Mä pilaan mun lasten lapsuuden

Rakastan lapsiani yli kaiken, ja kerron heille päivittäin miten tärkeitä ovat mulle.
Olen vain niin tajuttoman väsynyt, ja olen nyt sanonutkin heille että on vaikeaa olla iloinen ja hyvällä tuulella kun väsyttää koko ajan.
Tyttö täyttää kohta viisi ja poika kolme.
Molemmat heräilevät vielä öisin ja pyrkivät sänkyyn.
Muuttivat vähän yli puoli vuotta sitten omaan huoneeseen, jakavat siis huonetta.
Samassa huoneessa nukkuminrn.ei enää onnistunut, kun molemmat pyrkivät sänkyyn.
Jos sinne pääsevät hyörivät ja pyörivät niin ettei aikuiset voi nukkua.
Tällä hetkellä tuntuu että olen vihainen lapsille koko ajan kun eivät anna meidän nukkua!
En siedä yhtään turhanpäiväistä vinkumista ja.mölyämistä, suutun heti kun sanovat vastaan eivätkä heti tottele kun pitäisi pukea tai syödä tai mitä tahansa.
Tänään nuorempi oli sotkenut keittiötä kun olin vessassa ja suutuin ihan silmittömästi, kuolemanväsynyt.niin että tuskin jaksaa arkiaskareitakaan ja sitten pitää vielä ylimääräistä siivota!
Hetken jo ymmärsin mikä saa vanhempia lyömään lapsia.
Ilmoitin lapsille että äiti menee nyt jäähylle, äidin on nut pakko rauhoittua.
Saatiin taas sovittua pojan kanssa ja anteeksi pyydettiin, mutta mitä helvettiä tässä kuuluisi tehdö!?
Töissäkin pitää käydä. Miehellä päivätyö, minulla vuorotyö, äitini auttaa kun tarvitaan arkisin apua.
Sekoan kohta kun yön aikana saa.nukkua tunnin tai puolen kerrallaan, sit taas joku herättää ja kestää ennen kuin saa unta ja sit joutuu taas heräämään.
Ollaan kokeiltu vaikka mitä.
Tossuttelut ja tassuttelut ja tissuttelut perkele.
Eivät vain pysy unessa nuo kakarat.