Te suhteen köyhemmät osapuolet (tässä naiset), jotka suosuitte avioehtoon
Miltä teistä tuntuu tehdä sen miehen omaisuuden eteen töitä. Tarkoitan tällä sitä, että miehen nimissä on jotain kiinteää omaisuutta, mökki, hieno vene tms. Te teette omin hartiavoimin vapaa-ajallanne mökin kunnostustöitä, metsätöitä, sisustamista jne.
Iskeekö koskaan esimerkiksi pahan riidan aikana inhottava tunne siitä, että ette saisi mitään siitä omaisuudesta itsellenne jos mies haluaakin jättää teidät? Olisitte tavallaan kohentanut miehen omaisuutta jo vuosia ja jäisitte sitten ihan tyhjän päälle.
Jos tiesitte miehen varallisuudesta jo ennen avioliittoa niin miksi suostuitte avioehtoon, varsinkin jos suunnittelitte lapsia ja sinun jäämistä kotiin niitä hoitamaan? Olitko sokeasti rakastunut? Oletko katunut asiaa?
Kommentit (63)
Olen köyhempi nainen, joka halusi itse avioehdon. Avioliitto päättyi eroon minun tahdostani, mutta siihen ei liittynyt riitoja raha-asioista. En osaa vieläkään sanoa, mikä olisi ollut järkevin tapa toimia, vai olisiko vaan paras valita mies omasta tuloluokasta. En kokenut miehen kotia koskaan kodikseni, emme koskaan suunnitelleet, sisustaneet jne. mitään yhteistä. Mies ei suostunut edes harkitsemaan yhteisen asunnon katsomista. Jos jotakin hankittiin, niin tavara oli sen omaisuutta kumpi sen osti. Elimme loppuajat niin omaa elämäämme ja se vielä korostui eron yhteydessä, kun kannoin ulos kaikki vanhat tavarani ja ne, mitä oli liiton aikana tullut ostettua. Selkeää oli ja niin vaivatonta.
Lähinnä olen miettinyt, jos vielä joskus rakastun, en yritä enää koskaan sopeutua toisen valmiiksi rakennettuun elämään. Vaan sitten hankitaan koti, jossa molemmat viihtyy ja molemmat omistaa ja maksaa osansa. "Rakennetaan" meidän pesä sillä ajatuksella, että loppuelämä tullaan olemaan yhdessä. Avioehto voidaan tehdä, mutta jotenkin sen arkielämän tulisi olla yhteistä ja haaveiden yhteisesti tavoiteltavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en itse voisi elää noin. En suostuisi köyhänän osapuolena avioehtoon, siitä syystä että tiedän etten itse pettäisi enkä näin aiheutaisi ikinä avioeroa omilla toimillani. Jos sitoutuu avioliittoon, mulle se on elinikäinen. ja jos olisin rikas osapuoli , jos luottaisin mieheen, en haluaisi avioehtoa, mutta jos en luottaisi, niin ehkä vaatisin sitä. Tästä siinä avioehdossa on kyse, luottaako vai ei.
Ei avioliiton tarkoitus ole rahastaa toista mahdollisen eron sattuessa. Nykypäivänä avioehdot ovat aivan arkipäivää.
ei ole kyse rahastamisesta vaan ansaitsemattoman eron tuomien kulujen kattamisesta, uuden miehen etsinnän aiheuttamisen vaivannäön korvauksilta, palkasta kun oli ilmainen piika, seksipartneri, ja koki, siivooja, lasten hoitaja, tukija, jne jenjne. Palkka on oikein ja oikeutettu. mutta jos haluut tehhä töitä imaseksi se on sun oma moka. Ole hyvä vaan .Ottajia löytyy jonoksi asti. Joka tuntee oman arvonsa, vaatii myös palkan. Ei kuaan ilmaiseksi naapurin asuntookaan käy siivoomassa, vain "tilapäisestä rakkaudesta".
Seksi haluttomana voi olla fyysisesti ja henkisesti kivuliasta.