Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen huonejako kun kaikille lapsille ei riitä omia huoneita?
30.03.2016 |
Kaksi aikuista, vakituisesti talossa asuva 16-v poika, 2-3 päivää viikossa asuvat 10- ja 11-v pojat sekä vuoroviikoin asuva 8-v tyttö. Käytettävissä 12 m2, kaksi 9 m2 ja 8 m2 huoneet. Miten jakaisitte ne? Isompi asunto tai vanhemmat olkkariin eivät ole vaihtoehtoja.
Kommentit (389)
Olohuoneeseen kaappisänky vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kyllä kaikki provon merkit. Ap on tähän asti nukkunut olohuoneessa, jotta tytär saisi (vuoroviikoin) oman huoneen. Nyt yhtäkkiä pitääkin siirtää syyttömät lapset pois omista huoneistaan, jotta ap saa makkarin ja vuoroviikkotytär oman huoneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.
Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.
ap
Ja ihan itse olette nuo lapset hankkineet ja tämän tilanteen synnyttäneet ilman minkäänlaista neuvottelua lasten kanssa.
Kyllä, pidän sinua (teitä) itsekkäänä. Koko tilanne on erittäin itsekkäiden tarpeiden takia syntynyt. Fiksut ja ajattelevaiset vanhemmat miettisivät kuvion siten, ettei kenenkään tarvitse uhrautua muiden takia. On jotenkin käsittämätöntä, miten ne uhraukset joutuvat aina lasten harteille.
Kysynpä nyt vielä: kuka päätti, että uusperhe perustetaan? Kenen tarpeita se palvelee? Kuka hyötyy siitä eniten? Kenen harteille pitäisi laittaa siitä maksettavan hinnan?
Mistä sinä tiedät kuka päätti miehen ja tämän eksän erosta?
Joka tapauksessa miehen eksä oli yksi joka siunasi tämän muuttojärjestelyn suostumalla myymään puolikkaansa aloittajalle.
Joten samaan syssyyn voit syyttää poikien äitiäkin.
Ihan selvää on, jo lasten kasvun ja kehityksen normaaliuden kannalta, että aikuisilla on oma huone ja oma parisuhde. Kukaan lapsi ei voi normaalisti itsenäistyä ja kehittyä ilman tätä perusasiaa. Joka täällä muuta huutelee on luultavasti juuri tällainen lapsensa itseensä sitova kietova vanhempi, tai sitten kietoutunut lapsi omassa perhehistoriassaan.
Onko sulla sellainen mielikuva että aloittaja osti ex vaimolta puolikkaan talon... Kauppakirjaa tehtiin rouvat keskenään...
Ja toinen virhe. Mitä yhteyttä luulet olevan vanhempien makuuhuoneella ja lasten kehityksellä
Vierailija kirjoitti:
Tosin ehkä siitä kaupasta olisi sitten pitänyt neuvotella paitsi eksän myös poikien kanssa, että mitä se tarkoittaa että äitipuoli ostaa puolet talosta.
Ymmärsin asian niin, että talokaupat ja yhteen muuttaminen on tehty jo ajat sitten ja tuolloin kaikilla oli oma huoneet. Tilanne on nyt kuitenkin muuttunut, koska miehen vanhin poika yhtäkkiä muuttaa asuntoon myös ja hänelle pitää saada tilaa? Eli kyse ei ole akuutista tilanteesta, jossa isän uusi kumppani muuttaa lapsineen asuntoon samalla hetkellä kun äiti muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Siis aloittaja on ostanut puolikkaan talon.
Ostanut.
Miehen eksä on ottanut rahat vastaan eli suostunut myymään.
Aloittaja suostuu siihen että miehen kuusitoistavuotias poika asuu hänen puoliksi omistamassaan talossa. Ja että miehen pojat, jotka ovat miehellä 2-3 päivää viikossa,saavat yhden kokonaisen huoneen käyttöönsä. Vieläpä suurimman. Vaatehuoneineen.
Kuinka moni teistä hei olisi näin kiva?
Asian ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.
Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.
ap
Ja ihan itse olette nuo lapset hankkineet ja tämän tilanteen synnyttäneet ilman minkäänlaista neuvottelua lasten kanssa.
Kyllä, pidän sinua (teitä) itsekkäänä. Koko tilanne on erittäin itsekkäiden tarpeiden takia syntynyt. Fiksut ja ajattelevaiset vanhemmat miettisivät kuvion siten, ettei kenenkään tarvitse uhrautua muiden takia. On jotenkin käsittämätöntä, miten ne uhraukset joutuvat aina lasten harteille.
Kysynpä nyt vielä: kuka päätti, että uusperhe perustetaan? Kenen tarpeita se palvelee? Kuka hyötyy siitä eniten? Kenen harteille pitäisi laittaa siitä maksettavan hinnan?
Huh. En vain pysty pitämään sitä uhrautumisena, että käytännössä saman ikäiset veljekset jakavat huoneen kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Heillä on edelleen äitinsä luona omat huoneet. Meillä he saavat talon isoimman huoneen. Sekin on mielestäni aivan normaalia, että seurusteleva pari haluaa jossain vaiheessa yhteisen kodin.
ap
Ei se sitten varmaankaan ole uhrautumista, jos te nukutte olohuoneessa ne kaksi tai kolme päivää viikossa. Yhteinen koti on yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko 10- ja 11v pojat miehen ja nyt ap on 16v poikansa ja 8v tyttärensä kanssa muuttamassa miehen kämppään? Anteeksi, mutta kamala yhtälö
- 16v:n on tietenkin pakko saada oma huone
- se, että nuoremmat pojat joutuvat luopumaan omista huoneistaan (ja vielä siis konkreettisesti omistaan), on tosi vaikea, käytännössä ehkä mahdoton juttu
Käy väistämättä mielessä, miksi yhteenmuuttoa ei voi lykätä muutamalla vuodella, että vanhin olisi omillaan? Ei ole 16v pojallekaan mahtava kokemus saada yhtäkkiä uusi "isäpuoli".
16-v on miehen poika hänen aiemmasta suhteestaan. Poika on asunut tähän asti äitinsä kanssa ja on nyt muuttamassa meidän luokse. Eli vain tyttö on minun. Talo taas on miehen ja hänen ex-vaimonsa yhteinen. Tarkoitus oli myydä se ja ostaa isompi, mutta ikävä kyllä siitä ei ainakaan tällä hetkellä saa niin paljon että olisi varaa isompaan. Lunastin siis exän puolikkaan itselleni. Tilanne ei ole kiva nuorempien poikien kannalta, mutta muutakaan ei nyt voi.
ap
Tämän viestin mukaan aloittaja lunasti eksän aiemmin omistaman puolikkaan itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyllä kaikki provon merkit. Ap on tähän asti nukkunut olohuoneessa, jotta tytär saisi (vuoroviikoin) oman huoneen. Nyt yhtäkkiä pitääkin siirtää syyttömät lapset pois omista huoneistaan, jotta ap saa makkarin ja vuoroviikkotytär oman huoneen.
Tytön kanssa kahdestaan asuessa meillä oli paremmin tuohon järjestelyyn sopiva olohuone, eikä huonetta ollut jakamassa kanssani kuin yksi lapsi joka toinen viikko, ja pidin silti tilannetta epämukavana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.
Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.
ap
Ja ihan itse olette nuo lapset hankkineet ja tämän tilanteen synnyttäneet ilman minkäänlaista neuvottelua lasten kanssa.
Kyllä, pidän sinua (teitä) itsekkäänä. Koko tilanne on erittäin itsekkäiden tarpeiden takia syntynyt. Fiksut ja ajattelevaiset vanhemmat miettisivät kuvion siten, ettei kenenkään tarvitse uhrautua muiden takia. On jotenkin käsittämätöntä, miten ne uhraukset joutuvat aina lasten harteille.
Kysynpä nyt vielä: kuka päätti, että uusperhe perustetaan? Kenen tarpeita se palvelee? Kuka hyötyy siitä eniten? Kenen harteille pitäisi laittaa siitä maksettavan hinnan?
Huh. En vain pysty pitämään sitä uhrautumisena, että käytännössä saman ikäiset veljekset jakavat huoneen kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Heillä on edelleen äitinsä luona omat huoneet. Meillä he saavat talon isoimman huoneen. Sekin on mielestäni aivan normaalia, että seurusteleva pari haluaa jossain vaiheessa yhteisen kodin.
ap
Ymmärrän, ettet sinä koe sitä uhraukseksi. En minäkään kokisi, kun koko lapsuuteni jaoin huoneeni siskoni kanssa. Mutta minä en joutunut luopumaan mistään eikä kotiimme muuttanut ihmisiä, jotka olisivat saaneet jotain omaani.
Ehkä olen kärkäs mielipiteissäni, mutta työskentelen nuorten parissa, ja eniten teinejä vaivaa vanhempiensa epäreiluus. Lähes poikkeuksetta kyseessä on uusperhe, jonka toimivuuden se nuori kyseenalaistaa. Aika usein se viharyöppy on lähtenyt liikkeelle erittäin pienistä puroista, huoneen menetys, isä ei viekään harrastukseen, äitipuolen lapsi sai uudet luistimet mutta minä en päässyt turnaukseen, isän kanssa Lappiin lähteekin äitipuoli... Kaikki asiat sellaisia, jotka tuntuvat aikuisista pieniltä, mitättömiltä, tavallisilta arjen päätöksiltä, mutta jotka ovat olleet sille lapselle erittäin tärkeä osoitus asemasta perheessä. Lapsi kun laittaa symboliarvoa näihin pieniin asioihin ja tekoihin.
Olen hyvin varma, että kun lähtökohtana jo sinun on vaikea käsittää huoneen menetystä uhrauksena, et muutenkaan havaitse niitä lukemattomia pieniä asioita, joilla voit murskata lapsen käsityksen itsestään ja hänen merkityksensä isänsä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.
Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.
ap
Ja ihan itse olette nuo lapset hankkineet ja tämän tilanteen synnyttäneet ilman minkäänlaista neuvottelua lasten kanssa.
Kyllä, pidän sinua (teitä) itsekkäänä. Koko tilanne on erittäin itsekkäiden tarpeiden takia syntynyt. Fiksut ja ajattelevaiset vanhemmat miettisivät kuvion siten, ettei kenenkään tarvitse uhrautua muiden takia. On jotenkin käsittämätöntä, miten ne uhraukset joutuvat aina lasten harteille.
Kysynpä nyt vielä: kuka päätti, että uusperhe perustetaan? Kenen tarpeita se palvelee? Kuka hyötyy siitä eniten? Kenen harteille pitäisi laittaa siitä maksettavan hinnan?
Huh. En vain pysty pitämään sitä uhrautumisena, että käytännössä saman ikäiset veljekset jakavat huoneen kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Heillä on edelleen äitinsä luona omat huoneet. Meillä he saavat talon isoimman huoneen. Sekin on mielestäni aivan normaalia, että seurusteleva pari haluaa jossain vaiheessa yhteisen kodin.
ap
Ei se sitten varmaankaan ole uhrautumista, jos te nukutte olohuoneessa ne kaksi tai kolme päivää viikossa. Yhteinen koti on yhteinen.
Muistaakseni mainitsin jo aloituksessa, että vanhempien asuminen olohuoneessa ei ole vaihtoehto, joten en viitsi vääntää tästä enempää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille 12 neliötä, sinne sänky myös sille 8v:lle. 9 neliötä kahdelle pojalle ja 8 16 v:lle.
Vanhemmat voivat sen verran hillitä minä-minää, että joka toinen viikko seksiä on saunassa tai autossa.
Miksi se 8-vuotias ei olisi oikeutettu omaan tilaan ja omaan huoneeseen? Ei tilaa leikkiä, ei mitään omaa, vaikka viettää kodissa enemmän aikaa kuin pojat. Aika kurjaa.
Juuri tämän takia tuolla aiemmin yritin ehdottaa, että se 12 neliön huone olisi tytön huone, mutta vanhempien sänky olisi siellä. Ei lähelläkään ideaalia, mutta vilpittömästi uskon, että se voisi toimia. Vanhemmat eivät tarvitse huonetta kuin öisin. Lapset tarvivat omia huoneitaan koko päivän ajan.
Eiköhän juuri tuolloin öisin vanhemmilla ole ainoa mahdollisuus intiimimpään läheisyyteen, joten joutuisiko 8v. kuuntelemaan kuinka kuuluu muutaman metrin päästä kaikenlaisia ei-niin-kivoja ääniä, kun yrittää saada unen päästä kiinni?
Olen aikoinaan itse joutunut nukkumaan vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa ja voin kertoa ettei se ollut niitä elämäni kivoimpia hetkiä. Ei se lätke, ähinä ja muiskutus ollut ollenkaan mukavaa ja vaikka kuinka yritti laittaa pään tyynyjen alle vaimentaakseen ääniä, niin ei se onnistunut täydellisesti. Sitten se kaikki jälkeenpäin toiminta, kun haetaan vettä ja vähän jutellaan miten onnistunut sessio oli, niin....
Toki vanhemmat kuvittelivat, että kyllä minä sikeesti nukun, kun en uskaltanut mitään ääntä ja liikettä noina hetkinä pitää.
Sori, jos meni vähän aiheen ohi, mutta ei lapsia ( n. yli 2v. ) ja vanhempia samaan huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille 12 neliötä, sinne sänky myös sille 8v:lle. 9 neliötä kahdelle pojalle ja 8 16 v:lle.
Vanhemmat voivat sen verran hillitä minä-minää, että joka toinen viikko seksiä on saunassa tai autossa.
Miksi se 8-vuotias ei olisi oikeutettu omaan tilaan ja omaan huoneeseen? Ei tilaa leikkiä, ei mitään omaa, vaikka viettää kodissa enemmän aikaa kuin pojat. Aika kurjaa.
Juuri tämän takia tuolla aiemmin yritin ehdottaa, että se 12 neliön huone olisi tytön huone, mutta vanhempien sänky olisi siellä. Ei lähelläkään ideaalia, mutta vilpittömästi uskon, että se voisi toimia. Vanhemmat eivät tarvitse huonetta kuin öisin. Lapset tarvivat omia huoneitaan koko päivän ajan.
Eiköhän juuri tuolloin öisin vanhemmilla ole ainoa mahdollisuus intiimimpään läheisyyteen, joten joutuisiko 8v. kuuntelemaan kuinka kuuluu muutaman metrin päästä kaikenlaisia ei-niin-kivoja ääniä, kun yrittää saada unen päästä kiinni?
Olen aikoinaan itse joutunut nukkumaan vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa ja voin kertoa ettei se ollut niitä elämäni kivoimpia hetkiä. Ei se lätke, ähinä ja muiskutus ollut ollenkaan mukavaa ja vaikka kuinka yritti laittaa pään tyynyjen alle vaimentaakseen ääniä, niin ei se onnistunut täydellisesti. Sitten se kaikki jälkeenpäin toiminta, kun haetaan vettä ja vähän jutellaan miten onnistunut sessio oli, niin....
Toki vanhemmat kuvittelivat, että kyllä minä sikeesti nukun, kun en uskaltanut mitään ääntä ja liikettä noina hetkinä pitää.
Sori, jos meni vähän aiheen ohi, mutta ei lapsia ( n. yli 2v. ) ja vanhempia samaan huoneeseen.
Pidin itsestäänselvänä, että vuoroviikoilla ei makkarissa seksiä harrastettaisi. Aikuiset ihmiset varmasti keksivät muitakin aikoja, paikkoja ja tapoja tyydyttää tarpeitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille 12 neliötä, sinne sänky myös sille 8v:lle. 9 neliötä kahdelle pojalle ja 8 16 v:lle.
Vanhemmat voivat sen verran hillitä minä-minää, että joka toinen viikko seksiä on saunassa tai autossa.
Tai mitä jos pojat asuvat vuoroviikoin toinen omassa huoneessa ja toinen vanhempien makkarissa? Ihan yhtä järkevä idea kuin tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä jo kolmas perhe menossa. Miksi luulet että sun kanssa sujuu? Onko yhteinen lapsi jo tulossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.
Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.
ap
Eli 8 v ulkopuoliselle töihin, niin saa VUOKRATA vaikka sitten vanhemmiltaan kodistaan oman huoneen?
Pojat ovat asuneet talossa kauemmin kuin sinä, mutta silti sinä voit tulla ja sekoittaa kaiken. Hienoa. Kyllä poikien sietää olla kiitollisia, kun saavat talon isoimman huoneen keskenään jakaa. Eivät sentään ulkoruokintaan joudu. Voit arvata, millaisia ajatuksia poikien päissä sinusta liikkuu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemmat eivät voi nukkua olohuoneessa?
Entäpä jos vanhemmat nukkuisivat olohuoneessa vuoroviikoin, eli silloin kun tyttö on talossa? Huone olisi silloin tytön, kun hän on kotona ja vuoroviikoilla sitten vanhemmat voisivat nukkua siellä. Sisustus toki täytyisi sitten miettiä jotenkin järkevästi, mutta eiköhän se onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että tyttö saisi omakseen sen ison huoneen ja sieltä rajattaisiin vanhemmille makuusoppi. Tyttö tosin sitten joutuisi nukkumaan teidän kanssanne samassa huoneessa, mutta jälleen, oikealla sisustuksella sekin voisi toimia.
Olen varmaan hirvittävän itsekäs, mutta pidän itsestään selvänä että kun me miehen kanssa maksamme asumisen (ja asumme talossa jatkuvasti), meillä on myös oikeus pysyvään omaan makuuhuoneeseen.
ap
Ja ihan itse olette nuo lapset hankkineet ja tämän tilanteen synnyttäneet ilman minkäänlaista neuvottelua lasten kanssa.
Kyllä, pidän sinua (teitä) itsekkäänä. Koko tilanne on erittäin itsekkäiden tarpeiden takia syntynyt. Fiksut ja ajattelevaiset vanhemmat miettisivät kuvion siten, ettei kenenkään tarvitse uhrautua muiden takia. On jotenkin käsittämätöntä, miten ne uhraukset joutuvat aina lasten harteille.
Kysynpä nyt vielä: kuka päätti, että uusperhe perustetaan? Kenen tarpeita se palvelee? Kuka hyötyy siitä eniten? Kenen harteille pitäisi laittaa siitä maksettavan hinnan?
Huh. En vain pysty pitämään sitä uhrautumisena, että käytännössä saman ikäiset veljekset jakavat huoneen kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Heillä on edelleen äitinsä luona omat huoneet. Meillä he saavat talon isoimman huoneen. Sekin on mielestäni aivan normaalia, että seurusteleva pari haluaa jossain vaiheessa yhteisen kodin.
ap
Ymmärrän, ettet sinä koe sitä uhraukseksi. En minäkään kokisi, kun koko lapsuuteni jaoin huoneeni siskoni kanssa. Mutta minä en joutunut luopumaan mistään eikä kotiimme muuttanut ihmisiä, jotka olisivat saaneet jotain omaani.
Ehkä olen kärkäs mielipiteissäni, mutta työskentelen nuorten parissa, ja eniten teinejä vaivaa vanhempiensa epäreiluus. Lähes poikkeuksetta kyseessä on uusperhe, jonka toimivuuden se nuori kyseenalaistaa. Aika usein se viharyöppy on lähtenyt liikkeelle erittäin pienistä puroista, huoneen menetys, isä ei viekään harrastukseen, äitipuolen lapsi sai uudet luistimet mutta minä en päässyt turnaukseen, isän kanssa Lappiin lähteekin äitipuoli... Kaikki asiat sellaisia, jotka tuntuvat aikuisista pieniltä, mitättömiltä, tavallisilta arjen päätöksiltä, mutta jotka ovat olleet sille lapselle erittäin tärkeä osoitus asemasta perheessä. Lapsi kun laittaa symboliarvoa näihin pieniin asioihin ja tekoihin.
Olen hyvin varma, että kun lähtökohtana jo sinun on vaikea käsittää huoneen menetystä uhrauksena, et muutenkaan havaitse niitä lukemattomia pieniä asioita, joilla voit murskata lapsen käsityksen itsestään ja hänen merkityksensä isänsä elämässä.
Voi apua... Päättelet siis, että koska yrityksistä huolimatta emme pysty tarjoamaan ainakaan tällä hetkellä molemmille pojille omia huoneita, olen murskaamassa heidän käsitystä itsestään yms.
:D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille 12 neliötä, sinne sänky myös sille 8v:lle. 9 neliötä kahdelle pojalle ja 8 16 v:lle.
Vanhemmat voivat sen verran hillitä minä-minää, että joka toinen viikko seksiä on saunassa tai autossa.
Miksi se 8-vuotias ei olisi oikeutettu omaan tilaan ja omaan huoneeseen? Ei tilaa leikkiä, ei mitään omaa, vaikka viettää kodissa enemmän aikaa kuin pojat. Aika kurjaa.
Juuri tämän takia tuolla aiemmin yritin ehdottaa, että se 12 neliön huone olisi tytön huone, mutta vanhempien sänky olisi siellä. Ei lähelläkään ideaalia, mutta vilpittömästi uskon, että se voisi toimia. Vanhemmat eivät tarvitse huonetta kuin öisin. Lapset tarvivat omia huoneitaan koko päivän ajan.
Eiköhän juuri tuolloin öisin vanhemmilla ole ainoa mahdollisuus intiimimpään läheisyyteen, joten joutuisiko 8v. kuuntelemaan kuinka kuuluu muutaman metrin päästä kaikenlaisia ei-niin-kivoja ääniä, kun yrittää saada unen päästä kiinni?
Olen aikoinaan itse joutunut nukkumaan vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa ja voin kertoa ettei se ollut niitä elämäni kivoimpia hetkiä. Ei se lätke, ähinä ja muiskutus ollut ollenkaan mukavaa ja vaikka kuinka yritti laittaa pään tyynyjen alle vaimentaakseen ääniä, niin ei se onnistunut täydellisesti. Sitten se kaikki jälkeenpäin toiminta, kun haetaan vettä ja vähän jutellaan miten onnistunut sessio oli, niin....
Toki vanhemmat kuvittelivat, että kyllä minä sikeesti nukun, kun en uskaltanut mitään ääntä ja liikettä noina hetkinä pitää.
Sori, jos meni vähän aiheen ohi, mutta ei lapsia ( n. yli 2v. ) ja vanhempia samaan huoneeseen.
Pidin itsestäänselvänä, että vuoroviikoilla ei makkarissa seksiä harrastettaisi. Aikuiset ihmiset varmasti keksivät muitakin aikoja, paikkoja ja tapoja tyydyttää tarpeitaan.
Määkin oon huomannut (ja pitänyt muutenkin itsestäänselvänä) että täällä av:llä on aina liuta umpeenkasvaneita kuivapilluja olemassa asioista mieltä.
Eli mielestäsi vanhempien seksintarve menee nyt tässä asiassa kaiken muun edelle? Kaikki muut voivat joustaa ja tinkiä asuinmukavuudesta, mutta äitipuolen on pakko saada munaa joka päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille 12 neliötä, sinne sänky myös sille 8v:lle. 9 neliötä kahdelle pojalle ja 8 16 v:lle.
Vanhemmat voivat sen verran hillitä minä-minää, että joka toinen viikko seksiä on saunassa tai autossa.
Miksi se 8-vuotias ei olisi oikeutettu omaan tilaan ja omaan huoneeseen? Ei tilaa leikkiä, ei mitään omaa, vaikka viettää kodissa enemmän aikaa kuin pojat. Aika kurjaa.
Juuri tämän takia tuolla aiemmin yritin ehdottaa, että se 12 neliön huone olisi tytön huone, mutta vanhempien sänky olisi siellä. Ei lähelläkään ideaalia, mutta vilpittömästi uskon, että se voisi toimia. Vanhemmat eivät tarvitse huonetta kuin öisin. Lapset tarvivat omia huoneitaan koko päivän ajan.
Eiköhän juuri tuolloin öisin vanhemmilla ole ainoa mahdollisuus intiimimpään läheisyyteen, joten joutuisiko 8v. kuuntelemaan kuinka kuuluu muutaman metrin päästä kaikenlaisia ei-niin-kivoja ääniä, kun yrittää saada unen päästä kiinni?
Olen aikoinaan itse joutunut nukkumaan vanhempien kanssa samassa makuuhuoneessa ja voin kertoa ettei se ollut niitä elämäni kivoimpia hetkiä. Ei se lätke, ähinä ja muiskutus ollut ollenkaan mukavaa ja vaikka kuinka yritti laittaa pään tyynyjen alle vaimentaakseen ääniä, niin ei se onnistunut täydellisesti. Sitten se kaikki jälkeenpäin toiminta, kun haetaan vettä ja vähän jutellaan miten onnistunut sessio oli, niin....
Toki vanhemmat kuvittelivat, että kyllä minä sikeesti nukun, kun en uskaltanut mitään ääntä ja liikettä noina hetkinä pitää.
Sori, jos meni vähän aiheen ohi, mutta ei lapsia ( n. yli 2v. ) ja vanhempia samaan huoneeseen.
Pidin itsestäänselvänä, että vuoroviikoilla ei makkarissa seksiä harrastettaisi. Aikuiset ihmiset varmasti keksivät muitakin aikoja, paikkoja ja tapoja tyydyttää tarpeitaan.
No just....
Minä taas pidän itsestäänselvänä, että 8v. ei missään tapauksessa nuku samassa huoneessa kuin vanhemmat, vaikka kuinka aikuiset pidättäytyisivät yhdynnästä.
Huh. En vain pysty pitämään sitä uhrautumisena, että käytännössä saman ikäiset veljekset jakavat huoneen kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Heillä on edelleen äitinsä luona omat huoneet. Meillä he saavat talon isoimman huoneen. Sekin on mielestäni aivan normaalia, että seurusteleva pari haluaa jossain vaiheessa yhteisen kodin.
ap