Miksi se pelaaminen on niin kamalaa vs. muu viihde?

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

En sanonut etteikö pelit anna ajateltavaa. Ja tiedän, että ne parantavat kognitiivisia kykyjä. En mielestäni aliarvioinut pelejä, mutta olen melko varma, että ihmisellä, joka on lukenut laajan skaalan erilaisia kirjoja, venäläisiä klassikoita, raamatun, monenlaista tietokirjallisuutta, elämänkertoja, fantasiaa, dekkareita, klassikoita, runoutta jne. on hiukan erilainen maailmankuva kuin sellaisella, joka on ainoastaan pelannut pelejä. 

Paras vaihtoehto varmaankin olisi lukeminen sekä pelaaminen. Kummallekin on paikkansa nykyihmisen elämässä. 

Monissa peleissä tarina ja käsikirjoitus vetää vertoja parhaille elokuville ja kirjoille, kyse on miljardien bisneksestä jossa on töissä maailman lahjakkaimpia ja luovia ihmisiä. Pelejä vähättelee sinunkaltaiset ihmiset jotka ei pelaa eli toisinsanoen et ymmärrä peleistä mitään, se on taidemuoto nykyään parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

Niinpä, tuo Hel Nycin kommentti on tyypillistä pelien kommentointia ihmiseltä joka ei selvästi tiedä nykyajan pelaamisesta mitään.

Olen minäkin pelannut Borderlandsia, Assassins(?), Black Ops ja jotain LOTR-peliä. Sisko ja siskon mies pelaavat paljon. Minä olen osoittautunut surkeaksi jokaisessa luettelemassani pelissä. Monessa firmassa on taukotilassa playstation, jolla työntekijät rentoutuvat tauoilla. 

Peleillä on eittämättä paikkansa. Itse luen paljon, joten kai se minulle on luontevampaa ja meillä se on yhteistä miehen kanssa. Sisko ja miehensä taas eivät lue paljon, mutta pelaavat yhdessä.  

Jos pelaaminen pysyy aisoissa kuten muunkin viihteen käyttö, niin asiassa ei ole ongelmaa. Sellaista miestä en ottaisi, joka pelaisi useita tunteja päivässä tai katsoisi telkkaria useita tunteja päivässä.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

En sanonut etteikö pelit anna ajateltavaa. Ja tiedän, että ne parantavat kognitiivisia kykyjä. En mielestäni aliarvioinut pelejä, mutta olen melko varma, että ihmisellä, joka on lukenut laajan skaalan erilaisia kirjoja, venäläisiä klassikoita, raamatun, monenlaista tietokirjallisuutta, elämänkertoja, fantasiaa, dekkareita, klassikoita, runoutta jne. on hiukan erilainen maailmankuva kuin sellaisella, joka on ainoastaan pelannut pelejä. 

Paras vaihtoehto varmaankin olisi lukeminen sekä pelaaminen. Kummallekin on paikkansa nykyihmisen elämässä. 

Monissa peleissä tarina ja käsikirjoitus vetää vertoja parhaille elokuville ja kirjoille, kyse on miljardien bisneksestä jossa on töissä maailman lahjakkaimpia ja luovia ihmisiä. Pelejä vähättelee sinunkaltaiset ihmiset jotka ei pelaa eli toisinsanoen et ymmärrä peleistä mitään, se on taidemuoto nykyään parhaimmillaan.

Huvittavaa. Tietokone- ja konsolipelejä on tehty muutamia kymmeniä vuosia, kirjoja taas on kirjoitettu satoja vuosia. On siinä kuule kirittävää.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

Niinpä, tuo Hel Nycin kommentti on tyypillistä pelien kommentointia ihmiseltä joka ei selvästi tiedä nykyajan pelaamisesta mitään.

Olen minäkin pelannut Borderlandsia, Assassins(?), Black Ops ja jotain LOTR-peliä. Sisko ja siskon mies pelaavat paljon. Minä olen osoittautunut surkeaksi jokaisessa luettelemassani pelissä. Monessa firmassa on taukotilassa playstation, jolla työntekijät rentoutuvat tauoilla. 

Peleillä on eittämättä paikkansa. Itse luen paljon, joten kai se minulle on luontevampaa ja meillä se on yhteistä miehen kanssa. Sisko ja miehensä taas eivät lue paljon, mutta pelaavat yhdessä.  

Okei, ehkä sinulle löytyisi myös paljon mielenkiintoisia pelejä, pitää vain etsiä. Monihan ei tajua kuinka laaja käsite pelit on ja kuinka erilaisia pelejä löytyy. Pelit ei ole = Top 10 bestseller pelit.

Voiko mikään olla huvittavampaa kuin faktojen alapeukuttaminen? Vedit sitten kunnon kikkeliraget, 24:n alapeukuttajat.

Se pelaaminen on siksi turn off, että jos se pelaaminen menee överiksi niin mies on taantunut lapsen tasolle eikä se ole näin suht aikuisen näkökulmasta kiehtovaa parisuhdetta ajatellen. Ja miksikö överipelaaminen on lapsen tasolle taantumista? Siksi että aikuisella ihmisellä on paljon velvollisuuksia, työt, kotityöt, opiskelut, ihmissuhteet ynnä muut, eikä överipelailulle pitäisi tällöin olla aikaa. Jos on, niin ihminen luistaa velvollisuuksistaan.

Niin.

Minä pelaan yhtä puhelimeen lataamaani peliä joskus, en ole katsonut aikaa mutta tuskin puolta tuntia kauemmin. Sitten voi olla pitkäkin aika välissä kunnes pelaan taas. Se on sellainen älyä vaativa peli, ihan kivaa aivojen aktivoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

En sanonut etteikö pelit anna ajateltavaa. Ja tiedän, että ne parantavat kognitiivisia kykyjä. En mielestäni aliarvioinut pelejä, mutta olen melko varma, että ihmisellä, joka on lukenut laajan skaalan erilaisia kirjoja, venäläisiä klassikoita, raamatun, monenlaista tietokirjallisuutta, elämänkertoja, fantasiaa, dekkareita, klassikoita, runoutta jne. on hiukan erilainen maailmankuva kuin sellaisella, joka on ainoastaan pelannut pelejä. 

Paras vaihtoehto varmaankin olisi lukeminen sekä pelaaminen. Kummallekin on paikkansa nykyihmisen elämässä. 

Monissa peleissä tarina ja käsikirjoitus vetää vertoja parhaille elokuville ja kirjoille, kyse on miljardien bisneksestä jossa on töissä maailman lahjakkaimpia ja luovia ihmisiä. Pelejä vähättelee sinunkaltaiset ihmiset jotka ei pelaa eli toisinsanoen et ymmärrä peleistä mitään, se on taidemuoto nykyään parhaimmillaan.

Huvittavaa. Tietokone- ja konsolipelejä on tehty muutamia kymmeniä vuosia, kirjoja taas on kirjoitettu satoja vuosia. On siinä kuule kirittävää.

Mitä sitten, 99% kirjoistakaan ei ole mitään mestariteoksia, pelkkää hömpän pömppää jota ihmiset lukee ajankuluksi. Luen itse paljon ja myös pelaan, minusta lukeminen on yliarvostettua ja nostettu johonkin ihme jalustalle, vaikka se ei ole kuin yleensä  kiva ajanviete ei mitään muuta.

Monikohan tietää, että pelibisneksen liikevaihto ylitti jo ajat sitten elokuvabisneksen vastaavan...?

Vierailija kirjoitti:

Tätä ennen se suuri saatana ja muutenkin epäilyttävä juttu oli VHS. Se on aina se uusin juttu. 

Juuri näin. Lukemistakin kai paheksuttiin ennen, ainakin maaseudulla. Varmaan vieläkin joissain piireissä kun pitää olla "ahkera", vaikka vettä kaivoon kantaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

En sanonut etteikö pelit anna ajateltavaa. Ja tiedän, että ne parantavat kognitiivisia kykyjä. En mielestäni aliarvioinut pelejä, mutta olen melko varma, että ihmisellä, joka on lukenut laajan skaalan erilaisia kirjoja, venäläisiä klassikoita, raamatun, monenlaista tietokirjallisuutta, elämänkertoja, fantasiaa, dekkareita, klassikoita, runoutta jne. on hiukan erilainen maailmankuva kuin sellaisella, joka on ainoastaan pelannut pelejä. 

Paras vaihtoehto varmaankin olisi lukeminen sekä pelaaminen. Kummallekin on paikkansa nykyihmisen elämässä. 

Monissa peleissä tarina ja käsikirjoitus vetää vertoja parhaille elokuville ja kirjoille, kyse on miljardien bisneksestä jossa on töissä maailman lahjakkaimpia ja luovia ihmisiä. Pelejä vähättelee sinunkaltaiset ihmiset jotka ei pelaa eli toisinsanoen et ymmärrä peleistä mitään, se on taidemuoto nykyään parhaimmillaan.

Huvittavaa. Tietokone- ja konsolipelejä on tehty muutamia kymmeniä vuosia, kirjoja taas on kirjoitettu satoja vuosia. On siinä kuule kirittävää.

Mitä sitten, 99% kirjoistakaan ei ole mitään mestariteoksia, pelkkää hömpän pömppää jota ihmiset lukee ajankuluksi. Luen itse paljon ja myös pelaan, minusta lukeminen on yliarvostettua ja nostettu johonkin ihme jalustalle, vaikka se ei ole kuin yleensä  kiva ajanviete ei mitään muuta.

Vaikka vain 1 % olisi mestariteoksia, niitä kirjoja olisi silti miljoonia. Ei kaikki pelitkään ole mitään mestariteoksia.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

Niinpä, tuo Hel Nycin kommentti on tyypillistä pelien kommentointia ihmiseltä joka ei selvästi tiedä nykyajan pelaamisesta mitään.

Olen minäkin pelannut Borderlandsia, Assassins(?), Black Ops ja jotain LOTR-peliä. Sisko ja siskon mies pelaavat paljon. Minä olen osoittautunut surkeaksi jokaisessa luettelemassani pelissä. Monessa firmassa on taukotilassa playstation, jolla työntekijät rentoutuvat tauoilla. 

Peleillä on eittämättä paikkansa. Itse luen paljon, joten kai se minulle on luontevampaa ja meillä se on yhteistä miehen kanssa. Sisko ja miehensä taas eivät lue paljon, mutta pelaavat yhdessä.  

Okei, ehkä sinulle löytyisi myös paljon mielenkiintoisia pelejä, pitää vain etsiä. Monihan ei tajua kuinka laaja käsite pelit on ja kuinka erilaisia pelejä löytyy. Pelit ei ole = Top 10 bestseller pelit.

Kyllähän ne mielenkiintoisilta näyttää, mutta kun eksyn kun käännyn ympäri, en osaa vaihtaa aseita ja tähtäykseni on luokkaa ohi ladonseinästä, niin en nähnyt paljon järkeä yrittää :D Sisko minua raahasi kaksinpeleissä mukana, mutta olihan se jotenkin nöyryyttävää kyyhöttää (jännästi sen opin...) jonkun kiven takana piilossa kun toinen hoitaa pahikset...

Mies ei ylipäänsä pelaa, kun on värisokea, niin ei erota vihollisia. 

Yhden pelin olisin halunnut ostaakin, sellaisen inuiiteista kertovan, jossa oli dokumentteja samassa. Mahtava idea; inuiitit halusivat siirtää tarinoitaan jälkipolville ja tekivät yhteistyötä pelitalon kanssa. Sitä ei kuitenkaan saanut silloin kaupoista. Eipä sillä, ettei meillä ole pelikonettakaan.

Edelleen kuitenkin valitsisin kirjat. Pidän siitä, että omaa mielikuvitusta saa/joutuu käyttämään niin paljon. Mutta en ottaisi myöskään miestä, jonka kaikki vapaa-aika menisi lukiessa muun kustannuksella... Kohtuus kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Se pelaaminen on siksi turn off, että jos se pelaaminen menee överiksi niin mies on taantunut lapsen tasolle eikä se ole näin suht aikuisen näkökulmasta kiehtovaa parisuhdetta ajatellen. Ja miksikö överipelaaminen on lapsen tasolle taantumista? Siksi että aikuisella ihmisellä on paljon velvollisuuksia, työt, kotityöt, opiskelut, ihmissuhteet ynnä muut, eikä överipelailulle pitäisi tällöin olla aikaa. Jos on, niin ihminen luistaa velvollisuuksistaan..

Ok, minä pelaan paljon, mutta en luista mistään velvollisuuksistani. Puolisoa ei ole eikä tule, samoin ei lapsia. Töissä käyn. Kotini on siisti ja kaikki tarpeelliset kotityöt teen, ruokaa laitan. Vaikka pelaisin 8 tuntia vuorokaudessa, kuten ajoittain teen jos on joku uusi hyvä peli läpipelattavana, saan silti hoidettua erinomaisesti kaikki sinkun velvollisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Monikohan tietää, että pelibisneksen liikevaihto ylitti jo ajat sitten elokuvabisneksen vastaavan...?

Ja tällä tiedolla teen... mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pelaaminen on siksi turn off, että jos se pelaaminen menee överiksi niin mies on taantunut lapsen tasolle eikä se ole näin suht aikuisen näkökulmasta kiehtovaa parisuhdetta ajatellen. Ja miksikö överipelaaminen on lapsen tasolle taantumista? Siksi että aikuisella ihmisellä on paljon velvollisuuksia, työt, kotityöt, opiskelut, ihmissuhteet ynnä muut, eikä överipelailulle pitäisi tällöin olla aikaa. Jos on, niin ihminen luistaa velvollisuuksistaan..

Ok, minä pelaan paljon, mutta en luista mistään velvollisuuksistani. Puolisoa ei ole eikä tule, samoin ei lapsia. Töissä käyn. Kotini on siisti ja kaikki tarpeelliset kotityöt teen, ruokaa laitan. Vaikka pelaisin 8 tuntia vuorokaudessa, kuten ajoittain teen jos on joku uusi hyvä peli läpipelattavana, saan silti hoidettua erinomaisesti kaikki sinkun velvollisuuteni.

Minkä helvetin takia olet vauvapalstalla sitten? Mene jollekin pelipalstalle.

Kyllä väitän, että jossain Final Fantasy maailmassa jo päästään sellaisiin sfääreihin ja fiiliksin mihin yksikään kirja tai elokuva ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väitän, että jossain Final Fantasy maailmassa jo päästään sellaisiin sfääreihin ja fiiliksin mihin yksikään kirja tai elokuva ei pysty.

Oletko montakin kirjaa lukenut? Pelioppaita ei lasketa.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

Niinpä, tuo Hel Nycin kommentti on tyypillistä pelien kommentointia ihmiseltä joka ei selvästi tiedä nykyajan pelaamisesta mitään.

Olen minäkin pelannut Borderlandsia, Assassins(?), Black Ops ja jotain LOTR-peliä. Sisko ja siskon mies pelaavat paljon. Minä olen osoittautunut surkeaksi jokaisessa luettelemassani pelissä. Monessa firmassa on taukotilassa playstation, jolla työntekijät rentoutuvat tauoilla. 

Peleillä on eittämättä paikkansa. Itse luen paljon, joten kai se minulle on luontevampaa ja meillä se on yhteistä miehen kanssa. Sisko ja miehensä taas eivät lue paljon, mutta pelaavat yhdessä.  

Okei, ehkä sinulle löytyisi myös paljon mielenkiintoisia pelejä, pitää vain etsiä. Monihan ei tajua kuinka laaja käsite pelit on ja kuinka erilaisia pelejä löytyy. Pelit ei ole = Top 10 bestseller pelit.

Kyllähän ne mielenkiintoisilta näyttää, mutta kun eksyn kun käännyn ympäri, en osaa vaihtaa aseita ja tähtäykseni on luokkaa ohi ladonseinästä, niin en nähnyt paljon järkeä yrittää :D Sisko minua raahasi kaksinpeleissä mukana, mutta olihan se jotenkin nöyryyttävää kyyhöttää (jännästi sen opin...) jonkun kiven takana piilossa kun toinen hoitaa pahikset...

Mies ei ylipäänsä pelaa, kun on värisokea, niin ei erota vihollisia. 

Yhden pelin olisin halunnut ostaakin, sellaisen inuiiteista kertovan, jossa oli dokumentteja samassa. Mahtava idea; inuiitit halusivat siirtää tarinoitaan jälkipolville ja tekivät yhteistyötä pelitalon kanssa. Sitä ei kuitenkaan saanut silloin kaupoista. Eipä sillä, ettei meillä ole pelikonettakaan.

Edelleen kuitenkin valitsisin kirjat. Pidän siitä, että omaa mielikuvitusta saa/joutuu käyttämään niin paljon. Mutta en ottaisi myöskään miestä, jonka kaikki vapaa-aika menisi lukiessa muun kustannuksella... Kohtuus kaikessa.

Mun tyttöystävä pelaa retropelejä, joku Zelda tai tasohyppelyt vois olla sun juttu ja tetris ehkä. Noita tarinapelejä löytyy myös paljon, jotka on suht simppeleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väitän, että jossain Final Fantasy maailmassa jo päästään sellaisiin sfääreihin ja fiiliksin mihin yksikään kirja tai elokuva ei pysty.

Oletko montakin kirjaa lukenut? Pelioppaita ei lasketa.

Tuhat kirjaa on mennyt jo aikoja sitten rikki, luen ja katson myös elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väitän, että jossain Final Fantasy maailmassa jo päästään sellaisiin sfääreihin ja fiiliksin mihin yksikään kirja tai elokuva ei pysty.

Sitten on pelejä jotka on tehty kirjojen perusteella, esim. yksi lempisarjoistani the Witcher. Ne perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin fantasiakirjoihin, joissa on taustalla kokonainen maailma olentorotuineen, hengellinen todellisuus, taikuus taustalla olevine filosofioineen jne. 

Ja pelit tosi hienosti heijastaa kirjojen maailmaa ja tunnelmaa. Niissä esim. autetaan taikuuden uhreiksi joutuneita ihmisiä, autetaan jumiin jääneitä henkiolentoja tuonpuoleiseen rauhaan jne sen lisäksi että taistellaan pahiksia vastaan. Peleissä voi myös samaistua vähemmistönä olemisen tuntemuksiin, sillä sankari edustaa noiturina halveksittua ja vihattua vähemmistöä, ja hänen päälleen esim. kaduilla syljetään ja nimitellään iljettäväksi mutantiksi. Joten jos on peliharrastajia jotka ei ole vielä pelanneet Witcher 3:a, niin kannattaa :) Ja fantasiakirjojen ystäville sarjan (on myös suomennettu, Noituri-sarja) kirjat on herkkua :)