Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten lasten kanssa voi pelata (lauta)pelejä?!
02.04.2016 |
Pelasin lasten kanssa (6 ja 8v) muistipeliä ja riidaksihan se meni. Ensin toinen sekoitti kortit ja toinen sai aloittaa. Aloittaja kuitenkin alkoi järjestellä kortteja riviin (toinen oli jättänyt ne sikinsokin) ja toinen harmistui tästä ja otti lisää kortteja peliin (pelasimme vajaalla pakalla) ja sovittiin, että hän laittaa ne sekaisin ja toinen laittaa puolet korteista riviin.
Pelataan suht rauhallisesti, kunnes se, joka oli ottanut lisää kortteja peliin saa yhtäkkiä omasta päädystään kerättyä vuorollaan 5 paria peräkanaa. Osin sattumana, mutta selviää, että hyvän tuurin takana onkin se, ettei uusia kortteja olekaan sekoitettu kaikkien korttien kanssa. Pikkusisko pettyy aivan täysin ja ulvoo surkeana epäoikeudenmukaista kohtaloaan.
Toinen "korjaa" tilanteen palauttamalla 5 pariaan pelipöytään. Silloin hermostun minä, koska tämän päädyn pelaaja tuntuu pelailevan omia sääntöjään lisäillen kortteja ilman sääntöjä. Sanon että peli poikki. Nyt mielensä pahoittaa tämä lapsi sitten. Toinen itkee ja parkuu syliä ja vaikka mitä, koska hänen pelinsä meni pilalle tai en minä tiedä miksi.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä, joka kyörää kivikissoja? Oot kyllä saanut jo tässä vaiheessa vuotta Vuoden paskin mutsi -palkinnon.
Mutta tehän voitte kaikki tuon kommentin peukuttajat ja sen kirjoittaja tavoitella Vuoden äiti -palkintoa.
apMe niin toivoisimme, että sinä alkaisit tavoitella sitä ja heivaisit elämästäsi itsesäälin ja katkeruuden.
No en ala, uskon olevani ihan ok äiti sitä ilmankin. Tavoittele sä vaan. Siihen tarvitaan vain pikkuisen silmänlumetta ja tosiasioiden torjuntaa ja kieltämistä, niin voit julistaa itse itsesi mielessäsi Vuoden äidiksi jo nyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apKannattaisko se mukula sitten kasvattaa ja opettaa häviämään niin ei tarvis pahottaa mieltänsä? Tosin jos 5-VUOTIAAN raivarit on sulle noin iso henkilökohtainen loukkaus niin ehkä teidän ei tosiaan kannattais pelata ollenkaan. Muuten siellä on vaan kolme huonosti käyttäytyvää kakaraa kiukuttelemassa keskenään.
Miksi jaottelisin, keneltä otan paskaa niskaani ja keneltä en? Jos sitä antaa 5-vuotias niin aivan samalla lailla se on loukkaavaa kuin pomolta vaikkapa. Miksi lapsi saa raivota sen enempää kuin aikuinenkaan? No, en tosin ole tukahduttanut sitä, koska olen ymmärtänyt, että lapsen on pakko purkaa, mutta juu ei kiitos minuun tosiaan. En ole tehnyt mitään pahaa. Jos lapsi ei sitä tajua, niin olkoot tajuamatta sitten niin. Minulle tulee kuitenkin sellainen olo, että olen taas tehnyt jotain väärää ja pahaa ja olen hirviövanhempi lapsen mielestä. Niin eihän sitä jaksa olla.
ap
Siksi että kyseessä on LAPSI, joka ei osaa vielä kontrolloida tunteitaan kuten aikuinen, etenkin kun sinä et sitä hänelle opeta. Pomon taas pitäisi olla aikuinen ja käyttäytyä aikuisen tavoin, mutta ehkä hänelläkin oli samanlaiset vanhemmat kuin sinun lapsillasi ja käyttäytyy siksi huonosti.
Et oikeesti voi olla noin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan jos mielen pahoittamiseen on SYY, pelissä häviäminen ei ole, en katsele järjestettyä teatteria... Loppuu kun yleisö puuttuu
Olen tästä kyllä eri mieltä. Varmasti se pelissä häviäminen on lapselle varsinkin vielä niinkin alussa kun meidän pelaamiset on aidosti mielipahan paikka. En koskaan vähättelisi kenenkään mielipahaa tai sen syytä, jos mielipaha kuitenkin on aitoa. Aitous ratkaisee, ei syy. Minusta lasteni mielipaha on ollut aitoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apItse asiassa ei tosiaankaan ole. Lapsi voittaa sut helposti. Sun ajatukset juoksevat av:lla ja illan ruuassa. Lapsi on mukana hetkessä. Sun vika, ettet ole opettanut lapselle oikeaa tekniikkaa. Mikset opeta lasta pelaamaan? Miksi opetat vaan säännöt?
Luojan kiitos mulla oli älykkäät vanhemmat. Peleistä oppii ihan hirveästi. Oppii logiikkaa, taktiikkaa, itsehillintää, häviämistä, voittamista, kurinalaisuutta, loppuunsaattamista, you name it.
Juuri näin. Olen hävinnyt jopa 3-4-vuotiaalle lukemattomat kerrat, koska juuri muistipelissä auttaa suuresti se, että kaikki ajatuskapasiteetti keskitetään parien muistamiseen. Aikuisella on aina mielessä miljoona työ- ja muuta asiaa pelin aikana, ainakin mulla.
Mä kyllä keskityn siihen pelaamiseen ihan vaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apKannattaisko se mukula sitten kasvattaa ja opettaa häviämään niin ei tarvis pahottaa mieltänsä? Tosin jos 5-VUOTIAAN raivarit on sulle noin iso henkilökohtainen loukkaus niin ehkä teidän ei tosiaan kannattais pelata ollenkaan. Muuten siellä on vaan kolme huonosti käyttäytyvää kakaraa kiukuttelemassa keskenään.
Miksi jaottelisin, keneltä otan paskaa niskaani ja keneltä en? Jos sitä antaa 5-vuotias niin aivan samalla lailla se on loukkaavaa kuin pomolta vaikkapa. Miksi lapsi saa raivota sen enempää kuin aikuinenkaan? No, en tosin ole tukahduttanut sitä, koska olen ymmärtänyt, että lapsen on pakko purkaa, mutta juu ei kiitos minuun tosiaan. En ole tehnyt mitään pahaa. Jos lapsi ei sitä tajua, niin olkoot tajuamatta sitten niin. Minulle tulee kuitenkin sellainen olo, että olen taas tehnyt jotain väärää ja pahaa ja olen hirviövanhempi lapsen mielestä. Niin eihän sitä jaksa olla.
apSiksi että kyseessä on LAPSI, joka ei osaa vielä kontrolloida tunteitaan kuten aikuinen, etenkin kun sinä et sitä hänelle opeta. Pomon taas pitäisi olla aikuinen ja käyttäytyä aikuisen tavoin, mutta ehkä hänelläkin oli samanlaiset vanhemmat kuin sinun lapsillasi ja käyttäytyy siksi huonosti.
Et oikeesti voi olla noin yksinkertainen.
Ei kai tässä yksinkertaisuudesta olekaan kyse, vai onko se pomo yksinkertainen, jos hänelle ei ole opetettu tunteiden kontrollointia?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lohduttele vaan, nythän jo näät mihin tämä "aidon mielipahan" lohduttelu on teillä johtanut. Kukin tavallaan, meillä on mukavia pelihetkiä lasten kanssa toivottavasti myös teillä sitten joskus...
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan jos mielen pahoittamiseen on SYY, pelissä häviäminen ei ole, en katsele järjestettyä teatteria... Loppuu kun yleisö puuttuu
Entäpä jos lapsellesi pelissä häviäminen onkin syy mielipahaan? Hänen kokemuksiaan ja tunteitaanhan sä et päätä. Oletko sanonut hänelle/heille noin alusta asti? Jos olet, niin he ovat nyt oppineet, ettei heidän aito tunteensa ole oikeutettu. Aijai.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apKannattaisko se mukula sitten kasvattaa ja opettaa häviämään niin ei tarvis pahottaa mieltänsä? Tosin jos 5-VUOTIAAN raivarit on sulle noin iso henkilökohtainen loukkaus niin ehkä teidän ei tosiaan kannattais pelata ollenkaan. Muuten siellä on vaan kolme huonosti käyttäytyvää kakaraa kiukuttelemassa keskenään.
Miksi jaottelisin, keneltä otan paskaa niskaani ja keneltä en? Jos sitä antaa 5-vuotias niin aivan samalla lailla se on loukkaavaa kuin pomolta vaikkapa. Miksi lapsi saa raivota sen enempää kuin aikuinenkaan? No, en tosin ole tukahduttanut sitä, koska olen ymmärtänyt, että lapsen on pakko purkaa, mutta juu ei kiitos minuun tosiaan. En ole tehnyt mitään pahaa. Jos lapsi ei sitä tajua, niin olkoot tajuamatta sitten niin. Minulle tulee kuitenkin sellainen olo, että olen taas tehnyt jotain väärää ja pahaa ja olen hirviövanhempi lapsen mielestä. Niin eihän sitä jaksa olla.
apSiksi että kyseessä on LAPSI, joka ei osaa vielä kontrolloida tunteitaan kuten aikuinen, etenkin kun sinä et sitä hänelle opeta. Pomon taas pitäisi olla aikuinen ja käyttäytyä aikuisen tavoin, mutta ehkä hänelläkin oli samanlaiset vanhemmat kuin sinun lapsillasi ja käyttäytyy siksi huonosti.
Et oikeesti voi olla noin yksinkertainen.
Ei kai tässä yksinkertaisuudesta olekaan kyse, vai onko se pomo yksinkertainen, jos hänelle ei ole opetettu tunteiden kontrollointia?
ap
En puhunut sen pomon yksinkertaisuudesta. Ihmettelin oletko sä yksinkertainen kun et ymmärrä edes lastenkasvatuksen perusasioita. Näköjään et ymmärrä suomeakaan.
Vierailija kirjoitti:
No lohduttele vaan, nythän jo näät mihin tämä "aidon mielipahan" lohduttelu on teillä johtanut. Kukin tavallaan, meillä on mukavia pelihetkiä lasten kanssa toivottavasti myös teillä sitten joskus...
Eihän se vielä ole mihinkään johtanut. Minullahan se siinä lähinnä vaikeaa on ollut. Mutta meillä on aikaa oppia, niin heillä kuin mullakin. Täytyisi vain tietää miten. Mutta tukahduttaminen ei voi olla se keino.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa isi pelaamaan. Miesten ego kestää hävitä lapselle.
No en tuossa pelissä ollut itse edes pelaajana, vaan katsomassa, että homma sujuu. Ja siis häviän usein tahallani, että ylipäätään voidan pelata.
apMun mielestä tuo ei ole mitenkään kasvattavaa. Nimen omaan voitat, jos olet voitolla. Sitten se lapsi oppii sietämään niitä häviöitä myös. Ja parempihan se on, että opettelee ne sietämiset sun kanssa kuin toisen asiaa opettelevan kanssa. Noissa lautapeleissä on vielä ihan tuuria kuka voittaa eli lapsi voittaa välillä ihan luonnostaankin, vaikket antaisikaan mitään noloa tasoitusta.
Mitä järkeä pelata, jos lapselle tulee paha mieli? Myönnän, että olen aika laiska pelaamaan niin ei viitsis niitä harvoja kertoja voittaa. Toki sitten jos ja kun myöhemmin kun ovat enemmän älliä päässä jaksaisin pelata enemmän on pakko pelata täysillä. Muistipeli vaan ei ole tuuripeliä. Mun ois helppo hakata 6-vuotias oikeastaan joka kerta.
apMeillä saa pelata aikuinen ihan täysillä muistipeliä ja silti 5v voittaa yleensä aina. 6v:kin voittaa usein aikuisen jos keskittyy. Lasten muisti on paljon parempi kuin aikuisen. Me pelataan paljon (useita lautapelejä joka ilta, on perheen tapa) ja koskaan ei aikuinen häviä tahallaan. Isompaa harmittaa useammin häviö, pienempi kestää sen paremmin. Ja isompikin on oppinut jo itsehillintää vaikka harmittaa ja yritti ennen häipyä kesken pelin, jos edes näytti häviävänsä (ei annettu häipyä vaan peli piti pelata loppuun). Lapset tykkää pelata paljon, joten ei se häviäminen ole traumatisoinut. Ja ovat oppineet taktiikoita ajan kanssa joten saa muitakin pelejä ihan tosissaan.
Nyt vain sille äidille jaksamista olla se aikuinen!
Meillä tosiaan käy usein niin, että itse tietäisin, missä on pari, mutta lapsi kääntääkin ihan muut kortit. Olen siitä päätellyt, että voittaisin, jos vain antaisin mennä. Mutta en sitten tiedä.. Ehkä lapsi tosiaan ei oikein tajua pelin luonnetta, kun oon antanut voittaa, koska saattaa käännellä pareja esiin silleen, että päämääränä on saada jokin tietty kuvapari, ei mahdollisimman monta nopeasti. Tietää kyllä, että voittaja on se, kolla on enemmän.
En vain jaksa niitä kiukkuja, minussa nousee silloin mielensäpahoittaja esille. Aivan kuin se olisi minun syyni, ettet osaa vielä hävitä. Että käsittele itse ongelmasi, kersa. Mutta sit kun oon äiti, niin enhän mä noin voi ajatella. Siksi annan lapsen voittaa.
apNo totta ihmeessä se on (suurilta osin) sunkin vika että lapsi ei osaa hävitä. Eihän se kakara voi oppia häviämään jos annat sen voittaa.
Mutta eihän se ole minun syyni, että lapsi pahoittaa mielensä. Hän se siinä yrittää minua syyllistää, että hänen paha mielensä on muka minun syytäni, kun minä voitin. Ei kiinnosta ottaa sellaisia syytöksiä vastaaan. Olkoot oppimatta häviämään tai opetelkoot eskarissa sitten. Asioista voi sanoa nätistikin, eikä parkumalla.
apVoi herranjestas, oletko sä itsekin 5-vuotias? Ai että ihan syyllisyämistä kun lapsi pahoittaa mielensä?
Sun lapsesi se on ja sun se pitää kasvattaakin.
Niin? On se minun syyllistämistäni. Hänen pelinsä ei ollut mukava, koska minä voitin.
apKannattaisko se mukula sitten kasvattaa ja opettaa häviämään niin ei tarvis pahottaa mieltänsä? Tosin jos 5-VUOTIAAN raivarit on sulle noin iso henkilökohtainen loukkaus niin ehkä teidän ei tosiaan kannattais pelata ollenkaan. Muuten siellä on vaan kolme huonosti käyttäytyvää kakaraa kiukuttelemassa keskenään.
Miksi jaottelisin, keneltä otan paskaa niskaani ja keneltä en? Jos sitä antaa 5-vuotias niin aivan samalla lailla se on loukkaavaa kuin pomolta vaikkapa. Miksi lapsi saa raivota sen enempää kuin aikuinenkaan? No, en tosin ole tukahduttanut sitä, koska olen ymmärtänyt, että lapsen on pakko purkaa, mutta juu ei kiitos minuun tosiaan. En ole tehnyt mitään pahaa. Jos lapsi ei sitä tajua, niin olkoot tajuamatta sitten niin. Minulle tulee kuitenkin sellainen olo, että olen taas tehnyt jotain väärää ja pahaa ja olen hirviövanhempi lapsen mielestä. Niin eihän sitä jaksa olla.
apSiksi että kyseessä on LAPSI, joka ei osaa vielä kontrolloida tunteitaan kuten aikuinen, etenkin kun sinä et sitä hänelle opeta. Pomon taas pitäisi olla aikuinen ja käyttäytyä aikuisen tavoin, mutta ehkä hänelläkin oli samanlaiset vanhemmat kuin sinun lapsillasi ja käyttäytyy siksi huonosti.
Et oikeesti voi olla noin yksinkertainen.
Ei kai tässä yksinkertaisuudesta olekaan kyse, vai onko se pomo yksinkertainen, jos hänelle ei ole opetettu tunteiden kontrollointia?
apEn puhunut sen pomon yksinkertaisuudesta. Ihmettelin oletko sä yksinkertainen kun et ymmärrä edes lastenkasvatuksen perusasioita. Näköjään et ymmärrä suomeakaan.
Itse olet yksinkertainen. Sinähän itse perustelit pomon osaamattomuutta käyttäytyä sillä, että hän ei ole saanut siihen tarvittavaa tukea vanhemmiltaan. Ja sitten kuitenkin väitit minua yksinkertaiseksi, kun en osaa toimia tässä lasteni kanssa. Mutta ei sitten tullut mieleeni, että mulla se johtuu samasta syystä, millä perustelit pomon käytöstä? Eli en ole saanut tukea vanhemmiltani. Älykkyys ei liity näihin ongelmiin ainakaan suorasti mitenkään.
ap
Kyllä olen sanonut alusta asti että pelissä häviämisestä ei tarvitse pahoittaa mieltä jokainen voittaa joskus ja tarkeintä on ollut että on kiva pelata... Kun lapsi on jonkun pelin voittanut niin olen vielä muistuttanut että huomaatko nyt sä voitit eikä kukaan itke. Keskustelut käyty lasten ollessa 2-3v ja hyvin ovat ymmärtäneet, tuskin pyytäisivät pelaamaan jos eivät siitä pitäisi ja keskusteluista jo monta vuotta aikaa
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Olen hävinnyt jopa 3-4-vuotiaalle lukemattomat kerrat, koska juuri muistipelissä auttaa suuresti se, että kaikki ajatuskapasiteetti keskitetään parien muistamiseen. Aikuisella on aina mielessä miljoona työ- ja muuta asiaa pelin aikana, ainakin mulla.