Lue keskustelun säännöt.
Te suhteen köyhemmät osapuolet (tässä naiset), jotka suosuitte avioehtoon
28.03.2016 |
Miltä teistä tuntuu tehdä sen miehen omaisuuden eteen töitä. Tarkoitan tällä sitä, että miehen nimissä on jotain kiinteää omaisuutta, mökki, hieno vene tms. Te teette omin hartiavoimin vapaa-ajallanne mökin kunnostustöitä, metsätöitä, sisustamista jne.
Iskeekö koskaan esimerkiksi pahan riidan aikana inhottava tunne siitä, että ette saisi mitään siitä omaisuudesta itsellenne jos mies haluaakin jättää teidät? Olisitte tavallaan kohentanut miehen omaisuutta jo vuosia ja jäisitte sitten ihan tyhjän päälle.
Jos tiesitte miehen varallisuudesta jo ennen avioliittoa niin miksi suostuitte avioehtoon, varsinkin jos suunnittelitte lapsia ja sinun jäämistä kotiin niitä hoitamaan? Olitko sokeasti rakastunut? Oletko katunut asiaa?
Kommentit (63)
Jokaisen naisen kannattaa hankkia sellainen koulutus, että pystyy elättämään itse itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle olisi vaikeaa
erityisesti asua jonkun toisen asunnossa
Olen väärä vastaamaan, sori. Voisin ajatella, että kohtuullinen panos on kiitos siitä, että nautin asian käyttöoikeutta. Jos menee yli voimien, kehoittaisin miestä ostamaan palvelun. Jos taas ei liittyisi minuun mitenkään, vaikka sijoitusasunto, jonka tuotolla ostaa uusia sijoituksia, en osallistuisi remonttitalkoisiin ellei sattuisi muuten huvittamaan.
en itse voisi elää noin. En suostuisi köyhänän osapuolena avioehtoon, siitä syystä että tiedän etten itse pettäisi enkä näin aiheutaisi ikinä avioeroa omilla toimillani. Jos sitoutuu avioliittoon, mulle se on elinikäinen. ja jos olisin rikas osapuoli , jos luottaisin mieheen, en haluaisi avioehtoa, mutta jos en luottaisi, niin ehkä vaatisin sitä. Tästä siinä avioehdossa on kyse, luottaako vai ei.
naisela myös riskit että on pakko erota on isommat kuin miehelllä. miehet lyö ja pahoinpitelee henkihieveriin useimmin naisia, kuin naiset mieheiä . Ja miehet myös useimmin pettää kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin päin, että mies asuu minun asunnossani. Haluaisin naimisiin (ilman avioehtoa) jo senkin takia ettei asunto mene vanhemmilleni jos minulle kävisi jotain. Mies on kuitenkin osallistunut asunnon kustannuksiin reilusti, osti esimerkiksi parvekelasit, teki remonttia jne.
Minusta olisi absurdia elää vakavassa suhteessa ja suostua avioehtoon, jos ei sitten oikeasti ole se ero suunnitteilla heti kun toinen rupsahtaa tai rupee naama muuten kyllästyttää.
No mietipä kolmonen tätä tilannetta:
Mulla on hyvä ammatti, josta tienaan lähes kolminkertaisesti sen, mitä mieheni. Mieheni saa perintöä, josta puolison avio-oikeus on suljettu pois. Minun palkallani elätetään perhe ja maksetaan tuon omaisuuen ylläpitokulut. Miehen palkka on sen verran surkea, että sillä ei tehdä mitään, hänen elämäntyönsä kun on pitää yllä ja kasvattaa tuota perintöään.
Toisin sanoen: mun sekä työllä että rahalla kasataan miehelle omaisuutta ja jos tulee ero tai kun hän joskus kuolee, minä en saa siitä mitään.
Meillä ei ole avioehtoa, koska mies tajuaa tilanteen (ainakin osittain). Mutta hänen vanhempansa eivät, joten nuo ulossulkupykälät on testamenteissa. Onneksi meillä on lapsi, joka ei ole ihan tyhmä ja joka kuolintapauksessa perii kaiken (sikäli kuin tiedän. Ehkä jostain vielä löytyy joku äpärä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en itse voisi elää noin. En suostuisi köyhänän osapuolena avioehtoon, siitä syystä että tiedän etten itse pettäisi enkä näin aiheutaisi ikinä avioeroa omilla toimillani. Jos sitoutuu avioliittoon, mulle se on elinikäinen. ja jos olisin rikas osapuoli , jos luottaisin mieheen, en haluaisi avioehtoa, mutta jos en luottaisi, niin ehkä vaatisin sitä. Tästä siinä avioehdossa on kyse, luottaako vai ei.
Ei avioliiton tarkoitus ole rahastaa toista mahdollisen eron sattuessa. Nykypäivänä avioehdot ovat aivan arkipäivää.
Meille avioehto oli itsestään selvää vaikka oltiin molemmat persaukisia opiskelijoita naimisiin mennessä. Talo ja muu omaisuus on yhteistä, avioehto tulee koskemaan vain perittyjä osuuksia.
Mies tulee aikanaan perimään isomman omaisuuden kuin minä, mutta teen jo nyt esim mökillä töitä appivanhempien apuna, koska suvun vanhuksia nyt vaan kuuluu auttaa. Kertaakaan en ole miettinyt että raadan tyhjän takia kun en penniäkään tule siitä saamaan. En mieti myöskään omien vanhempieni luona, että teen vain 1/4 koska tulen perimään vain 1/4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tilanteessa jossa vaadin miestäni tekemään avioehdon. Hänellä on metsää ja perintöä tulossa eivätkä ne liity minuun mitenkään vaan jäävät sitten hänen lapsilleen. Toisaalta minulla on hyvät tulot ja hänellä ei joten tuleva talon remontti maksetaan minun palkallani. Täytyy tehdä joku sopimus siitä.
Vierailija kirjoitti:
No mietipä kolmonen tätä tilannetta:
Mulla on hyvä ammatti, josta tienaan lähes kolminkertaisesti sen, mitä mieheni. Mieheni saa perintöä, josta puolison avio-oikeus on suljettu pois. Minun palkallani elätetään perhe ja maksetaan tuon omaisuuen ylläpitokulut. Miehen palkka on sen verran surkea, että sillä ei tehdä mitään, hänen elämäntyönsä kun on pitää yllä ja kasvattaa tuota perintöään.
Toisin sanoen: mun sekä työllä että rahalla kasataan miehelle omaisuutta ja jos tulee ero tai kun hän joskus kuolee, minä en saa siitä mitään.
Meillä ei ole avioehtoa, koska mies tajuaa tilanteen (ainakin osittain). Mutta hänen vanhempansa eivät, joten nuo ulossulkupykälät on testamenteissa. Onneksi meillä on lapsi, joka ei ole ihan tyhmä ja joka kuolintapauksessa perii kaiken (sikäli kuin tiedän. Ehkä jostain vielä löytyy joku äpärä?)
Miksi kasvatat sitten tuota miehen omaisuutta omalla rahallasi? Homma selviää, kun et osallistu kuluihin. Ei sentään kaikkeen pidä alistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein, että peritty omaisuus ei siirry erossa puolisolle. Mä en sijoittaisi toisen omistamaan oikeastaan mitään, tekisin vain sen verran töitä että tavallaan korvaisin kuluni omaisuuden käytöstä. Ihan selvähän tuo on. Ei omista = ei sijoita = ei vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
en itse voisi elää noin. En suostuisi köyhänän osapuolena avioehtoon, siitä syystä että tiedän etten itse pettäisi enkä näin aiheutaisi ikinä avioeroa omilla toimillani. Jos sitoutuu avioliittoon, mulle se on elinikäinen. ja jos olisin rikas osapuoli , jos luottaisin mieheen, en haluaisi avioehtoa, mutta jos en luottaisi, niin ehkä vaatisin sitä. Tästä siinä avioehdossa on kyse, luottaako vai ei.
Minäkin ajattelen näin. Mieheni on kaiken lisäksi ainoa kumppanini, joten olen antanut hänelle kaikilla tasoilla kaikkeni. Onneksi hän osaa arvostaa asiaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pienet, kohtuulliset hommat on ihan kohtuullinen korvaus siitä että saa asua tai käyttää mökkiä ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Kai ap siivoaisi vuokra-asuntoakin vaikka siitä ei jäisi hänelle ns. mitään?
Itsestään selvää oli avioehto. Miehellä on paljon omaisuutta on kiinteistöjä, kesämökkejä, veneet ja autoja. Sijoituksiakin on, mutta niistä en ymmärrä, kun en ole mikään kullankaivaja
Vaikka mulla on vaan velkaa ammiksesta.
En kyllä ole kauheasti ponnistellut mieheni omaisuuden eteen. Tiskikonetta käytän joskus ja joskus saatan pestä pyykkiä.
Siivooja käy pari kertaa viikossa ja pyykin hoitaa pesula.
Lapsia mieheni ei enää halua, hänen omat lapsensa ovat minua vanhempia, nuorempi tosin vain vuoden.
Avioehto koskee vain avioeroa, ei kuolemantapausta. Miehet kuolevat usein naisia aikaisemmin ja kun meilläkin on yli 30 vuotta ikäeroa, niin todennäkäisesti elän kauemmin.
Miksi en olisi suostunut avioehtoon?
Jos olisin joku kullankaivaja niin sitten ehkä, eli varakas mies vaan ja naimisiin häämatka Karibialle ja sitten vaan suunnittelemaan eroa. Siltähän tuo avioehto miestäni suojelee, mutta ei tulisi mieleenkään tuollainen. Mieheni huolehtii minusta niin hyvin että en ymmärrä miten ylipäätänsä pärjäsin yksinäni.
14 jatkaa: jos sitten toisin jotain omaisuuttani sinne puolison omistamaan kiinteistöön, veisin ne eron sattuessa haluamassani määrin mukanani. Omaisuuteni olisi ikään kuin lainassa, kuten puolisonkin omaisuus olisi lainassa minulla. Kiinteään en sijoittaisi, sellaiseen mitä en voisi kerätä mukaani eron sattuessa. Ajatelkaa pahvit.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen naisen kannattaa hankkia sellainen koulutus, että pystyy elättämään itse itsensä.
Toki. Monella rikkaan vaimolla on omaakin omaisuutta, mutta kyllä se syö ihmistä, kun tietää miehen voivan pettää ja mennä ja tulla miten sattuu, koska on avioehto. Monillä näille naisille se rikas elämä on niin tärkeä asia, että katsotaan läpi sormien miehen pettämistä.
Kyllä mua vituttaa kun olen maksanut vuokranantajan asuntoa 17 vuotta enkä saa mitään mukaani itselleni! :'(
Vierailija kirjoitti:
Niin siis suostuitte avioehtoon, Ap
Asia on vaan kuule niin että näitä rahan perässä viilettäviä ämmiä on aina riesana, ollaan hetki naimisissa että saadaan miehen omaisuus tuhottua tai ryöstettyä eron välityksellä omiin liiveihin.
Niin siis suostuitte avioehtoon, Ap