Miksi se pelaaminen on niin kamalaa vs. muu viihde?

Rockn Roll tuhoaa nuorison, senjälkeen on sitten kaikkia uusia asioita paheksuttu, se uusin juttu aina tuhoaa nuorison ja sitä paheksutaan. 

Eli ei mitään uutta siis, nyt on pelit jotka tuhoaa ihmiskunnan ja syöksee ihmiset helvetinporteille.

-pelaamiseen menee tunteja päivässä, aika on pois lapsilta ja niiltä aah niin ihanilta kotivelvollisuuksilta.

- muu perhe ei voi käyttää olohuonetta jos mies räiskii k-18 peliä

- kirjoja lukiessa harvemmin huudellaan vihaisena ja kiroillaan...taukoamatta

- ei kuule, ei näe, ei reagoi mihinkään mitä ympärillä tapahtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väitän, että jossain Final Fantasy maailmassa jo päästään sellaisiin sfääreihin ja fiiliksin mihin yksikään kirja tai elokuva ei pysty.

Sitten on pelejä jotka on tehty kirjojen perusteella, esim. yksi lempisarjoistani the Witcher. Ne perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin fantasiakirjoihin, joissa on taustalla kokonainen maailma olentorotuineen, hengellinen todellisuus, taikuus taustalla olevine filosofioineen jne. 

Ja pelit tosi hienosti heijastaa kirjojen maailmaa ja tunnelmaa. Niissä esim. autetaan taikuuden uhreiksi joutuneita ihmisiä, autetaan jumiin jääneitä henkiolentoja tuonpuoleiseen rauhaan jne sen lisäksi että taistellaan pahiksia vastaan. Peleissä voi myös samaistua vähemmistönä olemisen tuntemuksiin, sillä sankari edustaa noiturina halveksittua ja vihattua vähemmistöä, ja hänen päälleen esim. kaduilla syljetään ja nimitellään iljettäväksi mutantiksi. Joten jos on peliharrastajia jotka ei ole vielä pelanneet Witcher 3:a, niin kannattaa :) Ja fantasiakirjojen ystäville sarjan (on myös suomennettu, Noituri-sarja) kirjat on herkkua :)

Onhan noi ihan uskomattoman hienoja maailmoja mitä nykyään pystyy luomaan ja se vielä, että voi pelata muiden ihmisten kanssa tekee hommasta vielä hauskempaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska PC master race.

t. N24

Ihana nainen :D 

Vierailija kirjoitti:

-pelaamiseen menee tunteja päivässä, aika on pois lapsilta ja niiltä aah niin ihanilta kotivelvollisuuksilta.

- muu perhe ei voi käyttää olohuonetta jos mies räiskii k-18 peliä

- kirjoja lukiessa harvemmin huudellaan vihaisena ja kiroillaan...taukoamatta

- ei kuule, ei näe, ei reagoi mihinkään mitä ympärillä tapahtuu

Juu, juu on ne kirjat niin mahtavii tai telkun töllötys, täällä kirjoittelu sepä on kehittävää ja älykästä toimintaa.

Koska mies pelaa 10h päivässä 6x/viikko, eikä tänä aikana pysty edes vastaamaan minulle.

Minua aina huvitti, kun viimeisimmässä parisuhteessani MIES halveksi sitä että pelaan tietokoneella, ja sanoi että se on lasten hommaa, mutta mitä teki sitten itse vähintään yhtä paljon päivässä kuin minä pelasin? Töllötti sohvalla telkkarista erilaisia reality-ohjelmia tai autojen tuunausohjelmia. Lienikö tuokaan sitten niin aikuisempaa tai sivistävämpää.

Jepjep. Yläasteella kahlattu läpi Ovidiuksen Metamorphosis ja Danten Jumalainen näytelmä, sun muita klassikkoja. Nykyään luen enää suppeammin, puhtaasti viihdettä ilman itseni sivistämisen tarkoitusta; fantasiaa, dekkareita pääasiassa. Tuntematon tulee luettua muutaman vuoden välein. Raamatunkin olen lukenut.

Aikuisena aloinkin sitten pelata erilaisia MMORPG-pelejä. Pelissä ja lukemisessa/tv_n katselussa on yksi tietty ero; montaa peliä voi pelata yhdessä jonkun kanssa. Mieheni ja minä olimme ihan lyömätön tiimi eräässäkin pelissä, ja samalla se oli ikään kuin yhteinen harrastus. Paljon parempi niin, kuin että toinen lukee ja toinen katselee telkkaria ja molemmat vain ynähtelevät jotakin toisilleen. Lisäksi pelien kautta olen tutustunut ihmisiin ympäri Eurooppaa, monen kanssa pidän yhteyttä vieläkin vaikka pelaaminen on taas vähentynyt viime vuosina.

Jos ei pelaa, ei voi millään tietää asiasta tarpeeksi voidakseen sanoe, että se olisi turhaa, tai ettei siitä olisi mitään hyötyä. Monella nuorella on kielitaitokin parantunut huimasti pelaamisen myötä. Pelaaminen vaatii myös taktiikoiden opettelua ja ryhmätyötaitoja, ja joidenkin pelien kohdalla melkoista matemaatikkoa kun laskeskellaan optimaalisia rotaatioita ja aseiden nopeuksien vaikutuksia vahinkoon mitä tietty liike tekee. Onpa tiettyjen pelien parissa ihmiset löytäneet itselleen ammatinkin. MMORPG-pelejä on käytetty myös tutkimuksissa, mm. miten ihmiset reagoivat tietyissä katastrofitilanteissa.

Parisuhteessa pelaaminen on turn off ainoastaan jos millekään muulle ei ole aikaa, ja toista ei tippaakaan pelaaminen kiinnosta. Kun mieheni ja minä pariuduimme, en ollut ikinä pelannut mitään Commander Keeniä kummempaa, mutta katselin mielelläni kun toinen pelasi. Katselisin vieläkin, jos mies enää pelaisi. Pääasiassa kyse on siis kiinnostusten yhteneväisyydestä, ei siitä, onko jokin turhaa vai ei. Itse olen täysin kyllästynyt siihen että jokin ajanviete tuomitaan täysin, koska itseä ei kiinnosta. Sinun kiinnostuksen kohteesi kun eivät määritä sitä, mikä muille on turhaa. Jos tarkkoja ollaan, kaikki ajanviete on turhaa. Mitä siinä itseäsi viihdytät kirjoilla tai taidenäyttelyillä, et sinä niitä elääksesi tarvitse.

Pelaava N33

Vierailija kirjoitti:

Koska mies pelaa 10h päivässä 6x/viikko, eikä tänä aikana pysty edes vastaamaan minulle.

Odotinkin milloin jonkun addiktin uhri ilmoittautuu, juu ymmärrän ei ole hauskaa kun joku on addikti. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin casual-pelaajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies pelaa 10h päivässä 6x/viikko, eikä tänä aikana pysty edes vastaamaan minulle.

Odotinkin milloin jonkun addiktin uhri ilmoittautuu, juu ymmärrän ei ole hauskaa kun joku on addikti. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin casual-pelaajia. 

Osa näistä addikteista voi olla addikteja myös siksi, että oikeasti heille ei vaan perhe- tai parisuhde-elämä sovi. Itse vetäydyin avoliiton aikana liikaa pelimaailmaan, mutta tajusin lopulta että se johtui siitä, että asuminen toisen kanssa samassa asunnossa ahdisti minua jatkuvasti. Tajusin olevani liian erakko luonne parisuhteeseen saati perheen perustamiseen. Heti kun muutin yksin, pelaaminen väheni järkevälle tasolle.

Köh... mä väitän, että pelit ja elokuvat ovat tärkeitä ja jopa taidetta, mutta silti niissä on maailma paljon valmiiksi pureskellumpi kuin kirjoissa. Ja siksi kirjojen lukeminen aiheuttaa enemmän aivojen aktivointia - älyllistä pohdintaa ja mielikuvituksen lentoa - kuin pelaaminen.

Toisaalta pelaaminen tosiaan kehittää käden ja silmän motorista yhteistoimintaa, mitä kirjallisuus ei tee.

Eli ei se nyt tietenkään niin ole, että kirjallisuus, pelit ja elokuvat olisi laitettavissa johonkin tärkeysjärjestykseen, koska niiden ominaisuudet ovat erilaisia. Eli että ne täydentävät toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jepjep. Yläasteella kahlattu läpi Ovidiuksen Metamorphosis ja Danten Jumalainen näytelmä, sun muita klassikkoja. Nykyään luen enää suppeammin, puhtaasti viihdettä ilman itseni sivistämisen tarkoitusta; fantasiaa, dekkareita pääasiassa. Tuntematon tulee luettua muutaman vuoden välein. Raamatunkin olen lukenut.

Aikuisena aloinkin sitten pelata erilaisia MMORPG-pelejä. Pelissä ja lukemisessa/tv_n katselussa on yksi tietty ero; montaa peliä voi pelata yhdessä jonkun kanssa. Mieheni ja minä olimme ihan lyömätön tiimi eräässäkin pelissä, ja samalla se oli ikään kuin yhteinen harrastus. Paljon parempi niin, kuin että toinen lukee ja toinen katselee telkkaria ja molemmat vain ynähtelevät jotakin toisilleen. Lisäksi pelien kautta olen tutustunut ihmisiin ympäri Eurooppaa, monen kanssa pidän yhteyttä vieläkin vaikka pelaaminen on taas vähentynyt viime vuosina.

Jos ei pelaa, ei voi millään tietää asiasta tarpeeksi voidakseen sanoe, että se olisi turhaa, tai ettei siitä olisi mitään hyötyä. Monella nuorella on kielitaitokin parantunut huimasti pelaamisen myötä. Pelaaminen vaatii myös taktiikoiden opettelua ja ryhmätyötaitoja, ja joidenkin pelien kohdalla melkoista matemaatikkoa kun laskeskellaan optimaalisia rotaatioita ja aseiden nopeuksien vaikutuksia vahinkoon mitä tietty liike tekee. Onpa tiettyjen pelien parissa ihmiset löytäneet itselleen ammatinkin. MMORPG-pelejä on käytetty myös tutkimuksissa, mm. miten ihmiset reagoivat tietyissä katastrofitilanteissa.

Parisuhteessa pelaaminen on turn off ainoastaan jos millekään muulle ei ole aikaa, ja toista ei tippaakaan pelaaminen kiinnosta. Kun mieheni ja minä pariuduimme, en ollut ikinä pelannut mitään Commander Keeniä kummempaa, mutta katselin mielelläni kun toinen pelasi. Katselisin vieläkin, jos mies enää pelaisi. Pääasiassa kyse on siis kiinnostusten yhteneväisyydestä, ei siitä, onko jokin turhaa vai ei. Itse olen täysin kyllästynyt siihen että jokin ajanviete tuomitaan täysin, koska itseä ei kiinnosta. Sinun kiinnostuksen kohteesi kun eivät määritä sitä, mikä muille on turhaa. Jos tarkkoja ollaan, kaikki ajanviete on turhaa. Mitä siinä itseäsi viihdytät kirjoilla tai taidenäyttelyillä, et sinä niitä elääksesi tarvitse.

Pelaava N33

Vow, you go girl ! Olipas kertakaikkiaan loistokommentti, tän kommentin jälkeen pyyhkii vielä pölyt olkapäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska mies pelaa 10h päivässä 6x/viikko, eikä tänä aikana pysty edes vastaamaan minulle.

Odotinkin milloin jonkun addiktin uhri ilmoittautuu, juu ymmärrän ei ole hauskaa kun joku on addikti. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin casual-pelaajia. 

Miksi luulet, että kukaan nainen vastustaisi casual-pelaajia? Eiköhän ne pelaamiseen negatiivisesti suhtautuvat ole juurikin addiktien uhreja.

Kannattaa ajatella ennenkuin tekee ne lapset jos on pelaajan kanssa kimpassa. Ei noi "10h päivässä seitsemänä päivänä viikossa" tyypit yleensä sitä pelaamista aloita myöhäiässä vaan kyllä ne pelanneet aina. Että jos tiedät, tyttö/poikaystävän pelaavan paljon, niin ajattele... ei se sitä tule sinun takia lopettamaan vaan se elämä tulee olemaan sitä pelaamista.

Vierailija kirjoitti:

Köh... mä väitän, että pelit ja elokuvat ovat tärkeitä ja jopa taidetta, mutta silti niissä on maailma paljon valmiiksi pureskellumpi kuin kirjoissa. Ja siksi kirjojen lukeminen aiheuttaa enemmän aivojen aktivointia - älyllistä pohdintaa ja mielikuvituksen lentoa - kuin pelaaminen.

. 

Jaa-a. Itselläni melkeinpä toisinpäin. Peleissä kun usein voi valinnoillaan vaikuttaa siihen, mitä tarinasta ja hahmoista tulee. Ei siis voi vaan seurata valmista tarinaa, vaan se luodaan itse. Aika usein on esim. roolipeleissä tullut syvällisesti pohdittua oikean ja väärän kysymyksiä, esim. sitä onko joskus hyvä valita pienempi paha, että saavuttaisi sen avulla suuremman hyvän, vai onko aina ja kaikissa tilanteissa valittava se minkä tietää hyväksi (vaikka tietäisi että siitä seuraa pahaa). 

Se tunne kun kuulet sen "ei pysty nyt kun peli on kesken", tai ihan vaan se ettet saa mitään kontaktia pelaamisen aikana.

Sanokaa mitä sanotte mutta vtun lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-pelaamiseen menee tunteja päivässä, aika on pois lapsilta ja niiltä aah niin ihanilta kotivelvollisuuksilta.

- muu perhe ei voi käyttää olohuonetta jos mies räiskii k-18 peliä

- kirjoja lukiessa harvemmin huudellaan vihaisena ja kiroillaan...taukoamatta

- ei kuule, ei näe, ei reagoi mihinkään mitä ympärillä tapahtuu

Juu, juu on ne kirjat niin mahtavii tai telkun töllötys, täällä kirjoittelu sepä on kehittävää ja älykästä toimintaa.

Sä käyt nyt erillisdialogia. Tuo pelaamisen häiritsevyydestä puhuva ei ottanut kantaa siihen, mikä on kehittävää ja mikä ei. Vaan siihen, missä määrin pelaaminen häiritsee ympäristöä.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köh... mä väitän, että pelit ja elokuvat ovat tärkeitä ja jopa taidetta, mutta silti niissä on maailma paljon valmiiksi pureskellumpi kuin kirjoissa. Ja siksi kirjojen lukeminen aiheuttaa enemmän aivojen aktivointia - älyllistä pohdintaa ja mielikuvituksen lentoa - kuin pelaaminen.

. 

Jaa-a. Itselläni melkeinpä toisinpäin. Peleissä kun usein voi valinnoillaan vaikuttaa siihen, mitä tarinasta ja hahmoista tulee. Ei siis voi vaan seurata valmista tarinaa, vaan se luodaan itse. Aika usein on esim. roolipeleissä tullut syvällisesti pohdittua oikean ja väärän kysymyksiä, esim. sitä onko joskus hyvä valita pienempi paha, että saavuttaisi sen avulla suuremman hyvän, vai onko aina ja kaikissa tilanteissa valittava se minkä tietää hyväksi (vaikka tietäisi että siitä seuraa pahaa). 

Heh, se peli sitten sinusta noudattaa oikean elämän logiikkaa, eli opit jotain jostakin oikeasti...?

No joo, en aliarvioi, pelejä on moneksi. Se jotenkin tässä ketjussa huvittaa, että nyt osa puhuu jostakin maailman kehittävimmästä toiminnasta, vaikka iso osa pelaamisesta on täysin aivotonta ampumista.

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun kuulet sen "ei pysty nyt kun peli on kesken", tai ihan vaan se ettet saa mitään kontaktia pelaamisen aikana.

Sanokaa mitä sanotte mutta vtun lapsellista.

Varsinkin jos pelaa moninpelejä, niin ei sitä nyt oikein voi tuosta vaan lopettaa. Silloin jos pelaa jotain yksin pelattavaa, voi toki laittaa sen pauselle ja tehdä muuta välillä, muttta jos on pelaamassa muiden kanssa niin niille muillekin on haittaa jos yksi katoaa siitä välillä. 

Ihmettelen kyllä muutenkin sellaista että miksi koko ajan täytyisi olla häirittävissä. Jos se kumppani haluaisi vaikka rauhassa mennä toiseen huoneeseen ja opiskella siellä vaikka kieltä tai tehdä ylityötä, niin harvaa niin ärsyttäisi, vaikkei häntä saa häiritä, mutta pelaaminen onkin paha?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella ennenkuin tekee ne lapset jos on pelaajan kanssa kimpassa. Ei noi "10h päivässä seitsemänä päivänä viikossa" tyypit yleensä sitä pelaamista aloita myöhäiässä vaan kyllä ne pelanneet aina. Että jos tiedät, tyttö/poikaystävän pelaavan paljon, niin ajattele... ei se sitä tule sinun takia lopettamaan vaan se elämä tulee olemaan sitä pelaamista.

Mä kyllä ajattelen, että se ajattelimisen vastuu on enemmän sillä pelaajalla itsellään.