Noloin pierutilanne, jota olet todistanut? Omasi olisi tietysti herkullisin...

Äitini ei ollenkaan siedä minkäänlaista kakkahuumoria. Todella ällöttävää hänen mielestään. No, multa pääsi pisin pieru koskaan. Se kesti ja kesti ja mua alkoi naurattaa. Oikeesti varmaan 25s pieru ja äänekäs. Mutta eipä pitänyt äidinkbään pokka ;)

Lisää näitä!

Mä olin 39 asteen kuumeessa horteessa sohvalla ja kattelin samalla jotain luontodokkaria tiikerinpennuista, joita uhkasi joku uusi iso tiikeri sillä alueella. Olin kai sitten nukahtanut siihen sohvalle ja ukko kömpinyt viereen. Heräsin säikähtäen hirveään "karjahdukseen" ja huusin lähes paniikissa "nyt se tiikeri tulee!".



Juu ei se mikään karjahdus ollut, vaan miehen pierasu. Kuume tekee kaikenlaista....

kiitos näistä oon nauranut aivan kippurassa näitä lukiessani ja lapset ihmetelly vieressä et nytkö se äiti sekos lopullisesti;) Jos nauru muuten voi käynnistää synnytyksen niin näiden naurujen luulis sen tekevän, laskettu aika oli viime viikolla ja kyllä jo toivois et synnytys käynnistys:)

ku mä aloin toivomaan ihan samaa. XD kyllä sois tulevan jo, mutta ei.. tais kaveri vaan tykätä kyydistä hytkyvässä mahassa.

joten käytii sitten kattelemassa mönkijöitä olin (7-8kk raskaana), joten kun en jaksanut enää seistä kävin istuu mönkijän päälle, no kyllä alko mahassa kiertää, ajattelin että päästä "hiljasen hiihtäjän", no se sit törähti "PRÖÖÖÖT". Hihittelin siinä ettei myyjä tai mieheni tajunnu että se olin minä. No myyjä oli miehen sanojen mukaa todella punainen ja niin olin minäki. Päästii autoo, nii rätkättettii miehen kaa koko matka kotia :D.

Mä kirjoitin sen, kiva kun joku vitsin oivaltanut viitsi kommentoida ;-)



t: 260

Noloudesta en osaa sanoa.

1.Olin entisen tyttökaverin luona monta vuotta sitten, eräänä kertana hän pieraisi äänekkästi kotonaan ja tietysti hänen isänsä kuuli. Niinpä hänen isänsä sitten sanoi tyttärelleen että kaverin läsnä ollessa ei piereskellä, hyi hyi.



2.Entisellä työpaikalla oli ruvennut pierettämään kovasti, niinpä sitten pieraisin äänettömästi kun luulin että syynä hyllyssä jota järjestelin ei ollut ketään minun lisäksi. Niinpä sitten 10 sekkaa sen jälkeen kun pieraisin niin eiköhän sitten siihen lähelle tullut joku naisasiakas joka ilmeisesti haistoi pierun ja minua katsoen poistui nopeasti siitä välistä, vähän sen näköisenä kuin pidättelisi naurua.



3.Äiti oli lukemassa aamulla lehteä, isä kuitenkin halusi lehden. Ei äiti meinannut antaa, no isä sitten pieraisi. Saman tien sai lehden.



4.Minä pieraisin kotona vessassa. Kuten moni tietääkin niin 70 luvun taloissa harvoin hyvää äänieristystä. Niin isosisko, kuiskasi minulle vessan oven läpi. Että mitä sinä siellä piereskelet? kuuluu ulos asti, karseeta.

Tavallaan sukuvika meillä tuo piereskely.



5.Toisen isosiskoni koira(iso belgian paimenkoira) on meillä silloin tällöin hoidossa.

Kuten moni isompi koiranomistaja omistaja tietää, luonnollisesti ison koiran pieru haisee paljon pahemmalle kuin ihmisen pieru. Tämä koira sitten piereskelee melko usein ja äänettömästi. Pieraisipa sitten eräänä kertana vieraiden ollessa meillä. Kyllä siinä molemmat vanhempani ja vieraat totesivat että hyhhyh. Mutta kestivät tilanteen kuitenkin täysin.

Pakko kertoa omakin pierutarina.. Olin paikallisessa yökerhossa aika hyvässä humalassa ja koko illan oli mahassa kiertänyt. Olinkin päästellyt täydessä baarissa salakavalia tuhnupieruja pitkin iltaa. Illan ollessa lopussa joku random nuorimies haki minua tanssimaan hitaita ja suostuin. Tanssin pyörteissä alkoi pierettämään ja päästin taas tuhnupierun ilmoille. Ikävä kyllä haju oli aivan kamala kanamunasinappipierun haju. Vilkaisin salaa ympärilleni ja tanssilattia oli jo tyhjentynyt narikkajonoja kohti. Eipä siis ollut epäilystäkään kuka pierun päästi. Livahdin biisin loputtua äkkiä karkuun.

Arvaatte varmaan, että olen erittäin estoinen, mitä piereskelyyn tulee. Ikää ei koskaan tule niin paljon, etteikö pieru naurattaisi.



ap

Lapsi pieraisi uimahallin vessassa niin, että ripulit lensi lattialle. Mukava oli siivota mummojen päivitellessä ympärillä.

Kaiken piti olla täydellistä ja joulua oli suunniteltu meillä pitkään. Menisimme anopin luo ajoissa aatonaattona, lapset koristelisivat kuusen ja me aikuiset tekisimme ruokaa. No kaikki menikin ihan suunnitelmien mukaan, koko perheellä oli mukavaa ja ruoka oli taivaallisen hyvää.

Mutta minä unohdin joulutunnelmissani, ettei punaviini sovi alkuunkaan vatsalleni. Meillä oli ihania laatikoita ja kinkkua, joiden kanssa punainen sopi herkullisesti. Menin ottamaan kokonaisen lasillisen - ja sitten kaikki meni pieleen. Olin täysin unohtanut "allergiani" ja join hyvällä mielellä koko lasin, kun yhtäkkiä vatsassa kipristeli jo pahaenteisesti. En halunnut pilata toisten joulumieltä, niinpä istuin hiljaa ja toivoin että mörähtely menisi ohi. Yritin jopa hyräillä yhtä ihanaa joululaulua ettei murina kuuluisi. Yskähtelin muka hieman, mutta se oli viimeinen virhe, yhtäkkiä kuului kauhea kurahdus ja kaikki ruilusi suoraan housuun. Tunsin kuinka vetelä märkä velli levisi arvokkaalle penkinpäällykselle ja osa valui jo reittä pitkin. Juoksin vessaan mutta se oli jo myöhäistä.

Ette voi kuvitella kuinka HÄPEÄN tätä kaikkea. Miten saada enää tunnelmasta kiinni huomenna, onko juotava loputkin pullosta? :(

Hyvää Joulua kuitenkin kaikille.

Harrastan joogaa. Kerran erään seminaarin aikaan pääsin tauon aikana joogatunnille, jossa oli sellaista kevyempää venyttelyä, ja tunnilla oli paljon iäkkäämpää porukkaa, ilmeisesti läheisestä palvelutalosta.

Alun liikkeet sujuivat rauhallisesti ja OK, sitten ohjaaja siirtyi hieman vaikeampaan liikkeeseen, jossa jalat punnerrettiin ylös ja päätä kohti. Ympäri hämärää joogasalia kuului eriäänisiä pieruja, oli ra-ta-ta-taata ja kimeämpää phiuuuuta. Kukaan ei nauranut, ohjaaja jatkoi tasaisella äänelläänä seuraavaan liikkeeseen.

Loppuvenetysten jälkeenhän joogassa on vielä rentoutumista usean minuutin ajan alustalla maaten. Vieressäni olevalta alustalta alkoi kuulua noiden minuuttien aikana tasaista kuorsausta. Pappa vetäisi siinä vissiin ettonet.

Ikäihmiset ei paljosta hätkähdä. Lihakset olivat ainakin rentoina koko joogan ajan.

Yhdellä tanssikurssilla pyörittiin lattialla, oltiin tukkeja joessa ja tehtiin muitakin liikkeitä, joissa vääntelehdittiin lattiatasossa. Sillä viikon kurssilla todistin kahden kurssikaverin pieraisevan kesken vääntyilemisen. Oli hervottomia tilanteita, koska niissä tajusi, että muutkin ihmiset kuin meidän perheen jäsenet piereskelevät joskus.

Yläasteella ohitin koulun pihalla elämäni suurimman ihastukseni, ja haikailin vissiin liian tehokkaasti tämän suuntaan, koska liukastuin liukkaalla pihamaalla ja maahan osuessa sitten päästin mojovan pierun vielä, niin että kaikki lähimailla räjähtivät nauruun. Jos olisin ollut yhtäään dramaattisempi, olisin varmaan tappanut itseni siitä häpeän määrästä... nykyään voin jo nauraa..

Ulkomaanreissulla väsytti niin mielettömästi lennon jälkeen, että kun jonotin ulkomaisessa vessassa, ja edellä koppiin mennyt mummeli päästi Järjettömän pierusaejan, repesin kaverin kanssa yhtä järjettömään nauruun. Meidän jälkeemme jonottava vanhempi nainen säksätti meille jotain kiukkuisena ja "sossotti" sormellaan, mutta ei saatu naurua millään loppumaan, piti lähteä vessasta pihalle ja nurkan taakse huutonauramaan... Pierut <3

Vuosi sitten joulupäivänä olin napostellut pitkin päivää kamalasti konvehteja ja jouluruokaa, jotka sai sitten mahan ihan sekaisin. Meillä oli käymässä tädin perhe ja serkku, jota näen harvemmin. Siinä sohvalla istuessa minulta pääsi muutaman kerran tosi äänekäs pieru, joille en oikein mahtanut mitään. En kerennyt vessaan ja yritin päästää äänettömät pierut, mutta ei ihan onnistunut. Hävetti todella paljon. Mahtoi serkkukin ajatella, että tuolla ei sitten ole ollenkaan mitään käytöstapoja, kun muina naisina vaan pierekelee keskellä olohuonetta...

ylös. vähän huvia läskeistä tappelun ja blogien arvostelun sekaan.

Mä olen tämän ketjun ap. Kun tein aloituksen, olen ollut paljon nuorempi ja mun lapset pieniä. Pieruille en ole lakannut nauramasta. Pääsin muuten omistani hetkeksi eroon, kun lopetin kriisissäni ja laihtumistoiveissani syömisen lähes kokonaan. Niin se vaan elämä heittelee ja pierut vaihtelee.

ap

Jumppasalin venyttelyssä. En tiedä kuka oli, mutta siellä oli vain naisia sillä kertaa. Ääntä ei kuulunut mutta haju oli mahtava. Muutama nuori tyttö tirskahti, en tiedä olivatko itse vai tirskuivatko hajulle. En ollut minä. Kerran pieraisin itsekin, mutta se oli onneksi vain pieni.