Miksi se pelaaminen on niin kamalaa vs. muu viihde?

Mun mies pelaa Fifaa joka helvetin päivä monta tuntia. Kyllä se käy töissä, laittaa ruokaa ja tekee muitakin kotihommia, mutta jos ehdotan yhteistä tekemistä, vastaus on hyvin usein "joo mä pelaan tän yhen pelin ni mennään sit" eikä sekään tavallaan haittaa, luen vaikka lehteä odotellessa, MUTTA mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se pelatessa kuuluva kiroilu, mutina, huuto. Mulla alkaa verenpaine nousta ja tulen pahalle tuulelle. Mies on monen monta kertaa luvannut, että ei metelöi, mutta aina vähän lipsuu. Pelatkoon vaan (enhän minäkään "pakollisten" kotihommien ja lenkilläkäynnin jälkeen tee juuri muuta kuin möllötän ja luen lehteä tai tabletilla jotain), mutta ju*alauta voisko sen tehdä muita häiritsemättä?!?

Olen monesti miettinyt että aina kun se kiroilu alkaa, laittaisin jonkun ärsyttävän biisin soimaan, laulaisin itse (oikeasti en osaa) tai mitä tahansa kostona siitä kun joudun kuuntelemaan sitä raivoamista kun "EI OLLU PAITSIO SAATANA!!!!" :( :(

Ja kyllähän se välillä vituttaa kun toinen on niiiiin riippuvainen, mutta mieluummin Fifa kuin rahapelit, tupakka, huumeet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

Jos sinä olet sinkku, niin...-huokaus-

Olen joo, olen aina ollut liian yksin viihtyvä ihminen että olisin parisuhdetta halunnut. Tykkään rauhasta ja vapaudesta kotonani.

Ok, harmi...

Hig kirjoitti:

Mun mies pelaa Fifaa joka helvetin päivä monta tuntia. Kyllä se käy töissä, laittaa ruokaa ja tekee muitakin kotihommia, mutta jos ehdotan yhteistä tekemistä, vastaus on hyvin usein "joo mä pelaan tän yhen pelin ni mennään sit" eikä sekään tavallaan haittaa, luen vaikka lehteä odotellessa, MUTTA mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se pelatessa kuuluva kiroilu, mutina, huuto. Mulla alkaa verenpaine nousta ja tulen pahalle tuulelle. Mies on monen monta kertaa luvannut, että ei metelöi, mutta aina vähän lipsuu. Pelatkoon vaan (enhän minäkään "pakollisten" kotihommien ja lenkilläkäynnin jälkeen tee juuri muuta kuin möllötän ja luen lehteä tai tabletilla jotain), mutta ju*alauta voisko sen tehdä muita häiritsemättä?!?

Olen monesti miettinyt että aina kun se kiroilu alkaa, laittaisin jonkun ärsyttävän biisin soimaan, laulaisin itse (oikeasti en osaa) tai mitä tahansa kostona siitä kun joudun kuuntelemaan sitä raivoamista kun "EI OLLU PAITSIO SAATANA!!!!" :( :(

Ja kyllähän se välillä vituttaa kun toinen on niiiiin riippuvainen, mutta mieluummin Fifa kuin rahapelit, tupakka, huumeet...

Juu, sellasta se joidenkin pelailu on. Jos pelit ei herättäisi mitään tunteita ei niitä kukaan edes pelaisi. Rage on minusta se missä raja menee, eikä raivoajia muutenkaan hyvällä katsella peliyhteisöissä eikä heidän kanssa kukaan halua pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väitän, että jossain Final Fantasy maailmassa jo päästään sellaisiin sfääreihin ja fiiliksin mihin yksikään kirja tai elokuva ei pysty.

Sitten on pelejä jotka on tehty kirjojen perusteella, esim. yksi lempisarjoistani the Witcher. Ne perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin fantasiakirjoihin, joissa on taustalla kokonainen maailma olentorotuineen, hengellinen todellisuus, taikuus taustalla olevine filosofioineen jne. 

Ja pelit tosi hienosti heijastaa kirjojen maailmaa ja tunnelmaa. Niissä esim. autetaan taikuuden uhreiksi joutuneita ihmisiä, autetaan jumiin jääneitä henkiolentoja tuonpuoleiseen rauhaan jne sen lisäksi että taistellaan pahiksia vastaan. Peleissä voi myös samaistua vähemmistönä olemisen tuntemuksiin, sillä sankari edustaa noiturina halveksittua ja vihattua vähemmistöä, ja hänen päälleen esim. kaduilla syljetään ja nimitellään iljettäväksi mutantiksi. Joten jos on peliharrastajia jotka ei ole vielä pelanneet Witcher 3:a, niin kannattaa :) Ja fantasiakirjojen ystäville sarjan (on myös suomennettu, Noituri-sarja) kirjat on herkkua :)

Witcherit on munkin lempipelejä, dragon age ja assasins creedit myös jne.

Ehkä helpointa olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka nyös pelaa, mekin pelataan molemmat mun miehen kanssa, olisi vaikeaa kuvitella elämää ihmisen kanssa, joka ei pelaa.

En ymmärrä miten jotkut jaksaa riidellä kaikesta, älkää sitten olko yhdessä, jos joku pelaaminen on jommalle kummalle ongelma.

Ja ketjun alkuun viitaten, mä luen noin 20 kirjaa kuukaudessa, monet niistä yli 1000 sivuisia, en ymmärrä miten se ja pelaaminen olisi vastakkain.

N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pelaaminen on siksi turn off, että jos se pelaaminen menee överiksi niin mies on taantunut lapsen tasolle eikä se ole näin suht aikuisen näkökulmasta kiehtovaa parisuhdetta ajatellen. Ja miksikö överipelaaminen on lapsen tasolle taantumista? Siksi että aikuisella ihmisellä on paljon velvollisuuksia, työt, kotityöt, opiskelut, ihmissuhteet ynnä muut, eikä överipelailulle pitäisi tällöin olla aikaa. Jos on, niin ihminen luistaa velvollisuuksistaan..

Ok, minä pelaan paljon, mutta en luista mistään velvollisuuksistani. Puolisoa ei ole eikä tule, samoin ei lapsia. Töissä käyn. Kotini on siisti ja kaikki tarpeelliset kotityöt teen, ruokaa laitan. Vaikka pelaisin 8 tuntia vuorokaudessa, kuten ajoittain teen jos on joku uusi hyvä peli läpipelattavana, saan silti hoidettua erinomaisesti kaikki sinkun velvollisuuteni.

Se on silti keskenkasvuista. Ei ihmisen kuulu kököttää 8 tuntia vuorokaudessa tuijottaen ruutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pelaaminen on siksi turn off, että jos se pelaaminen menee överiksi niin mies on taantunut lapsen tasolle eikä se ole näin suht aikuisen näkökulmasta kiehtovaa parisuhdetta ajatellen. Ja miksikö överipelaaminen on lapsen tasolle taantumista? Siksi että aikuisella ihmisellä on paljon velvollisuuksia, työt, kotityöt, opiskelut, ihmissuhteet ynnä muut, eikä överipelailulle pitäisi tällöin olla aikaa. Jos on, niin ihminen luistaa velvollisuuksistaan..

Ok, minä pelaan paljon, mutta en luista mistään velvollisuuksistani. Puolisoa ei ole eikä tule, samoin ei lapsia. Töissä käyn. Kotini on siisti ja kaikki tarpeelliset kotityöt teen, ruokaa laitan. Vaikka pelaisin 8 tuntia vuorokaudessa, kuten ajoittain teen jos on joku uusi hyvä peli läpipelattavana, saan silti hoidettua erinomaisesti kaikki sinkun velvollisuuteni.

Se on silti keskenkasvuista. Ei ihmisen kuulu kököttää 8 tuntia vuorokaudessa tuijottaen ruutua.

Jaa, mun mielestä joku lasten änkeäminen maailmaan ja kaikesta stressaaminen on lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä väitän, että jossain Final Fantasy maailmassa jo päästään sellaisiin sfääreihin ja fiiliksin mihin yksikään kirja tai elokuva ei pysty.

Sitten on pelejä jotka on tehty kirjojen perusteella, esim. yksi lempisarjoistani the Witcher. Ne perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin fantasiakirjoihin, joissa on taustalla kokonainen maailma olentorotuineen, hengellinen todellisuus, taikuus taustalla olevine filosofioineen jne. 

Ja pelit tosi hienosti heijastaa kirjojen maailmaa ja tunnelmaa. Niissä esim. autetaan taikuuden uhreiksi joutuneita ihmisiä, autetaan jumiin jääneitä henkiolentoja tuonpuoleiseen rauhaan jne sen lisäksi että taistellaan pahiksia vastaan. Peleissä voi myös samaistua vähemmistönä olemisen tuntemuksiin, sillä sankari edustaa noiturina halveksittua ja vihattua vähemmistöä, ja hänen päälleen esim. kaduilla syljetään ja nimitellään iljettäväksi mutantiksi. Joten jos on peliharrastajia jotka ei ole vielä pelanneet Witcher 3:a, niin kannattaa :) Ja fantasiakirjojen ystäville sarjan (on myös suomennettu, Noituri-sarja) kirjat on herkkua :)

Itse katson ja harrastan leffoja pelaamisen ohella. En myös ymmärrä tätä iänikuista kitinää toisen tekemisistä. Niin ja argumentti "se on tyhmää" saa minut raivoihin, voi luoja että joku on nyt jonkun mielestä tyhmää, taantuuko jotkut ihmiset henkisesti pikkulapseksi.

Witcherit on munkin lempipelejä, dragon age ja assasins creedit myös jne.

Ehkä helpointa olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka nyös pelaa, mekin pelataan molemmat mun miehen kanssa, olisi vaikeaa kuvitella elämää ihmisen kanssa, joka ei pelaa.

En ymmärrä miten jotkut jaksaa riidellä kaikesta, älkää sitten olko yhdessä, jos joku pelaaminen on jommalle kummalle ongelma.

Ja ketjun alkuun viitaten, mä luen noin 20 kirjaa kuukaudessa, monet niistä yli 1000 sivuisia, en ymmärrä miten se ja pelaaminen olisi vastakkain.

N35

En ottaisi miestä joka pelaa usein. Toisaalta en haluaisi miestä jota EI kiinnosta seurata urheilua.

Nää on näitä valintakysymyksiä...

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi miestä joka pelaa usein. Toisaalta en haluaisi miestä jota EI kiinnosta seurata urheilua.

Nää on näitä valintakysymyksiä...

Minä en ottaisi naista jolle pelaaminen on joku mörkö ja tabu. Toiveissa löytää nainen jonka kanssa voisi pelata yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

 Teitä pelaavia naisia on muuten nykyään ihan helvetisti, toista se oli joskus ennen. Naisstreamaajiakin löytyy ja tubettajia paljon. Eihän pelaaminen ole enää vain miesten juttu, se on kaikkien juttu.

Itse olen huomannut, että noi fantasiapelit vetää nykyään naisia puoleensa kuin sokeri kärpäsiä, siellä tuntuu naisia olevan hillumassa enemmän kuin koskaan.

Ihan samalla tavalla tytöt on aina pelanneet, esim. 90-luvulla mä ja kaikki mun kaverit pelattiin segoilla, nintendoilla ja pclla.

Enemmän se on nykyään sukupuolittunutta, niin kuin kaikki on.

Me ei myöskään kohdattu sellaista massiivista vihaa, mitä pelaavat naiset nykyään kohtaa, vaan se oli ihan normaalia pelata luokan poikien kanssa koulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vikaa, pelaan paljon itsekin mutta se taas tuntuu olevan miehille ongelma. N 23

Haluaisin ja hyväksyisin "pelinaisen" heti! M 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Teitä pelaavia naisia on muuten nykyään ihan helvetisti, toista se oli joskus ennen. Naisstreamaajiakin löytyy ja tubettajia paljon. Eihän pelaaminen ole enää vain miesten juttu, se on kaikkien juttu.

Itse olen huomannut, että noi fantasiapelit vetää nykyään naisia puoleensa kuin sokeri kärpäsiä, siellä tuntuu naisia olevan hillumassa enemmän kuin koskaan.

Ihan samalla tavalla tytöt on aina pelanneet, esim. 90-luvulla mä ja kaikki mun kaverit pelattiin segoilla, nintendoilla ja pclla.

Enemmän se on nykyään sukupuolittunutta, niin kuin kaikki on.

Me ei myöskään kohdattu sellaista massiivista vihaa, mitä pelaavat naiset nykyään kohtaa, vaan se oli ihan normaalia pelata luokan poikien kanssa koulun jälkeen.

En ole huomannut mitään massiivista vihaa, seuraan naisstreameja ja pelaajia, sekä pelaan itse. Tiedän kuitenkin, että on olemassa feministi tubettajia jotka tekee elantonsa nykyään ammattiuhreina, näkemällä vihaa joka paikassa. Normi naispelaajaa kohdellaan ihan hyvin, ei ongelmaa yhtään sen enempää mitä miehilläkään.

Kannattaa tutustua ihmisiin ihan rohkeasti, hämmästyt kuinka asiallisia ja hyviä tyyppejä suurin osa kuitenkin on. 

-pelaileva nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pelaaminen on siksi turn off, että jos se pelaaminen menee överiksi niin mies on taantunut lapsen tasolle eikä se ole näin suht aikuisen näkökulmasta kiehtovaa parisuhdetta ajatellen. Ja miksikö överipelaaminen on lapsen tasolle taantumista? Siksi että aikuisella ihmisellä on paljon velvollisuuksia, työt, kotityöt, opiskelut, ihmissuhteet ynnä muut, eikä överipelailulle pitäisi tällöin olla aikaa. Jos on, niin ihminen luistaa velvollisuuksistaan..

Ok, minä pelaan paljon, mutta en luista mistään velvollisuuksistani. Puolisoa ei ole eikä tule, samoin ei lapsia. Töissä käyn. Kotini on siisti ja kaikki tarpeelliset kotityöt teen, ruokaa laitan. Vaikka pelaisin 8 tuntia vuorokaudessa, kuten ajoittain teen jos on joku uusi hyvä peli läpipelattavana, saan silti hoidettua erinomaisesti kaikki sinkun velvollisuuteni.

Se on silti keskenkasvuista. Ei ihmisen kuulu kököttää 8 tuntia vuorokaudessa tuijottaen ruutua.

Jaa, mun mielestä joku lasten änkeäminen maailmaan ja kaikesta stressaaminen on lapsellista.

Olipa huono :)

Vierailija kirjoitti:

Köh... mä väitän, että pelit ja elokuvat ovat tärkeitä ja jopa taidetta, mutta silti niissä on maailma paljon valmiiksi pureskellumpi kuin kirjoissa. Ja siksi kirjojen lukeminen aiheuttaa enemmän aivojen aktivointia - älyllistä pohdintaa ja mielikuvituksen lentoa - kuin pelaaminen.

p;

Mä en silti lapsuudesta saakka paljon lukeneena ole onnistunut kehittämään itselleni sellaista kielitaitoa, jonka taas poikani on oppinut pelien kautta. Lisäksi on pelien kautta tutustunut ihmisiin ympäri maailmaa ja jutellut heidän kanssaan ihan muistakin jutuista, kuin peleistä. Minäkin olen sitä kautta kuullut kiehtovia kulttuurieroja.

Vierailija kirjoitti:

Rockn Roll tuhoaa nuorison, senjälkeen on sitten kaikkia uusia asioita paheksuttu, se uusin juttu aina tuhoaa nuorison ja sitä paheksutaan. 

Eli ei mitään uutta siis, nyt on pelit jotka tuhoaa ihmiskunnan ja syöksee ihmiset helvetinporteille.

Pelit eivät ole olleet "uusi juttu" 35vuoteen

Vierailija kirjoitti:

Kaikki toiminta, jossa huomiota ei kohdisteta naiseen, on paheksuttavaa.

Höpöhöpö

Jos pelaat 8-10 tuntia päivässä ja tienaat sillä, se on ok. Jos pelaat vähän töiden jälkeen, sekin ok. Mutta ihan sama se on telkkarin katsomisessa ja kirjojen lukemisessa, jos vaan istut sohvalla odottamassa papin kautta piiaksi hankkimalta ihmiseltä palvelua tekemättä mitään, se ei ole ok. Pelaamisen ja kirjojen ero on siinä, että kirjat eivät luo niin pahaa riippuvuutta ja kirjan voi keskeyttää helposti. Pelasin itsekin nuorempana tuollaisia interaktiivisia pelejä, missä käskettii hahmon tehdä jotain, mutta enää en vaan jaksa.

Oma mies ei pelaa, mutta katsoo paljon youtubesta harrastuksiinsa liittyviä videoita. Mulle on ihan sama, katsooko hän telkkaria, youtube vai pelaisiko tuon ajan vai seisoisiko vaikka päällään. Hän kuitenkin tekee osansa kotitöistä ja käy töissä. Minä teen osani kotitöistä ja käyn töissä. Tuntikausien somettaminen ei ole yhtään sen parempi kuin tuntikausien pelaaminen. 

Itse olen 40 vuotias mies ja ostin ps5:sen vähän aikaa sitten powerista kun sinne tuli erä. Sitä tulee verkkokauppoihin aika tasaisin väliajoin saataville mutta täytyy olla nopea jotta ehtii ostamaan. Ne erät myydään loppuun max. 15 minuutin kuluessa.

Kuitenkin pelaan paljon eikä mua kiinnosta se paheksutaanko sitä vai ei. Se että jotkut pitää pelaamista huonona asiana ei tee siitä huonoa asiaa.

Naista ei ole siitä syystä etten halua naista elämääni. 6 vuotta olen ollut tapaamatta yhtäkään naista koska haluan keskittyä muihin asioihin. Ilman naisia pystyy hyvin olemaan. Ai mitenkä seksi? No käsi ajaa saman asian :)

Vierailija kirjoitti:

Koska PC master race.

t. N24

Ja tämähän se on. Eilen heitin kuuden tunnin session legendaarista Fallout kakkosta. On kyllä vieläkin paras Fallout näiden vuosikymmenien jälkeen.

T: M31

Vanhemmille ihmisille telkkari on ok, mutta tietokonepelaaminen on lasten hommaa. Aikuiset ei saisi sitä harrastaa. Kerran sukulaisvanhukset kyselivät oikein innokkaasti mitä teen vapaa-ajallani. En kehdannut sanoa suoraan mitään, heitin vain jotain ympäripyöreää. Tuskinpa ymmärtäisivät nykypäivän tietokoneharrastusta.