Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
perheessä pojan harrastus tärkeä, tytön ei.
28.03.2016 |
Ai että ärsyttää,
Tossa sukulaisperheellä on kaksi lasta. Poika ja tyttö.
Poika harrastaa tosissaan jalkapalloilua, ja vanhemmat on täysillä mukana, niinkuin kuuluukin. Perheen arki ja menot pyörivät pojan jalkapallo harrastuksen ympärillä.. Ja joka viikonloppu on jotain matsia jossain ja viikolla monet treenit. On leiriä, kisamatkaa ulkomaita myöten yms. Vuositasolla pojan harrastukseen menee useita tuhansia euroja, eikä siinä mitään sinällään.
Mutta tän perheen tytön harrastusta ei tueta millään tavalla. Hän harrastaa pianonsoittoa, vanhempia ei kiinnosta sitten yhtään, Tarjolla olisi ollut muutaman sadan euron piano (minun ystäväni oli myymässä pianoa ja heille siitä vinkkasin..), mutta se on kuulema liian kallis, pojan uudet nappulakengät maksoivat niin ja niin paljon, ja just maksoivat jotain seurajuttuja niin ja niin monen sadan auron edestä.. ja tyttö saa harjoitella pianonsoittoa pianotunnillaan, oli selitys (tilasta pianon hankinta ei ole kiinni kun asuvat 200m2 neliön talossa)
Myös pianotuntien maksut närästävät näitä vanhempia. (ihan ovat itse sanoneet)
Tuo tyttö on jo jokusen vuoden halunnut ratsastamaan, mutta maksaa liikaa, ja äiti ilmoitti suoraan ettei aio missään kentän laidalla seisoskella, kun on allerginenkin. Kumma juttu että sitten kykenee joka viikonloppu seisomaan siellä pojan jalkapallo peleissä kuitenkin.
Mä en voi ymmärtää tollasta epätasa-arvoa. Tytön pianonsoitto harrastus on vain murto-osa siitä mitä pojan harrastus maksaa, ja sekin on vanhemmille liikaa.
Olen muutaman kerran vihjannut että asiasta, että tytön vois kyllä viedä edes kokeilemaan sitä ratsastusta kun siitä jatkuvasti puhuu, mutta nää vanhemmat vaan suuttuu, ja selitys on aina sille että "ei se kuitenkaan jaksa kauaa olla siitä kiinnostunut ja se maksaa paljon".
Siis miten voi vanhemmat olla noin sokeita? Muuten ovat kyllä hyviä vanhempia. Ihan oikeasti. Mutta jotenkin tuo pojan jalkapallo harrastus menee kaiken edelle ja kaiken ohitse.
Tossa olen monta kertaa miettinyt, että kun tuo tyttö tuosta vielä kasvaa (nyt 12 vuotias ja veli 15 vuotias) ja tyttä alkaa tajuamaan tuon epätasaarvon, ja käy kiukuttelemaan, niin minä en ainakaan aio olla kuulemassa vanhempien itkua ja valitusta, vaan sanon siinä vaiheessa suoraan että tyttö on oikeassa ja he väärässä ja saisivat pitää turpansa kiinni.. meinaan vaan että pientä kapinaa on jo ilmassa... tossa just juttelin tuon äidin kanssa...
Mitäs mieltä te av mammat olette? Ja ihan oikasti, tämä ei ole provo. Näitä jalkapallo ja jääkiekko vanhempia on olemassa.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri into tytöllä on pianonsoittoon, tai ratsastukseen? Etteivät olisi "mutku mä haluun -harrasteita?"
Tällaisiakin tylleröitä olen huomannut olevan lähipiirissäni. Mieluillaan montaa, mutta aito kiinnostus puuttuu kuitenkin. Saattavat perheessä tietää tuon.
Tyttö on käynyt pianotunneilla pari vuotta ihan säännöllisesti. Ja ratsastuksesta puhunut muutaman vuoden, muttei ole koskaan päässyt kokeilemaan.. Joten pahahan sen on etukäteen tietää innostuisiko sydän juuriaan myöten, vai jäisikö harrastus siihen yhteen tuntiin. Ainakaan mitään muuta ei ole tyttö koskaan ennen harrastanut. Että näitä, mutku mä haluun harrastuksia ei juurikaan ole ollut. Olishan se kiva jos vanhemmat veis edes KERRAN tytön ratsastamaan
Kirjoititko myös viestin 36 ? Vanhemmilla tuntui olevan tuo käsitys tytön kehnosta pitkäjännitteisyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri into tytöllä on pianonsoittoon, tai ratsastukseen? Etteivät olisi "mutku mä haluun -harrasteita?"
Tällaisiakin tylleröitä olen huomannut olevan lähipiirissäni. Mieluillaan montaa, mutta aito kiinnostus puuttuu kuitenkin. Saattavat perheessä tietää tuon.
Tyttö on käynyt pianotunneilla pari vuotta ihan säännöllisesti. Ja ratsastuksesta puhunut muutaman vuoden, muttei ole koskaan päässyt kokeilemaan.. Joten pahahan sen on etukäteen tietää innostuisiko sydän juuriaan myöten, vai jäisikö harrastus siihen yhteen tuntiin. Ainakaan mitään muuta ei ole tyttö koskaan ennen harrastanut. Että näitä, mutku mä haluun harrastuksia ei juurikaan ole ollut. Olishan se kiva jos vanhemmat veis edes KERRAN tytön ratsastamaan
Voisiko tytön viedä lahjana myös kokeilemaan ratsastusta? Vanhemmille voisi sitten kertoa, miten kovin tyttö siitä piti tms. Eihän se tilannetta korjaa, mutta eipä taida mikään muukaan tehota noihin vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri into tytöllä on pianonsoittoon, tai ratsastukseen? Etteivät olisi "mutku mä haluun -harrasteita?"
Tällaisiakin tylleröitä olen huomannut olevan lähipiirissäni. Mieluillaan montaa, mutta aito kiinnostus puuttuu kuitenkin. Saattavat perheessä tietää tuon.
Tyttö on käynyt pianotunneilla pari vuotta ihan säännöllisesti. Ja ratsastuksesta puhunut muutaman vuoden, muttei ole koskaan päässyt kokeilemaan.. Joten pahahan sen on etukäteen tietää innostuisiko sydän juuriaan myöten, vai jäisikö harrastus siihen yhteen tuntiin. Ainakaan mitään muuta ei ole tyttö koskaan ennen harrastanut. Että näitä, mutku mä haluun harrastuksia ei juurikaan ole ollut. Olishan se kiva jos vanhemmat veis edes KERRAN tytön ratsastamaan
Kirjoititko myös viestin 36 ? Vanhemmilla tuntui olevan tuo käsitys tytön kehnosta pitkäjännitteisyydestä?
Kyllä kirjoitin. Ja se on kuulema yksi syy miksi he eivät ole vieneet tyttöä sille ratsastustunnille. Äidin allergia (ja se kentän laidalla seisominen, josta siitäkin olen aiemmin maininnut), pitkäjänteisyyden puute ja raha. Olen koko ajan tuonut esille, että näitä tekosyitä löytyy.. mutta niitä ei kyllä ole pojan harrastuksen kohdalla. Veikkaan vahvasti että nämä tytön harrastukset eivät vain kiinnosta vanhempia tarpeeksi, ja siksi näitä syitä olen kuunnellut.
Ja kyllä, tyttö on pari vuotta käynyt pianotunnilla.
Tunnen itsekkin tuollaisen perheen, jossa kahta poikaa viedään ulkomaille asti jalkapalloharrastuksen tiimoilta ja perheen ainut tytär ei saa harrastaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri into tytöllä on pianonsoittoon, tai ratsastukseen? Etteivät olisi "mutku mä haluun -harrasteita?"
Tällaisiakin tylleröitä olen huomannut olevan lähipiirissäni. Mieluillaan montaa, mutta aito kiinnostus puuttuu kuitenkin. Saattavat perheessä tietää tuon.
Tyttö on käynyt pianotunneilla pari vuotta ihan säännöllisesti. Ja ratsastuksesta puhunut muutaman vuoden, muttei ole koskaan päässyt kokeilemaan.. Joten pahahan sen on etukäteen tietää innostuisiko sydän juuriaan myöten, vai jäisikö harrastus siihen yhteen tuntiin. Ainakaan mitään muuta ei ole tyttö koskaan ennen harrastanut. Että näitä, mutku mä haluun harrastuksia ei juurikaan ole ollut. Olishan se kiva jos vanhemmat veis edes KERRAN tytön ratsastamaan
Voisiko tytön viedä lahjana myös kokeilemaan ratsastusta? Vanhemmille voisi sitten kertoa, miten kovin tyttö siitä piti tms. Eihän se tilannetta korjaa, mutta eipä taida mikään muukaan tehota noihin vanhempiin.
Kyllähän sitä voi tuonkin tehdä. Mutta mua tossa ideassa vaan pelottaa sitten se, että jos tyttö vaikka innostuisikin heppastelusta ja vanhemmat ei sitten veisikään jatkossa?
Kun tähän mennessä tytön kiinnostus heppasteluun on tyrmätty täysin.. Et kyl edelleen olen sillä kannalla mitä tuolla aiemmin kirjoitin että se piano olis aika pop. Se on ainakin jotain mikä on ja pysyy sen jälkeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin minun nuoruudestani tuo kertomus. tosin veljen harrastus oli jääkiekko.
Minulle ainoat hyväksyttävät harrastukset olivat lopulta kuoro ja lenkkeily. Kaiken muun vanhemmat tyrmäsivät, kun "maksaa liikaa". Ratsastaa olisin halunnut ja kesätyöikään päästyänikin käytin kesätyörahat siihen, että sain käydä edes suorittamassa ratsastuksesta alkeis- ja jatkokursseja.
Harrastusepätasa-arvon lisäksi meillä minun odotettiin aina auttavan kotitöissä ja esim. kotona järjestettävissä juhlissa kaatavan kahvia ja tiskaavan tarvittaessa välillä niitä v*tun kahvikuppeja. Veli leikkasi ruohon päältäajettavalla konella kesäisin ja siihen jäivät hänen kotityönsä.
Kyllä. Katkeruus jäi. Nykyään ei tule käytyäv vanhempieni luona kuin kerran tai pari vuodessa ja läheisiä emme todellakaan ole. Ja eipä nuo vanhemmat tämän suurempaa yhteyttä hekään tunnu minuun haluavan pitää.
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun nuoruudestani tuo kertomus. tosin veljen harrastus oli jääkiekko.
Minulle ainoat hyväksyttävät harrastukset olivat lopulta kuoro ja lenkkeily. Kaiken muun vanhemmat tyrmäsivät, kun "maksaa liikaa". Ratsastaa olisin halunnut ja kesätyöikään päästyänikin käytin kesätyörahat siihen, että sain käydä edes suorittamassa ratsastuksesta alkeis- ja jatkokursseja.
Harrastusepätasa-arvon lisäksi meillä minun odotettiin aina auttavan kotitöissä ja esim. kotona järjestettävissä juhlissa kaatavan kahvia ja tiskaavan tarvittaessa välillä niitä v*tun kahvikuppeja. Veli leikkasi ruohon päältäajettavalla konella kesäisin ja siihen jäivät hänen kotityönsä.
Kyllä. Katkeruus jäi. Nykyään ei tule käytyäv vanhempieni luona kuin kerran tai pari vuodessa ja läheisiä emme todellakaan ole. Ja eipä nuo vanhemmat tämän suurempaa yhteyttä hekään tunnu minuun haluavan pitää.
Olen tosi pahoillani siun puolesta! =´(
Just tätä tolla aloituksella ajoinkin takaa, sitten kun tyttö alkaa tajuamaan tuon epätasaarvon... Sitten ei välttämättä hyvä heilu. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudenperheessä oli juuri noin. Olisin ollut todella lahjakas musiikissa, olisin saanut siitä ammatin itselleni, mutta äitipuoli teki kaikkensa, että saisi minut vihaamaan koko harastusta. Kellotti tauot, pakotti harjoittelemaan tietyn ajan hänen valitsemanaan aikana, joka oli tietysti silloin, kun televisiosta tuli lempiohjelmani. Perään haukkui ja halveksi, miten lahjaton ja paska olen ja miten minusta ei koskaan tule yhtään mitään. Isä kävi kerran kännissä yhdessä konsertissa, muuten ei tukenut millään muulla tavalla ja konsertteihinkin sain jo 8 vuotiaana mennä omin avuin. Pikkuvelipuoleen sen sijaan panostettiin, hän harrasti jääkiekkoa. Minun harastukseni kustannuksista muistuteltiin joka hetki, vaikka se oli murto-osa veljen jääkiekosta. Ei ollut isällä ja äitipuolella mitään ongelmaa kuskata veljeä joka harkkoihin ja istua kisoissa, rahaa palo useita kymmeniä tuhansia ja mitä veljestä loppupeleissä tuli? Ei mitään, lopetti harrastuksen. Niin tosin lopetin minäkin, kun tarpeeksi monta vuotta haukuttiin, tehtiin harjoittelusta tahallaan mahdollisimman inhottavaa ja mitätöitiin. Ja se on sääli se. Isäni halusi panostaa ainoaan poikaansa ja poika petti isäni todella rankasti vuosia myöhemmin. Itse en pidä juurikaan yhteyttä, koska en koe heitä perheekseni.
Kun minä olin pieni niin veli sai harrastaa soitintaan, ja hänelle maksettiin kaikki. Itse olisin saanut puhallella huilua, mutta en harrastaa niitä mitä oikeasti halusin. Noh, veljestä tuli sitten juoppomuusikko jota vanhempamme nyt hyysäävät. Minusta tulikin sitten jotain ihan muuta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkun luin nuo 49 ja 50 kirjoittamat kokemukset, niin näköjään tätä on sitten enemmänkin. Kuvittelin että harvassa jos tuskin ollenkaan olis tuollaisia vanhempia, mutta näin ei taida ollakkaan.
Toivottavasti sitten tämän ketjun eksyy lukemaan ne vanhemmat, jotka nimenomaan harrastaa epätasa arvoa sisarusten ja veljesten kesken. Olis aika hyvä herätys! Kiukuttaa nyt entistä enemmän, on vaikea käsittää, miten jotkut vanhemmat voikin olla noin sokeita. Vielä päättäväisemmin sen pianon ostan, ja jos sukulaiset eivät lähde mukaan kimppaan, ostan sen sitten itse. Tossa aiemmin mietin itsekseni, että loukkaantuisivatkohan nuo sukulaiset jos sen pianon tytölle ostaa.. Nyt on tuntuu että aivan sama, pääasia että tyttö saa harrastusvälineen. t.ap
Junioriurheilu on sairasta ja tämä ketju vain vahvisti käsitystäni asiasta. Tekisi mieli perustaa oman uran jälkeen joku oikea HARRASTUSseura joka ei perustu korkeisiin lukukausimaksuihin ja treenaamiseen, vaan enemmän puulaaki systeemiin. Miksi muuten luulette, että puulaaki liigat nostavat suosiotaan vuosi vuoden jälkeen? No kun se on oikeasti sitä mitä lapset ja aikuiset hakevat. Kivaa hauskanpitoa urheilun parissa eikä mitään veren maku suussa treenaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin suoraan vanhemmille, että ei ole oikein että pojalle maksetaan kaikki mutta tytölle ei edes pianoa. Aivan sama vaikka ystävyys menisi, noin törkeää käytöstä en ystäviltäni hyväksyisi. Näin niitä narsisti miehiä ja liian kilttejä tyttöjä kasvatetaan.
Luuletko että sanomisesi auttasi jotain tai ylipäätään on sinun asiasi hyväksyä toisen elämän asioita? Ja että oikein narsistimiehiä....
Voi sen sanoittaminen ääneen, että tilanne on epäreilu tytölle, saadakin vanhemmat tajuamaan mitä tekevät. Näen että se on oikeaa ystävyyttä että myös huonoihin käytösmalleihin puututaan. Parhaat ystävät sanovat, jos teet jotain väärin.
Siinähän se onkin että nää vanhemmat ei kestä sanomista. Olen yrittänyt vihjata, mutta se on saanut heidät vaan kimpaantumaan ja selittelemään. En minä mitään riitaa heidän kanssa halua. Tuota epätasaarvoa lukuunottamatta he ovat mielestäni muuten hyviä vanhempia. Mutta tuossa kohtaa heillä on kyllä sokeapiste.
Itse varmasti kiittäisit hyvistä neuvoista, jos sinun lastenkasvatusta tullaan arvostelemaan. Ihan hyvää hyvyyttä puututaan. Ja sinä sanot. Kiitos. Nyt ymmärrän
Ihmiset eivät pidä arvostelusta, se on selvä.
Mutta jos ei ole ihan muuli , se jää kuitenkin kaivelemaan ja saattaa loppujen lopuksi muuttaa ihmisen käytöstä.
Täytyy ensin tiedostaa oma käytöksensä ja siinä voi joku auttaa.
Jos ap on huolissaan tytöstä, hän ajattelee tämän parasta eikä pelkää omasta puolestaan hysteerisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku ehdotti pianon ostamista.. Tuli mieleen että tuolla tytöllä oli synttärit joskun kesällä, tarkkaa päivää en muista.. Mutta äkkiäkös tuon selvittää.. Pitäsköhän pistää kolehti sukulaisten kesken että tyttö sais sen pianon? Kai noita käytettyjä luulis edullisesti löytyvän?
Hitsin vitsi, eipä tullut aiemmin mieleen.. kiitos ideasta... =)
Ihan kiva jos ostatte tytölle pianon, mutta ei tuo nyt silti oikein mene. Poika saa kaiken ilmaiseksi ilmn synttäreitä ja vanhemmiltaan, mutta tytön on tyydyttävä käytettyyn pianoon sukulaisten avustuksella. tuonkin ikäiset lapset kyllä tajuavat kuinka epäreilua tuo on.
Joo mutta saattaisi olla sopiva piikki vanhemmille
Ehkä sitten tajuaisivat jotain jos isompi sukulaisporukka yhdessä ostaisi, kun rivien välistä voisi päätellä mitä mieltä sukulaiset porukalla ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei täällä huutaa taas ap.
Onko täällä kuulolla ketään sellaista vanhempaa, jolla tilanne perheessä olisi aikalailla samanlainen kuin kirjoittamani aloitusviesti. Olis todella kiva tietää mikä tollasessa kuviossa on oikein meneillään.
Olen jo aiemmin sanonut, että muuten ovat kyllä hyviä vanhempia. Ihan oikeasti, kuuntelevat ja keskustelevat lasten kanssa paljon, mutta tämä asia tuntuu heille olevan aikalailla sokea piste. Ikävä kyllä. Tiedän, kuullostaa todella ristiriitaiselta, mutta tiedän kyllä asian olevan näin. En näe että kuitenkaan rakastasisivat noin ylipäätään tytärtään poikaansa vähemmän.. mutta eivät vaan jollain tasolla ota vakavasti tytön harrastusta ja halua harrastaa.. Tuo jalkapallo vie niin paljon perheen arjesta, ja suunnilleen kaikki menot suunnitellaan treenien ja pelien mukaan.
Haluaisin ihan oikeasti niin kovasti ymmärtää miksi asia on näin, vaikken sitä sitä hyväksyisikään. Kaivelee vaan.
Jokaista vastausta en ehdi nyt lukemaan, mutta sähköpianoja (oikean kokoisia - voi soittaa kuitenkin kuulokkeilla - ei häiritse) saa käytettynä. Ostettiin tytölle pianonopettajan vanha. Ne on laadukkaita ja soittotuntuma on hyvissä kuin pianossa. Perhe ei häiriinny myöskään kun annatte myös kuulokkeet.
Asioissa on aina monta puolta. Vaikka sisarusten kokemukset. Jos haastatellaan useita henkilöitä, saadaan erilaisia tarinoita. Yksikään niistä ei ole totuus. Sama koskee käsityksiämme toisten ihmisten elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tytön pianotunteihin pitäisi satsata ja ilman kotona olevaa pianoa harjoittelu ei onnistu. Onko teidän tuttavien tai sukulaisten mahdollista hankkia tytölle mainittu piano lahjaksi.
Ymmärrän jos hevosharrastusta ei aloiteta allergian vuoksi. Hevosurheilun vaatteet/välineet tuo kotiin epiteelipölyä ja vaatteet pitää joka kerta pestä. On eri asia kuin nurmikentällä seisominen jos sille ei ole allerginen. En vähättelisi kenenkään allergiaa.
Epätasa-arvoista kohtelua en hyväksy. Itselläni on kaksi lasta, toinen halunnut harrastaa ja toinen ei. Mitähän meistä ajatellaan? Luulevatkohan ihmiset ettei nuoremmalle ole sallittu harrastuksia?
Niin no, en osaa sanoa kuinka alleriginen tuo äiti loppu peleissä on... En ole kysynyt tarkemmin (on muutenkin miehenpuolen sukulainen, mutta kun naimisissa olen, niin lasken tuon perheen sukulaisperheeksi) Veikkaan kyllä vahvasti että kyse on enemmän siitä että tätä äitiä ei vaan kiinnosta hevoset.. Hän ei tykkää eläimistä ylipäätään yhtään. Ainakaan meidän koirista tuo ei kyläillessä saa mitään reaktiota, tyrkkii koiria pois tieltään vaan. Onhan hepat ja koirat tietty erinlaisia.. mut jos on niin allerginen mitä antaa ymmärtää tai siis olen näistä heppapuheista olen käsittänyt (heppa super allergia)... niin luulis sitten noista meidän koiristakin jotain reaktiota tulevan.. ainakin kaiken jären mukaan..
Laitat miehen puhumaan asiasta ja puhutte yhdessä asiasta muillekin sukulaisille. Ostatte pianon joko lahjaksi tai sitten ratsastuksen alkeiskurssin.
Ap, voisitko tehdä feikki sähköpostitilin ja lähettää ko. vanhemmille linkin tähän keskusteluun? Et jäisi itse kiinni, mutta nämä vanhemmat saisivat tästä ketjusta vähän näkökulmaa.
Kirjoituksesta minulle pomppasi tuo "jalkapallo ja jääkiekko vanhempi" määritelmä. Oli onko tässä alunperin kysymys lajista vai lasten epätasa-arvoisuudesta?
Kyllä vanhempien pitäisi olla tasa-arvoisia lastensa suhteen. Se, että vanhempi viihtyy paremmin katsomassa jalkapalloa kuin kuuntelemassa pianonsoittoa, pitäisi vähän piilottaa. Monessa perheessä taas ei arvosteta jääkiekkoa vaan juurikin soitto- tai maalausharrastusta. Ei voi määrätä mistä tykkää ja mitä arvostaa, mutta tasa-arvoa voisi odottaa.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisiköhän poikia kannustaa sitten enemmän pelailemaan tietsikalla?
No ainakaan se ei ole pyhä lehmä. Tytöthän somettelee vastaavasti, mutta sehän on sosiaalisten verkostojen ylläpitoa ja muutenkin kelpo puuhaa.