Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten lasten kanssa voi pelata (lauta)pelejä?!
02.04.2016 |
Pelasin lasten kanssa (6 ja 8v) muistipeliä ja riidaksihan se meni. Ensin toinen sekoitti kortit ja toinen sai aloittaa. Aloittaja kuitenkin alkoi järjestellä kortteja riviin (toinen oli jättänyt ne sikinsokin) ja toinen harmistui tästä ja otti lisää kortteja peliin (pelasimme vajaalla pakalla) ja sovittiin, että hän laittaa ne sekaisin ja toinen laittaa puolet korteista riviin.
Pelataan suht rauhallisesti, kunnes se, joka oli ottanut lisää kortteja peliin saa yhtäkkiä omasta päädystään kerättyä vuorollaan 5 paria peräkanaa. Osin sattumana, mutta selviää, että hyvän tuurin takana onkin se, ettei uusia kortteja olekaan sekoitettu kaikkien korttien kanssa. Pikkusisko pettyy aivan täysin ja ulvoo surkeana epäoikeudenmukaista kohtaloaan.
Toinen "korjaa" tilanteen palauttamalla 5 pariaan pelipöytään. Silloin hermostun minä, koska tämän päädyn pelaaja tuntuu pelailevan omia sääntöjään lisäillen kortteja ilman sääntöjä. Sanon että peli poikki. Nyt mielensä pahoittaa tämä lapsi sitten. Toinen itkee ja parkuu syliä ja vaikka mitä, koska hänen pelinsä meni pilalle tai en minä tiedä miksi.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
ap
No voi hyvänen, onko tämä tosissaan vai provo ? Vai onko elämänhallinta todella noin hukassa ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä, joka kyörää kivikissoja? Oot kyllä saanut jo tässä vaiheessa vuotta Vuoden paskin mutsi -palkinnon.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se lapsi sinua syytä häviöstään. Ei se kiukuttelu tai paha mieli tule siitä että sinä voitit ja lapsi vihaa sinua sen takia vaan siksi että lapsi hävisi :-D
Olisin kyllä lapsena ollut aika ihmeissäni jos äiti olisi ottanut jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen että minua harmitti hävitä joku peli.
Joo mutta ottaa päähän kun koitan lohdutella ja tukea ja auttaa ja se reaktio jatkuu vaan, niin ei todellakaan tule tunne, että minua ei vihattaisi. Miksi se mun lohduttelu ei sitten kelpaa? Oon joku vihollinen vai?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
ap
Enemmän älliä päässä? Kuinka yksinkertaisena pidät lapsias? Mulla 6v ja 7v ja pelaavat tosi hyvin erilaisia lautapelejä ja muutamia korttipelejä. Eskarissa pelaavat korttia tosi usein. Ton ikäiset on just ihania kun niiden kanssa voi jo pelata ihan tosissaankin. Ja et varmaan voita niitä joka kerta. Valitse järkeviä pelejä. Meil on pelattu afrikantähteä, hotellia, pane miljoona menemään -peliä ja monia monia muita. Jos ois monopoli niin pelattaisiin sitäkin. Toi hotelli on vähän kun monopoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apNo voi hyvänen, onko tämä tosissaan vai provo ? Vai onko elämänhallinta todella noin hukassa ??
Miten niin elämänhallinta? Mikä tässä liittyy elämänhallintaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se lapsi sinua syytä häviöstään. Ei se kiukuttelu tai paha mieli tule siitä että sinä voitit ja lapsi vihaa sinua sen takia vaan siksi että lapsi hävisi :-D
Olisin kyllä lapsena ollut aika ihmeissäni jos äiti olisi ottanut jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen että minua harmitti hävitä joku peli.
Minun äitini otti henkilökohtaisena loukkauksena sen, että sanoin äidin parhaiden ystävien luona aikuisten illanvietossa, että minulla on tylsää, milloin lähdetään kotiin.
ap
Odotellaan kun ap lapset tulevat teini-ikään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se lapsi sinua syytä häviöstään. Ei se kiukuttelu tai paha mieli tule siitä että sinä voitit ja lapsi vihaa sinua sen takia vaan siksi että lapsi hävisi :-D
Olisin kyllä lapsena ollut aika ihmeissäni jos äiti olisi ottanut jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen että minua harmitti hävitä joku peli.
Joo mutta ottaa päähän kun koitan lohdutella ja tukea ja auttaa ja se reaktio jatkuu vaan, niin ei todellakaan tule tunne, että minua ei vihattaisi. Miksi se mun lohduttelu ei sitten kelpaa? Oon joku vihollinen vai?
ap
Öööö? Sanot lapselle että tää on peliäja tässä aina joku voittaa ja toinen häviää. Jos raivoot ni ei ole kiva pelata ja pelit loppuu. Oon myös sanonut omille että mieti onko kiva kun itse voitat ja toinen alkaa itkemään. Ja tällöin sun voitosta menee ilo. Eiks ap sustakin ois kiva pelata lasten kanssa kun sun ei tarviis vetää kokoajan vitutusraivareita?
Vierailija kirjoitti:
Odotellaan kun ap lapset tulevat teini-ikään...
Niin. Itsellänihän sitä ei saanut olla ollenkaan äidin takia, joka olisi varmaan saanut otsasuonen repeämän, jos tyttönsä olisi ollut normaali teini :'(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apNo voi hyvänen, onko tämä tosissaan vai provo ? Vai onko elämänhallinta todella noin hukassa ??
Miten niin elämänhallinta? Mikä tässä liittyy elämänhallintaan?
ap
Kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se lapsi sinua syytä häviöstään. Ei se kiukuttelu tai paha mieli tule siitä että sinä voitit ja lapsi vihaa sinua sen takia vaan siksi että lapsi hävisi :-D
Olisin kyllä lapsena ollut aika ihmeissäni jos äiti olisi ottanut jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen että minua harmitti hävitä joku peli.
Joo mutta ottaa päähän kun koitan lohdutella ja tukea ja auttaa ja se reaktio jatkuu vaan, niin ei todellakaan tule tunne, että minua ei vihattaisi. Miksi se mun lohduttelu ei sitten kelpaa? Oon joku vihollinen vai?
apÖööö? Sanot lapselle että tää on peliäja tässä aina joku voittaa ja toinen häviää. Jos raivoot ni ei ole kiva pelata ja pelit loppuu. Oon myös sanonut omille että mieti onko kiva kun itse voitat ja toinen alkaa itkemään. Ja tällöin sun voitosta menee ilo. Eiks ap sustakin ois kiva pelata lasten kanssa kun sun ei tarviis vetää kokoajan vitutusraivareita?
Voin tietty sanoa tuon. Mutta kun tunteet jyllää, niin ei varmaan ekoilla kerroilla muista mun puheesta hölynpölyä tai ei mene vaikka siinäkin sanois, niin nk. jakeluun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apNo voi hyvänen, onko tämä tosissaan vai provo ? Vai onko elämänhallinta todella noin hukassa ??
Miten niin elämänhallinta? Mikä tässä liittyy elämänhallintaan?
apKaikki.
No niin kuin esimerkiksi mikä? Kerto, koska en ymmärrä. Ennen lapsia mulla oli ihan hyvä elämänhallinta tai siis on ollut masennusta ja näin, mutta olen jättänyt veroilmoitukset tunnollisesti, pessyt hampaat, ettei olis elämä kuin puliakalla. Eikä silloin ollutkaan. Eikä vieläkään oo, mutta jostain syystä en pysty enää huolehtimaan asioista yhtä tarkasti kuten ennen mutta sitä en tajua, miten peliraivarit lapsilla tähän liittyy?
ap
Vierailija kirjoitti:
Isä, joka kyörää kivikissoja? Oot kyllä saanut jo tässä vaiheessa vuotta Vuoden paskin mutsi -palkinnon.
En luullutkaan olevani äiti syntyessäni. En ehkä edes lastenikaan syntyessä. Katsotaan, opinko koskaan äidiksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä, joka kyörää kivikissoja? Oot kyllä saanut jo tässä vaiheessa vuotta Vuoden paskin mutsi -palkinnon.
En luullutkaan olevani äiti syntyessäni. En ehkä edes lastenikaan syntyessä. Katsotaan, opinko koskaan äidiksi.
ap
Äitini ei oppinut, joten olisin sitten häntä parempi siinäkin jos opin. Vaikka eihän hän sitäkään allekirjoittaisi.
ap
Olet lohdutellut? Ei siinä mitään lohdutella kun peli on ohi, sanot tällä kertaa kävi näin se riittää... Sähän oikein yllytät tohon hulluun raivoon ja huutoon. Jos et jaksa kuunnella menet pois kun peli kerätty tai ota lehti ja lue sitä. Game over
Vierailija kirjoitti:
Isä, joka kyörää kivikissoja? Oot kyllä saanut jo tässä vaiheessa vuotta Vuoden paskin mutsi -palkinnon.
Mutta tehän voitte kaikki tuon kommentin peukuttajat ja sen kirjoittaja tavoitella Vuoden äiti -palkintoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet lohdutellut? Ei siinä mitään lohdutella kun peli on ohi, sanot tällä kertaa kävi näin se riittää... Sähän oikein yllytät tohon hulluun raivoon ja huutoon. Jos et jaksa kuunnella menet pois kun peli kerätty tai ota lehti ja lue sitä. Game over
Ai et lohduta jos lapsesi mieli pahoittuu? Täh?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä, joka kyörää kivikissoja? Oot kyllä saanut jo tässä vaiheessa vuotta Vuoden paskin mutsi -palkinnon.
Mutta tehän voitte kaikki tuon kommentin peukuttajat ja sen kirjoittaja tavoitella Vuoden äiti -palkintoa.
ap
Me niin toivoisimme, että sinä alkaisit tavoitella sitä ja heivaisit elämästäsi itsesäälin ja katkeruuden.
Lohdutan jos mielen pahoittamiseen on SYY, pelissä häviäminen ei ole, en katsele järjestettyä teatteria... Loppuu kun yleisö puuttuu
Alue: Aihe vapaa
No ei kai se lapsi sinua syytä häviöstään. Ei se kiukuttelu tai paha mieli tule siitä että sinä voitit ja lapsi vihaa sinua sen takia vaan siksi että lapsi hävisi :-D
Olisin kyllä lapsena ollut aika ihmeissäni jos äiti olisi ottanut jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena sen että minua harmitti hävitä joku peli.