Lue keskustelun säännöt.
Mä pilaan mun lasten lapsuuden
31.03.2016 |
Rakastan lapsiani yli kaiken, ja kerron heille päivittäin miten tärkeitä ovat mulle.
Olen vain niin tajuttoman väsynyt, ja olen nyt sanonutkin heille että on vaikeaa olla iloinen ja hyvällä tuulella kun väsyttää koko ajan.
Tyttö täyttää kohta viisi ja poika kolme.
Molemmat heräilevät vielä öisin ja pyrkivät sänkyyn.
Muuttivat vähän yli puoli vuotta sitten omaan huoneeseen, jakavat siis huonetta.
Samassa huoneessa nukkuminrn.ei enää onnistunut, kun molemmat pyrkivät sänkyyn.
Jos sinne pääsevät hyörivät ja pyörivät niin ettei aikuiset voi nukkua.
Tällä hetkellä tuntuu että olen vihainen lapsille koko ajan kun eivät anna meidän nukkua!
En siedä yhtään turhanpäiväistä vinkumista ja.mölyämistä, suutun heti kun sanovat vastaan eivätkä heti tottele kun pitäisi pukea tai syödä tai mitä tahansa.
Tänään nuorempi oli sotkenut keittiötä kun olin vessassa ja suutuin ihan silmittömästi, kuolemanväsynyt.niin että tuskin jaksaa arkiaskareitakaan ja sitten pitää vielä ylimääräistä siivota!
Hetken jo ymmärsin mikä saa vanhempia lyömään lapsia.
Ilmoitin lapsille että äiti menee nyt jäähylle, äidin on nut pakko rauhoittua.
Saatiin taas sovittua pojan kanssa ja anteeksi pyydettiin, mutta mitä helvettiä tässä kuuluisi tehdö!?
Töissäkin pitää käydä. Miehellä päivätyö, minulla vuorotyö, äitini auttaa kun tarvitaan arkisin apua.
Sekoan kohta kun yön aikana saa.nukkua tunnin tai puolen kerrallaan, sit taas joku herättää ja kestää ennen kuin saa unta ja sit joutuu taas heräämään.
Ollaan kokeiltu vaikka mitä.
Tossuttelut ja tassuttelut ja tissuttelut perkele.
Eivät vain pysy unessa nuo kakarat.
Kommentit (85)
Jos syy on se, että omassa sängyssä on tylsää niin nyt stoppi sille! Omassa sängyssä pitää pysyä rangaistuksen uhalla. Onnistuneesta yöstä palkinto. Tuo viereen tuleminen voi olla vaan huono tapa.
Keksikää vaikka joku kiva juttu jonka saa kun on kerännyt riittävästi esim rasteja, jonka saa aina kun on pysynyt koko yön sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos syy on se, että omassa sängyssä on tylsää niin nyt stoppi sille! Omassa sängyssä pitää pysyä rangaistuksen uhalla. Onnistuneesta yöstä palkinto. Tuo viereen tuleminen voi olla vaan huono tapa.
Keksikää vaikka joku kiva juttu jonka saa kun on kerännyt riittävästi esim rasteja, jonka saa aina kun on pysynyt koko yön sängyssä.
Ja tietenkin kannattaa aloittaa sillä palkitsemisella, vasta jos se ei riitä niin joku sanktio lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo yksi, joka ihmetteli, mikä vika vanhemmissa on, kun eivät nuku. Mulla on neljä lasta. Kolme ekaa meni tosta vaan vasemmalla kädellä ja myönnän, joskus tuli itsekin ihmeteltyä miten tämä nyt joillekin muka on niin vaikeaa. Sitten syntyi neljäs eikä sen kanssa meinannut pärjätä millään. Huono nukkumaan, huono syömään, vahva temperamentti=tajunnan räjäyttävä 3 vuotta yhtäsoittoa kestänyt uhma. No, nyt tuokin on jo kasvanut isoksi koululaiseksi. En IKINÄ KOSKAAN ihmettele ja arvostele toisten kasvatusta.
En valitettavasti osaa antaa ap:lle vinkkejä tuohon hulinaan, ajan kanssa helpottaa. Koita kuitenkin pyytää sieltä sun täältä apua. Neuvolasta ainakin kannattaa ensimmäisenä kysyä. Tsemppiä!Se olin minä. Edelleen olen sitä mieltä että kaikki valvovat ei ole temperamenttisia jne. vaan vanhemmat ei osaa, viitsi tai mitä lie. Mun hyvin nukkuva lapsi on myös ns. haastava temperamentiltaan mutta arvaa mitä, mä olen sensitiivinen ja menen tilanteen ja lapsen ehdoilla. Ja se ei tarkoita sitä että lapsi määrää ja minä tavun mutkalle vaan tarpeeksi turvaa, huomiota, hellyyttä ja rajoja.
Voi vittu.
Koska sinulla toimii tietyt keinot niin tietysti niiden tulisi toimia muillakin!
Lapset ja toinen vanhempi nukkumaan lastenhuoneeseen oven eteen patjalle. Jos siitä seuraa ovenkahvan reuhtominen tai oven hakkaaminen, niin sitten patja vielä pystyyn oven eteen.
Yksi ehdotus: yöllä päivystää sellainen ihminen, joka ei anna lasten tulla sänkyynsä nukkumaan. Parissa viikossa lapsetkin ehkä tottuvat siihen, että läpi yön nukkuminen on aika kiva juttu.
Monet ovat sitä mieltä, että on julmaa pakottaa lapset nukkumaan yksin tai viedä vettä yms. Joo, on se julmaa jos lapsi haluaisi vettä ja on vain periaatteesta päättänyt että "minähän en vie". Tai jos lapsi haluaa tulla joskus harvoin vanhempien sänkyyn ja senkin estää.
Mutta mitäs sitten kun sitä tapahtuu joka yö? Monta kuukautta tai peräti vuotta?
Itse olen ollut "julma" ja pitänyt unikoulun jokaiselle kolmesta lapsestamme. Viimeisin ongelmamme oli sängystä karkaileva 3-vuotias. Pääsimme siitä eroon palauttamalla pojan sänkyynsä aina kun hän tuli sieltä pois, ja nyt muutaman kuukauden jälkeen hän pysyy sängyssään ja nukkuu kuin tukki 20-6. En mielestäni ole julma. Päivisin leikimme, halailemme ja nauramme, poika saa kaiken sen huomion ja hellyyden mitä haluaa. Öisin olen myötätuntoinen poikaa kohtaan "Voi kun sinä nukahtaisit paremmin jos vain pysyisit sängyssä, ota pöllö kainaloon" jne. Ja me kaikki nukumme hyvin ja jaksamme päivisin hyväntuulisina. Jaksan olla se myötätuntoinen ja "tarpeeksi hyvä" äiti. Sitä en ollut silloin, kun en nukkunut tarpeeksi.
Tsemppiä sinulle ap mitä ikinä päätätkin tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
67: Siis julmaa olla viemättä vettä, ei viedä vettä ;)
Älä päästä lapsia sänkyyn ja jos ne tulee, kanna takaisin. Kiellä lapsia tulemasta, selitä, että tarvitset unta. Samaan aikaan joku oikeasti houkutteleva palkkiosysteemi omassa sängyssä nukutusta öistä. Salli max että lapsi tulee patjalle lattialle jos on hätä. Älä palvele öisin. Kukaan ei kuole janoon yöllä, tai voi itse käydä vessasta juomassa. Ole johdonmukainen ja jämpti. Huolehdi perusasiat kuntoon, riittävästi ulkoilua päivisin ja mieti päiväunien tarvetta ja paikkaa. Samoin kunnon ruokarytmi. Meillä lapset nukkuu näillä opeilla10.5h katkeamatonta unta yössä ja vanhemmat jaksaa myös. Minulla ei kestä pää turhia yöheräilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä auttoi raha:) Lupasin 20 senttiä joka yöstä jonka lapset ovat omissa sängyissään. Aamulla laitettiin rastit paperiin ja kilpailuhenkisinä halusivat tietenkin rastit itselleen. Vain muutamana yönä jompikumpi tuli viereen kun oli nähnyt painajaista tai oli kipeänä.
Kesän jälkeen lapset olivat tienanneet pari kymppiä ja ongelma poissa. Kun lapset oppi nukkumaan koko yön, nukahtivat helposti ja nukkuivat kuin tukki aamuun asti. Jos sängystä hyppimisen syynä on vain tylsyys niin joku houkutin tai aamulla odottava palkinto voisi auttaa olemaan omassa sängyssä.
Minä olen ymmärtänyt meidän vähän samankaltaisessa tilanteessa asian niin, että ongelma on enemmän minun herkkäunisuudessani. Eli minä siis herään helposti, en nukahda uudelleen jne. Ja ratkaisuhan tähän on se, että nukkuu yksin. Siis jos lapsi valvottaa vieressä tai samassa huoneessa, niin antaa sen isän nukkua sen kanssa kerran saa silti nukuttua. Joskus myös pelkkä mies parivuoteessa häiritsee minua niin, että siirryn muualle nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ap nyt ensin nukkumaan kokonainen yö jonnekin muualle, vaikka hotelliin.
Vasta sitten pystyt ajattelemaan kirkkaasti. Niin se on, että positiiviset tunteet katoavat väsyneenä. Maailma on oikeasti ihan kiva ja niin ovat lapsesikin!
Sitten ryhdyt antamaan palkintoja hyvistä öistä. 3- ja 5-vuotiaat ovat nukkumismielessä jo isoja, ilman vaippoja jne. Nyt on sen unikoulun paikka, jota et tehnyt heille pienempänä.
Lukekaa mammat vähän ranskalaisesta nukutustyylistä. Siellä vauvat nukkuvat melko varhain täysiä öitä – ilman julmuutta, ongelmia tai vääntöä.
Asiassa on siis paljon, mitä aikuinen voi tehdä. Noin isoillla lapsilla on jo juna mennyt ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten sängyt makkariin aikuisten viereen. Herkkyyskausia itsenäistymiseen tulee luonnostaan, olkaa tarkkoina kun semmoinen tulee ja sitten kokeilkaa. Pari kuukauttakin on lapselle pitkä aika, eli ei muutokseen välttämättä mene kauaa ja ainakin saatte sitä odotellessa nukkua. Itse olen vauvasta asti pitänyt tärkeimpänä että yöllä nukutaan, en sitä missä nukutaan. Ja ihan ilman mitään perusturvallisuutta rikkovaa unikoulua on kaikki kolme oppineet omissa sängyissään ja huoneissaan nukkumaan vaikka kaksi nukkui aluksi perhepedissä, toinen ekan vuoden pelkästään mun vieressä, ja kolmas nukkui myöhemmin vieressä korvakipujen takia. Jos olisin ollut herkkäuninen niin sänky oltais siirretty.
Ap täällä taas.
Kaikille jotka ehdottaa nukkumista samassa huoneessa:
Ei onnistu. Syy siihen että siirrettiin pois meidän huoneesta oli se että kukaan ei nukkunut.
Lapset heräilivät, välillä itkuun, välillä muuten vain eikä saanut unta, puhuvat unissaan.
Nuoremman kohdalla heräilyn ja levottomuuden syynä saattaa olla turvonneet nielurisat jotka aiheuttavat tukkoisuuden. Toivon että leikkaus auttaa.
Isomman kohdalla voitais tuota palkitsemisjuttua kokeilla vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en saanut lapsena mennä vanhempieni sänkyyn yöllä, se oli jyrkkä ei. Joskus silti uskaltauduin kaivautumaan jalkopäähän ja yritin olla mahdollisimman huomaamaton. Olin hyvin mielikuvitusrikas ja varmaan vähän herkkäkin. Näin niin pahoja samoja toistuvia painajaisia että muistan ne vieläkin 30 vuotta myöhemmin! Minulla oli myös nukahtamisvaikeuksia, valvoin ja olin peloissani. Pelkäsin pimeää kotia ja jne. Meillä oli ihan normaali perhe ja arki, ei päihteitä tai väkivaltaa. En muista kerroinko näistä koskaan vanhemmilleni, mutta muistan että minua/sisaruksia kiellettiin hyvin jyrkästi tulemasta viereen.
Ihan tältä pohjalta, meillä SAA lapset tulla hakemaan yöllä turvaa ja läheisyyttä! Monesti kannan lapset nukahtamisen jälkeen takaisin sänkyyn tai vaihdan itse paikkaa, koska olen itse herkkäuninen, mutta koskaan ei kielletä tulemasta viereen. Onneksi nuo yövaeltelut on ajoittaisia ja muutenkin vähenemään päin kouluikää lähestyttäessä.
Et varmastikaan pilaa lastesi lapsuutta, uskon että yrität olla mahdollisimman hyvä äiti!
Tässä on nyt varmasti isommasta asiasta kyse kuin siitä että lapset tulevat yöllä sänkyynne eivätkä nuku. Voi kun vanhemmat (etenkin äidit) olisivat enemmän itsekkäitä ja laittaisivat oman hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Mielestäni se on paras ratkaisu josta lopulta hyötyvät kaikki. Eivät kaikki naiset ole mitään äiti Teresoita jotka pysyvät lehmänhermoisina katkonaisista öistä huolimatta vuositolkulla. En minä ainakaan. Niinpä, ehdotan teille:
1) Päivärutiinit kuntoon (ulkoilua, syömistä jne)
2) Kaikki nukkuvat omissa sängyissään. Piste. Tähän pääsemiseen voi mennä jonkun aikaa kun on noin monta vuotta veivattu, mutta 3- ja 5-vuotiaat kyllä ymmärtävät jo selityksetkin joten ei kun rohkeasti käytäntöön. Nukuttaminen on turhaa ja vie kaikkien aikaa. Kun lapsi osaa nukahtaa itse, yötkin rauhoittuvat kummasti.
3) Vanhemmille selkeästi omaa aikaa ja yhteistä parisuhdeaikaa.
Uskon, että näillä keinoilla jaksatte paremmin. Kyse on ennen kaikkea asenteesta, asettaako äiti itsensä kaikkien muiden jälkeen (tyyliin, eihän minun tarvitse käydä suihkussa / meikata / harrastaa kun en ehdi, jaksa jne) vai onko äiti terveesti itsekäs ja jaksavampi kun saa omaakin aikaa ja pystyy nukkumaan.
Tästä aiheesta on lukuisia kirjoja (mm. Kuinka kasvattaa Bebe) ja taisipa Maaret Kalliokin juuri kirjoittaa tästä HS:n blogissaan.
Tsemppiä sinne, kyllä kaikki kääntyy varmasti parhain päin kun jaksaa ensin panostaa!
Vuorotyö on niin vaativaa, että vaikka saunaan kannattaa tehdä lepopaikka missä täysin rauhassa saa levätä. Muuten ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta vanhemmuudelta. Varmasti tiesit etukäteen, että näin voi käydä.
Lopeta valitus ja ota yhteyttä kunnan sosiaalipäivystykseen. Turha sinnitellä yksin, jos eväät on syöty.
Ihan rehellisesti, en tiennyt etten saisi viiteen vuoteen nukkua.
Varmasti kuitenkin tiesit, että niin voi ihan hyvin käydä. On tavallista, että univaikeudet kestävät pidempään kuin sen vauvavuoden.
Ei, en tiennyt että lapset herättävät useasti yössä vielä viiden vuoden ikäisenä mutta onneksi olkoon jos tiesit sen etukäteen ja olit varautunut.
No, sille ei tietenkään enää voi mitään, ettet tätä tiennyt. Minusta kenen tahansa lasten hankintaa suunnittelevan pitäisi tämä asia kyllä tietää. Se on todella helppo saada selville, jos vain yhtään viitsi hankkia tietoa (tai jos ei suodata epämellyttävää tietoa pois vauvakuumeisen sumealla ajattelulla).
Palsta kyllä tarjoaa jatkuvasti esimerkkejä niistä mekanismeista, joiden avulla ihmiset saavat huijattua itsensä hankkimaan lapsia, vaikka vanhemmuuteen liittyy todella epämiellyttäviä juttuja.
Toivottavasti noudatat kuitenkin neuvoani. Lapsesi eivät ansaitse olla vain sinun ja puolisosi ratkaisukyvyn varassa.
Mikä mielestäsi sitten on ratkaisu? Jättää lapset hankkimatta koska joskus joidenkin lapset eivät nuku hyvin ensimmäisiä vuosia?!!
Etkö ole kuullut riskianalyysistä?
Onko mahdollista, että lapset viettäisivät esim. yhden yön viikossa isovanhempien luona? Näin he oppivat nukkumaan erossa äidistään ja toisaalta sinä saisit nukkua rauhassa. Oma lapseni oli yötä serkkujensa luona jo tuossa iässä - ja serkut vastaavasti meillä.
Moi! Saat kokenutta, rohkaisevaa ja maksutonta tukea ihan tavallisten ev.lut. -seurakuntien diakoneilta ja diakonissoilta,suosittelen omalla kokemuksella :) PERHEASIAIN NEUVOTTELUKESKUS on myös ilmainen ja tosi suositeltava paikka,josta voit saada keskustelutukea. Tässä koko maan yhteystiedot molempiin paikkoihin, voimia ja toivoa sinulle joka hetkeen!
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open… http://evl.fi/EVLKuvailutiedot.nsf/YhteystietoEtusivu?ReadForm&lang=FI
Jos mikä niin tämä vastaus kyllä ylitti ärsytyskynnykseni.
Ei se ole noin helppoa. Vauva voi olla laitokselta asti sellainen, joka nukkuu vain lyhyitä pätkiä ja sylissä. Heti kun lasket alas, herää. Antaisitko vauvan itkeä ja huutaa vai ottaisitko syliin nukkumaan?
Vauvat ja lapset voivat olla kipeitä ja allergisia. Jos sinulla on allerginen vauva, joka ei syö tuttia ja ainoa lohtu kipuun tai ihottuman kutinaan on vanhemman syli, laittaisitko lapsen silti omaan sänkyyn nukkumaan? Tai jos lapsi herää 10-15krt/yö, eikö ole siinä vaiheessa tärkeimpänä mielessä järjestää yöt niin, ettei tarvitse joka kerta nousta sängystä ylös?
Lapsi voi myös olla oikeasti ja vakavasti kipeä. Meillä ainakin lapsella ollut vaikeita infektioastmasta johtuvia hegitysvaikeuksia. En olisi niinäkään öinä saanut yhtään unta, ellei lapsi olisi ollut ihan vieressä, jolloin tiedän onko syytä lähteä sairaalaan.
Minusta sekin, ettei anna janoiselle lapselle vettä, on jonkinlaista alistamista. Kuka sinä olet sanomaan, onko lapsella yöllä oikeasti jano? Käyn itsekin joskus yöllä juomassa, joten miksei sitten lapsikin.