Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hauskimpia esimerkkejä uusavuttomista ihmisistä
01.04.2016 |
Toisen ketjun innoittamana aloitin tällaisen. Eli kertokaapas hauskimmat tapaukset kun olette törmänneet ns uusavuttomiin tai muutoin tyhmiin ihmisiin. Mä kerron aluksi yhden tarinan. Olin aikoinaan Tiimarissa loppuunmyynnissä kun lopettivat sen ketjun kokonaan. Siellä oli yhtäaikaa noin 20-25-vuotias tyttö/nainen joka keräili koriinsa kaikenlaista. Sitten hän soitti jollekin, oletan että äidilleen, että täällä olisi alennuksessa tällaisia juttuja mitä sinä ostat aina (en muista mitä). Keskustelu meni suurinpiirtein näin: Ai minkä kokoisia...no tällaisia pieniä...no millä minä ne mittaisin, ei mulla ole mittaa mukana...jaa viivotin, mistäs minä sellaisen löydän....no minä yritän etsiä...no nyt mulla on tässä viivotin, mitä mun pitäis mitata...no se on siinä ykkösen ja kakkosen välissä, riippuu siitä laintanko toisen pään siihen nollaan vai viivottimen päähän....tai eiku ootas nyt, eikös se toinen pää pidä olla ykkösen kohdalla...vai nollassa, sano nyt kun en mä muista...jaa mitä maksaa...en mä tiedä mutta tässä on -50% eikös se oo silloin aika halpa...alkuperäinen hinta...mistäs mä sen tietäisin...
Nainen vaikutti muutoin ihan normaalilta, siis ei ollut mikään vammainen. Ajattelin mielessäni että voi voi...
Kommentit (641)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole todellakaan UUSavuttomuutta vaan tositapahtuma noin vuodelta 1998 tai silloin kun kännykät oli juuri tulleet yleiseen käyttöön.
Sanoim kaverilleni meneväni ylihuomenna Tukholmaan. Kaverini piti soittaa,siis omasta kännykästään minun kännykkääni. Soittoa ei tullut ja kysyin jälkeenpäin kaverilta että miksi sä et soittanut. Vastaus, ihan tosissaan: En mä tiedä mitään Tukholman suuntanumeroa.
Tämäkin tapaus sijoittuu jonnekin 90-luvun loppuun tai 2000-luvun alkuun. Eräs kaverini oli ostanut uuden kännykän ja hänelle sitten oli eräs kaverinsa soittanut ja kysynyt hänen uutta puhelinnumeroa, koska hänellä on uusi kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)
Minulla on saman kaltainen tarina omasta miehestäni. :D Hän rullasi pussilakanan kasaan ja alkoi sitten repimään sitä peiton päälle. Minä laitan pussilakanan aina niin, että tungen peiton sisään, työnnän kädet lakanan kulmista sisään, otan peiton kulmista kiinni ja ravistelen peiton paikoilleen. Hänelle tämä oli uusi tekniikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.
Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.
Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,
totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?
Hyvä esimerkki uusavuttomasta ihmisestä on se, että hän kerran keksii omasta mielestään muutaman nasevan ilmaisun kuten "pyykinpesukoneen napin painaminen", "kevätverhojen vaihtaminen" ja "kynttiläkupit" ja käyttää niitä joka jumalan keskustelussa.
Huomaa kyllä, että tällaiselle ihmiselle ei ole koskaan laulettu muumilauluja, luettu kirjoja eikä maalattu sormiväreillä, kun sanallinen ilmaisu on niin köyhää.
Näytin kerran töissä yhdelle tyypille printatulta kartalta (google maps), minne tämän piti mennä. Todella simppeli kartta ja lyhyt matka. Opastettava vain katsoi mua hölmönä. Hän ei ymmärtänyt, miten kartta "toimii". Työkaveri sitten opasti kädestä pitäen tämän uuvatin paikkaan x.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin ihanan tytön kanssa, mutta ei se mihinkään johtanut. Hän tunnusti, että ei osaa rohkia eikä loukuttaa. Ajatuskin avioliitosta niin avuttoman naisen kanssa oli kamala.
Oikein teit, kun luovutit. Tuskin neitokaisella oli kapioitakaan tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin ihanan tytön kanssa, mutta ei se mihinkään johtanut. Hän tunnusti, että ei osaa rohkia eikä loukuttaa. Ajatuskin avioliitosta niin avuttoman naisen kanssa oli kamala.
Oikein teit, kun luovutit. Tuskin neitokaisella oli kapioitakaan tehtynä.
Mitä on rohkia?
Muistelo vuosien takaa. Olimme lukiolaisina hiihtoleirillä seurakunnan leirikeskuksessa. Valikoiduimme likkakaverini kanssa ensimmäiseksi keittiövuoroon. Edelliseltä leiriporukalta oli jäänyt keitettyjä perunoita ja possunkylkeä, jotka oli tarkoitus paistaa ja heittää sitten sekaan lenkkiä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, niin likkakaveri ampaisi leirin vetäjältä kysymään, kummat paistetaan ensin, perunat vai se läskisilppu. Ei ollut tyttöparka vielä oppinut ruuanlaittoa kotona, äitinsä ei antanut edes kokeilla muuta kuin kahvinkeittoa. Meillä oli kotona toisenlainen järjestys ja olin laittanut ruokaa jo vähän yli kymmenvuotiaasta asti. Ja kuinkas sitten kävikään: tyttö meni aikanaan naimisiin ja sai ison lapsilauman! Pakko oli opetella kauhaa heiluttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri ei tiennyt miten kääretorttu tehdään ja kuinka kauan muna-sokeriseosta pitää vatkata että taikinasta tulee kuohkea...
Kaveri piti Toyotan penkinlämmitintä niin pitkään päällä että vastukset kärähti ja istuimeen sekä toppahousuihin suli reiät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies laittoi tiskikoneeseen pyykinpesupulveria. Oli ensimmäinen (ja viimeinen) kerta, kun mies käytti konetta.
Helmkilö ei tiennyt että autokouluun kuuluu 2-vaihe. Kortti vanheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekaa kertaa vaihdettiin pussilakanoita peittoihin silloisen poikakaverin, nykyisen aviomiehen, kanssa. Ihmetteilin kun hän ensitöikseen alkoi kauhealla tohinalla ja vaivalloisesti kääntää puhdasta pussilakanaa nurin päin. Säksätin heti, että mitä hemmettiä sä teet, älä nyt sitä kääntele, sehän ON jo oikein päin.
Saimme jopa pienen kinastelun aikaan, kun tyyppi vaan itsepäisesti intti, että pitäähän se nyt kääntää, AINAHAN se käännetään, siitä aloitetaan.
No, mieheni ei ollut koskaan kotonaan nähnyt, miten pussilakanat laitetaan ja oli sitten yksin asuessaan järkeillyt homman niin, että pussilakana nurinperin ja sitten sentti sentiltä lievästi sanottuna hankalasti rullataan sitä siihen peiton ylle, vähän niin kuin kortsu.
Paitsi ettei se lakana tietenkään liu'u siihen ihan yhtä kätevästi vaan vaatii mieletöntä hyppelehtimistä ympäriinsä, peiton nosteluita, lakanan hivuttelua, ärräpäitä..
No, nykyisin laitetaan pussilakanat minun tavallani. Mutta jostain syystä likapyykkikoriin pussilakanat ilmestyvät nurin päin, jos mieheni on ne tuonut pyykkiin :)
Ei tää ole uusavuttomuutta, van itseasiassa nopsempi konsti (tai en siis tiedä miten se poikakaveri sitä "hivuttaa" siihen päälle.
Nurinpäin olevan lakanan sisään kädet, peiton kulmista kiinni, käännetään se lakana siihen peiton päälle ja hulmautetaan muutaman kerran. Valmis. Lisäksi lakanat voi pestä jo valmiiksi nurinpäin.
Poikaystäväsi konstia käyttävät kuulemma monet hyttisiivoojat.
Mä teen itse sillä toisella tavalla, uusavuton mummini (s.1917) teki tuolla nurinpäin tekniikalla.
Vierailija kirjoitti:
Helmkilö ei tiennyt että autokouluun kuuluu 2-vaihe. Kortti vanheni.
Voi hömpsän... siis henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamammojen mielestä pyykinpesukoneen napin painaminen on raskas kotityö.
Tässäpä tosiaan hauska esimerkki uusavuttomasta, luulla että pyykinpesu olisi hoidettu yhtä nappia painamalla.
Voittehan te palstamammat siitä elämää suuremman ongelman itsellenne tehdä,
totuus on kuitenkin se että se pyykinpesu on tärkeä mutta mitätön asia toimittaa. Mutta aina kun tulee mahdollisuus, jaksatte sillä uhriutua. Joko on kevätverhot vaihdettu ja pääsiäisen kynttiläkupit kiillotettu kaappiin?
Mä olen lapseton ja silti ihmettelen miten se säätäminen tapahtuu yhdestä napista. Tuossa kotipyykkikoneessa kun pitää ensin täyttää se kone, panna luukut kiinni, vääntää vesihana auki, valita lämpötila, kierroslukemat ja sitten vasta painaa käynnistysnappulaa. Kun kone on pyöräyttänyt pyykit puhtaaksi pitää kone panna pois päältä, avata luukut, kääntää vesihana off-asentoon ja ripustaa pyykit. Jos joku kone toimii näin vain yhtä nappia painamalla kerro toki mikä ihmelaite se on niin käyn itsekin ostamassa.
Katsos, pesuainekin unohtui! Mutta se superkonehan muistaa tämänkin!
Itseasiassa itselläni on pyykinpesukone, jossa voi tallettaa lempiohjelmiaan asetuksineen yhden napinpainalluksen taakse. Koneessa on myös säliö joka välillä täytetään nestemäisellä pesuaineella jne, ja annostelee sieltä itse pyykin likaisuuden mukaan. Lisäksi käytön jälkeen kuivaa vielä pyykit. Eli päivittäinen käyttö on lähinnä pyykit koneeseen, yhden napin painallus, puhtaat ja kuivat pyykit koneesta ulos :D
Kävin kerran opettamassa lähes 50-vuotiaalle miehelle kuinka käyttää uunia. :D
70-vuotias mies ei osaa käyttää pesukonetta.
Vierailija kirjoitti:
Muistelo vuosien takaa. Olimme lukiolaisina hiihtoleirillä seurakunnan leirikeskuksessa. Valikoiduimme likkakaverini kanssa ensimmäiseksi keittiövuoroon. Edelliseltä leiriporukalta oli jäänyt keitettyjä perunoita ja possunkylkeä, jotka oli tarkoitus paistaa ja heittää sitten sekaan lenkkiä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, niin likkakaveri ampaisi leirin vetäjältä kysymään, kummat paistetaan ensin, perunat vai se läskisilppu. Ei ollut tyttöparka vielä oppinut ruuanlaittoa kotona, äitinsä ei antanut edes kokeilla muuta kuin kahvinkeittoa. Meillä oli kotona toisenlainen järjestys ja olin laittanut ruokaa jo vähän yli kymmenvuotiaasta asti. Ja kuinkas sitten kävikään: tyttö meni aikanaan naimisiin ja sai ison lapsilauman! Pakko oli opetella kauhaa heiluttamaan.
No kummat paistettiin ensin?
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä meneekö tämä uusavattomuudesta mutta en voi käsittää miten suomalainen, vähän päälle parikymppinen ei kykene puhumaan sanaakaan englantia. Todistin eilen tavaratalossa tilannetta jossa asiakas kysyi englanniksi KAHDELTA paikalla olleelta myyjältä missä ovat miesten vaatteet. Kumpikaan ei kyennyt sanomaan "upstairs" tai edes kädellä viittomaan ylös/rullaportaiden suuntaan vaan hoki suomeksi "ylhäällä, siis YLHÄÄLLÄ". Ei se asiakas ymmärrä sitä sanaa yhtään sen paremmin vaikka sen sanoisi KOVEMMALLA ÄÄNELLÄ. Mitähän ko.myyjät on laittanu siihen cv:hen kielitaidon kohdalle....?
Tuohon törmää yllättävän usein.
Mä en ole mikään ihan paska englannissa (vaikka en hyväkään). Kirjoitin englannista M:n ja luen kirjoja englanniksi katson englannin kielisiä ohjelmia ilman tekstitystä. Puhumiseen on kuitenkin iso kynnys, koska pelkään mokaavani. Ihan hyvin olisin voinut yrittää selittää asiakkaalle asiat suomeksi, koska sitä osaan ja todennäköisesti en joudu naurunalaiseksi.
Silloinhan juuri joutuu naurunalaiseksi jos yrittää suomea osaamattomalle ihmiselle puhua suomea. Ihmiset arvostaa kun edes yrittää.
Kaveri ihan tosissaan ei tiennyt, että keittämiseen tarvitsee vettä. Äidin keittämissä perunoissa ei kuulemma koskaan ollut vettä - no kai kun oli sen kaatanut jo pois..
Että Jasminilta meni pyykkäysneitsyys 33-vuotiaana. No ei näillä sanoilla :D