G: kamalimmat anoppi/appi/käly/sukulaismies tarinat!

Adolf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukko ei suostu edes tapaamaan minua (on nähnyt vain kuvan) koska hänhän ei neekereitä talossaan katso. Olen siis puoliksi marokkolainen, mutta elänyt koko ikäni Suomessa, olen ammatiltani terveydenhoitaja ja vakituinen työpaikkakin löytyy. Mutta vain se ihonväri ratkaisee.

😠 Miten "aikuinen" ihminen voi olla noin typerä rasisti? Vihaksi pistää!

Oma tupa, oma lupa. Kotonaan voi jokainen päättää ketä katselee.

Näin se on. Vaikka eihän tuo toki nykypäivän suvaitsevaisuuskäsitystä kannattaville menekään jakeluun.

Voihan tuolla appiukolla olla vaikkapa huonoja kokemuksia eri värisistä ihmisistä, ja sen takia on ennakkoluuloja. Ikävää, että leimataan tarinan appiukko typeräksi rasistiksi :(

Lisää!

Nostoa!

Anoppi taas vauhdissa. Oli joltain tutulta "pelastanu" lasten polkupyörän meille (oli menossa kierrätykseen). Mitä sitten vaikka pyöristä pinnoja poikki, ruostetta varsin riittävästi ja kasvunvaraakin on + muut viat. Onhan tuo mun mies kätevä korjaamaan, mutta....

Eikä ole ensimmäinen kerta kun tuo käyttökelvotonta roinaa. Suuttus kovasti kun sanoin ettei ruosteromu jää meille. No, saapahan kerrata taas koko kylälle kuinka kiittämätön miniä hänellä on, kun mikään ei kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aika moneen kertaan kertonut omasta rakkaasta ex-mieheni suvusta.. mutta menköön vielä kerta kiellon päälle. Tästä tulee pitkä ja terkkuja tutuille.

Olin aluksi ihanneminiä. Olinhan heidän ainoan poikansa ensimmäinen oikea tyttöystävä. Kunnes tulin kertoneeksi, heidän kysyttyään, että vanhempani ovat eronneet. "kyllä ei kuulu erota jos on naimisiin mennyt." En kokenut tarpeelliseksi selitellä vanhempieni eropäätöstä heille.

No siitä se alamäki alkoi. Jostain käsittämättömästä syystä anopin ja appiukon mielestä minä en tehnyt koskaan mitään; en töitä työpaikalla tai kotona. Tapasin ex-mieheni työpaikalla, ja he tiesivät sen oikein hyvin. En tehnyt silloinkaan heidän mielestään mitään kun tein kahta työtä, jos nähtiin niin voivottelivat kun olen niin kipeänä ollut koko ajan?? 

Lisäksi en osannut yhtään mitään, heidän mielestään. Mä olen moneenkin asiaan pystyväinen kuten kuka tahansa muukin, mutta heille se oli jotain ihmeellistä että olin vaikkapa leiponut itse synttärikahville kakun. Enkä edes mitään oikeasti ihmeellistä. Sitä sitten taivasteltiin niin paljon että se haisi vittuilulle kilometrien päähän, mutta eihän niin voinut oikeasti sanoa kun kehuttiin. Kyllä tiiätte sen tyylin; kehutaan kovasti ihmetellen niin, ettei kukaan pääse sanomaan että olisi sanottu pahasti vaikka kaikesta muusta pystyy paikan päällä tulkitsemaan että kehusta ei ole kyse.

Sitten alkoi kahvipöydässä vihjailu siitä että olen liian pitkä. Liian pitkä naiseksi ja tokkopa noin pitkä nainen osaa mitään muutakaan kun on vaan kasvanut. Olenhan minä pitkä juu, he taas täältä ylhäältä katsoen kovin matalia. Sinänsä vinkeää oli se, että ex-mieheni oli mua vain sentin-pari pidempi, mutta hänessä ei siis vikaa ollut. (tietenkään) Minä olin myös ihan kätevä näyttelyesine juhlissa: nouses nyt seisomaan niin näkevät miten voi olla nainen noin pitkä. 

Sit anoppi alkoi kertoilemaan kahvipöydässä, miten olisi ollut toisella puolella Suomea se semmonen nainen josta olis tullut niin kiva miniä. "mutta kun tuo meidän xx on nyt sitten sun kanssa". Appiukko nyökytteli surkuttelevana vieressä. Tätä nuo kaksi tekivät poikansa ollessa toisaalla, kun poika palasi olivat kuin eivät olisi mitään edes sanoneet.  

Sitten tulin raskaaksi. Koska olen pitkä ja kohtuni on taaksepäin kallellaan, pysyi raskausvatsa pitkään piilossa. "oletkohan sä edes raskaana kun ei yhtään näy/onko se nyt varmaa että sä olet raskaana kun ei yhtään näy/joko sä olet synnyttänyt kun ei mahaa yhtään näy/ootko xx (pojaltaan siis) ihan varma että tuo (kyllä: TUO) on raskaana kun ei mahaa näy". Joka ainoa kerta kun nähtiin. 

Ja kun lapsi syntyi, alkoi voivottelut kun tulikin vaan tyttö. Sit ne vasta voivottelikin kun toinenkin oli VAAN tyttö.

Ai joo, anoppi hermostui ihan täysin kun oli pitänyt varmana että muuttaa sitten meille vauvaa hoitamaan kun on syntynyt. Mulle siitä ei koskaan puhuttu suoraan, mutta miehelle kyllä. Ja kun ohimennen kuulin että oli jo suunnitellut miten järjestelee sen huoneen josta oli tulossa vauvan huone, että voi siellä sitten asua niin sanoin suoraan että ei käy. Kylään saa tulla, mutta meille ei muuteta. En huolisi edes omaa äitiäni meille asumaan, eikä hän edes olettaisi muuttavansa meille, saati sitten anoppia jonka mielestä en mitään tee tai osaa.

Aikaa kului ja menimme miehen kanssa naimisiin. Oltiin oltu jo vuosia naimisissa ja yhdessäkin sit jo yli 10 vuotta kun vietimme kälyn luona uutta vuotta. Paikalla oli miehen molemmat siskot, toisen siskon naapuripariskuntia, appivanhemmat ja me. Eli exälläni on siis kaksi siskoa, toisella aviomies ja toinen oli tavannut uuden poikaystävän pari viikkoa aiemmin ja oli myös paikalla. Tuo suku tykkää pitää puheita; niillä on yksinkertaisetkin kahvitukset patsastelutilaisuuksia joissa pyyhitään rintapieliä ja kehutaan erityisesti itseä kilpaa. Tuokin uusi vuosi oli puheitten pitoa ja anoppi tyhjensi pöydän kertomalla miten on niin onnellinen kun hänellä on kaksi kaunista tytärtä ja kolme poikaa. "ja kyllä sinäkin xx melkein jo sukuun kuulut" hän sanoi osoittaen puheensa suoraan minulle. Mä olin jo niin tottunut anopin heittoihin vuosien varrella, että olin jo aiemmin aloittanut itseni kanssa veikkaamisen siitä, miten pitkään menee ennen kuin anoppi heittää jotain vastaavaa. Minä naurahdin ja sanoin "kiitos". Naapuripariskunnat ihan oikeasti katselivat vähän kummissaan anoppiani tuon jälkeen. (hyvä puoli on se, että kälyn aviomies kyllä tiesi mikä auttaa ja kaivoi viinapullon kaapista. Alettiin sit tyhjentelemään sitä ajankuluksi)

Aikaa kului ja appivanhemmat muuttivat lähemmäs lapsiaan (naimisissa olevaa tytärtä ja meitä) kaupunkiin. Toinen tytär asui kauempana ja hänen käyntinsä velvoitti heidän mielestään koko suvun aina kuskihommiin. Ilman korvausta olisi pitänyt hakea lentokentältä, majoittaa, ruokkia ja melkein syöttää, milloin lakto-ovo-vegaani, milloin mitä tahansa muuta ruokavaliota noudattava aikuinen ihminen ja lisäksi viedä hänet milloin minnekin kaverinsa luokse minne halusi. Aluksi hänet hakikin ihan mielellään kentältä ja majoitti, mutta ajan kuluessa alkoi ottamaan päästä se automaatio millä oletettiin asioitten tapahtuvan: totta kai me haetaan, majoitetaan ja ruokitaan. Totta kai me jätetään kaikki muut siihen paikkaan ja palvotaan kaukaa saapuvaa. 

Ei saa käsittää väärin; meillä kävi yökyläilijöitä kyllä muitakin. Mutta heille oli, kuten aikuisille yleensä, on selvää että jäljet siivotaan ja ainakin kysytään mitä ruokakulut on tms. Tää käly oli vaan sitä mieltä että sen nyt vaan pitää olla ok että hän jättää paskaiset stringinsä olohuoneen pöydälle, puoliksi juotuja teemukeja lattialle ja matkalaukun voi levittää ja jättää sikseen, juuri siihen mihin se nyt sattuu aukeamaan.  Hän myös odotti pöydän vieressä ja kertoi että hänellä on nälkä, tee jotain ruokaa...

Tää käly tykkäsi myös tehdä ohareita; sovittiin että tulee meille, mutta sit viime minuutilla hän vaihtaakin suunnitelmaansa ja lähtee jonnekin muualle. Se nyt aikuista silleen hirveesti harmittanut, mutta kun lapset olivat odottaneet ja olivat puhelimessa sopineet mitä kaikkea kivaa sit tekevät jne. ja yhtäkkiä sitä ei vaan tule, niin itkuhan siinä lapsilla tuli kun ei täti tullutkaan. Se se vitutti. "mut ei saa vaatia" oli se lause, mitä käly käytti. Ei. Ei aikuiselta, liki kolmekymppiseltä sit vaan "saa vaatia" että pitää mitä lupaa. 

Yhden tuolla tavalla alkaneen reissun jälkeen meni pari vuotta ennen kuin puhuin kälylle uudelleen. Tuolla reissulla viimeisenä iltana ennen kuin käly poikaystävänsä kanssa lähti, he päättivät että tulevat meille yöksi. He siis vain ilmoittivat exälleni että heidät voi nyt hakea appivanhempieni luota. Vanhempi lapsista oli loppuunväsynyt oltuaan päivän uimassa ja ulkona muutenkin ja itkuhan siinä illalla tuli. Tätinsä siihen sit mankumaan että hän ei millään jaksa kuunnella nyt tuollaista kun HÄNELLÄ on ollut NIIN raskas päivä.

-Minä käskin tätä tätiä pistämään suunsa kiinni jos meinaa meillä nukkua. Olin kurkkua myöten täynnä sen naisen touhuja.

Heillä oli myös oletus (he= käly, poikaystävänsä sekä mun appivanhempani) että minä vien heidät päivällä linja-autoasemalle jonne meiltä on matkaa 2 km. kukaan ei kysynyt puolella sanalla minulta sopiiko se, eikä se olisi sopinut muutenkaan; mulla oli työpäivä. Kerroin aamulla lähtiessäni viemään lapsia hoitoon ja töihini että taksin numero on sit se-ja-se. 

Iltapäivällä tullessani töistä kotiin meillä olikin keittiön pöydän vieressä appivanhempani teellä exäni kanssa ja minua ripitettiin siitä kun "oli tyttö niin itkuisena soittanut että miten nyt bussille pääsee kun en vie." Kysäisin että kai he sit vei? (appivanhemmat asui meistä 5 km päässä, olivat eläkkeellä ja heillä oli auto) ja lähdin ulos.

Viimeisin mikä tulee mieleen on kun appiukko kuoli ja hänestä oli muistokirjoitus ollut jossain lehdessä. Anoppi touhotti itsensä meille polkupyörällä "kun on niin uutissii pojalle". Olin ollut ruohoa leikkaamassa ja päivä oli kuuma ja aattelin että tauko on paikallaan, mentiin sisälle ja keitin teetä. Ja kun exäni tuli pöydän viereen anoppi alkoi touhuissaan selittämään miten oli se ihanneminiä soittanut kun oli muistokirjoituksen lukenut ja "oli kuule oikein kysynyt että mitä sinulle kuuluu ja minä jouduin kertomaan että sinä olet naimisissa".  - ja tässä kohtaa lähdinkin sit jo jatkamaan sitä kesken jäänyttä ruohonleikkuuta.

Nykyisen miehen äiti on kasvattanut itse kolme poikaa ja laittanut heidät maailmalle ja katkaissut napanuoran siinä armeijan korvilla hyvin. Lisäksi hän on aika hyvä tyyppi muutenkin.

Ai kamala! Voin kuvitella tuon uuden vuoden silmissäni, vähän lihava harmaantunut mies vanhassa puvussa pitää pöydän päässä puhetta, josta sitten miehen laiha polkkatukkainen vaimo jatkaa puhetta. Vieraat katselevat kiusaantuneina toisiaan ja kirjoittaja hymyilee omahyväisesti "tulihan se sieltä". :DD

Aikamoisia tolloja maailmasta löytyy... olen hämmentynyt!

Uffaffaa kirjoitti:

Tuosta mökkitarinasta tuli mieleeni myös omat appivanhempani. Kun menen omien vanhempieni ja siskoni perheen kanssa mökkeilemään, sovimme, kuka tuo mitäkin mukanaan. Laitamme hyvää ruokaa yhdessä ja herkuttelemme pitkän kaavan mukaan. Kaikki jaetaan ja lähtiessä omat vanhempani jättävät ylijäämät meille ja siskoni kanssa jaamme ne hyvässä sovussa.

Appivanhempien mökillä lomailee usein kolme perhettä yhtä aikaa. Jokainen tuo omat ruokansa ja laittaa niitä omaan tahtiinsa. Ärsyttää, kun jääkaapissa on kolme Becel-purkkia, kolme juustoa ja kolmet maidot. Vie tilaakin ihan älyttömästi ja aiheuttaa sekaannusta. Lähtöpäivänä kukin sitten teippailee omia appelsiinimehupurkkejaan kiinni, että saisi jämät vietyä roiskuttamatta kotiin.

Kun olimme uusi pari mieheni kanssa, tein hirmuisen virheen mökillä. Jääkaapissa oli avattu maitopurkki, samaa laatua kuin omamme, joka oli seuraavana päivänä vanhentumassa. Lorautin purkista maitoa kahviini pikkuisen, kun ajattelin olevan fiksumpaa käyttää maidot järjestyksessä pois. Sepä olikin kälyn maito ja hän tuijotti minua aivan kauhuissaan, henkeä haukkoen, kun näki, mitä tein. Hän tiuskaisi, että se oli kyllä heidän maitonsa, eikä hän tuntunut käsittävän ollenkaan kun sanoin, että he voivat vastaavasti ottaa meidän maitoamme, kun siinä on sitten pitempi päiväyskin. Siitä lähtien jokainen on merkinnyt omat ruokatarvikkeensa tussilla. Naurettavaa touhua.

Viime kesänä iltaa istuessamme rouskuttelin suolapähkinöitä ja kälyni viinirypäleitä. Näin hänen silmiensä kiiluvan ja tiesin, että hänenkin olisi tehnyt niitä mieli, mutta en piruuttanikaan tarjonnut. Olisin antanut, jos olisi pyytänyt, mutta ei luonto antanut sillä periksi.

Melkein naurattaa moinen " jokainen tuo omat becelit". Miksi ei joku voi ostaa jääkaappia täyteen ja kauppakuitti jaetaan tasan?

Sitten jokainen ostaa erikseen omat esim. limpparit, namit, tupakat ym.

Meillä menee ilman riitoja ruuat, leivät, leivänpäälliset, maidot, kahvit,wc paperit, hinnat jaetaan tasan ja kaikki saa syödä.

Ei tarvii jokaisen keittää omia aamukahveja ja miettiä mikä on kenenkin wc paperirulla.

Mut en mä ainakaan viihtyis tollasen suvun kanssa.

Ja jos joku halutaan pitää omana, niin sit ymmärrän tussitukset. Tekis mieli näpäyttää ja tulla leipomaan jotain herkkua, mut se olis vaan mun. 😄

.

Mä en mee anopin mökille ikinä, mies saa käydä jos haluaa. (Harvakseltaan käy kalastamassa.) Anoppi tykkää kontrolloida kaikkea, hyvä ettei määrittele missä tahdissa saa hengittää...omia eväitä "ei saa" ottaa mukaan kun se on loukkaus emäntää kohtaan. Anopilla aina samat eväät: keitettyjä pottuja kera atrillin, ruisleipää ja kuramaitoa. Harvoin salaattia. Lisääksi runsaasti keksejä ja jotain valmiskääretorttuja. Ruuanlaitossa/tiskaamisessa ei saa auttaa, mutta selän takana haukutaan kun en mitään "viitsi" tehdä. Lisäksi mökillä on kovin paljon koirankarvoja sekä joka paikka täynnä anopin taideteoksia, kruununa homepilkulliset ikkunaverhot.

Meillä kaksi lasta, anopin ainoat lastenlapset. Esikoinen on anopille kaikki kaikessa, kuopus ei sitten ole minkään arvoinen. Valittaa vaan kun kuopus on ylivilkas ja vanhempi niin kiltti ja hyvätapainen. Ei oo tainnu anoppi ylivilkasta ikinä nähdäkään... suunnittelee isommalle kaikenlaista ohjelmaa, pienempi ei tietenkään tervetullut. Monestakaan syystä en päästä lapsia seikkailemaan anopin kanssa, esimerkiksi holtiton ajaminen ja "ei tarvita lapselle turvaistuinta, kun ei hänenkään lapsilla ole ollut ja vielä ovat hengissä" -asenne liikenneturvallisuuteen.

Tää ei nyt varsinaisesti ole mikään kamala tarina, mutta jakamisen arvoinen.

Exäni perhe oli lievästi outoa sakkia, eivät mitään pahantahtoisia kuitenkaan mitä täällä monien kertomuksissa. Asuttiin miehen kanssa yhdessä (aikaa tästä joitakin vuosia) ja hänen toinen veljensäkin oli asunut jo useamman vuoden poissa kotoa, joten siellä heidän kotikotona asui enää 50+ vuotiaat isä ja äiti ja 12-vuotias pikkuveli. 12-vuotias ihan "normaali" pikkuveli, joka nukkui (ja ns oleili, oli koulupöytä, lelut jne siellä) samassa huoneessa vanhempien kanssa?!?!

Ihan normaalissa, jopa isohkossa kerrostaloasunnossa jossa kolme makuuhuonetta, olohuone ja iso keittiö vielä ihan erikseen, sauna, parveke + muut mukavuudet niin miksi ihan tavallisella 12-v pojalla ei ollut omaa huonetta vaan kaksi makuuhuonetta oli ihan tyhjänpanttina?!

Poikaa kohdeltiin muutenkin kuin jotain pikkulasta, ruoka paloiteltiin lautaselle, suunnilleen joi nokkamukista ja äiti kielti koskemasta mihinkään ja jotenkin kovaan ääneen taukoamatta hössötti pojan ympärillä.

Kyllä mä ihmettelen edelleen. Varsinkin kun tietää mitä kaikkea monetkin tuon ikäiset jo harrastaa.

Voi vitt... anoppi taas. Yrittää juoksuttaa mun miestä taas oikein urakalla. Nyt alkaa loma, niin tottahan mies 90% lomastaan haluaa kuluttaa anopin ojanperkaus- mökin maalaus- jne projekteihin... Toki sitä nyt kohtuudella voi ja pitääkin auttaa, mutta ei nyt oo ihan oikein käytännössä aikatauluttaa lapsensa lomaa, kumminkin meillä pari pientä lasta, okt ja oma elämä.

Mutta mun vika, kun mä kuulemma oon kieltänyt miestä menemästä. En ole, mutta oon opettanut miestä ettei hänen tarvitse olla äitinsä talkkarina kaikkea vapaa-aikaansa. Ja anoppihan ei pyydä, vaan pitää itsestäänselvyytenä että hänen käskystään poikansa tekee mitä vain.

Minä olin 16, ex 17. Hänen vanhemmat oli eronneet ja molemmilla uudet perheet. Isän uusi vaimo kuulemma _vihasi_ minua. Olisi ollut toki ihan mukava tietää syy, koska olin kuitenkin sellainen perus ujo ja aina hyvin käyttäytyvä nuori neiti eikä tosiaan kovin monesti vierailtu tuolla isän kotona sitten reilun vuoden seurustelumme aikana.

Serkkuni, kohta 4-kymppinen nainen. Luulee olevansa kovan luokan muusikko, opettaa todellisuudessa alkeita jossain kansalaisopistossa. Ei mitään puhettakaan että miettisi "oikeita töitä". Miehiä on, kaikki elämän suuria rakkauksia. Vaihtuvat noin 6 -12 kuukauden välein. Sit seuraava... lapsia ei onneksi ole tehnyt. Äiti ja isi ostivat juuri hänelle auton, pienituloiset eläkeläiset. Eipä tuo ehkä kauhea sukulainen ole, paitsi itselleen. Sääliksi lähinnä käy...

Anopilla ja minulla olleet huonot välit alusta asti. Minussa on vain huonoja puolia ja siitähän pitää selän takana koko maailmaa valistaa. Oli sit pitänyt mun miehellekin taas kerran saarnaa aiheesta. Sen verran vissiin miestä sieppasi tilanne, ettei edes moikannut äitiään kun tuli kaupassa vastaan. Eikä vastaa puhelimeenkaan.

Surullista tässä on se, ettei vieläkään anoppi ymmärrä olevansa syypää tilanteeseen ihan itse.

Häiden jälkeen appiukko tuli autokauppaan, jossa olen työsuhteessa, ja vaati itselleen uutta autoa huomattavasti alennetulla hinnalla.

Pikkuveljeni entinen avovaimo, voi luoja.  Tapasivat baari-illan jälkeen taksijonossa, hyppäsivät samaan taksiin ja samaan sänkyyn. Aamulla veikka heräsi kun mimmi joi hänen kaljojaan ja totesi vaan pokkana että "mul on nälkä, tilaa pitsa". Veikka tossukkana sitten tilasi pitsan  vaikka olisi pitänyt vaan heittää äm mä ulos. Kaunishan se nainen oli tai tyttö, 19v. Veli oli 23. Kaunis mutta täysi juoppo ja elämänhallinta ihan hukassa. Nukkui menkka ja ruokatahraisissa lakanoissa, söi ja veti röökiä siinä. Jatkuvasti kännissä, mieluiten toisten siivellä pummimalla. Oli hetken töissä kierrätyskeskuksessa ja sai potkut  kun meni  humalassa töihin.

No ne alkoi sitten seurustelemaan ja tämä mimmi eli täysin veljen siivellä. Muutti veljen luo "pariksi yöksi" kun omasta asunnostaan katkaistiin sähköt, makasi siellä kännissä  ja sikaili. Kerran raahasi keskellä yötä baarista jonkun  porukan sinne jatkoille ja suuttui kun veli,  jolla oli aamulla työpäivä, käski ulos. Lähti niiden tyyppien mukaan ja soitteli aamulla että on jossain hevonkuusessa ilman rahaa, tuu hakemaan! Veli totesi kylmästi  että on töissä. Tässä' vaiheessa veli päätti sitten, että tämä lovestory oli nyt tässä. Tyttö oli vain toista mieltä, soitteli vuoroin minulle vuoroin äidille ja valehteli olevansa raskaana veljelleni. Koetti pummia rahaa ja kyytiä. En sitten tiedä oliko oikeasti raskaana ja saiko keskenmenon kuten väitti, siitä päätellen että kompuroi Lidlissä kännissä keskellä päivää kuultavasti valehteli. Mutta jos ei valehdellut niin hyvä kun meni kesken.

2 vuotta sen jälkeen kun olivat eronneet laittoi minulle vielä yllättäen Facessa viestiä ja kyseli jostain pinkistä karvahupparista, joka oli kuulemma jäänyt veljeni asuntoon! Ja uhkaili että tietää "tyyppejä" ellei saa huppariaan takaisin. Voi hyvä hel vetti.

Vierailija kirjoitti:

Minun appiukko rakastui minuun, (en tiedä miksi), tunnusti rakkautensa ja kuvitteli saavansa vastakaikua. Olis jättänyt vaimonsa, (miehen äiti), siltä istumalta, ehdotteli lisääntymistä, lähenteli, eli ahdisteli fyysisesti jne.

Ei olla enää väleissä, eikä missään tekemisissä, palakoon helvetin tulessa hengiltä!

Varmaan kännissä. Alkoholilla joidenkin aivot menevät sisiliskon tasolle.

Kitinä kirjoitti:

Pikkuveljeni entinen avovaimo, voi luoja.  Tapasivat baari-illan jälkeen taksijonossa, hyppäsivät samaan taksiin ja samaan sänkyyn. Aamulla veikka heräsi kun mimmi joi hänen kaljojaan ja totesi vaan pokkana että "mul on nälkä, tilaa pitsa". Veikka tossukkana sitten tilasi pitsan  vaikka olisi pitänyt vaan heittää äm mä ulos. Kaunishan se nainen oli tai tyttö, 19v. Veli oli 23. Kaunis mutta täysi juoppo ja elämänhallinta ihan hukassa. Nukkui menkka ja ruokatahraisissa lakanoissa, söi ja veti röökiä siinä. Jatkuvasti kännissä, mieluiten toisten siivellä pummimalla. Oli hetken töissä kierrätyskeskuksessa ja sai potkut  kun meni  humalassa töihin.

No ne alkoi sitten seurustelemaan ja tämä mimmi eli täysin veljen siivellä. Muutti veljen luo "pariksi yöksi" kun omasta asunnostaan katkaistiin sähköt, makasi siellä kännissä  ja sikaili. Kerran raahasi keskellä yötä baarista jonkun  porukan sinne jatkoille ja suuttui kun veli,  jolla oli aamulla työpäivä, käski ulos. Lähti niiden tyyppien mukaan ja soitteli aamulla että on jossain hevonkuusessa ilman rahaa, tuu hakemaan! Veli totesi kylmästi  että on töissä. Tässä' vaiheessa veli päätti sitten, että tämä lovestory oli nyt tässä. Tyttö oli vain toista mieltä, soitteli vuoroin minulle vuoroin äidille ja valehteli olevansa raskaana veljelleni. Koetti pummia rahaa ja kyytiä. En sitten tiedä oliko oikeasti raskaana ja saiko keskenmenon kuten väitti, siitä päätellen että kompuroi Lidlissä kännissä keskellä päivää kuultavasti valehteli. Mutta jos ei valehdellut niin hyvä kun meni kesken.

2 vuotta sen jälkeen kun olivat eronneet laittoi minulle vielä yllättäen Facessa viestiä ja kyseli jostain pinkistä karvahupparista, joka oli kuulemma jäänyt veljeni asuntoon! Ja uhkaili että tietää "tyyppejä" ellei saa huppariaan takaisin. Voi hyvä hel vetti.

Taitaa olla niitä elämänkoulun opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Minun appiukko rakastui minuun, (en tiedä miksi), tunnusti rakkautensa ja kuvitteli saavansa vastakaikua. Olis jättänyt vaimonsa, (miehen äiti), siltä istumalta, ehdotteli lisääntymistä, lähenteli, eli ahdisteli fyysisesti jne.

Ei olla enää väleissä, eikä missään tekemisissä, palakoon helvetin tulessa hengiltä!

Haha. Että muillekin on käynyt näin. Mun appi vain yritti pussata, mutta oli tarpeeksi karu kokemus. Ei kiitos.