Te suhteen köyhemmät osapuolet (tässä naiset), jotka suosuitte avioehtoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen naisen kannattaa hankkia sellainen koulutus, että pystyy elättämään itse itsensä.

Toki. Monella rikkaan vaimolla on omaakin omaisuutta, mutta kyllä se syö ihmistä, kun tietää miehen voivan pettää ja mennä ja tulla miten sattuu, koska on avioehto. Monillä näille naisille se rikas elämä on niin tärkeä asia, että katsotaan läpi sormien miehen pettämistä.

Jos köyhä mies katsoisi rikkaan vaimonsa pettämistä sormien läpi rahojen takia, niin mammat eivät kyllä tuntisi mitään sympatiaa sellaista kohtaan.

En suostunut. Mulle olisi ollut ihan ok elää avoliitossakin, mutta mies halusi ehdottomasti naimisiin. Avioliitossa halusin kuitenkin, että kaikki on yhteistä koko perheen kesken. Mies on hyvätuloinen ja pari perintöäkin jo taustalla.

Me olemme menossa kesällä naimisiin ja avioehdosta väännetään kättä. Minulle on kyllä ihan ok tehdä avioehto miehen asunnosta ja kesämökistä. MUTTA MUTTA MUTTA vain siinä tapauksessa, että avioehtoon otetaan mukaan myös tuleva omaisuus, eikä vain naimisiinmeno hetkellä oleva omaisuus. Mies on ollut pitkiä jatksoja työttämänä ja nyt sai määräaikaisen homman syksylle asti. Itse on saanut opintolainat juuri maksettua ja sain vakituisen työpaikan 4700 euroa/kk bruttopalkalla. Minun omaisuuteni kerryttäminen on vasta alkamassa. Minulla on kyllä sijoitusasunto, mutta siitä on maksettu vasta 40%. 

Mielestäni joko kaikki mennyt ja tuleva on yhteistä, tai sitten mennyt on omaa ja myös tuleva on omaa. Koen jotenkin hullun kurisena, että mies haluaa suojata mökkinsä ja kuitenkin tuntuu odottavan, että osallistun isompiin kustannuksiin, koska hänelle ei ole vara niitä maksaa, kuten tulossa oleva viemäröinti kesällä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsestään selvää oli avioehto. Miehellä on paljon omaisuutta on kiinteistöjä, kesämökkejä, veneet ja autoja. Sijoituksiakin on, mutta niistä en ymmärrä, kun en ole mikään kullankaivaja

Vaikka mulla on vaan velkaa ammiksesta.

En kyllä ole kauheasti ponnistellut mieheni omaisuuden eteen. Tiskikonetta käytän joskus ja joskus saatan pestä pyykkiä.

Siivooja käy pari kertaa viikossa ja pyykin hoitaa pesula.

Lapsia mieheni ei enää halua, hänen omat lapsensa ovat minua vanhempia, nuorempi tosin vain vuoden.

Avioehto koskee vain avioeroa, ei kuolemantapausta. Miehet kuolevat usein naisia aikaisemmin ja kun meilläkin on yli 30 vuotta ikäeroa, niin todennäkäisesti elän kauemmin.

Miksi en olisi suostunut avioehtoon?

Jos olisin joku kullankaivaja niin sitten ehkä, eli varakas mies vaan ja naimisiin häämatka Karibialle ja sitten vaan suunnittelemaan eroa. Siltähän tuo avioehto miestäni suojelee, mutta ei tulisi mieleenkään tuollainen. Mieheni huolehtii minusta niin hyvin että en ymmärrä miten ylipäätänsä pärjäsin yksinäni.

Kullankaivaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsestään selvää oli avioehto. Miehellä on paljon omaisuutta on kiinteistöjä, kesämökkejä, veneet ja autoja. Sijoituksiakin on, mutta niistä en ymmärrä, kun en ole mikään kullankaivaja

Vaikka mulla on vaan velkaa ammiksesta.

En kyllä ole kauheasti ponnistellut mieheni omaisuuden eteen. Tiskikonetta käytän joskus ja joskus saatan pestä pyykkiä.

Siivooja käy pari kertaa viikossa ja pyykin hoitaa pesula.

Lapsia mieheni ei enää halua, hänen omat lapsensa ovat minua vanhempia, nuorempi tosin vain vuoden.

Avioehto koskee vain avioeroa, ei kuolemantapausta. Miehet kuolevat usein naisia aikaisemmin ja kun meilläkin on yli 30 vuotta ikäeroa, niin todennäkäisesti elän kauemmin.

Miksi en olisi suostunut avioehtoon?

Jos olisin joku kullankaivaja niin sitten ehkä, eli varakas mies vaan ja naimisiin häämatka Karibialle ja sitten vaan suunnittelemaan eroa. Siltähän tuo avioehto miestäni suojelee, mutta ei tulisi mieleenkään tuollainen. Mieheni huolehtii minusta niin hyvin että en ymmärrä miten ylipäätänsä pärjäsin yksinäni.

Kullankaivaja?

Kullankaivaja = Gold digger. Gold digger is a person (usually female) who cultivates a personal relationship (e.g. as a kept woman) in order to attain money.

Jos ystävälläni ei olisi ollut avioehtoa, niin erossa mies (löydettyään nuoremman naisen) olisi päässyt kiinni naisen perintökesämökkiinkin. Kyllä tässä tilanteessa pelasti aika lailla yksi paperi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävälläni ei olisi ollut avioehtoa, niin erossa mies (löydettyään nuoremman naisen) olisi päässyt kiinni naisen perintökesämökkiinkin. Kyllä tässä tilanteessa pelasti aika lailla yksi paperi.

Tässä olikin kyse nyt köyhemmistä naisista

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen naisen kannattaa hankkia sellainen koulutus, että pystyy elättämään itse itsensä.

Entä sitten kun tulee lapsia? Monessa perheessä jaetaan juoksevat kulut puoliksi, vaikka nainen jäisi äitiys- tai vanhempainvapaalle ja sitä pidetään oikeudenmukaisena, kun mies on töissä ja kartuttaa omaa omaisuutta, maksamatta silti puolta naisen ansionmenetystä, vaikka luulisi lapsen olevan yhteinen ja hoitovastuu puoliksi.

Onneksi avioehto on pakollinen jo esim. Ranskassa, pitäisi olla kaikkialla.

Mun mielestä parisuhteessa turhimmat riidat käydään rahasta ja omaisuudesta. Kun tekee avioehdon, on kummallekin osapuolelle selvää, mitä sitten käy jos ja kun ero tulee. On ainakin yksi osa-alue jo ennakkoon mietitty. Usein nimittäin kun tulee se ero, alkaa aivan lapsellinen ja sairaskin omaisuuden jako, jos sitä ehtoa ei ole.

Itse en ole mikään materialisti, mutta mies on sitä viimeisen päälle. Meillä onkin jokaisesta isommasta hankinnasta kuitit tallella, että kuka maksoi ja mitä, niin sitten erossa ei ole epäselvää mikä kapine kenellekin kuuluu.

Niin sokea ei pidä olla avoliittolaisen että maksaa miehen omistamaa taloa myös ja ehkäpä jopa ruoat. 

Vierailija kirjoitti:

17, sori mutta toi teksti ei uppoa. Muuten ehkä, mutta mies tasan jättäisi omaisuutensa valtaosan lapsilleen ja sinä saisit jonkun pienemmän kompensaation. Ja amis on amis, ei ammis. Vai onko ammis ammattikorkea, äiti amman halaamisopisto, lehmäsiittolaopisto vai mikä?

Laspset perii omaisuutta muualtakin, poikapuoleni ajelee aika komealla Bemarilla, niitä ei ihan kovin monella tuon ikäisellä ole.  Tytär on kolmekymppinen ja väitellyt tohtori. Poika opiskelee hyvässä yliopistossa. Ei pidä liian tarkkaan kertoa. Lapsipuoleni suku on niin isän kuin äidinkin puolelta erittäin sivistyneitä ja perittyä rahaa on paljon, mutta kyllä mun mieskin sitä tienaa hyvin ja sijoituksista tulee lisää. Mieheni ei aijo ottaa vanhempiensa perintöä vastaan se siirtyy sitten aikanaan lapsipuolilleni. Sano että se on paras ja ilmainen tapa verosuunnitteluun.

Lasten äidin sukua, en ole nähnyt kuin tytärpuolen karonkkassa, tuskin ne aina niin pukeutuu mutta miehillä ihan kaikilla oli sellainen pigviini puku ja naistenkin vetimillä olisi huoletta voinut mennä linnanjuhliinkin, tiedän siitä kun yksi täti, jota en tuntenut juurikaan sanoi että on viimeksi siellä sitä pitänyt. 

Olin siellä väitöstilaisuuden juhlissa kaikkein nuorin ja minulla on käyty vain peruskoulu ja parturi-kampaaja koulutus.  Kaikki oli niin sivistyneitä. Onneksi poikapuoli oli mukana, olisin muuten ollut ihan kusessa, vaikka kuulemma meni ihan hyvin, kaikki vaan varsinkaan lasten äidinpuolella eivät oikein hyväksy minua, mutta tärkeintä on että lapset hyväksyvät. Lasten äiti ei puhu minulle lainkaan.

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa jo yli kolme vuotta ja kertaakaan ei ole mitään sanonut, on kuin minua ei olisikaan. 

Se ei minua haittaa äitinikään ei koskaan puhunut isälleni, jota en muista koskaan näheenikään.

Mutta sen tiedän että mun miehelle se exä kyllä puhuu. Huusi silloin aluksi kuin hinaaja puhelimeen ja olimme mieheni kanssa autolla johonkin menossa, autossa on handsfree ja kaikki kuului. Mieheni yritti saada puhelua lopetettua mutta nainen vaan innostui mun mies oli kuulemma pedofiili ja sillä oli viidenkympin villitys ja vaikka mitä.

Jaa-a miksikö suostuin. En mä nähnyt syytä miks en olis suostunut. Mä tienaan ok, mies tienaa tosi hyvin ja tulee saamaan monennäköistä perintöä. Mä en niihin mökkiin yms. Ole laittanut penniäkää eikä ne ole mun. Toki olen auttanut paljonkin talkoissa yms. Koska saan myös käyttää mökkiä kuin Omaani. Ja pidän miehen suvusta paljon, joten heitä auttaa mielellään. Vaikka meillä on avioehto niin on minulla käyttöoikeus miehen tilille ja asunto on yhteinen ja osituksia mies joutuisi maksamaan. Eron sattuessa elintasoni tippuisi, mutta mä pärjään Itsekkin. Mä jotenkin ajattelin, että mulla ei niihin mökkeihin yms. Ole oikeutta, ne ei oo mun enkä mä niitä halua. Mä en ole nähnyt minkään olevan miehen omaisuuden kartoittamiseksi, koska oon ajatellut olla tässä suhteessa loppuelämänI. Jos en ole niin mulla on muutakin mielessä kun rahat. Eikä se avioliitto ilman avioehtoa ole tae sille ettei pettäminen.

Eli siis loisit halvalla nimellistä korvausta vastaan toisen kustantamassa asunnossa? Hanki oma asunto ja maksa kaikki siihen kuuluvat kulut ihan itse. Vasta silloin elät täysin itsellistä elämää ilman, että sua joku elättää.

Miehen omaisuus on perittyä, siksi. Ja siirtyy aikanaan meidän lapsillemme. En kai haluaisi lasten rahoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävälläni ei olisi ollut avioehtoa, niin erossa mies (löydettyään nuoremman naisen) olisi päässyt kiinni naisen perintökesämökkiinkin. Kyllä tässä tilanteessa pelasti aika lailla yksi paperi.

Tässä olikin kyse nyt köyhemmistä naisista

Tämä kommentti paljastaa sen, miksi jotkut (urpot) vastustavat avioehtoa. Varsinaista oman edun tavoittelua.

Avioehto pitäisi olla pakollinen kaikille ja jokaisen itseään kunnipittavan naisen (ja miehen) pitäisi tämä älytä. En käsitä miten joku voi sitä vastaan! Varsinainen alku avioliitolle kun tuleva vaimo rahan kiilto silmissä siitä kieltäytyy.

Arfm kirjoitti:

Eli siis loisit halvalla nimellistä korvausta vastaan toisen kustantamassa asunnossa? Hanki oma asunto ja maksa kaikki siihen kuuluvat kulut ihan itse. Vasta silloin elät täysin itsellistä elämää ilman, että sua joku elättää.

Jos tää oli mulle, niin kyllä. Kai sitä sit voi sanoa, että loisin nimellistä korvausta vastaan. Mieheni ei ole tollasta sanonut, mutta hyvä et sä oot huolissas miehen rahoista ja omaisuudesta. Mä en tarkoittanut sitä, että jos ero tulee niin mulla olisi varaa samoihin asioihin kun nyt, mutta on mulla varaa sellaiseen elintasoon kun itselleni sopii. Miehen omaisuus tulee menemään lapsillemme sitten aikoinaan.

-54

En tietenkään suostunut. Miksi ampuisin itseäni jalkaan?

Avioehtojakin on erilaisia. Esim. meillä on avioehdolla rajattu miehen firma alafirmoineen(? subsidiary) pois. Kaikki omaisuus menee 50/50. Sillä määrällä minä eläisin lopun ikääni erinomaisesti. 

Minä en olisi suostunut sellaiseen avioehtoon, että kaikki miehen tulot yms. ovat vain miehen, eli eron sattuessa minä en saisi mitään. Koska kuitenkin on selvää, että meidänkään perheessä, jossa mies työskentelee käytännössä 24/7, ei voisi olla kahta urakeskeistä. Jos ja kun pääsen joskus työelämään, pitää sen olla todella joustavaa, ehkä osa-aikaista.  

Esim. mökin siivoukset ja muut ovat ihan normaaleja vuokramökeissäkin, mutta ystävien ja tuttavien perintömökkejä yms. katsellessa on aika selvää, että ne vievät paljon rahaa suhteen molemmilta osapuolilta, vaikka vain toinen omistaisi sen. Lisäksi se ei ole mikään pieni työnmäärä, ainakaan noilla mökeillä, kun aina on jotain kunnostettavaa, korjattavaa tai lisättävää. Inhottavaa tietää, että eron sattuessa toinen ei koskaan saa rahojaan takaisin, eikä sitä työnmäärää, eikä toinen ole välttämättä ole edes kiinnostunut koko höskästä.

Muunlaisiakin avioehtoja on, esim. vuosiperäisiä. En tiedä onko näitä Suomessa käytössä, mutta ainakin USAssa ne vaikuttavat aika normaaleilta, eli esim. 3 vuotta avioliittoa = 1 miljoona, 5 vuotta = 3 miljoonaa jne.

Samoin ehdolliset avioehdot, eli jos toinen jää (todistettavasti) kiinni pettämisestä, saa toinen jonkun korvauksen/jää ilman rahaa.

En ymmärrä, miksi samassa asunnossa asuminen toisi oikeuden toiselle saada toisen omaisuutta erotilanteessa, kun tätä yhteiseloa nimitetään avioliitoksi ja se on sellaisena metkitty viralliseen rekisteriin. Järkevä peruste omaisuuden siirrolle puuttuu. Avioehto pitäisi olla pakollinen.