Lue keskustelun säännöt.
Mä pilaan mun lasten lapsuuden
31.03.2016 |
Rakastan lapsiani yli kaiken, ja kerron heille päivittäin miten tärkeitä ovat mulle.
Olen vain niin tajuttoman väsynyt, ja olen nyt sanonutkin heille että on vaikeaa olla iloinen ja hyvällä tuulella kun väsyttää koko ajan.
Tyttö täyttää kohta viisi ja poika kolme.
Molemmat heräilevät vielä öisin ja pyrkivät sänkyyn.
Muuttivat vähän yli puoli vuotta sitten omaan huoneeseen, jakavat siis huonetta.
Samassa huoneessa nukkuminrn.ei enää onnistunut, kun molemmat pyrkivät sänkyyn.
Jos sinne pääsevät hyörivät ja pyörivät niin ettei aikuiset voi nukkua.
Tällä hetkellä tuntuu että olen vihainen lapsille koko ajan kun eivät anna meidän nukkua!
En siedä yhtään turhanpäiväistä vinkumista ja.mölyämistä, suutun heti kun sanovat vastaan eivätkä heti tottele kun pitäisi pukea tai syödä tai mitä tahansa.
Tänään nuorempi oli sotkenut keittiötä kun olin vessassa ja suutuin ihan silmittömästi, kuolemanväsynyt.niin että tuskin jaksaa arkiaskareitakaan ja sitten pitää vielä ylimääräistä siivota!
Hetken jo ymmärsin mikä saa vanhempia lyömään lapsia.
Ilmoitin lapsille että äiti menee nyt jäähylle, äidin on nut pakko rauhoittua.
Saatiin taas sovittua pojan kanssa ja anteeksi pyydettiin, mutta mitä helvettiä tässä kuuluisi tehdö!?
Töissäkin pitää käydä. Miehellä päivätyö, minulla vuorotyö, äitini auttaa kun tarvitaan arkisin apua.
Sekoan kohta kun yön aikana saa.nukkua tunnin tai puolen kerrallaan, sit taas joku herättää ja kestää ennen kuin saa unta ja sit joutuu taas heräämään.
Ollaan kokeiltu vaikka mitä.
Tossuttelut ja tassuttelut ja tissuttelut perkele.
Eivät vain pysy unessa nuo kakarat.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut ehdoton ei se, että lapset tulisi aikuisten sänkyyn. Jokaisella on oikeus uneen ja lepoon.
Vähän ristiriitaista, lapset kun yleensä nukkuu parhaiten vanhemman vieressä.
Mulla on varmaan sitten jotenkin erikoislapset, koska ovat hyvin nukkuneet aina omissa sängyissään.
Lapset eivät yleensä nuku parhaiten (samassa sängyssä) vieressä, vaan omissa sängyissään. Meillä on myös koko ajan tähdätty siihen, että kaikki perheenjäsenet saavat yhtäjaksoiset, kunnolliset yöunet ilman heräilyä. Umpiväsyneet vanhemmat eivät ole lastenkaan etu ja kruunu ei kirkastu valvomalla. Aloittajalle suosittelen sitä, että tavalla tai toisella vanhemmat vuorottelevat öitä, niin että edes sen joka toisen saa nukkua kunnolla. Lapset jo niin isoja, että esim. jollain tarrasysteemillä ja pienellä palkinnolla voisi saada tuloksia. Jos tätä jo kokeiltu, niin sitten taktiikaksi se, että aina kun lapsi tulee herättämään, palautus omasn sänkyyn ja rauhoittelu sinne. Tämä vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, mutta yleensä lapset lakkaavat ravaamasta melko pian kun toivottua vaikutusta ei tule keskellä yötä.
Tämä kirjoitus siis perhetyöntekijän kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette varmasti jo näitä koittaneet mutta kerron silti omat keinoni öiden rauhoittamiseen. Päiväunet pois, tarpeeksi ulkoilua tai muuta energiaa vievää toimintaa päivittäin, tarpeeksi huomiota ja laatuaikaa ettei sitä tarvitse tankata yöllä, rauhalliset ja aina samanlaiset iltarutiinit, pitkä lämmin kylpy rentouttaa ja rauhallinen iltasatu rauhoittaa. Alennuin myös jossain vaiheessa kiristämään lapsia etteivät tulisi herättämään yöllä. Sanoin että äiti on hyvin väsynyt eikä saa herättää yöllä kuin suuressa hädässä. Jos tulevat herättämään, eivät saa seuraavana päivänä katsoa lempiohjelmaa tms. Karua mutta toimi. Hankin muuten lapsille myös pehmeämmät patjat, jospa sekin auttaisi nukkumaan paremmin. Nyt on ollut pitkään rauhalliset yöt.
Meillä mies on nukkunut lastenhuoneessa, kuopus sitä vielä kaipaa, on 6v. Esikoinenkin kaipasi noin 6 vuoden ikään saakka. Eli sänky vaan sinne (tai patja lattialle) niin johan toimii. Meillä on tehty ihan huovista peti lattialle, ja vaikka en ole kovan sängyn ystävä niin yllätyin, miten hyvin siinä nukkuu tyynyn kanssa.
Nyt kaikki keinot käyttöön. Aloita korvatulpista, patja makkarin lattialle. Ym.
Väsyneenä on vaikeaa olla johdonmukainen, mutta kerro illalla lapsille mitä varten patja on. Karsi arjesta kaikki ylimääräinen pois, mieti mitä kaikkea se teillä tarkoittaa pidemmällä aikavälillä. Turhat tekemiset ja menemiset hetkeksi pois.
Voisitko harkita tarhaa jo aiemmin, vaikka pari päivää viikossa? Tällöin voisit toisinaan levätä, jos olet vuorotöissä.Olet laittanut itsesi ja perheesi turhan tiukoille, löysää kuria itseäsi kohtaan hieman. Koko perhe voi paremmin. Hanki itsellesi turvalaulu, kun viha kuohahtaa. , alat laulaa , tarvittaessa äänekkäästi tai hyräillen. Kuulostaa naurettavalta, mutta hyräilevä äiti on klassikko.
Patja tai pari lastenhuoneen lattialle. Nuku pahimmat väsymykset pois siellä. Sitten kun olet kerännyt voimia, ala hoitamaan ongelmaa. Nyt on ensiarvoisen tärkeää, että saat nukuttua. Tyyli on vapaa! Kaikki hassut ja oudot ideat kannattaa koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos koittaisit sisustaa lastenhuoneen uusiksi? Vähän uutta ilmettä. Ja sitten hehkuttaa lapsille miten hienoa on nukkua uudenlaisessa huoneessa? Tai tehdä maja lastenhuoneen lattialle ja lapsille patja majaan. Yrittäisit tavallaan hämätä lapsia. Oletko muuten yrittänyt kysyä lapsilta miksi tulevat viereen? Itse pelkäsin kuollakseni pimeää ja riivasin vanhempiani menemällä 6-vuotiaaksi asti viereen. Omille lapsilla on jalkalamppu yövalona. Huoneessa ei siis todellakaan ole pimeä pelättäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo yksi, joka ihmetteli, mikä vika vanhemmissa on, kun eivät nuku. Mulla on neljä lasta. Kolme ekaa meni tosta vaan vasemmalla kädellä ja myönnän, joskus tuli itsekin ihmeteltyä miten tämä nyt joillekin muka on niin vaikeaa. Sitten syntyi neljäs eikä sen kanssa meinannut pärjätä millään. Huono nukkumaan, huono syömään, vahva temperamentti=tajunnan räjäyttävä 3 vuotta yhtäsoittoa kestänyt uhma. No, nyt tuokin on jo kasvanut isoksi koululaiseksi. En IKINÄ KOSKAAN ihmettele ja arvostele toisten kasvatusta.
En valitettavasti osaa antaa ap:lle vinkkejä tuohon hulinaan, ajan kanssa helpottaa. Koita kuitenkin pyytää sieltä sun täältä apua. Neuvolasta ainakin kannattaa ensimmäisenä kysyä. Tsemppiä!
Se olin minä. Edelleen olen sitä mieltä että kaikki valvovat ei ole temperamenttisia jne. vaan vanhemmat ei osaa, viitsi tai mitä lie. Mun hyvin nukkuva lapsi on myös ns. haastava temperamentiltaan mutta arvaa mitä, mä olen sensitiivinen ja menen tilanteen ja lapsen ehdoilla. Ja se ei tarkoita sitä että lapsi määrää ja minä tavun mutkalle vaan tarpeeksi turvaa, huomiota, hellyyttä ja rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta vanhemmuudelta. Varmasti tiesit etukäteen, että näin voi käydä.
Lopeta valitus ja ota yhteyttä kunnan sosiaalipäivystykseen. Turha sinnitellä yksin, jos eväät on syöty.
Ihan rehellisesti, en tiennyt etten saisi viiteen vuoteen nukkua.
Varmasti kuitenkin tiesit, että niin voi ihan hyvin käydä. On tavallista, että univaikeudet kestävät pidempään kuin sen vauvavuoden.
Ei, en tiennyt että lapset herättävät useasti yössä vielä viiden vuoden ikäisenä mutta onneksi olkoon jos tiesit sen etukäteen ja olit varautunut.
No, sille ei tietenkään enää voi mitään, ettet tätä tiennyt. Minusta kenen tahansa lasten hankintaa suunnittelevan pitäisi tämä asia kyllä tietää. Se on todella helppo saada selville, jos vain yhtään viitsi hankkia tietoa (tai jos ei suodata epämellyttävää tietoa pois vauvakuumeisen sumealla ajattelulla).
Palsta kyllä tarjoaa jatkuvasti esimerkkejä niistä mekanismeista, joiden avulla ihmiset saavat huijattua itsensä hankkimaan lapsia, vaikka vanhemmuuteen liittyy todella epämiellyttäviä juttuja.
Toivottavasti noudatat kuitenkin neuvoani. Lapsesi eivät ansaitse olla vain sinun ja puolisosi ratkaisukyvyn varassa.
Oletpa aika mulkku ihmiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo yksi, joka ihmetteli, mikä vika vanhemmissa on, kun eivät nuku. Mulla on neljä lasta. Kolme ekaa meni tosta vaan vasemmalla kädellä ja myönnän, joskus tuli itsekin ihmeteltyä miten tämä nyt joillekin muka on niin vaikeaa. Sitten syntyi neljäs eikä sen kanssa meinannut pärjätä millään. Huono nukkumaan, huono syömään, vahva temperamentti=tajunnan räjäyttävä 3 vuotta yhtäsoittoa kestänyt uhma. No, nyt tuokin on jo kasvanut isoksi koululaiseksi. En IKINÄ KOSKAAN ihmettele ja arvostele toisten kasvatusta.
En valitettavasti osaa antaa ap:lle vinkkejä tuohon hulinaan, ajan kanssa helpottaa. Koita kuitenkin pyytää sieltä sun täältä apua. Neuvolasta ainakin kannattaa ensimmäisenä kysyä. Tsemppiä!Se olin minä. Edelleen olen sitä mieltä että kaikki valvovat ei ole temperamenttisia jne. vaan vanhemmat ei osaa, viitsi tai mitä lie. Mun hyvin nukkuva lapsi on myös ns. haastava temperamentiltaan mutta arvaa mitä, mä olen sensitiivinen ja menen tilanteen ja lapsen ehdoilla. Ja se ei tarkoita sitä että lapsi määrää ja minä tavun mutkalle vaan tarpeeksi turvaa, huomiota, hellyyttä ja rajoja.
Mua kyllä ärsyttää tää väittämä, että lapsen huono nukkuminen olisi vanhempien vika. Itse olen nukkunut todella huonosti ja herättänyt vanhempiani joka yö 9-vuotiaaksi saakka. Minunkin vanhempani olivat sensitiivisiä ja tekivät kaikkensa, että nukkuisin paremmin. Nyt oma tyttäreni tuntuu olevan uniensa suhteen tullut minuun. Lähes kolme vuotta mennyt ja täysiä öitä on alle kymmenen. Väsyttää niin, etten osaa enää edes nukkua, kun siihen on tilaisuus. Miltei kaikkea on kokeiltu. Rutiinit ovat olleet aina samat. Kaikki allergiat yms. on tutkittu. Lapsi nukkuu silti huonosti, eikä se ole kenenkään vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta vanhemmuudelta. Varmasti tiesit etukäteen, että näin voi käydä.
Lopeta valitus ja ota yhteyttä kunnan sosiaalipäivystykseen. Turha sinnitellä yksin, jos eväät on syöty.
Ihan rehellisesti, en tiennyt etten saisi viiteen vuoteen nukkua.
Varmasti kuitenkin tiesit, että niin voi ihan hyvin käydä. On tavallista, että univaikeudet kestävät pidempään kuin sen vauvavuoden.
Ei, en tiennyt että lapset herättävät useasti yössä vielä viiden vuoden ikäisenä mutta onneksi olkoon jos tiesit sen etukäteen ja olit varautunut.
No, sille ei tietenkään enää voi mitään, ettet tätä tiennyt. Minusta kenen tahansa lasten hankintaa suunnittelevan pitäisi tämä asia kyllä tietää. Se on todella helppo saada selville, jos vain yhtään viitsi hankkia tietoa (tai jos ei suodata epämellyttävää tietoa pois vauvakuumeisen sumealla ajattelulla).
Palsta kyllä tarjoaa jatkuvasti esimerkkejä niistä mekanismeista, joiden avulla ihmiset saavat huijattua itsensä hankkimaan lapsia, vaikka vanhemmuuteen liittyy todella epämiellyttäviä juttuja.
Toivottavasti noudatat kuitenkin neuvoani. Lapsesi eivät ansaitse olla vain sinun ja puolisosi ratkaisukyvyn varassa.
Mikä mielestäsi sitten on ratkaisu? Jättää lapset hankkimatta koska joskus joidenkin lapset eivät nuku hyvin ensimmäisiä vuosia?!!
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koittaisit sisustaa lastenhuoneen uusiksi? Vähän uutta ilmettä. Ja sitten hehkuttaa lapsille miten hienoa on nukkua uudenlaisessa huoneessa? Tai tehdä maja lastenhuoneen lattialle ja lapsille patja majaan. Yrittäisit tavallaan hämätä lapsia. Oletko muuten yrittänyt kysyä lapsilta miksi tulevat viereen? Itse pelkäsin kuollakseni pimeää ja riivasin vanhempiani menemällä 6-vuotiaaksi asti viereen. Omille lapsilla on jalkalamppu yövalona. Huoneessa ei siis todellakaan ole pimeä pelättäväksi.
Kun muuttivat lastenhuoneeseen hankittiin uudet sängyt, saivat valita uudet lakanat sänkyyn, ja verhot ja maton.
Ovi on auki, ja vessasta tulee valoa kun ovi on raollaan. (Tähän kohtaan nolo äiti myöntää pelkäävänsä pimeää, pakko olla valot päällä jossain, vessa on meidän kompromissi.)
Olen kysynyt, vastaukset ovat luokkaa "on niin tylsää omassa sängyssä".
En jaksa vastata kaikille tässä vähän eri kirjoittajille.
Illat ovat aina samat, iltapala, pesu, satu, unilaulu.
Aamut ovat aina samat, heräätään, aamupalaa ja ulos.
Ei päikkäreitä.
Halataan paljon, tehdään paljon yhdessä, auttavat leipomisessa, ruuanlaitossa ja siivouksessa.
Harrastuksia ei ole, ohjattuja sellaisia. Kerran viikossa käydään uimahallissa.
Koitin saada päiväkotiin viime vuonna, alueen päiväkodit täynnä, sanottiin että kannattaa hakea elokuulle.
Seuraa muista lapsista saavat puistossa, alueella todella paljon lapsiperheitä.
Nuorempi heräsi nyt jo ekan kerran... mies meni sinnr patjalle nukkumaan.
Olin jo nukahtanut, nyt en saa unta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo yksi, joka ihmetteli, mikä vika vanhemmissa on, kun eivät nuku. Mulla on neljä lasta. Kolme ekaa meni tosta vaan vasemmalla kädellä ja myönnän, joskus tuli itsekin ihmeteltyä miten tämä nyt joillekin muka on niin vaikeaa. Sitten syntyi neljäs eikä sen kanssa meinannut pärjätä millään. Huono nukkumaan, huono syömään, vahva temperamentti=tajunnan räjäyttävä 3 vuotta yhtäsoittoa kestänyt uhma. No, nyt tuokin on jo kasvanut isoksi koululaiseksi. En IKINÄ KOSKAAN ihmettele ja arvostele toisten kasvatusta.
En valitettavasti osaa antaa ap:lle vinkkejä tuohon hulinaan, ajan kanssa helpottaa. Koita kuitenkin pyytää sieltä sun täältä apua. Neuvolasta ainakin kannattaa ensimmäisenä kysyä. Tsemppiä!Se olin minä. Edelleen olen sitä mieltä että kaikki valvovat ei ole temperamenttisia jne. vaan vanhemmat ei osaa, viitsi tai mitä lie. Mun hyvin nukkuva lapsi on myös ns. haastava temperamentiltaan mutta arvaa mitä, mä olen sensitiivinen ja menen tilanteen ja lapsen ehdoilla. Ja se ei tarkoita sitä että lapsi määrää ja minä tavun mutkalle vaan tarpeeksi turvaa, huomiota, hellyyttä ja rajoja.
Mua kyllä ärsyttää tää väittämä, että lapsen huono nukkuminen olisi vanhempien vika. Itse olen nukkunut todella huonosti ja herättänyt vanhempiani joka yö 9-vuotiaaksi saakka. Minunkin vanhempani olivat sensitiivisiä ja tekivät kaikkensa, että nukkuisin paremmin. Nyt oma tyttäreni tuntuu olevan uniensa suhteen tullut minuun. Lähes kolme vuotta mennyt ja täysiä öitä on alle kymmenen. Väsyttää niin, etten osaa enää edes nukkua, kun siihen on tilaisuus. Miltei kaikkea on kokeiltu. Rutiinit ovat olleet aina samat. Kaikki allergiat yms. on tutkittu. Lapsi nukkuu silti huonosti, eikä se ole kenenkään vika.
Meillä se vahvan temperamentin omaava esikoinen on nukkunut aina kuin tukki, mikään ei hetkauta. Mutta sitten nämä kaksi pienempää, luonteeltaan helppoa, valvottaa yöt. Jos on tapahtunut/tapahtumassa jotain arjesta poikkeavaa tai uutta, se heijastuu öihin, oli se sitten hyvää tai pahaa. Jos päivä on ollut jostain syystä levoton, on tullut riitaa tms, se näkyy yöllä. Kaikki suuret kehitysaskeleet on aiheuttanut pitkiä jaksoja levottomia öitä: kääntymiset, ryömintä, tukea vasten nousu, istuminen, konttaus, kävely, uhma jne. HAMPAAT. Viimeksi meillä heräiltiin kun kuopus oppi yökuivaksi. Pyöri levottomana niin kauan kunnes heräsi pissahätään ja halusi vessaan, tai pissa tuli vaippaan. Tätä kesti 3vkoa ja on nyt yökuiva, eikä heräile enää pissalle. Heti perään puhe alkoi kehittyy harppauksin ja pälpättää nyt unissaankin yöllä. Muutenkin uneksii paljon; itkee, nauraa, huutelee äitiä, isää ja sisaruksiaan unissaan.
Korvatulpat aiheuttaa kipua korviin ja ilman kuulen ja herään vaikka nukkuisin eri huoneessa. Tällä hetkellä kuopus on pakko pitää meidän makkarissa, ettei isommat häiriinny yöllä, ja toisaalta, ettei kuopus herää aamulla, kun isompien on noustava kouluun aiemmin. Että niin. Tämä nyt on tätä, enkä myöskään ihan ymmärrä, mikä näistä on minun vikani ja mihin voisin vaikuttaa?
Itse olin kans ihan sekaisin - nuorin oli 1 v ja murkkuiässä vanhin. Yöt meni 1-2 h pätkissä ja viikonloppuisin vahdin murkku-ikäisen menot. Kun ei millään noudattanut sääntöjä ja kotiintuloaika lipsui. Muistan ajelleeni yöllä autoa etsien poikaa. Varmaan poliisit olisivat vieneet putkaan jos olisivat pysäyttäneet...itse en tajua kuinka jotkut lentelevät ympäriinsä pikkulasten kanssa. Lomailevat ja bilettävät yms. Itse olin lapsi syntymän jälkeen 3 kk ihan kaput..,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että tää tulee myöhässä mutta ehkä jotakuta muuta auttaa. Lapset opetetaan nukahtamaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen vauvana. Lapsia ei ikinä päästetä vanhempien sänkyyn, ei nukkumaan eikä pomppimaan päivällä. Tässä ollaan jämäköitä ja periksi ei anneta kertaakaan. Jos jossain vaiheessa lapsella on vaihe että yrittää illalla /yöllä hipsiä omasta sängystä pois niin määrätietoisesti ohjaus takaisin, ilman lepertelyä. Ei haeta juotavaa vaikka lapsi sitä anoo, suurin osaa vanhemmista antaa lasten juoksuttaa itseään ja sitten ihmetellään kun on rauhatonta.
Ei ole julmaa. Jos lapsi saa päivällä rakkautta ja hellyyttä ei sitä pitkin yötä tarvitse antaa. Yöllä kaikki lepää.
Onko niitä mahdollista laittaa omiin huineisiin? Meillä loppui heräilyt siihen. Toinen oli niin herkkäuninen, että heräili toisen pyörintään unissaan ja toinenkin heräsi sitten, kun tämä toinen lähti meidän makkariin. Omissa huoneissa tää levottomampi nukkuja ei häirinnyt herkkäunista sisarusta ja mäkin sain ekaa kertaa 5 vuoteen nukkua ihan täydet 10 tunnin yöunet.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tää tulee myöhässä mutta ehkä jotakuta muuta auttaa. Lapset opetetaan nukahtamaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen vauvana. Lapsia ei ikinä päästetä vanhempien sänkyyn, ei nukkumaan eikä pomppimaan päivällä. Tässä ollaan jämäköitä ja periksi ei anneta kertaakaan. Jos jossain vaiheessa lapsella on vaihe että yrittää illalla /yöllä hipsiä omasta sängystä pois niin määrätietoisesti ohjaus takaisin, ilman lepertelyä. Ei haeta juotavaa vaikka lapsi sitä anoo, suurin osaa vanhemmista antaa lasten juoksuttaa itseään ja sitten ihmetellään kun on rauhatonta.
Ei ole julmaa. Jos lapsi saa päivällä rakkautta ja hellyyttä ei sitä pitkin yötä tarvitse antaa. Yöllä kaikki lepää.
On julmaa. Jotkut vauvat osaavat nukkua.jo pienenä yksin, jotkut tarvitsevat lämpöä ja.läheisyyttä, ja vauvaa ei opeteta heti syntymästä että pitä osata olla yksin.
Meillä aikoinaan lahjottiin 5-vuotias sillä, että sai aina aamulla pelata iPadilla jos ei ollut tällä tullut viereen. Toimi meillä.
Meillä auttoi että siirrettiin lapsen sänky takaisin meidän huoneeseen, meidän sänkyyn kiinni. Jos yöllä yritti pyrkiä viereen sanottiin että pitää nukkua omassa sängyssä, pyörit niin paljon että äiti ja isä eivät ssa nukuttua. Aamusta kun heräilee, niin voi tulla viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tää tulee myöhässä mutta ehkä jotakuta muuta auttaa. Lapset opetetaan nukahtamaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen vauvana. Lapsia ei ikinä päästetä vanhempien sänkyyn, ei nukkumaan eikä pomppimaan päivällä. Tässä ollaan jämäköitä ja periksi ei anneta kertaakaan. Jos jossain vaiheessa lapsella on vaihe että yrittää illalla /yöllä hipsiä omasta sängystä pois niin määrätietoisesti ohjaus takaisin, ilman lepertelyä. Ei haeta juotavaa vaikka lapsi sitä anoo, suurin osaa vanhemmista antaa lasten juoksuttaa itseään ja sitten ihmetellään kun on rauhatonta.
Ei ole julmaa. Jos lapsi saa päivällä rakkautta ja hellyyttä ei sitä pitkin yötä tarvitse antaa. Yöllä kaikki lepää.On julmaa. Jotkut vauvat osaavat nukkua.jo pienenä yksin, jotkut tarvitsevat lämpöä ja.läheisyyttä, ja vauvaa ei opeteta heti syntymästä että pitä osata olla yksin.
Ja meidän 3v. näkee usein pelottavia unia, kyllä hän silloin tarvii lohdutusta.
Lapset eivät yleensä nuku parhaiten (samassa sängyssä) vieressä, vaan omissa sängyissään. Meillä on myös koko ajan tähdätty siihen, että kaikki perheenjäsenet saavat yhtäjaksoiset, kunnolliset yöunet ilman heräilyä. Umpiväsyneet vanhemmat eivät ole lastenkaan etu ja kruunu ei kirkastu valvomalla. Aloittajalle suosittelen sitä, että tavalla tai toisella vanhemmat vuorottelevat öitä, niin että edes sen joka toisen saa nukkua kunnolla. Lapset jo niin isoja, että esim. jollain tarrasysteemillä ja pienellä palkinnolla voisi saada tuloksia. Jos tätä jo kokeiltu, niin sitten taktiikaksi se, että aina kun lapsi tulee herättämään, palautus omasn sänkyyn ja rauhoittelu sinne. Tämä vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, mutta yleensä lapset lakkaavat ravaamasta melko pian kun toivottua vaikutusta ei tule keskellä yötä.