Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispoika, 17v, tuumaili meillä pihalla että minkälaiset jalat noilla linnuilla oikein on kun eivät saa sähköiskua langalla istuessaan.

Mun saman ikäinen sukulaispoika ihmetteli miten sähköjohdot saadaan laitettua pylväisiin ilman ettei sähkömies saa sähköiskua.

Kelpaisiko exäni, jolle olin lainannut akkuporaa. Ei kuulemma toiminut. Sanoin, että se pitää sitten ladata, pistä akku kiinni laturiin ja odota, että merkkivalo muuttuu vihreäksi. Puhelimen toisesta päästä kuului, että se on vihreänä.  Mulla veti hetken tyhjää. Sitten exä kysyi, pitääkö sen akun olla kiinni porassa?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä meneekö tämä uusavattomuudesta mutta en voi käsittää miten suomalainen, vähän päälle parikymppinen ei kykene puhumaan sanaakaan englantia. Todistin eilen tavaratalossa tilannetta jossa asiakas kysyi englanniksi KAHDELTA paikalla olleelta myyjältä missä ovat miesten vaatteet. Kumpikaan ei kyennyt sanomaan "upstairs" tai edes kädellä viittomaan ylös/rullaportaiden suuntaan vaan hoki suomeksi "ylhäällä, siis YLHÄÄLLÄ". Ei se asiakas ymmärrä sitä sanaa yhtään sen paremmin vaikka sen sanoisi KOVEMMALLA ÄÄNELLÄ. Mitähän ko.myyjät on laittanu siihen cv:hen kielitaidon kohdalle....?

Tuohon törmää yllättävän usein. 

Mä en ole mikään ihan paska englannissa (vaikka en hyväkään). Kirjoitin englannista M:n ja luen kirjoja englanniksi katson englannin kielisiä ohjelmia ilman tekstitystä. Puhumiseen on kuitenkin iso kynnys, koska pelkään mokaavani. Ihan hyvin olisin voinut yrittää selittää asiakkaalle asiat suomeksi, koska sitä osaan ja todennäköisesti en joudu naurunalaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.

Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.

No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.

Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..

No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)

Jotkut emännät hoitaa asian tuolla tekniikalla. Jotkut petinpetaamisammattilaisetkin jopa (siivoojat, laitoshuoltajat). Se nurinpäin käännetyn pussilakanan teknikka on ihan kuule käypäinen sekin. Ei juuri huonompi kuin se toinenkaan, joissain asioissa parempikin (esim. siinä että lakanat on pyykissä väärin päin jolloin niiden ns. päivänpaistepuoli ei nukkaannu, ja tulevat pyyksitä valmiiksi käyttöön).

Joten en ole ihan varma kumpi teistä oli uusavuttomampi. Kumpikaan ei ilmeisesti tuntenut SITÄ TOISTA konstia.

terveisin nimimerkki "tehnyt kesätöitä sekä hotellisiivoojana että vanhainkodin laitosapulaisena, aikanaan".

Mä laitan kans nurinpäin tekniikalla mutta tuon kirjoittaja ei tarkoittanut ymmärtääkseni sitä. Hänhän kertoi että poikaystävä rullaa ja hivuttaa sentti sentiltä lakanan täkin päälle hyppelehtien puolelta toiselle. Voin kuvitella miten pussilakana laitetaan nurin päin sängyn päälle ja täkin hivuttaminen sen sisään aloitetaan.

Muinoin tapailemani mies, silloin 26-vuotias, käytti yksiössään kertakäyttöastioita. Niistä sitten kauhottiin miehen ylpeänä tarjoilemaa spagetti Bolognese -annosta. :D

Tämä ei ole todellakaan UUSavuttomuutta vaan tositapahtuma noin vuodelta 1998 tai silloin kun kännykät oli juuri tulleet yleiseen käyttöön.

Sanoim kaverilleni meneväni ylihuomenna Tukholmaan. Kaverini piti soittaa,siis omasta kännykästään minun kännykkääni. Soittoa ei tullut ja kysyin jälkeenpäin kaverilta että miksi sä et soittanut. Vastaus, ihan tosissaan: En mä tiedä mitään Tukholman suuntanumeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ensin lajitella kaikki vaatteet, väreihin ja pesulämpötiloihin, sitten pestä, kuivata, silittää, viikata ja viedä paikoilleen. Sillä välin hoitaa astiat koneeseen ja pois, tehdä ruoka, ulkoilla lasten kanssa, leikkiä lasten kanssa, mahdollisesti vielä siivota? Tämän päälle moni tekee vielä täyden työpäivän. 

Minulla on moni asia helpotettu, osan pyykeistä hoitaa pesula, siivooja siivoaa ja silittää, en käy töissä. Ja siitä huolimatta minulla ei ole ihan kamalasti luppoaikaa arkena. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko kyseinen tyyppi jotenkin vähän kehitysvammainen vai muuten vain yksinkertainen, mutta käy samaa yliopistoa kuin minä ja siksi aina välillä törmään. Joka kerta kun ollaan vaikka samassa atk-luokassa, voin heti varautua siihen, että jossain vaiheessa tää henkilö kysyy neuvoa johonkin. Ei tunnu osaavan etsiä tietoa tai muutenkaan järkeillä itse, ja monesti on tullut autettua esim. johonkin tiettyyn kurssiin liittyvässä asiassa, vaikken sillä kurssilla itse edes ole. Tai auttaa oman sähköpostin käytössä...

Voiko kehitysvammainen käydä yliopistoa?

Exä ei osanmut keittää perunoita, nainen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ei se mikään elämää suurempi ongelma ole, muttei myöskään hoidu yhdellä napinpainalluksella.

Vierailija kirjoitti:

Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.

Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.

No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.

Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..

No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)

No musta toi miehen versio on yksinkertaisesti helpompi. Kun ottaa lakanan pois, se jää nurinpäin joka tapauksessa, myös pesu on parempi tehdä nurinpäin kun värit pysyy paremmin ja siitä onkin luontainen jatkumo, että laittaa sen tuolla miehen tekniikalla takaisin. Ei sitä nyt tarvitse rullailla, vaan ihan helposti se lakana kääntyy siihen peiton päälle.

Naapurin prinsessalle oli iso yllätys, että skootteri pitää tankata. Luuli, että vain normit mopot ja moottoripyörät täytyy. Valitsi skootterin juuri sen vaivattomuuden takia.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ensin lajitella kaikki vaatteet, väreihin ja pesulämpötiloihin, sitten pestä, kuivata, silittää, viikata ja viedä paikoilleen. Sillä välin hoitaa astiat koneeseen ja pois, tehdä ruoka, ulkoilla lasten kanssa, leikkiä lasten kanssa, mahdollisesti vielä siivota? Tämän päälle moni tekee vielä täyden työpäivän. 

Minulla on moni asia helpotettu, osan pyykeistä hoitaa pesula, siivooja siivoaa ja silittää, en käy töissä. Ja siitä huolimatta minulla ei ole ihan kamalasti luppoaikaa arkena. 

Saanko ihan kohteliaasti kysyä, että mihin sinun aikasi sitten oikein kuluu? Perheen ruokahuoltoon ja lastenhoitoon? Monta lasta teillä on ja onko heillä jotain erityistarpeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Mä olen lapseton ja silti ihmettelen miten se säätäminen tapahtuu yhdestä napista. Tuossa kotipyykkikoneessa kun pitää ensin täyttää se kone, panna luukut kiinni, vääntää vesihana auki, valita lämpötila, kierroslukemat ja sitten vasta painaa käynnistysnappulaa. Kun kone on pyöräyttänyt pyykit puhtaaksi pitää kone panna pois päältä, avata luukut, kääntää vesihana off-asentoon ja ripustaa pyykit. Jos joku kone toimii näin vain yhtä nappia painamalla kerro toki mikä ihmelaite se on niin käyn itsekin ostamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Mä olen lapseton ja silti ihmettelen miten se säätäminen tapahtuu yhdestä napista. Tuossa kotipyykkikoneessa kun pitää ensin täyttää se kone, panna luukut kiinni, vääntää vesihana auki, valita lämpötila, kierroslukemat ja sitten vasta painaa käynnistysnappulaa. Kun kone on pyöräyttänyt pyykit puhtaaksi pitää kone panna pois päältä, avata luukut, kääntää vesihana off-asentoon ja ripustaa pyykit. Jos joku kone toimii näin vain yhtä nappia painamalla kerro toki mikä ihmelaite se on niin käyn itsekin ostamassa.

Katsos, pesuainekin unohtui! Mutta se superkonehan muistaa tämänkin!

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ensin lajitella kaikki vaatteet, väreihin ja pesulämpötiloihin, sitten pestä, kuivata, silittää, viikata ja viedä paikoilleen. Sillä välin hoitaa astiat koneeseen ja pois, tehdä ruoka, ulkoilla lasten kanssa, leikkiä lasten kanssa, mahdollisesti vielä siivota? Tämän päälle moni tekee vielä täyden työpäivän. 

Minulla on moni asia helpotettu, osan pyykeistä hoitaa pesula, siivooja siivoaa ja silittää, en käy töissä. Ja siitä huolimatta minulla ei ole ihan kamalasti luppoaikaa arkena. 

Saanko ihan kohteliaasti kysyä, että mihin sinun aikasi sitten oikein kuluu? Perheen ruokahuoltoon ja lastenhoitoon? Monta lasta teillä on ja onko heillä jotain erityistarpeita?

No ensinnäkin ruoanlaittoon. Ensin aamiainen, sitten lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja illallinen. Kaikki valmistan itse, emme käytä eineksiä, emmekä mitään prosessoitua. Lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat, ihan normaaleita ovat. Luemme paljon, käymme kirjastossa, kaupungilla, leikkipuistoissa, museoissa, laulamme, opettelemme uusia jänniä juttuja. Ja vaikka kuulostaa pieneltä ja hyvin first world problemsilta, niin esim. pyykkien vastaanotto pesulasta vie aika paljon aikaa. Samoin jos tilaan ruokatarvikkeet kotiin. 

Ei meillä lasten kanssa kiirettä ole, he ovat ihania ja kilttejä lapsia, mutta ei kyllä jää sellaistakaan aikaa, että pitäisi keksimällä jotain tekemistä keksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Mä olen lapseton ja silti ihmettelen miten se säätäminen tapahtuu yhdestä napista. Tuossa kotipyykkikoneessa kun pitää ensin täyttää se kone, panna luukut kiinni, vääntää vesihana auki, valita lämpötila, kierroslukemat ja sitten vasta painaa käynnistysnappulaa. Kun kone on pyöräyttänyt pyykit puhtaaksi pitää kone panna pois päältä, avata luukut, kääntää vesihana off-asentoon ja ripustaa pyykit. Jos joku kone toimii näin vain yhtä nappia painamalla kerro toki mikä ihmelaite se on niin käyn itsekin ostamassa.

Katsos, pesuainekin unohtui! Mutta se superkonehan muistaa tämänkin!

Superkone myös silittää, viikkaa ja laittaa vaatteet kaappiin.

Mitä Jasmin Mäntylä sanoi pyykinpesusta?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ensin lajitella kaikki vaatteet, väreihin ja pesulämpötiloihin, sitten pestä, kuivata, silittää, viikata ja viedä paikoilleen. Sillä välin hoitaa astiat koneeseen ja pois, tehdä ruoka, ulkoilla lasten kanssa, leikkiä lasten kanssa, mahdollisesti vielä siivota? Tämän päälle moni tekee vielä täyden työpäivän. 

Minulla on moni asia helpotettu, osan pyykeistä hoitaa pesula, siivooja siivoaa ja silittää, en käy töissä. Ja siitä huolimatta minulla ei ole ihan kamalasti luppoaikaa arkena. 

Saanko ihan kohteliaasti kysyä, että mihin sinun aikasi sitten oikein kuluu? Perheen ruokahuoltoon ja lastenhoitoon? Monta lasta teillä on ja onko heillä jotain erityistarpeita?

No ensinnäkin ruoanlaittoon. Ensin aamiainen, sitten lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja illallinen. Kaikki valmistan itse, emme käytä eineksiä, emmekä mitään prosessoitua. Lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat, ihan normaaleita ovat. Luemme paljon, käymme kirjastossa, kaupungilla, leikkipuistoissa, museoissa, laulamme, opettelemme uusia jänniä juttuja. Ja vaikka kuulostaa pieneltä ja hyvin first world problemsilta, niin esim. pyykkien vastaanotto pesulasta vie aika paljon aikaa. Samoin jos tilaan ruokatarvikkeet kotiin. 

Ei meillä lasten kanssa kiirettä ole, he ovat ihania ja kilttejä lapsia, mutta ei kyllä jää sellaistakaan aikaa, että pitäisi keksimällä jotain tekemistä keksiä. 

Asutko Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.

Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.

Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,

totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?

Ensin lajitella kaikki vaatteet, väreihin ja pesulämpötiloihin, sitten pestä, kuivata, silittää, viikata ja viedä paikoilleen. Sillä välin hoitaa astiat koneeseen ja pois, tehdä ruoka, ulkoilla lasten kanssa, leikkiä lasten kanssa, mahdollisesti vielä siivota? Tämän päälle moni tekee vielä täyden työpäivän. 

Minulla on moni asia helpotettu, osan pyykeistä hoitaa pesula, siivooja siivoaa ja silittää, en käy töissä. Ja siitä huolimatta minulla ei ole ihan kamalasti luppoaikaa arkena. 

Saanko ihan kohteliaasti kysyä, että mihin sinun aikasi sitten oikein kuluu? Perheen ruokahuoltoon ja lastenhoitoon? Monta lasta teillä on ja onko heillä jotain erityistarpeita?

No ensinnäkin ruoanlaittoon. Ensin aamiainen, sitten lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja illallinen. Kaikki valmistan itse, emme käytä eineksiä, emmekä mitään prosessoitua. Lapset ovat 2- ja 3-vuotiaat, ihan normaaleita ovat. Luemme paljon, käymme kirjastossa, kaupungilla, leikkipuistoissa, museoissa, laulamme, opettelemme uusia jänniä juttuja. Ja vaikka kuulostaa pieneltä ja hyvin first world problemsilta, niin esim. pyykkien vastaanotto pesulasta vie aika paljon aikaa. Samoin jos tilaan ruokatarvikkeet kotiin. 

Ei meillä lasten kanssa kiirettä ole, he ovat ihania ja kilttejä lapsia, mutta ei kyllä jää sellaistakaan aikaa, että pitäisi keksimällä jotain tekemistä keksiä. 

Asutko Suomessa?

Osan ajasta.