Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?
30.03.2016 |
Kaksi aikuista, vakituisesti talossa asuva 16-v poika, 2-3 päivää viikossa asuvat 10- ja 11-v pojat sekä vuoroviikoin asuva 8-v tyttö. Käytettävissä 12 m2, kaksi 9 m2 ja 8 m2 huoneet. Miten jakaisitte ne? Isompi asunto tai vanhemmat olkkariin eivät ole vaihtoehtoja.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Täähän oli helppo
12m2: vanhemmat
Vaatehuoneesta tytölle oma tila
Ja 8-9m2 pojilleKaikista järkevin ratkaisu. Minä asuin juurikin vanhempien vaatehuoneessa, se oli mun "omahuone" kolme vuotta. Oven kun avasi, niin sänky oli jo siinä (vuodevaatelaatikko tyyppinen ratkaisu), mutta ei se leikkejä haitannu tai estäny. Asuin siinä 7-10 vuotiaana. Tärkeintä oli, että oli se oma tila. Talon laajennuksen jälkeen sain sitten oikean huoneen. Ei jääny traumoja.
Vaatekaappeja ei yleensä ilmanvaihdon puolesta ole tarkoitettu asuintiloiksi, joissa oleskeltaisiin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tulee joustaa ja asua olohuoneessa silloin kun pojat ovat heidän luona. Pojilta ei missään nimessä tule viedä heidän omia huoneitaan. Todella loukkaavaa jos noin toimitaan. Ihan ku nämä pojat olis jotain vieraita omassa kodissaan. Kyllä, olisin ton ikäsenä ottanut sen äitipuolen vittuiluna jos noin olis toimittu..
Kasva aikuiseksi. Tilanteet muuttuu, ja silloin katsotaan fiksuin ratkaisu. keskimmäiset lapset ovat samaa sukupuolta ja ikäisiä, silloin heidän kohtalo no mennä samaan huoneeseen.
Ap muuttaa muksunsa kanssa taloon ja pistää tilanteeseen syyttömät kundit asumaan keskenään, vaikka heillä on aiemmin ollut omat huoneet. Ap:n ja miehensä vika koko soppa, joten he kärsiköön nukkumisratkaisujen suhteen.
Kuten sanoin: Kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Nukkuisitko itse olohuoneessa? Ehdin nauttia siitä ylellisyydestä aivan riittävästi, kun asuimme tytön kanssa kahdestaan. Haluamme myös pitää olohuoneen koko perheen yhteisenä tilana.
ap
Miksi ylipäätään muutatte yhteen, kun tilaa on noin vähän ja sinä et suostu joustamaan omasta mukavuudestasi, vaikka muutat toisten kotiin sotkemaan tilannetta? Mitä jos asuisitte erillään kunnes on varaa isompaan asuntoon tai tilanne muuttuu muutoin?
Ap omistaa puolet talosta eli se on hänen kotinsa. Jos ei ollut varaa isompaan, niin tuskin mies olisi pystynyt pitämään taloa yksin eli olisi pitänyt muuttaa pienempään/halvempaan, ja olisiko siellä ollut pojille edes yhteistä huonetta? Ei pienemmille, eikä varsinkaan isommalle?
Ainakaan ap:llä ei ollut edellisessä asunnossaan omaa makuuhuonetta, joten hän ihan selkeästi havittelee aiempaa parempaa asumista. Tosi kurjaa uusperheen dynamiikan kannalta, että joku lapsista joutuu luopumaan huoneesta tämän toiveen täyttämiseksi. Kuten sanonta kuuluu, niin makaa kuin petaa.
En ehtinyt lukea koko ketjua, joten saattaa olla toistoa.
En tajua näitä etujenheikentämismussuttajia. En ole uusperheestä, mutta eroperheestä ja on iham selvää, että kun vanhemmilla on jatkossa yhden asunnon sijaan kaksi, on aika onnekasta, jos ne ovat yhtä suuret ja kalliit kuin perheen yhteinen koti. Siinä vaan se elintaso välttämättä laskee, sille ei voi mitään. Jos ap:tä ei olisi, mies asuisi kustannuksiltaan puolet halvemmassa luukussa eikä silloinkaan varmaan olisi jokaiselle lapselle omaa makuuhuonetta.
Olisiko parasta palaveerata koko perhe yhdessä ja jutella tilanteesta. Keskustella siitä, miten jokainen kokee asumistilanteen ja muuttuvat olosuhteet. Oletteko nuorilta pojilta kysyneet, haittaako heitä asua samassa huoneessa? Mikäli/kun poikien äiti ei asu teillä, hänellä ei ole sanavaltaa asiassa.
Aikuiset tekevät viime kädessä ratkaisut ja päätökset. Ei vanhempia voida vaatia joka asiassa uhrautumaan. Ikävää että tilanteet muuttuvat, mutta elämä on vain sellaista. Ei aikuisia ihmisiä voi kieltää rakastumasta uudelleen. Ei ihmekään että lasten ja nuorten kanssa ei pärjätä, kun kaikki tehdään lasten ehdoilla ja lasten mukaan. Vanhemmat eivät ole vain vanhempia, vaan myös naisia ja miehiä.
Ikävä on lukea tätä keskustelua, kun on sinun lapset ja minun lapset. Ja exä työntää pojan vieraaseen paikkaan, ja veljeksillä sitä ja tätä, ja tytöllä tuota ja vanhemmat voi nukkua sohvalla, mutta parempi olisi kun eivät olisi muuttaneet yhteen tai olisi edes tavanneet.
Paljon riippuu siitä kuinka järkevästi asioita hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ja 16v 9m2 pojat 12m2 ja tyttö8m2
Näin minäkin tämän ajattelin, ja mies samoin. Poikien äidin mielestä molemmilla pitää olla omat huoneet. Ikävämmäksi tilanteen tekee vielä se, että molemmilla on ollut omat huoneet tässä samassa talossa ja nyt pitäisi jakaa.
ap
Poikien äiti voi omassa asunnossaan majoittaa pojat niinkuin hän haluaa. Teidän asunnossa huoneet jaetaan niinkuin te haluatte ja siihen ei poikien äidillä ole sananvaltaa.
Itse olen ydinperheestä johon kuului 4 lasta, vanhemmat ja mummo (isän äiti). Käytettävissä oli 3 makkaria. Mummolle yksi, vanhemmille toinen ja lapset yhteen makkariin. Ihan tervepäisiä meistä lapsista tuli vaikka vanhimman ja nuorimman ikäero on 10 vuotta. Lapset pärjää kyllä vaikka laitetaan samaan huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tulee joustaa ja asua olohuoneessa silloin kun pojat ovat heidän luona. Pojilta ei missään nimessä tule viedä heidän omia huoneitaan. Todella loukkaavaa jos noin toimitaan. Ihan ku nämä pojat olis jotain vieraita omassa kodissaan. Kyllä, olisin ton ikäsenä ottanut sen äitipuolen vittuiluna jos noin olis toimittu..
Kasva aikuiseksi. Tilanteet muuttuu, ja silloin katsotaan fiksuin ratkaisu. keskimmäiset lapset ovat samaa sukupuolta ja ikäisiä, silloin heidän kohtalo no mennä samaan huoneeseen.
Ap muuttaa muksunsa kanssa taloon ja pistää tilanteeseen syyttömät kundit asumaan keskenään, vaikka heillä on aiemmin ollut omat huoneet. Ap:n ja miehensä vika koko soppa, joten he kärsiköön nukkumisratkaisujen suhteen.
Kuten sanoin: Kasva aikuiseksi.
Ohiksena ihmettelen: mitä tuo aikuiseksi kasvaminen sisältää? Saavatko aikuiset tehdä päätöksiä vain omien mielihalujensa pohjalta ja lapsista viis? Miten tiiviiksi ja hyväksi perhekokonaisuudeksi arvelet tämän uusperheen muodostuvan näiden päätösten perusteella? Monille lapsille on erittäin kovaa nähdä vanhassa kodissaan vieraita asukkaita ja havaita vanhempansa kiinnittävän huomiota muihin kuin juuri heihin. Eikä tässä tarvita mitään huoneenmenetyksiäkään edes, jotta voi tuntea olonsa mustasukkaisesi ja väärin kohdelluksi.
Nykyään on vallalla tietynlainen hyssyttelykulttuuri. Lapset ovat onnellisia, kun aikuisetkin ovat, koska aikuiset haluavat tehdä omien tarpeidensa mukaisia päätöksiä eivätkä halua kuulla, miten ne päätökset vaikuttavat lapsiin. Hyshys vaan ja tehdään me aikuiset itsekkäitä päätöksiä ja syytetään lapsia siitä, että oireilevat. Huonoja lapsia, kun eivät tajua olla onnellisia meidän puolestamme! Kyllähän nyt kouluikäisen pitää iloiten luopua huoneestaan, kun tilalle tulee äitipuoli ja äitipuolen tytär, joka saa sen oman huoneen. Mikäs sen ihanampaa. Jokaisen kouluikäisen suuri unelma!
Vai olisiko niin, että nykyajan aikuinen käyttäytyy kuin lapsi karkkihyllyllä eikä kykene yhtään hillitsemään halujaan vaan heti on saatava kaikki tässä ja nyt. Ja ne uusperheiden lasten pitäisi taas olla kuin entisajan naiset: hiljaisia ja äänettömiä ja syyllisiä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tulee joustaa ja asua olohuoneessa silloin kun pojat ovat heidän luona. Pojilta ei missään nimessä tule viedä heidän omia huoneitaan. Todella loukkaavaa jos noin toimitaan. Ihan ku nämä pojat olis jotain vieraita omassa kodissaan. Kyllä, olisin ton ikäsenä ottanut sen äitipuolen vittuiluna jos noin olis toimittu..
Kasva aikuiseksi. Tilanteet muuttuu, ja silloin katsotaan fiksuin ratkaisu. keskimmäiset lapset ovat samaa sukupuolta ja ikäisiä, silloin heidän kohtalo no mennä samaan huoneeseen.
Ap muuttaa muksunsa kanssa taloon ja pistää tilanteeseen syyttömät kundit asumaan keskenään, vaikka heillä on aiemmin ollut omat huoneet. Ap:n ja miehensä vika koko soppa, joten he kärsiköön nukkumisratkaisujen suhteen.
Kuten sanoin: Kasva aikuiseksi.
Ohiksena ihmettelen: mitä tuo aikuiseksi kasvaminen sisältää? Saavatko aikuiset tehdä päätöksiä vain omien mielihalujensa pohjalta ja lapsista viis? Miten tiiviiksi ja hyväksi perhekokonaisuudeksi arvelet tämän uusperheen muodostuvan näiden päätösten perusteella? Monille lapsille on erittäin kovaa nähdä vanhassa kodissaan vieraita asukkaita ja havaita vanhempansa kiinnittävän huomiota muihin kuin juuri heihin. Eikä tässä tarvita mitään huoneenmenetyksiäkään edes, jotta voi tuntea olonsa mustasukkaisesi ja väärin kohdelluksi.
Nykyään on vallalla tietynlainen hyssyttelykulttuuri. Lapset ovat onnellisia, kun aikuisetkin ovat, koska aikuiset haluavat tehdä omien tarpeidensa mukaisia päätöksiä eivätkä halua kuulla, miten ne päätökset vaikuttavat lapsiin. Hyshys vaan ja tehdään me aikuiset itsekkäitä päätöksiä ja syytetään lapsia siitä, että oireilevat. Huonoja lapsia, kun eivät tajua olla onnellisia meidän puolestamme! Kyllähän nyt kouluikäisen pitää iloiten luopua huoneestaan, kun tilalle tulee äitipuoli ja äitipuolen tytär, joka saa sen oman huoneen. Mikäs sen ihanampaa. Jokaisen kouluikäisen suuri unelma!
Vai olisiko niin, että nykyajan aikuinen käyttäytyy kuin lapsi karkkihyllyllä eikä kykene yhtään hillitsemään halujaan vaan heti on saatava kaikki tässä ja nyt. Ja ne uusperheiden lasten pitäisi taas olla kuin entisajan naiset: hiljaisia ja äänettömiä ja syyllisiä kaikkeen.
Sun mielestä parempi, että mies olisi muuttanut yksin 60-luvun betonilähiöön, jossa 3 makuuhuonetta, joista 2 valtaosan viikosta tyhjillään ja nukkunutnsitten yksin olohuoneessa ja kasvattanut yksinäisyytensä keskellä poikia? Tämä olisi helpompi niellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Nukkuisitko itse olohuoneessa? Ehdin nauttia siitä ylellisyydestä aivan riittävästi, kun asuimme tytön kanssa kahdestaan. Haluamme myös pitää olohuoneen koko perheen yhteisenä tilana.
ap
Miksi ylipäätään muutatte yhteen, kun tilaa on noin vähän ja sinä et suostu joustamaan omasta mukavuudestasi, vaikka muutat toisten kotiin sotkemaan tilannetta? Mitä jos asuisitte erillään kunnes on varaa isompaan asuntoon tai tilanne muuttuu muutoin?
Ap omistaa puolet talosta eli se on hänen kotinsa. Jos ei ollut varaa isompaan, niin tuskin mies olisi pystynyt pitämään taloa yksin eli olisi pitänyt muuttaa pienempään/halvempaan, ja olisiko siellä ollut pojille edes yhteistä huonetta? Ei pienemmille, eikä varsinkaan isommalle?
Ainakaan ap:llä ei ollut edellisessä asunnossaan omaa makuuhuonetta, joten hän ihan selkeästi havittelee aiempaa parempaa asumista. Tosi kurjaa uusperheen dynamiikan kannalta, että joku lapsista joutuu luopumaan huoneesta tämän toiveen täyttämiseksi. Kuten sanonta kuuluu, niin makaa kuin petaa.
Ja sekö sitten on olevinaan parempaa asumista, kun suurin osa omasta kodista menee miehen aiempien liittojen lasten majoitukseen? Jostain syystä ap ei ole silti yhtään valitellut vaikka samaan talouteen ilmestyy melkein aikuinen teinipoika niiden pienempien lisäksi, päin vastoin on yrittänyt hankkia isomman asunnon että kaikille olisi paremmin tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo täällä on ihmisten huudella niistä ydinperheistänne tai mistä lie piirestä olette. Täällä lynkataan AINA uusperhe, siis ihan aina. Mikä siinä on?
Vierailija kirjoitti:
16-vuotiaalle oma huone
vanhemmille oma huone
tytölle oma huone
9-10-vuotiaat samaan.
Huoneet kokonsa puolesta jaetaan tarpeen mukaan, kuka tarvitsee eniten tilaa jne. Esim. harrastuskamat, mahdolliset lemmikkirotat jne.
Joo, todella pieniä huoneita. 12m2 ei ole iso 3x4m saatika ne muut. Pojat todennäköisesti tarvitsevat sen isoimman, mutta mahtuuko vanhempien sänky edes noihin muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko siitä isoimman makkarin vaatehuoneesta tehdä vanhemmille makkarin. Eihän sinne tarvita paljon muuta kuin parisänky. Jos ei mahdu parisänkyä, niin voisko sitä vaatehuonetta laajentaa siirtämällä väliseinää sinne huoneen puolelle. Jos mahdollista, niin tähän uuteen huoneeseen voisi vielä puhkaista oman sisäänkäynnin, jos pohjaratkaisu antaa myöden. Kolmistaanblogissahan pariskunta nukkui vaatehuoneessa ja tyttö sai makkarin omakseen.
Aaargggh raivostuttaa aikuisten ihmisten itsekkyys ja olematon kyky kantaa vastuunsa valintojensa suhteen! Ei se yhteenmuutto ole mikään pakko-asia! Varmasti kaikille helpompaa, jos jatkatte eri osoitteissa asumista siihen asti kunnes yksi huone vapautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tulee joustaa ja asua olohuoneessa silloin kun pojat ovat heidän luona. Pojilta ei missään nimessä tule viedä heidän omia huoneitaan. Todella loukkaavaa jos noin toimitaan. Ihan ku nämä pojat olis jotain vieraita omassa kodissaan. Kyllä, olisin ton ikäsenä ottanut sen äitipuolen vittuiluna jos noin olis toimittu..
Kasva aikuiseksi. Tilanteet muuttuu, ja silloin katsotaan fiksuin ratkaisu. keskimmäiset lapset ovat samaa sukupuolta ja ikäisiä, silloin heidän kohtalo no mennä samaan huoneeseen.
Ap muuttaa muksunsa kanssa taloon ja pistää tilanteeseen syyttömät kundit asumaan keskenään, vaikka heillä on aiemmin ollut omat huoneet. Ap:n ja miehensä vika koko soppa, joten he kärsiköön nukkumisratkaisujen suhteen.
Kuten sanoin: Kasva aikuiseksi.
Ohiksena ihmettelen: mitä tuo aikuiseksi kasvaminen sisältää? Saavatko aikuiset tehdä päätöksiä vain omien mielihalujensa pohjalta ja lapsista viis? Miten tiiviiksi ja hyväksi perhekokonaisuudeksi arvelet tämän uusperheen muodostuvan näiden päätösten perusteella? Monille lapsille on erittäin kovaa nähdä vanhassa kodissaan vieraita asukkaita ja havaita vanhempansa kiinnittävän huomiota muihin kuin juuri heihin. Eikä tässä tarvita mitään huoneenmenetyksiäkään edes, jotta voi tuntea olonsa mustasukkaisesi ja väärin kohdelluksi.
Nykyään on vallalla tietynlainen hyssyttelykulttuuri. Lapset ovat onnellisia, kun aikuisetkin ovat, koska aikuiset haluavat tehdä omien tarpeidensa mukaisia päätöksiä eivätkä halua kuulla, miten ne päätökset vaikuttavat lapsiin. Hyshys vaan ja tehdään me aikuiset itsekkäitä päätöksiä ja syytetään lapsia siitä, että oireilevat. Huonoja lapsia, kun eivät tajua olla onnellisia meidän puolestamme! Kyllähän nyt kouluikäisen pitää iloiten luopua huoneestaan, kun tilalle tulee äitipuoli ja äitipuolen tytär, joka saa sen oman huoneen. Mikäs sen ihanampaa. Jokaisen kouluikäisen suuri unelma!
Vai olisiko niin, että nykyajan aikuinen käyttäytyy kuin lapsi karkkihyllyllä eikä kykene yhtään hillitsemään halujaan vaan heti on saatava kaikki tässä ja nyt. Ja ne uusperheiden lasten pitäisi taas olla kuin entisajan naiset: hiljaisia ja äänettömiä ja syyllisiä kaikkeen.
Sun mielestä parempi, että mies olisi muuttanut yksin 60-luvun betonilähiöön, jossa 3 makuuhuonetta, joista 2 valtaosan viikosta tyhjillään ja nukkunutnsitten yksin olohuoneessa ja kasvattanut yksinäisyytensä keskellä poikia? Tämä olisi helpompi niellä?
En ole äskeinen, mutta vastaan kuitenkin. Lasten elämän jatkuvuuden kannalta hyvä, että koti ja naapurusto säilyvät ennallaan. Mutta varmasti todella vaikeaa, että omaan kotiin hyppää lennosta joku nainen, joka omistaakin yhtäkkiä puolet talosta ja tuo mukanaan lapsensa, huseeraa joka asiassa kysellen vauvapalstalta huoneidenjako-ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tulee joustaa ja asua olohuoneessa silloin kun pojat ovat heidän luona. Pojilta ei missään nimessä tule viedä heidän omia huoneitaan. Todella loukkaavaa jos noin toimitaan. Ihan ku nämä pojat olis jotain vieraita omassa kodissaan. Kyllä, olisin ton ikäsenä ottanut sen äitipuolen vittuiluna jos noin olis toimittu..
Kasva aikuiseksi. Tilanteet muuttuu, ja silloin katsotaan fiksuin ratkaisu. keskimmäiset lapset ovat samaa sukupuolta ja ikäisiä, silloin heidän kohtalo no mennä samaan huoneeseen.
Ap muuttaa muksunsa kanssa taloon ja pistää tilanteeseen syyttömät kundit asumaan keskenään, vaikka heillä on aiemmin ollut omat huoneet. Ap:n ja miehensä vika koko soppa, joten he kärsiköön nukkumisratkaisujen suhteen.
Kuten sanoin: Kasva aikuiseksi.
Ohiksena ihmettelen: mitä tuo aikuiseksi kasvaminen sisältää? Saavatko aikuiset tehdä päätöksiä vain omien mielihalujensa pohjalta ja lapsista viis? Miten tiiviiksi ja hyväksi perhekokonaisuudeksi arvelet tämän uusperheen muodostuvan näiden päätösten perusteella? Monille lapsille on erittäin kovaa nähdä vanhassa kodissaan vieraita asukkaita ja havaita vanhempansa kiinnittävän huomiota muihin kuin juuri heihin. Eikä tässä tarvita mitään huoneenmenetyksiäkään edes, jotta voi tuntea olonsa mustasukkaisesi ja väärin kohdelluksi.
Nykyään on vallalla tietynlainen hyssyttelykulttuuri. Lapset ovat onnellisia, kun aikuisetkin ovat, koska aikuiset haluavat tehdä omien tarpeidensa mukaisia päätöksiä eivätkä halua kuulla, miten ne päätökset vaikuttavat lapsiin. Hyshys vaan ja tehdään me aikuiset itsekkäitä päätöksiä ja syytetään lapsia siitä, että oireilevat. Huonoja lapsia, kun eivät tajua olla onnellisia meidän puolestamme! Kyllähän nyt kouluikäisen pitää iloiten luopua huoneestaan, kun tilalle tulee äitipuoli ja äitipuolen tytär, joka saa sen oman huoneen. Mikäs sen ihanampaa. Jokaisen kouluikäisen suuri unelma!
Vai olisiko niin, että nykyajan aikuinen käyttäytyy kuin lapsi karkkihyllyllä eikä kykene yhtään hillitsemään halujaan vaan heti on saatava kaikki tässä ja nyt. Ja ne uusperheiden lasten pitäisi taas olla kuin entisajan naiset: hiljaisia ja äänettömiä ja syyllisiä kaikkeen.
Minusta on pikemminkin päinvastoin: kaikki päätökset tulisi tehdä lasten mukaan, aina lapset edellä aivan kaikessa, lapsille annetaan kaikki mitä he keksivät haluta kun eihän lasten mieltä saa pahoittaa. Curling-vanhemmuus onnimenomaan nykyajan termi. Ja tuloksen näkee lasten ja teinien tekemisistä ja ennen kaikkea kielenkäytöstä: itsekeskeisiä paskiaisia, jotka tekevät tasan sitä mitä haluavat.
Ap, miten te oikein asutte? Kauhean pienet huoneet teidän asunnossa. Onko tuo joku 2000-luvun elementtikerrostalo tai muu arkkitehtoninen ihme? 8 m2 huonehan on ihan vaatekomero. Meillä on suurin huone 24 m2, sellaisen voisi ehkä kuvitella jaettavaksi. 11 m2 neliön huone on pienin ja minun mielestäni sellaiseen ei voi mitenkään laittaa kahta ihmistä, ei edes lasta.
Vierailija kirjoitti:
Aaargggh raivostuttaa aikuisten ihmisten itsekkyys ja olematon kyky kantaa vastuunsa valintojensa suhteen! Ei se yhteenmuutto ole mikään pakko-asia! Varmasti kaikille helpompaa, jos jatkatte eri osoitteissa asumista siihen asti kunnes yksi huone vapautuu.
Mutta kun se raha. Mies tarvitsee asunnolle kanssamaksajan ja ap haluaa rahoilleen vastinetta. Tämmöistä uutta onnea.
Ymmärtääkö 141 ja 142, että miehellä EI OLE varaa asua tuossa asunnossa yksin. Ap osti eksän osuuden eikä heillä ole yhtään ylimääräistä rahaa. Eli yksin miehellä on varaa kustannuksiltaan puolet nykyiseen asuntoon nähden.
Lasten isälle ilmeisesti on ihan sama, miten hänen kotinsa huoneet myllätään uusiksi.
Ap omistaa puolet talosta eli se on hänen kotinsa. Jos ei ollut varaa isompaan, niin tuskin mies olisi pystynyt pitämään taloa yksin eli olisi pitänyt muuttaa pienempään/halvempaan, ja olisiko siellä ollut pojille edes yhteistä huonetta? Ei pienemmille, eikä varsinkaan isommalle?