¤¤¤ KULTAINEN 60-LUKU ja viikko 8 ¤¤¤
Aloitetaanpas uusi pinkka, en ainakaan missään vielä nähnyt?
Kommentit (25)
Voi miten loistouutisia! Tälleen tässä vaan tipahtelee vauvoja meille kultaisille tasaiseen tahtiin! Sylintäydeltä onnea, Belinda!
Mä olen itte tosiaan niin kypsää kauraa tän ison pallukkamahani kanssa, että näen jo melkein joka yö jotain unta synnäristä tai sinne lähtemisestä. Viime yönä kaiken heräilyn keskellä onnistuin näkemään unen, jossa meille syntyi pieni pulleaposkinen poika. Se veteli jo ekan vuorokauden aikana banaania isoin haukkauksin, ja minä sitä himmaamaan, että älä nyt täytä itteäs sillä banskulla, kun tätä maitookin tarttis juoda että sitä alkais tulla! :-D
Imetysonnea ja vauvantuoksua Belindalle!
t. Bonita
vauvojaan jo sylissä piteleville niiskulle ja belindalle!!!! Rankalta mutta palkitsevalta kuulostavat molemmat tarinat. Nyt saatte levätä kunnolla ja nauttia suloisista kääröistänne täysillä.
Onpa ihana kuvitella että joskus vielä omakin nyytti käsivarsilla tuhisee. Onpahan siihen vielä aikaa, mutta silti...
Täällä ei mitään ihmeempiä. En malttaisi sitten mitenkään odottaa (ykistyiseen) rakenneultraan saakka uusia kuulumisia vatsanahan alta, vaan muukaan ei auta. Liikkeitä ei vielä tunnu. Lapsivakuutusta on mietittävä, että jotain tuntisi asian hyväksi tekevänsä :)
Kaikille hyvää uutukaista viikkoa,
Juulia rv 16+5
♥♥♥♥
Onnea tosi paljon Belinda! Voi, miten ihanalta kuulostaa, ollapa jo itse tuossa vaiheessa.
äitimiia
Näitä uutisia oli ihana päästä lukemaan!!!! Oikein paljon onnentoivotuksia teidän tunteiden täyttämiin päiviin! ♥ ♥
t. Jymy rv 30+4 sekä konkkaronkka
...olivat ne maagiset luvut. :)
Tiistai-iltana kirjoittelin palstalle äitipolikuulumiset; siellähän todettiin että aikaa saattaa mennä päivä tai kaksi viikkoa. Iltakymmeneltä alkoivat supistukset ja lapsivesi alkoi lorahdella vaaleanpunaisena. Soitin synnärille ensimmäisen kerran jo yöllä puoli yhdeltä kun supistukset voimistuivat ja niiden väli oli 3,5 minuutia. Aamulla seitsemältä lähdimme kohti naistenklinikkaa ajatuksena käydä näyttäytymässä ja tarkistamassa tilanne. Mieheni kommentti oli: " Ihan liian aikaista tämä kyllä on, ethän sinä edes huuda" Supistusten väli oli Naistenklinikalle saavuttaessa 2,5 minuuttia ja aloin jo olla aika tuskissani. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäiset puoli tuntia selvisin ilman kivunlievitystä, sitten siihen oli pakko suostua oman olon ja kätilön painostuksen takia. Jälkeenpäin olin päätökseen ihan tyytyväinen (saldona petidiini, 3xepiduraali ja tankkiautollinen ilokaasua). Kahden minuutin välein tulleet supistukset avasivat todella hitaasti; avautumisvaihe synnytyssalissa kesti 12 tuntia, ponnistusvaihe onneksi vain 20 minuuttia. Pieni mustatukkainen tyttö oli sylissäni keskiviikkona 15.2 klo 19.20.
Vaikka synnytys oli rankka, suurimman osan ajasta leijuin puudutusten takia jossain tajunnan rajamailla. Loputkin kipeät muistot varmasti katoavat heti kun saan peffanseutuni kuntoon. :) Synnytyssalissa oli porukkaa kuin pipoa; ensimmäinen kandi kysyi saapuessaan luvan mutta synnytyksen jälkeen huomasin, että porukkaa oli valunut sisään koko ajan lisää. Miehen puolesta hiukan harmittaa; harjoittelijat kaappasivat lapsen eikä isältä missään vaiheessa kysytty josko hän haluaisi hoitaa kylvetyksen, napanuoran leikkauksen tai punnituksen.
Mitat olivat 46cm ja 3244g, pipo 35cm.
Tytöllä on tosiaan paksu tumma tukka ja hän on maailman suloisin olento. :)
Olisimme päässeet kotiin jo lauantaina, mutta keltaisuus viivästytti lähtöämme; tyttö vietti yhden vuorokauden sinisen valon alla sänkyni vieressä. Bilirubiiniarvot olivat alkaneet laskea joten pääsimme sunnuntaina kotiin. Tänään aamulla kävimme kontrollissa ja saimme luvan jäädä lopullisesti kotiin, arvot olivat edelleen laskussa. Meillä keltaisuuteen saattoi vaikuttaa myös se, että minä olen rh-, vauva rh+.
Nyt yritämme opetella vauvan rytmiin ja saada maidontuotannon käyntiin. Vauva tarvitsee vielä lisämaitoa, oma ei vielä riitä pitämään tyttöä tyytyväisenä. Maidon nouseminen olikin ihan oma juttunsa... palautuvatkohan nämä kivikovat pallot tyhjennyttyään enää koskaan entiselleen? :)
Olin aika huolissani etukäteen kun en huomannut itsessäni mitään äidinvaistojen heräämistä, olin jo huolissani omista tunteistani vauvaa kohtaan. Ei niistä näköjään kannata olla huolissaan - sylissäni on maailman täydellisin pieni olento ja tunteita löytyy enemmän kuin tiesin niitä voivan ollakaan.
Onnittelut sinulle ja perheellesi Niisku! Yhdellä päivällä missasimme ystävänpäivän. :)
Hyvää viikkoa 8 kaikille Kultaisille!
belinda_x