Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?

Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.

Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.

ap

Eli 8 v ulkopuoliselle töihin, niin saa VUOKRATA vaikka sitten vanhemmiltaan kodistaan oman huoneen?

Onko sulla useinkin vaikeuksia ymmärryksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille 12 neliötä, sinne sänky myös sille 8v:lle. 9 neliötä kahdelle pojalle ja 8 16 v:lle.

Vanhemmat voivat sen verran hillitä minä-minää, että joka toinen viikko seksiä on saunassa tai autossa.

Miksi se 8-vuotias ei olisi oikeutettu omaan tilaan ja omaan huoneeseen? Ei tilaa leikkiä, ei mitään omaa, vaikka viettää kodissa enemmän aikaa kuin pojat. Aika kurjaa.

Juuri tämän takia tuolla aiemmin yritin ehdottaa, että se 12 neliön huone olisi tytön huone, mutta vanhempien sänky olisi siellä. Ei lähelläkään ideaalia, mutta vilpittömästi uskon, että se voisi toimia. Vanhemmat eivät tarvitse huonetta kuin öisin. Lapset tarvivat omia huoneitaan koko päivän ajan.

Eiköhän juuri tuolloin öisin vanhemmilla ole ainoa mahdollisuus intiimimpään läheisyyteen, joten joutuisiko 8v. kuuntelemaan kuinka kuuluu muutaman metrin päästä kaikenlaisia ei-niin-kivoja ääniä, kun yrittää saada unen päästä kiinni?

Olen aikoinaan itse joutunut nukkumaan vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa ja voin kertoa ettei se ollut niitä elämäni kivoimpia hetkiä. Ei se lätke, ähinä ja muiskutus ollut ollenkaan mukavaa ja vaikka kuinka yritti laittaa pään tyynyjen alle vaimentaakseen ääniä, niin ei se onnistunut täydellisesti. Sitten se kaikki jälkeenpäin toiminta, kun haetaan vettä ja vähän jutellaan miten onnistunut sessio oli, niin....

Toki vanhemmat kuvittelivat, että kyllä minä sikeesti nukun, kun en uskaltanut mitään ääntä ja liikettä noina hetkinä pitää.

Sori, jos meni vähän aiheen ohi, mutta ei lapsia ( n. yli 2v. ) ja vanhempia samaan huoneeseen.

Pidin itsestäänselvänä, että vuoroviikoilla ei makkarissa seksiä harrastettaisi. Aikuiset ihmiset varmasti keksivät muitakin aikoja, paikkoja ja tapoja tyydyttää tarpeitaan.

Määkin oon huomannut (ja pitänyt muutenkin itsestäänselvänä) että täällä av:llä on aina liuta umpeenkasvaneita kuivapilluja olemassa asioista mieltä.

Eli mielestäsi vanhempien seksintarve menee nyt tässä asiassa kaiken muun edelle? Kaikki muut voivat joustaa ja tinkiä asuinmukavuudesta, mutta äitipuolen on pakko saada munaa joka päivä?

Joka päivä ja ehdottomasti siinä pyhässä parivuoteessa. Kaikki muut paikat ovat epämääräistä irstastelua. Olen muutaman perhepetikeskustelun lukenut! T. Ihan sivusta huudellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille 12 neliötä, sinne sänky myös sille 8v:lle. 9 neliötä kahdelle pojalle ja 8 16 v:lle.

Vanhemmat voivat sen verran hillitä minä-minää, että joka toinen viikko seksiä on saunassa tai autossa.

Miksi se 8-vuotias ei olisi oikeutettu omaan tilaan ja omaan huoneeseen? Ei tilaa leikkiä, ei mitään omaa, vaikka viettää kodissa enemmän aikaa kuin pojat. Aika kurjaa.

Juuri tämän takia tuolla aiemmin yritin ehdottaa, että se 12 neliön huone olisi tytön huone, mutta vanhempien sänky olisi siellä. Ei lähelläkään ideaalia, mutta vilpittömästi uskon, että se voisi toimia. Vanhemmat eivät tarvitse huonetta kuin öisin. Lapset tarvivat omia huoneitaan koko päivän ajan.

Eiköhän juuri tuolloin öisin vanhemmilla ole ainoa mahdollisuus intiimimpään läheisyyteen, joten joutuisiko 8v. kuuntelemaan kuinka kuuluu muutaman metrin päästä kaikenlaisia ei-niin-kivoja ääniä, kun yrittää saada unen päästä kiinni?

Olen aikoinaan itse joutunut nukkumaan vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa ja voin kertoa ettei se ollut niitä elämäni kivoimpia hetkiä. Ei se lätke, ähinä ja muiskutus ollut ollenkaan mukavaa ja vaikka kuinka yritti laittaa pään tyynyjen alle vaimentaakseen ääniä, niin ei se onnistunut täydellisesti. Sitten se kaikki jälkeenpäin toiminta, kun haetaan vettä ja vähän jutellaan miten onnistunut sessio oli, niin....

Toki vanhemmat kuvittelivat, että kyllä minä sikeesti nukun, kun en uskaltanut mitään ääntä ja liikettä noina hetkinä pitää.

Sori, jos meni vähän aiheen ohi, mutta ei lapsia ( n. yli 2v. ) ja vanhempia samaan huoneeseen.

Pidin itsestäänselvänä, että vuoroviikoilla ei makkarissa seksiä harrastettaisi. Aikuiset ihmiset varmasti keksivät muitakin aikoja, paikkoja ja tapoja tyydyttää tarpeitaan.

No just....

Minä taas pidän itsestäänselvänä, että 8v. ei missään tapauksessa nuku samassa huoneessa  kuin vanhemmat, vaikka kuinka aikuiset pidättäytyisivät yhdynnästä.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Pojat ovat asuneet talossa kauemmin kuin sinä, mutta silti sinä voit tulla ja sekoittaa kaiken. Hienoa. Kyllä poikien sietää olla kiitollisia, kun saavat talon isoimman huoneen keskenään jakaa. Eivät sentään ulkoruokintaan joudu. Voit arvata, millaisia ajatuksia poikien päissä sinusta liikkuu :)

Aliarvioit lapsia.

Yli kymmenvuotiaat lapset, jopa pojat, tajuavat ja ymmärtävät kyllä tilanteen ja taloudelliset järjestelyt, kun ne heille selitetään. Isä on lunastanut poikien äidiltä puolet talosta, tai aloittaja lunastanut sen poikien äidiltä, ihan sama miten. Mutta tilanne on kumminkin se, että äiti on muuttanut talosta pois, ja hänen on ollut saatava se oma osuutensa. Se on tullut mahdolliseksi sillä että aloittaja on kantanut kortensa eli rahansa mukaan kekoon. Päätös poikien lähihuoltajuudesta on ilmeisesti äidille, joten poikien pääasiallinen koti on äitinsä luona.

Isoon huoneeseen yhdessä muuttaminen, pelihuoneineen päivineen, voi olla ihan hyväkin juttu.

Miksi ne lapset ikinä haluaa kasvaa aikuisiksi jos aikuisella ei nykymaailmassa ole mitään oikeuksia. Ei oikeuksia sanoa miten aikuisen omistamassa talossa eletään, omaa huonetta, oman maun mukaista kalustusta, sellaista ruokaa kuin itse haluaa.... Milloin kaikki valta luovutettiin lapsille, 80-luvulla aikuisia vielä kunnioitettiin eikä vänkytetty omista oikeuksista ja vaadittu aikuisia joustamaan ja palvelemaan?

Kyllähän aikuiset päättää miten huoneet jaetaan. Jos kerran pojat eivät vakituiseen asu, niin eivät tarvi omia huoneita. Meillä oli aikoinaan uusperheessä niin, että kolme lasta asui vakituisesti ja yksi kävi viikonloppuisin. Vanhin sai oman huoneen, nuoremmat pojat jakoivat huoneen ja  viikonloppuisin kävijä nukkui nuorempien kanssa samassa huoneessa (olivat saman ikäisiä).

Kun vanhin muutti pois, niin seuraavaksi vanhin sai oman huoneen ja nuorin ja viikonloppulapsi jakoivat huoneen viikonloppuisin. Lopulta saivat kaikki oman huoneen.

Viikonloppulapsella oli kuitenkin oma huone toisessa kodissa, joten sai siellä omaa rauhaa riittävästi.

ELI sukupuolensa vuoksi tytölle oma huone ja vain osan aikaa asuville pojille yhteinen. 16 v:lle jo ikänsä puolesta ja sen, että asuu vakituiseen, oma huone. 

Jos huoneen jakamisessa on ongelmana se, että toinen huone jäisi ilman ikkunaa, voi uuden seinän yläosa olla jonkinlaista lasitiiltä, jonka lävitse pääsee toisesta huoneesta luonnonvalo virtaamaan ikkunattomaan huoneeseen. Vähän vanhanaikaisen näköistä ehkä, mutta toimii, jos lasitiilet ovat tarpeeksi ylhäällä ja vieläpä sellaisia, ettei niiden lävitse näe kuin sumeita hahmoja, mikäli kiipeää katonrajaan kurkkimaan. Lisäksi 10- tai 11-vuotias poika tuskin välittää paljoa siitä, joutuuko huoneessa turvautua päivällä keinovaloon luonnonvalon lisänä, mikäli ei mistään säkkipimeästä kopista ole kyse. Tytöt lienevät usein kiinnostuneempia huoneen viihtyisyydestä. Tai sitten ikkunaton huone voisi olla vanhempien makuuhuone, mikäli siellä joka tapauksessa oleskellaan nukkumisen lisäksi lähinnä illalla, jolloin tarvitsee kuitenkin keinovaloa.

Oisitteko kaksi aikuista ihmistä voineet erillään asua ja vähän odottaa että edes yksi lentää pesästä. Suoraan sanottuna ihan pistää vituttaan tällänen aikuisten itsekkyys. Ihan pakko oli ajatella vaan omaa napaa eikä lasten paras yhtään kiinnosta. Aikuiset pärjää aina ja voi aika mukautua ja kärsivällisyyttään koetella. Lapset ei niinkään.

Nykyaikana on jokin ihme ksitys, että kaikille pitää olla oma huone. Kun minä olin nuori, niin asuimme 6 henkeä kolmiossa. Kaksi tyttö toisessa makkarissa, kaksi poikaa toisessa ja vanhemmat olkkarissa. Traumoja ei tullut kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana on jokin ihme ksitys, että kaikille pitää olla oma huone. Kun minä olin nuori, niin asuimme 6 henkeä kolmiossa. Kaksi tyttö toisessa makkarissa, kaksi poikaa toisessa ja vanhemmat olkkarissa. Traumoja ei tullut kenellekään.

Kyllä tuntuu olevan vaikea käsittää, että ydinperhe ja uusperhe ovat täysin eri asiat. Ttenkin tässä, kun pojilla on aiemmin ollut SAMASSA talossa omat huoneet, joista he nyt joutuvat LUOPUMAAN. Mitäpä olisit tykännyt siitä, että vanhempasi olisivat eronneet ja toinen olisi tuonut muassaan vielä pari muksua sinne kolmioonne.

Täähän oli helppo

12m2: vanhemmat

Vaatehuoneesta tytölle oma tila

Ja 8-9m2 pojille

Kaikista järkevin ratkaisu. Minä asuin juurikin vanhempien vaatehuoneessa, se oli mun "omahuone" kolme vuotta. Oven kun avasi, niin sänky oli jo siinä (vuodevaatelaatikko tyyppinen ratkaisu), mutta ei se leikkejä haitannu tai estäny. Asuin siinä 7-10 vuotiaana. Tärkeintä oli, että oli se oma tila. Talon laajennuksen jälkeen sain sitten oikean huoneen. Ei jääny traumoja.

Onko huonejako enemmän ongelma pojille vai äidille? Luulisi, että noin isot lapset kyllä ymmärtävät kun heille selitetään ettei isompaa asuntoa voi ostaa, ja että he voivat itse vaikuttaa tulevan huoneensa sisustukseen. Pelihuone kuulostaa kivalta. Vaatehuoneeseen kannattaa jättää ovi, niin pojilla on tarvittaessa yksityisyyttäkin, ja vanhempien on myöhemmin helpompi ottaa huone omaan käyttöönsä (olettaisin että näin tapahtuu, kun huoneita vapautuu).

Ainoa järkevä vaihtoehto, että pojat asuu yhteisessä huoneessa (isoimmassa) jos kerran kuitenkin suurimman osan aikaan näillä on toisessa kodissa omat huoneet. 16-vuotiaalla täytyy olla jo oma huone, samoin kumpikaan nuoremmista pojista tuskin haluaa jakaa huoneettaan tytön kanssa.

Ja miksi täällä AP:ta heti syytetään? Miksei miestä, joka on mennyt lisääntymään holtittomasti tai poikien äitiä, joka yrittää edelleen päällepäsmäröidä vaikka on myynyt osuutensa pois?

Vierailija kirjoitti:

Täähän oli helppo

12m2: vanhemmat

Vaatehuoneesta tytölle oma tila

Ja 8-9m2 pojille

Kaikista järkevin ratkaisu. Minä asuin juurikin vanhempien vaatehuoneessa, se oli mun "omahuone" kolme vuotta. Oven kun avasi, niin sänky oli jo siinä (vuodevaatelaatikko tyyppinen ratkaisu), mutta ei se leikkejä haitannu tai estäny. Asuin siinä 7-10 vuotiaana. Tärkeintä oli, että oli se oma tila. Talon laajennuksen jälkeen sain sitten oikean huoneen. Ei jääny traumoja.

Täytyy muistaa myös lähtökohdat. Olitko ennen 7. ikävuottasi jakanut huoneen jonkun sisaruksen kanssa ennenkuin sait tuon oman soppesi? AP:n tytär kun on tottunut jo siihen, että hänellä on oma huone. Varmasti tuntuu epäreilulta, että pojilla on omat mutta hän joutuu komeroon.

Mies on maksanut puolet talosta ja Ap puolet? Tällöin molemmille kuuluu yhtä monta neliötä. Näin ollen kuulostaisi hieman epäreilulta laittaa Ap:n tyttö vaatehuoneeseen, kun taas kaikki miehen lapset saisivat oman huoneen.

16-vuotiaalle oma huone

vanhemmille oma huone

tytölle oma huone

9-10-vuotiaat samaan.

Huoneet kokonsa puolesta jaetaan tarpeen mukaan, kuka tarvitsee eniten tilaa jne. Esim. harrastuskamat, mahdolliset lemmikkirotat jne.

Kannattaiskohan teidän vaan erota. Varmasti löydät sellaisen miehen, jonka vanhassa talossa on juuri sopivasti yksi huone vapaana tyttärellesi.

? kirjoitti:

12m2 - aikuiset

9m2 - 16v poika

9m2 - 10v ja 11v pojat

8m2 - 8v tyttö

Tai jotain vastaavaa.

Miksi aikuisille isoin kun he viettävät siellä kuitenkin vähiten aikaa? Vanhempien makuuhuonettahan käytetään vain öisin.  Meillä aikuiset on päivät töissä ja illat/vapaat olohuoneessa ja keittiössä jos ovat kotona.

Jos ne pikkupojat ovat vain muutaman päivän viikosta teillä, on aivan turhaa, että heillä on omat huoneet. Äitinsä luona heillä sitten lienee omat huoneet, mutta  koska isän luona on sen verran enemmän porukkaa, pitää osata joustaa. On aivan terveellistä, että lapset jakavat huoneen, se on kasvattavaa, kun on osattava ottaa toinenkin huomioon. Ja sellaisella viikolla, kun se pikkutyttö ei ole teillä, niin toinen poika voisi tietysti nukkua siellä tytön huoneessa. Miksi sitä pitäisi seisottaa joka toinen viikko tyhjillään. Ja hei, teillä eletään teidän perheen sääntöjen mukaan, ei poikien äidin sääntöjen mukaan. Pysykää vain lujana.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa järkevä vaihtoehto, että pojat asuu yhteisessä huoneessa (isoimmassa) jos kerran kuitenkin suurimman osan aikaan näillä on toisessa kodissa omat huoneet. 16-vuotiaalla täytyy olla jo oma huone, samoin kumpikaan nuoremmista pojista tuskin haluaa jakaa huoneettaan tytön kanssa.

Ja miksi täällä AP:ta heti syytetään? Miksei miestä, joka on mennyt lisääntymään holtittomasti tai poikien äitiä, joka yrittää edelleen päällepäsmäröidä vaikka on myynyt osuutensa pois?

Suurin syyllinenhän tässä on se 16-vuotiaan äiti, joka sysää poikansa tahallaan uusperheen vaivoiksi vaikka varmasti tietää, ettei heillä ole ylimääräistä tilaa.