Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?
30.03.2016 |
Kaksi aikuista, vakituisesti talossa asuva 16-v poika, 2-3 päivää viikossa asuvat 10- ja 11-v pojat sekä vuoroviikoin asuva 8-v tyttö. Käytettävissä 12 m2, kaksi 9 m2 ja 8 m2 huoneet. Miten jakaisitte ne? Isompi asunto tai vanhemmat olkkariin eivät ole vaihtoehtoja.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö 141 ja 142, että miehellä EI OLE varaa asua tuossa asunnossa yksin. Ap osti eksän osuuden eikä heillä ole yhtään ylimääräistä rahaa. Eli yksin miehellä on varaa kustannuksiltaan puolet nykyiseen asuntoon nähden.
Ymmärrän hyvinkin. Ilmeisesti miehen puolikkaaseen kuuluu vessa, sauna ja autotalli, kun ap päättää makuuhuoneista. 142.
Miten niin päättää? Nythän asiasta yrittää päättää ex, joka omistaa 0 %. Jos asunto omistetaan puoliksi, pitää ap:llä myös olla oikeus ja ap:n lapsella, kokea asunto omaksi kodikseen. Olisi ollut ehkä fiksuinta ostaa uusi asunto niin menneisyys ei vainoaisi.
Nolla prosenttia omistamme myös me vauvalaiset fiksuine mielipiteinemme. Kaikkein fiksuinta olisi seurustella ainakin alkuun eri asunnoista käsin, mutta sitä ei saa ehdottaa, koska aikuisilla on oikeus onneen...
Mistä tiedät, kuinka kauan seurustelua on jatkunut ennen yhteenmuuttoa?
Seurustelua on voinut olla toki vuosikausia, mutta talon omistajien erosta tuskin on kulunut kovin kauan, kun talo on vielä jakamatta.
Tai sitten miehen ex on huomattavan varakas ja ihmisystävällinen henkilö, joka on auttanut miestä asumaan talossa, johon tällä ei ole varaa, hankkien samalla itselle ja lapsille asunnon, jossa lapsilla on omat huoneet.
Kokemukseni mukaan eron (siis lopullisen eron, ei parin eropäätöksen) jälkeen omaisuuden järjestelyihin voi mennä aikaa. Ymmärsin myös, että taloa on yritetty myydä, ja nykyään siinäkin voi mennä helposti kuukausia, vuosikin. Että kyllä siinä ajassa ehtii kummasti seurustella sen verran että tietää haluavansa elää yhdessä. Hyvin todennäköisesti yksi isompi asunto on edullisempi kuin kaksi pienempää. Erityisesti jos se isompi ei ole mennyt järkevällä hinnalla kaupaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti uusperheilyyn on lähdetty melkoisella vauhdilla.
Näissä tilanteissa, missä muutetaan toisten kotiin ja pakotetaan osa lapsista luopumaan omista huoneista ja katsomaan, miten käytännössä aivan vieraat valloittavat olohuoneen sohvan ja sisustavat entisen oman huoneen mieleisekseen, ei voi olla yhtäkään voittajaa vaan katastrofin ainekset käsillä. Vaikka asiaa miten selittäisi pojille, niin mikään ei muuta sitä tosiseikkaa, että he menettävät, kun aikuiset eivät malta tehdä fiksuja päätöksiä.
Miksi yhteen on muutettava ennen kuin vanha koti on myyty? Miksi on kiire perustaa uusperhe, kun on selvää, että osaa pidetään tunkeilijoina, koska heistä on haittaa ja vaivaa eikä mitään hyötyä? En oikeasti ymmärrä teidän aikuisten ajatusmaailmaa juuri nyt. Ihan paha mieli tulee noiden kahden pojan takia. Ei siksi, että he menettävät omat huoneet vaan siksi, että he joutuvat konkreettisesti seuraamaan vierestä, kun huoneeseen muuttaa ventovieras tyttö. On aivan eri asia muuttaa uuteen kotiin, jossa nyt ei olisikaan omia huoneita kuin joutua luopumaan jostain ja seuraamaan uuden huoneenvaltaajan elämää vierestä.
Uusperhettä perustettaessa pitäisi oikeasti pitää huoli, ettei kukaan joudu uhraamaan liikaa, ei varsinkaan sellaiset, jotka eivät pääse päättämään asioista. On aika väärin, että aikuisten onnen takia ainoat, jotka menettävät ja kärsivät, ovat kaksi poikaa, kun taas kaikki muut saavat jotakin. Lähtökohta uusperheelle on jo täysin epäreilu. Se synnyttää katkeruutta, jonka satoa niitätte parin vuoden päästä.
Koska te aikuiset olette tämän epäreilun asetelman saaneet aikaan, olisi minusta oikeus ja kohtuus, että te kärsitte epämukavuuden, minkä tilanne tuo tullessaan. Menkää te siis olohuoneeseen nukkumaan tai punkatkaa toinen vaikka siellä vaatehuoneessa ja toinen autotallissa. Käytännössä samaahan te nyt vaaditte niiltä pojilta, vaikka pojat eivät ole vastuussa tilanteesta eivätkä varmasti ole päässeet päättämään, kuka muuttaa ja minnekin.
Aikamoisia oletuksia. Kyllä, on epäreilua että pojat joutuvat luopumaan huoneistaan, mutta niin kuin jo sanoin niin muu ei tällä hetkellä ole mahdollista. Ei auta kuin sopeutua.
ap
Miksi juuri lapset joutuvat sopeutumaan? Miksi et sinä "sopeudu"?
Isä sanokoon niiden kahden pojan äidille, että sori muru, mutta nyt kun mun ESIKOINEN muuttaa mun luokseni, niin nämä uuslapset nyt joutuu jakamaan huoneen. End of story.
Kai sillä äidillä nyt on varaa lastenhuoneisiin kun isähän maksaa elareita sille. Isä maksaa niistä äidillä olevista huoneista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti uusperheilyyn on lähdetty melkoisella vauhdilla.
Näissä tilanteissa, missä muutetaan toisten kotiin ja pakotetaan osa lapsista luopumaan omista huoneista ja katsomaan, miten käytännössä aivan vieraat valloittavat olohuoneen sohvan ja sisustavat entisen oman huoneen mieleisekseen, ei voi olla yhtäkään voittajaa vaan katastrofin ainekset käsillä. Vaikka asiaa miten selittäisi pojille, niin mikään ei muuta sitä tosiseikkaa, että he menettävät, kun aikuiset eivät malta tehdä fiksuja päätöksiä.
Miksi yhteen on muutettava ennen kuin vanha koti on myyty? Miksi on kiire perustaa uusperhe, kun on selvää, että osaa pidetään tunkeilijoina, koska heistä on haittaa ja vaivaa eikä mitään hyötyä? En oikeasti ymmärrä teidän aikuisten ajatusmaailmaa juuri nyt. Ihan paha mieli tulee noiden kahden pojan takia. Ei siksi, että he menettävät omat huoneet vaan siksi, että he joutuvat konkreettisesti seuraamaan vierestä, kun huoneeseen muuttaa ventovieras tyttö. On aivan eri asia muuttaa uuteen kotiin, jossa nyt ei olisikaan omia huoneita kuin joutua luopumaan jostain ja seuraamaan uuden huoneenvaltaajan elämää vierestä.
Uusperhettä perustettaessa pitäisi oikeasti pitää huoli, ettei kukaan joudu uhraamaan liikaa, ei varsinkaan sellaiset, jotka eivät pääse päättämään asioista. On aika väärin, että aikuisten onnen takia ainoat, jotka menettävät ja kärsivät, ovat kaksi poikaa, kun taas kaikki muut saavat jotakin. Lähtökohta uusperheelle on jo täysin epäreilu. Se synnyttää katkeruutta, jonka satoa niitätte parin vuoden päästä.
Koska te aikuiset olette tämän epäreilun asetelman saaneet aikaan, olisi minusta oikeus ja kohtuus, että te kärsitte epämukavuuden, minkä tilanne tuo tullessaan. Menkää te siis olohuoneeseen nukkumaan tai punkatkaa toinen vaikka siellä vaatehuoneessa ja toinen autotallissa. Käytännössä samaahan te nyt vaaditte niiltä pojilta, vaikka pojat eivät ole vastuussa tilanteesta eivätkä varmasti ole päässeet päättämään, kuka muuttaa ja minnekin.
Aikamoisia oletuksia. Kyllä, on epäreilua että pojat joutuvat luopumaan huoneistaan, mutta niin kuin jo sanoin niin muu ei tällä hetkellä ole mahdollista. Ei auta kuin sopeutua.
ap
Miksi juuri lapset joutuvat sopeutumaan? Miksi et sinä "sopeudu"?
Kuinka sokea olet, jos luulet ettei tämä vaadi mitään sopeutumista ap:lta tai hänen lapseltaan. Ap sentään maksaa tasapuolisesti miehen kanssa tätä sirkusta.
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
Ihanaa, että edes joku muukin näkee tämän. Ilmeisesti täällä on muutama katkera eroäiti, joka kokee lastensa tulleen huonosti kohdelluiksi etäperheessä. Ihmetyttää kyllä välillä tämä naisten tolkuton vimma vetää kotiinpäin. Miehet keskimäärin osaavat paremmin etäännyttää itsensä ja katsoa asioita asioina.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö 141 ja 142, että miehellä EI OLE varaa asua tuossa asunnossa yksin. Ap osti eksän osuuden eikä heillä ole yhtään ylimääräistä rahaa. Eli yksin miehellä on varaa kustannuksiltaan puolet nykyiseen asuntoon nähden.
Ymmärrän hyvinkin. Ilmeisesti miehen puolikkaaseen kuuluu vessa, sauna ja autotalli, kun ap päättää makuuhuoneista. 142.
Miten niin päättää? Nythän asiasta yrittää päättää ex, joka omistaa 0 %. Jos asunto omistetaan puoliksi, pitää ap:llä myös olla oikeus ja ap:n lapsella, kokea asunto omaksi kodikseen. Olisi ollut ehkä fiksuinta ostaa uusi asunto niin menneisyys ei vainoaisi.
Nolla prosenttia omistamme myös me vauvalaiset fiksuine mielipiteinemme. Kaikkein fiksuinta olisi seurustella ainakin alkuun eri asunnoista käsin, mutta sitä ei saa ehdottaa, koska aikuisilla on oikeus onneen...
Mistä tiedät, kuinka kauan seurustelua on jatkunut ennen yhteenmuuttoa?
Seurustelua on voinut olla toki vuosikausia, mutta talon omistajien erosta tuskin on kulunut kovin kauan, kun talo on vielä jakamatta.
Tai sitten miehen ex on huomattavan varakas ja ihmisystävällinen henkilö, joka on auttanut miestä asumaan talossa, johon tällä ei ole varaa, hankkien samalla itselle ja lapsille asunnon, jossa lapsilla on omat huoneet.
Kokemukseni mukaan eron (siis lopullisen eron, ei parin eropäätöksen) jälkeen omaisuuden järjestelyihin voi mennä aikaa. Ymmärsin myös, että taloa on yritetty myydä, ja nykyään siinäkin voi mennä helposti kuukausia, vuosikin. Että kyllä siinä ajassa ehtii kummasti seurustella sen verran että tietää haluavansa elää yhdessä. Hyvin todennäköisesti yksi isompi asunto on edullisempi kuin kaksi pienempää. Erityisesti jos se isompi ei ole mennyt järkevällä hinnalla kaupaksi.
Useissa kuukausissa, ehkä jopa vuodessa aikuiset mahdollisesti ehtivät seurustella sen verran että tietävät, haluavatko elää yhdessä. Mutta lapsille se on kyllä silti lyhyt aika toipua erosta ja hypätä uusperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua eniten ihmetyttää, että ap on laittanut omat rahansa kiinni taloon, jota ei saatu myytyä. Ex vaimolle hyvä diili. Ap:n olisi kannattanut hankkia ihan oma koti rahoillaan, niin saa itselleen ja lapsellen riittävät tilat, eikä tarvitse passata miehen poikia. Tuskin 16, 11 ja 10-v pojat ovat niitä kaikkein siisteimpiä ja omatoimisimpia lapsia...
Ap:llähän oli oma koti, kaksio. Makuuhuone oli lapsella, olohuone äidillä, ja jotenkin olen aistivinani ettei se ihan riitä hänelle - ainakaan enää.
Joo, mutta luulisi, että puolikkaan 5h+k hinnalla saisi jostain kolmionkin.
Niin, mikä on käypä hinta asunnosta, joka ei mene kaupaksi? Tätä miettii Suomessa moni.
Kyllä kaikki menee kaupaksi, jos hinta on oikea. Tälläisestä ei kaupaksi menevästä talosta ap on todennäköisesti maksanut ylihintaa. Oikea hinta olisi sellainen, jolla joku muukin haluaisi talon ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
En ota kantaa huonejärjestelyihin, mutta ainakin nuo pojat ovat menettäneet ydinperheensä "useita kuukausia, ehkä jopa vuosi sitten", kuten joku tässä määritteli, ja siihen he ainakin ovat syyttömiä. Siksi näkisin, että nyt voitaisiin edetä tässä asiassa rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua eniten ihmetyttää, että ap on laittanut omat rahansa kiinni taloon, jota ei saatu myytyä. Ex vaimolle hyvä diili. Ap:n olisi kannattanut hankkia ihan oma koti rahoillaan, niin saa itselleen ja lapsellen riittävät tilat, eikä tarvitse passata miehen poikia. Tuskin 16, 11 ja 10-v pojat ovat niitä kaikkein siisteimpiä ja omatoimisimpia lapsia...
Ap:llähän oli oma koti, kaksio. Makuuhuone oli lapsella, olohuone äidillä, ja jotenkin olen aistivinani ettei se ihan riitä hänelle - ainakaan enää.
Joo, mutta luulisi, että puolikkaan 5h+k hinnalla saisi jostain kolmionkin.
Niin, mikä on käypä hinta asunnosta, joka ei mene kaupaksi? Tätä miettii Suomessa moni.
Kyllä kaikki menee kaupaksi, jos hinta on oikea. Tälläisestä ei kaupaksi menevästä talosta ap on todennäköisesti maksanut ylihintaa. Oikea hinta olisi sellainen, jolla joku muukin haluaisi talon ostaa.
Niin, tarina ei kerro, maksoiko ap puolet siitä, mitä talosta alun perin pyydettiin. Jos maksoi, maksoi varmasti ylihintaa. Jos maksoi olennaisesti vähemmän, ymmärrän tavallaan miehen exää ja tämän kiinnostusta huonejakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
En ota kantaa huonejärjestelyihin, mutta ainakin nuo pojat ovat menettäneet ydinperheensä "useita kuukausia, ehkä jopa vuosi sitten", kuten joku tässä määritteli, ja siihen he ainakin ovat syyttömiä. Siksi näkisin, että nyt voitaisiin edetä tässä asiassa rauhallisesti.
Tuossa asiassa ei enää voi edetä kovin rauhallisesti, koska asunto on jo vaihtanut omistajaa eikä suinkaan sataprosenttisesti uudelle omistajalle vaan puoliksi ap:lle. Onneksi uusperheessä on varmaan paljon paremmat välit kuin täällä kouhkaavilla, eivät varmaan olisi siinä tapauksessa tehneet yhtenemisratkaisuaan. Nyt olisikin tärkeintä, että perheyhteys saataisiin mahdollisimman toimivaksi ja jokaisella olisi sellainen olo, että on perheen tasavertainen jäsen. Perheeseen muutti kuitenkin kaksi ihan uutta lasta, jotka tulevat olemaan paikalla enemmän kuin nämä kaksi aiemmin kotia hallinnutta lasta.
Mun lapsi sai oman huoneen, yhteiset kolme lasta samassa huoneessa ja vaimon edelliset lapset yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan ne poikaraukat asuivat uusperheessä, sillä miehellä oli jo lapsi ennestään, kun poikarassukat syntyivät.
Kyllä ne talon omistajat nyt vaan päättää miten huoneet jaetaan, ei se eksä. Ja kiva, että ap ja miehensä ovat sovussa jaon suhteen ja samaa mieltä. Hyvä :)
Ainoa joka tässä napottaa on eksä. Antakaa napottaa, ei kuulu hänelle.
Minusta on itsestään selvää, että vanhemmat, teini ja eri sukupuolta oleva nuorin lapsi saavat omat huoneet. Jos keskimmäisistä toinen olisi tyttö, saisi hän jakaa huoneen äitipuolen tytön kanssa. Siitä vasta huuto tulisi.
Tässähän on nyt ihan paras skenaario kun huoneen jakavat ovat keskenään sukua, saman ikäisiä ja samaa sukupuolta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua eniten ihmetyttää, että ap on laittanut omat rahansa kiinni taloon, jota ei saatu myytyä. Ex vaimolle hyvä diili. Ap:n olisi kannattanut hankkia ihan oma koti rahoillaan, niin saa itselleen ja lapsellen riittävät tilat, eikä tarvitse passata miehen poikia. Tuskin 16, 11 ja 10-v pojat ovat niitä kaikkein siisteimpiä ja omatoimisimpia lapsia...
Ap:llähän oli oma koti, kaksio. Makuuhuone oli lapsella, olohuone äidillä, ja jotenkin olen aistivinani ettei se ihan riitä hänelle - ainakaan enää.
Joo, mutta luulisi, että puolikkaan 5h+k hinnalla saisi jostain kolmionkin.
Niin, mikä on käypä hinta asunnosta, joka ei mene kaupaksi? Tätä miettii Suomessa moni.
Kyllä kaikki menee kaupaksi, jos hinta on oikea. Tälläisestä ei kaupaksi menevästä talosta ap on todennäköisesti maksanut ylihintaa. Oikea hinta olisi sellainen, jolla joku muukin haluaisi talon ostaa.
Niin, tarina ei kerro, maksoiko ap puolet siitä, mitä talosta alun perin pyydettiin. Jos maksoi, maksoi varmasti ylihintaa. Jos maksoi olennaisesti vähemmän, ymmärrän tavallaan miehen exää ja tämän kiinnostusta huonejakoon.
Ex kyllä myi vapaaehtoisesti ap:lle ja kyllä hänen olisi pitänyt osata laskea lasten määrä ja huoneiden määrä ja huomata, että yksi puuttuu. Ex:llä ei mielesti ole sanottavaa. Kun ap ja mies (jolla jo lapsia kahdesta edellisestä suhteesta) eroaa, naureskelee ex, kun yrittävät myydä taloa, jota kukaan ei halua ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
En ota kantaa huonejärjestelyihin, mutta ainakin nuo pojat ovat menettäneet ydinperheensä "useita kuukausia, ehkä jopa vuosi sitten", kuten joku tässä määritteli, ja siihen he ainakin ovat syyttömiä. Siksi näkisin, että nyt voitaisiin edetä tässä asiassa rauhallisesti.
Tuossa asiassa ei enää voi edetä kovin rauhallisesti, koska asunto on jo vaihtanut omistajaa eikä suinkaan sataprosenttisesti uudelle omistajalle vaan puoliksi ap:lle. Onneksi uusperheessä on varmaan paljon paremmat välit kuin täällä kouhkaavilla, eivät varmaan olisi siinä tapauksessa tehneet yhtenemisratkaisuaan. Nyt olisikin tärkeintä, että perheyhteys saataisiin mahdollisimman toimivaksi ja jokaisella olisi sellainen olo, että on perheen tasavertainen jäsen. Perheeseen muutti kuitenkin kaksi ihan uutta lasta, jotka tulevat olemaan paikalla enemmän kuin nämä kaksi aiemmin kotia hallinnutta lasta.
Ja juuri tästä päästään siihen, miksi olisi reilua ja tärkeää, että kaikilla lapsilla on oat huoneet, kuten heillä on tähänkin saakka ollut. Mutta se minun ratkaisuni ei vain kertakaikkiaan käy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
En ota kantaa huonejärjestelyihin, mutta ainakin nuo pojat ovat menettäneet ydinperheensä "useita kuukausia, ehkä jopa vuosi sitten", kuten joku tässä määritteli, ja siihen he ainakin ovat syyttömiä. Siksi näkisin, että nyt voitaisiin edetä tässä asiassa rauhallisesti.
Kuule, ne pojat SYNTYIVÄT uusperheeseen :'D Ei niillä ole ydinperhettä koskaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
En ota kantaa huonejärjestelyihin, mutta ainakin nuo pojat ovat menettäneet ydinperheensä "useita kuukausia, ehkä jopa vuosi sitten", kuten joku tässä määritteli, ja siihen he ainakin ovat syyttömiä. Siksi näkisin, että nyt voitaisiin edetä tässä asiassa rauhallisesti.
Totta kai pojat ovat syyttömiä ydinperheensä hajoamiseen. Siitä huolimatta he ovat samalla viivalla muiden uusperheen lasten kanssa tässä uudessa tilanteessa, jokaisen on tehtävä myönnytyksiä muiden hyväksi. Ei se niin mene, että kaksi jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja muut vaihtelevat huonetta ja sänkyä sen mukaan kuka sattuu olemaan kotona. Kun lapsia on enemmän kuin vapaita huoneita, ilman muuta samaan laitetaan saman ikäiset, samaa sukupuolta olevat ja vähiten talossa aikaa viettävät biologiset sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomata, että perheessä on kaksi tärkeää jäsentä, nimittäin ne pari yötä viikossa piipahtavat 10- ja 11-vuotiaat pojat. Kenenkään muun asumismukavuudella ei ole väliä, kunhan pojat saavat pitää vanhat huoneensa. Ap:n tyttärellä varsinkaan ei ole mitään väliä, nukkukoon vaatehuoneessa tai vanhempien makkarin nurkassa, mitä väliä, eihän tyttö käy kuin joka toinen viikko. Eikä silläkään ole mitään väliä, että isä ehkä haluaisi nukkua rauhassa oman puolisonsa kanssa omassa makuuhuoneessa omassa talossaan, ei tietenkään, olkkariin vaan. Mitäs läksi. Kaikkien muiden pitää sopeutua uuteen tilanteeseen paitsi syyttömien poikarassukoiden.
En ota kantaa huonejärjestelyihin, mutta ainakin nuo pojat ovat menettäneet ydinperheensä "useita kuukausia, ehkä jopa vuosi sitten", kuten joku tässä määritteli, ja siihen he ainakin ovat syyttömiä. Siksi näkisin, että nyt voitaisiin edetä tässä asiassa rauhallisesti.
Kuule, ne pojat SYNTYIVÄT uusperheeseen :'D Ei niillä ole ydinperhettä koskaan ollutkaan.
No sehän ratkaisee asian. Autotalliin äpärät! Huoh.
Mikä on ap:n ja ap:n tyttären oikeus kotiin? Entäpä ap:n mies? Onko hän vain tämän koko härdellin elannontuottaja vailla mitään omia tarpeita ja toiveita?