa kiukuttelemassa keskenään.
Miksi jaottelisin, keneltä otan paskaa niskaani ja keneltä en? Jos sitä antaa 5-vuotias niin aivan samalla lailla se on loukkaavaa kuin pomolta vaikkapa. Miksi lapsi saa raivota sen enempää kuin aikuinenkaan? No, en tosin ole tukahduttanut sitä, koska olen ymmärtänyt, että lapsen on pakko purkaa, mutta juu ei kiitos minuun tosiaan. En ole tehnyt mitään pahaa. Jos lapsi ei sitä tajua, niin olkoot tajuamatta sitten niin. Minulle tulee kuitenkin sellainen olo, että olen taas tehnyt jotain väärää ja pahaa ja olen hirviövanhempi lapsen mielestä. Niin eihän sitä jaksa olla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Musta alkaa tuntua että ap on trolli. Toivottavasti kukaan vanhempi ei mieti ettei jaksa lapselleen pettymyksiä opettaa, koska ei tykkää siitä "parkumisesta", ja iik, apua, syyllistämisestä. "Oppikoon sitten eskarissa". Ei näin.
En ole trolli. On lapsilla isäkin. Että ihan kaikki ei jää eskarin varaan. Isän kanssa ovat pelanneet jotain sellaista peliä, jota en tunne ja jota en halua pelata.
ap
Voi pelatkaa ja paljon! Meillä on pelattu ihan pienestä asti ja onhan se monasti ollut kamalaa säätöä, nappulat ovat lennelleet ja raivareita on saatu. Nyt ovat lapset jo lähes täysi-ikäisiä ja yhä vaan me pelaillaan, etenkin viikonloppuisin ja monesti vieraiden kanssa. Just eilen pelattiin Trivial Pursuitia. Joskus tuntuu, ettei noihin teineihin oikein meinaa saada yhteyttä, mutta lautapelin äärellä tulee kuin huomaamatta vietettyä pitkiäkin aikoja ja juteltua kaiken maailman asioita. Älkää lopettako pelaamista!