Miksi se pelaaminen on niin kamalaa vs. muu viihde?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ajatella ennenkuin tekee ne lapset jos on pelaajan kanssa kimpassa. Ei noi "10h päivässä seitsemänä päivänä viikossa" tyypit yleensä sitä pelaamista aloita myöhäiässä vaan kyllä ne pelanneet aina. Että jos tiedät, tyttö/poikaystävän pelaavan paljon, niin ajattele... ei se sitä tule sinun takia lopettamaan vaan se elämä tulee olemaan sitä pelaamista.

Mieheni osti pleikkarin kun odotin viimeisilläni kolmatta lastamme, joten eipä ole aina pelannut. Raskaushuuruissa pillahdin itkuun prisman elektroniikkaosastolla kun en halunnut miehen pleikkaria ostavan. No sillä kertaa ei ostanut vaan seuraavana päivänä...

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun kuulet sen "ei pysty nyt kun peli on kesken", tai ihan vaan se ettet saa mitään kontaktia pelaamisen aikana.

Sanokaa mitä sanotte mutta vtun lapsellista.

Pelaan itse top joukkueessa virtuaalilätkää ja osallistumme turnauksiin, jotkut pelit on tärkeitä, niitä ei voi pausettaa ja niitä pelejä varten on harjoiteltu paljon eikä kukaan halua pettää joukkuekavereitaan.

Tiedän, että ihminen joka ei pelaa, ei ymmärrä tätä ja sitä on vaikea selittää. Itselle ei ole kuitenkaan ongelmia lopettaa pelaamista, jos kyseessä on peruspeli, mutta älä nyt ihmeessä tule silloin vaatimaan huomiota ja häiritsemään, jos on joku vuoden tärkein peli menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köh... mä väitän, että pelit ja elokuvat ovat tärkeitä ja jopa taidetta, mutta silti niissä on maailma paljon valmiiksi pureskellumpi kuin kirjoissa. Ja siksi kirjojen lukeminen aiheuttaa enemmän aivojen aktivointia - älyllistä pohdintaa ja mielikuvituksen lentoa - kuin pelaaminen.

. 

Jaa-a. Itselläni melkeinpä toisinpäin. Peleissä kun usein voi valinnoillaan vaikuttaa siihen, mitä tarinasta ja hahmoista tulee. Ei siis voi vaan seurata valmista tarinaa, vaan se luodaan itse. Aika usein on esim. roolipeleissä tullut syvällisesti pohdittua oikean ja väärän kysymyksiä, esim. sitä onko joskus hyvä valita pienempi paha, että saavuttaisi sen avulla suuremman hyvän, vai onko aina ja kaikissa tilanteissa valittava se minkä tietää hyväksi (vaikka tietäisi että siitä seuraa pahaa). 

Heh, se peli sitten sinusta noudattaa oikean elämän logiikkaa, eli opit jotain jostakin oikeasti...?

No joo, en aliarvioi, pelejä on moneksi. Se jotenkin tässä ketjussa huvittaa, että nyt osa puhuu jostakin maailman kehittävimmästä toiminnasta, vaikka iso osa pelaamisesta on täysin aivotonta ampumista.

Ei, useimmat pelit eivät noudata oikean elämän logiikkaa, mutta se ei tarkota eikö oikean elämän ilmiöitä voisi pohtia peilaten niitä peliä vasten. Monissa peleissä sitä paitsi ON taustalla tarinan kirjoittajan jonkinlainen ajatus jota hän pelillään itsekin pohtii, esim. tässä ketjussa mainitussa Witcher pelisarjassa selvästikin ajatus siitä, että tässä maailmassa valintaa tehtäessä ei voi tietää useinkaan mihin valinta johtaa - joskus näennäisesti hyvä valinta voi johtaa pahempaan lopputulokseen kuin näennäisesti paha valinta. Ja monia muita ihan ihmiselämän ja ihmisluonteen kysymyksiä, kuten erilaisuuden vieroksumista ja vihaa ja itsekkyyttä pelissä käsitellään.

Jokainen toki valitsee millaisia pelejä pelaa. Itse en tykkää pelkästään aivoton ampuminen -peleistä juurikaan, ellei niihin sitten liity erinomaisen grafiikan takia esteettisiä elämyksiä, tai juurikin jotain ajatuksia herättävää teemaa tai hyvin mielenkiintoista fantasiamaailman rakennetta. Ja joskus pahinkin "aivoton ampumis"-peli voi herättää myös ajatuksia, esim. siitä millainen maailma olisi, jos kaikki ihmiset olisivat vain halujensa ja viettiensä vallassa meneviä otuksia vailla omaatuntoa ja moraalia. 

Tosin ei minusta siinäkään mitään vikaa ole, jos pelaa vaan viihdykkeeksi, ilman että haluaa mitään syvempiä ajatella. Minä vaan usein tykkään pelatessani siitä että tulee pohdittavaakin.

Pelaaminen ärsyttää vain, jos sitten ei tee kotihommia tai jos siitä ei pysty irtautumaan jonkun (esim.lapsen) tarvitessa huomiota.b

Pc on parempi. Minä aloin tupakoimattomille kun pc-pelaamisesta alettiin nalkuttaa. Jotain siihen tilalle tulee aina. Vaimo voi miettiä onko keuhkosyöpä parempi kuin pc-pelit?

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen ärsyttää vain, jos sitten ei tee kotihommia tai jos siitä ei pysty irtautumaan jonkun (esim.lapsen) tarvitessa huomiota.b

Yhteisö kyllä rankaisee jos joku lopettaa jotkut yhdessä pelatut pelit jatkuvasti kesken ja sinut potkitaan tiimistä tai yhteisöstä pihalle. Perheellisten kannattaa sitten miettiä mitä pelejä pelaavat, kun et voi vain joitakin pelejä pausenapista keskeyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun kuulet sen "ei pysty nyt kun peli on kesken", tai ihan vaan se ettet saa mitään kontaktia pelaamisen aikana.

Sanokaa mitä sanotte mutta vtun lapsellista.

Varsinkin jos pelaa moninpelejä, niin ei sitä nyt oikein voi tuosta vaan lopettaa. Silloin jos pelaa jotain yksin pelattavaa, voi toki laittaa sen pauselle ja tehdä muuta välillä, muttta jos on pelaamassa muiden kanssa niin niille muillekin on haittaa jos yksi katoaa siitä välillä. 

Ihmettelen kyllä muutenkin sellaista että miksi koko ajan täytyisi olla häirittävissä. Jos se kumppani haluaisi vaikka rauhassa mennä toiseen huoneeseen ja opiskella siellä vaikka kieltä tai tehdä ylityötä, niin harvaa niin ärsyttäisi, vaikkei häntä saa häiritä, mutta pelaaminen onkin paha?

Vertaat nyt työntekoa ja pelaamista toisiinsa? Juuri tämä on se ongelma. Niinkuin joku tuolla aiemmin sanoi, huvittaa miten täällä puhutaan pelaamisesta kuin jostakin maailman kehittävimmästä toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tunne kun kuulet sen "ei pysty nyt kun peli on kesken", tai ihan vaan se ettet saa mitään kontaktia pelaamisen aikana.

Sanokaa mitä sanotte mutta vtun lapsellista.

Varsinkin jos pelaa moninpelejä, niin ei sitä nyt oikein voi tuosta vaan lopettaa. Silloin jos pelaa jotain yksin pelattavaa, voi toki laittaa sen pauselle ja tehdä muuta välillä, muttta jos on pelaamassa muiden kanssa niin niille muillekin on haittaa jos yksi katoaa siitä välillä. 

Ihmettelen kyllä muutenkin sellaista että miksi koko ajan täytyisi olla häirittävissä. Jos se kumppani haluaisi vaikka rauhassa mennä toiseen huoneeseen ja opiskella siellä vaikka kieltä tai tehdä ylityötä, niin harvaa niin ärsyttäisi, vaikkei häntä saa häiritä, mutta pelaaminen onkin paha?

Vertaat nyt työntekoa ja pelaamista toisiinsa? Juuri tämä on se ongelma. Niinkuin joku tuolla aiemmin sanoi, huvittaa miten täällä puhutaan pelaamisesta kuin jostakin maailman kehittävimmästä toiminnasta.

Ihan samalla tavalla minua huvittaa, jos telkun töllötystä, lehtien/kirjojen lukemista, elokuvien/sarjojen katselua, somettamista jne, pidetään jonain helvetin kehittävänä älyn jättiläisten touhuna.

Kaikki ovat tavanneet sen pelinarkkarin joka ei muuta tee. Tästä syystä useat heistä, jotka eivät pelaa kuin nukkumaan mennessä kännykällä, luulevat jokaisen pelaavan miehen/naisen olevan addikteja.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

Jos sinä olet sinkku, niin...-huokaus-

Pelaajilla on vähän se vika, että ne ei oikein tahdo pienentää sitä harrastuksen viemää aikaa. Jos vaikka lapsi syntyy, niin vain fiksuimmat sanoo peliporukalleen, että ei ehdi nää kuin x määrän viikossa. Vedetään vaan kuten ennenkin ja sitten mietitään miksi parisuhde muuttuu helvetiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Pc on parempi. Minä aloin tupakoimattomille kun pc-pelaamisesta alettiin nalkuttaa. Jotain siihen tilalle tulee aina. Vaimo voi miettiä onko keuhkosyöpä parempi kuin pc-pelit?

:DDDDDDDDD Fiksua. Tällaisia ne pelaajat on. Kehittää älyä ja logiikka ne pelit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jopa kirjojen lukeminen :D En tiedä yhtään naista, jonka mielestä pelaaminen olisi kamalaa, ellei se nyt oikeasti kestä 12h putkeen, syö aikaa muulta esim. seksiltä tai urheilulta. Lukeminen kuitenkin kehittää mielikuvitusta ja pitää aivoja virkeänä. Lisäksi se antaa monesti ajateltavaa ihan eri tahtiin, kuin joku wow (?).

Peleillä on varmaan ihan paikkansa. Oma mies ei pelaa, itse olen joskus kokeillut, mutta olin sen verran surkea että jäi kokeiluasteelle. 

Melkoista pelien aliarviointia, kun sanot ettei pelaaminen anna ajateltavaa. Itse pelaan aikuisille tarkoitettuja rooli- ja seikkailupelejä ja ne antavat paljonkin ajateltavaa, sekä samantapaisia hahmoihin samaistumisen kokemuksia kuin kirjatkin. Itse käytänkin kirjoja (erit. fantasia ja scifiromaanit) ja pelejä ihan samoihin tarkoituksiin.

Lisäksi pelit auttavat nollaamaan pään jos työasiat pyörii mielessä, koska jos et pelatessa keskity nykyhetkeen vaan ajatukset harhailee, tulee aika pian joku örkki ja se on game over. Kirjaa lukiessa, jos on stressiä, voi käydä helposti niin että on kirja kädessä, mutta yhtäkkiä sitä huomaakin että ei ole vähään aikaan lukenut vaan mielessä onkin pyörinyt työongelman pohdinta. 

t. 41 v naispulinen tietokonepeliharrastaja, it-alan ammattilainen

Jos sinä olet sinkku, niin...-huokaus-

Olen joo, olen aina ollut liian yksin viihtyvä ihminen että olisin parisuhdetta halunnut. Tykkään rauhasta ja vapaudesta kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Pelaajilla on vähän se vika, että ne ei oikein tahdo pienentää sitä harrastuksen viemää aikaa. Jos vaikka lapsi syntyy, niin vain fiksuimmat sanoo peliporukalleen, että ei ehdi nää kuin x määrän viikossa. Vedetään vaan kuten ennenkin ja sitten mietitään miksi parisuhde muuttuu helvetiksi. 

Olen pelannut 6v virtuaalilätkää ja voin kertoa, että homma menee täysin päinvastoin, ihmiset vähentää pelaamista radikaalisti. Osa lopettaa kokonaan on harvinaisuus, että joku jatkaa pelaamista yhtä paljon. Näin se on mennyt, tunnen satoja pelaajia.

Niin tuttu kuvio, joku rupeaa seurustelemaan, saa työpaikan, lapsen, ei ukkoa näy peleillä ikinä, joskus vkl ehkä.

Eli alapeukutat faktaa, koska tuo kuvio jonka kerroin on niin tuttu kaikille meille pelaajille. Monta kymmentä ihmistä tiedän, jotka on lopettaneet pelaamisen kokonaan.

Sinä joka pelaat virtuaalilätkää, voi ollakkin että kykenet tarvittaessa lopettamaan pelaamisen vaikka kokonaan. Mutta et kuulukkaan tähän kastiin joka puhuu pelaamisesta jonakin suurempana, vertaisin jopa uskontoon.

Olen käyttänyt tätä vertausta ennenkin eli ennenvanhaan minun mummo kutoi ja pappa täytti ristisanatehtäviä. Ihmisen perustarve rentoutua jonkin asian äärellä ei ole muuttunut ja kuinka sen haluaa tehdä riippuu ihan ihmisestä. Pelaaminen täyttää tämän tarpeen joillakin, rentoudutaan ja jutellaan kavereiden kanssa. 

Mistään tuon kummemmasta ei ole kyse, itse kun löysin pelit lakkasin käymästä kaljalla lähibaarissa, nyt voin pistää pelin päälle ja laput korviin ja jutella ihmisten kanssa, pelihän on melkein sivuseikka koko hommassa. Saattaa olla peli päällä muutama tunti ja huomaan, että en ole pelannut juuri yhtään, kaikkea muuta on tullut tehtyä siinä ohessa kavereiden kanssa jutellessa.

Niin se maailma muuttuu, kaverit ja ihmiset löytää tuolta pelimaailmasta nykyään ja sinne minäkin olen mennyt ihmisten kanssa höpisemään.

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka pelaat virtuaalilätkää, voi ollakkin että kykenet tarvittaessa lopettamaan pelaamisen vaikka kokonaan. Mutta et kuulukkaan tähän kastiin joka puhuu pelaamisesta jonakin suurempana, vertaisin jopa uskontoon.

Tosi moni pelikaveri on lopettanut tai ei pelaa nykyään ollenkaan, yksi monivuotinen joukkue kaatunut koska jengi lopetti eikä ollut aktiivisuutta. Näin se elämä kulkee ja aikansa kaikkea. Yksi on ulkomailla töissä, naimisiin on menty, lapsia saatu ja niin edelleen. 

Hyvät pelimuistot jäi ja vieläkin ollaan kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vikaa, pelaan paljon itsekin mutta se taas tuntuu olevan miehille ongelma. N 23

Sama juttu. Olisi ihana löytää pelaava mies, jolle oma pelaamiseni ei ole ongelma :|

N22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vikaa, pelaan paljon itsekin mutta se taas tuntuu olevan miehille ongelma. N 23

Sama juttu. Olisi ihana löytää pelaava mies, jolle oma pelaamiseni ei ole ongelma :|

N22

Teitä pelaavia naisia on muuten nykyään ihan helvetisti, toista se oli joskus ennen. Naisstreamaajiakin löytyy ja tubettajia paljon. Eihän pelaaminen ole enää vain miesten juttu, se on kaikkien juttu.

Itse olen huomannut, että noi fantasiapelit vetää nykyään naisia puoleensa kuin sokeri kärpäsiä, siellä tuntuu naisia olevan hillumassa enemmän kuin koskaan.