Onko Suomessa oikeasti köyhiä lapsiperheitä?

Vierailija kirjoitti:

Miellän perheeni köyhäksi. Siihen kuuluvat opiskeleva aikuinen lapseni, sekä teini-ikäinen lapsi. Saan käteen 800 euroa kuukaudessa plus lapsilisä, elatusmaksu ja asumistukea. Joudun hakea myös toimeentulotukea, josta vähennetään esikoisen opintotuki. Asunto on, auto on välttämätön, vaatteita ostamme harvoin ja mitään maksullista ei harrasteta. Kädestä suuhun eletään. Kyllä ne puheet köyhien leveästä elämästä on kukkua. Siellä on varmasti laskut hoitamatta, jos huvituksiin rahaa on.

Niin miksi se auto on välttämätön?

Vaikka kuulostaisin miten tylsältä, niin olen siitä huolimatta sitä mieltä, että osaksi köyhyys on oma valinta. Monet perheellisetkään aikuiset eivät osaa käyttää rahaa, vaan se valuu heti sormien välistä kun sitä tulee. Jos pystyy suunnittelemaan talouttaan pidemmälle, niin eiköhän se rahakin ala riittää paremmin. Tilikirja, johon nöyrästi ja rehellisesti merkitään joka ikinen menoerä jokaista tikkuaskia myöten, kertoo kuukauden kuluttu karua ja selvää kieltään siitä, minne ne rahat upposivat. Seuraavaksi sitten tarkastellaan menoja ja karsitaan kaikki turhanpäiväiset sipsit, limpparit, kaljat ja tupakat, viinaksista puhumattakaan, niin kas kummaa, raha riittääkin paremmin terveelliseen ruokaan ja muuhunkin. Priorisointia, hei!

Yllättävän moni kertoo vain osatotuuden rahoistaan, vain palkan tai toimeentulotuen. Lapsiperheissä saadaan lapsilisää ja nykyään aika yleisesti elatusapua tai sen ennakkoa ja yh-perheissä vielä lapsilisäänkin yh-korotus. Asumislisäkin on tuloa. Kun puhutaan perheen tuloista, niin kaikki nuo avustukset ja tuet on tietysti laskettava mukaan. Ja vaikka tuolla aiemmin joku sanoi, että lapsilla on heti pienestä asti oltava kaikki hienot tekniikan välineet, niin malttia siinäkin kannattaa käyttää. Ei pikkutenava tarvitse satojen eurojen hintaisia laitteita, edullisemmilla pärjää ihan hyvin. Jos lapsella on hyvin kehittynyt itsetunto, hän ei masennu siitä, ollakin varakkaan perheen tenavalla on tonnin luuri ja hänellä itsellään vain satasen tai pari maksava. Jokaisella ei tarvitse olla henkilökohtaista tietokonetta tai tablettia. Vähempikin riittää. Jne. Näitä juttuja voisi ladella loputtomiin. Valitettavasti nyky-yhteiskunta on minäminä-yhteiskunta, jossa yksilöllisyys korostuu usein jopa sairaalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Joskus olin ihan keskiluokkainen perheenäiti. Köyhän lapsiperheen äiti olen ollut siitä saakka, kun lasten isä otti ja lähti. Ensin elelimme yhteiskunnan tuella, kotihoidontuki ja myöhemmin työmarkkinatuki opiskelun ajan. Nyt olen töissä (pätkäsopimukset, kesät työttömänä) matalapalkka-alalla ja edelleen olemme köyhiä. Ruokaa ja vaatteita on, lapsen harrastuksiin olen halunnut panostaa, mutta mihinkään muuhun ei ole varaa. Asumme lähiössä vuokramurjussa. Ei toivoakaan ikinä hankkia omaa asuntoa. Säästöön ei jää mitään.

Kotona ollessa (ja lasten ollessa pieniä) oli helpompi säästää esim. ruokakuluissa ja omissa vaatemenoissa. Nyt on oltava töihin sopivia vaatteita ja autokin oli hankittava, että sinne töihin pääsee. Aiemmin kävimme kesäisin risteilyllä tai muulla pienellä reissulla. Nykyään siihenkään ei ole varaa.

Eli tavallaan pärjäsin taloudellisesti paremmin työttömänä, kuin tällä 2000€ bruttopalkallani. Mutta työ pitää minut järjissäni, kotona toimettomana varmasti sairastuisin masennukseen tms.

Ikävä ajatella, että minun pienistä tuloistani hallitus haluaa leikata. En tiedä miten kohta enää pärjätään. Lisäksi lasten tulevaisuus pelottaa. Pystyvätkö opiskelemaan jatkossa korkeakoulussa ollenkaan, jos opintotukeenkin kajotaan. Minulta ei taloudellista tukea kertakaikkiaan riitä, isältä riittäisi, mutta häntä ei kiinnosta.

Ahtaalle meidät on ajettu, mutta onneksi meillä on toisemme.

Kolmen lapsen yh.

Hei älä sure etukäteen lastesi korkeakouluopintoja! Jos heillä vain motivaatiota riittää niin varmasti rahoituskin järjestyy. Opintolaina ei ole mikään mörkö, etenkin jos opiskelee alaa jolla hyvät työllisyysnäkymät. Plus ainakin pk-seudulla on mukavasti osa-aikatöitä opiskelijoille tarjolla. Itse opiskelin joitain vuosia sitten täysin ilman vanhempien tukea yliopistotutkinnon ja kaikki sujui hyvin. Edullinen solukämppä alkuun (myöhemmin pääsin Hoasin yksiöön) tarvittaessa lainaa, kesätyöt mäkkärin kassalla ja siitä eteenpäin pari iltavuoroa mäkkärissä, edullinen yliopistoruoka, oppikirjat kirjastosta, jne. niin en vanhempien tukea kaivannut yhtään! Välillä tosin harmitti kun kaverit saivat vanhemmilta sponssia ja pystyivät reissaamaan opiskeluaikana Kaukoitää myöten mutta minulla ei ollut oikein rahaa kuin halpis Tallinnan risteilyyn. No onneksi nyt valmistumisen jälkeen on varaa matkustella ja kustantaa jopa äidille ja siskollekin ulkomaanreissut!

Vierailija kirjoitti:

Joskus olin ihan keskiluokkainen perheenäiti. Köyhän lapsiperheen äiti olen ollut siitä saakka, kun lasten isä otti ja lähti. Ensin elelimme yhteiskunnan tuella, kotihoidontuki ja myöhemmin työmarkkinatuki opiskelun ajan. Nyt olen töissä (pätkäsopimukset, kesät työttömänä) matalapalkka-alalla ja edelleen olemme köyhiä. Ruokaa ja vaatteita on, lapsen harrastuksiin olen halunnut panostaa, mutta mihinkään muuhun ei ole varaa. Asumme lähiössä vuokramurjussa. Ei toivoakaan ikinä hankkia omaa asuntoa. Säästöön ei jää mitään.

Kotona ollessa (ja lasten ollessa pieniä) oli helpompi säästää esim. ruokakuluissa ja omissa vaatemenoissa. Nyt on oltava töihin sopivia vaatteita ja autokin oli hankittava, että sinne töihin pääsee. Aiemmin kävimme kesäisin risteilyllä tai muulla pienellä reissulla. Nykyään siihenkään ei ole varaa.

Eli tavallaan pärjäsin taloudellisesti paremmin työttömänä, kuin tällä 2000€ bruttopalkallani. Mutta työ pitää minut järjissäni, kotona toimettomana varmasti sairastuisin masennukseen tms.

Ikävä ajatella, että minun pienistä tuloistani hallitus haluaa leikata. En tiedä miten kohta enää pärjätään. Lisäksi lasten tulevaisuus pelottaa. Pystyvätkö opiskelemaan jatkossa korkeakoulussa ollenkaan, jos opintotukeenkin kajotaan. Minulta ei taloudellista tukea kertakaikkiaan riitä, isältä riittäisi, mutta häntä ei kiinnosta.

Ahtaalle meidät on ajettu, mutta onneksi meillä on toisemme.

Kolmen lapsen yh.

Eritteletkö, mitä ja mistä hallitus haluaa sinulta leikata?

Osalla ihmisistä tuntuu olevan ihmeellinen käsitys, että vaikka on työtön, yh, töissä matalapalkka-alalla tai osa-aikaisena, opiskelee tai mitä hyvänsä, pitäisi voida elää kuin hyvätuloiset. Että yhteiskunnan pitäisi kompensoida työttömyyttä, sairastumista tai yksinhuoltajuutta niin paljon, että kukaan ei kärsisi niukkuudesta, edes hetkellisesti. Todellisuudessahan teille kompensoidaan vajaita rahataitojanne jo varsin paljon, laskekaa vaikka kaikki saamanne tuet yhteen.

Ja kyllä, jokaiselle tässä maassa kuuluu katto pään päälle, syötävää, vaatteita, tietotekniikkaa jne., mutta noihan teiltä jo löytyykin. Osa kehuu vielä sellaisella kalliilla ylellisyydellä kuin auto. En vain tajua, vaikka itsekin olen yhden lapsen yksinhuoltaja työkyvyttömyyseläkkeellä, eivätkä tuloni päätä huimaa. Tarkalla rahankäytöllä tulen kuitenkin toimeen ilman sukulaisia, perintöjä tai veikkausvoittoja.

Up

Ei ole, on vain rahansa turhuuksiin hassaavia elämäm koululaisija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miellän perheeni köyhäksi. Siihen kuuluvat opiskeleva aikuinen lapseni, sekä teini-ikäinen lapsi. Saan käteen 800 euroa kuukaudessa plus lapsilisä, elatusmaksu ja asumistukea. Joudun hakea myös toimeentulotukea, josta vähennetään esikoisen opintotuki. Asunto on, auto on välttämätön, vaatteita ostamme harvoin ja mitään maksullista ei harrasteta. Kädestä suuhun eletään. Kyllä ne puheet köyhien leveästä elämästä on kukkua. Siellä on varmasti laskut hoitamatta, jos huvituksiin rahaa on.

Niin miksi se auto on välttämätön?

Sillä ajetaan sinne, minne pitää mennä.

Vierailija kirjoitti:

Osalla ihmisistä tuntuu olevan ihmeellinen käsitys, että vaikka on työtön, yh, töissä matalapalkka-alalla tai osa-aikaisena, opiskelee tai mitä hyvänsä, pitäisi voida elää kuin hyvätuloiset. Että yhteiskunnan pitäisi kompensoida työttömyyttä, sairastumista tai yksinhuoltajuutta niin paljon, että kukaan ei kärsisi niukkuudesta, edes hetkellisesti. Todellisuudessahan teille kompensoidaan vajaita rahataitojanne jo varsin paljon, laskekaa vaikka kaikki saamanne tuet yhteen.

Ja kyllä, jokaiselle tässä maassa kuuluu katto pään päälle, syötävää, vaatteita, tietotekniikkaa jne., mutta noihan teiltä jo löytyykin. Osa kehuu vielä sellaisella kalliilla ylellisyydellä kuin auto. En vain tajua, vaikka itsekin olen yhden lapsen yksinhuoltaja työkyvyttömyyseläkkeellä, eivätkä tuloni päätä huimaa. Tarkalla rahankäytöllä tulen kuitenkin toimeen ilman sukulaisia, perintöjä tai veikkausvoittoja.

Tämä on hyvä pointti ja ihailen rahankäyttötaitojasi ja elämänhallintaasi. Olen itsekin miettinyt paljon suhteellisen köyhyyden käsitettä ja taannoin tästä väittelin siskoni kanssa. Hän oli sitä mieltä, että sossun pitäisi kustantaa edes kerran, pari köyhille etelänmatka (sisko rakastaa matkustelua ja hän kokee, että se on vähän kuin perustarve ihmisellä ja on niin kauhean epäreilua jos ei pääse koskaan etelään). Koitin selittää siskolleni, että jos tulotaso on matala, silloin pitää elää sen mukaan. Hän taas koki sen vääränä ja epäoikeudenmukaisena.

Kysyttiin onko köyhiä lapsiperheitä. Jos vastaa olevansa, niin alkaa arvostelu rahan käytöstä. Katsokaa vaan itse mihin rahanne laitatte, te ette olisi lapsianne kasvattaneet yksin sillä summalla, jonka minä saan. Varmasti olisi jo uusi mies ja ankkurivauva hommattu näilläkin viisastelijoilla. Jotkut pärjää ihan itse.

Varmasti on paljon todellista köyhyyttä, vaikka itse en sitä koekaan. Esim autoa monet mollaa ylellisyydeksi mutta jos työpaikka on sellaisessa paikassa ja sellaiseen aikaan, ettei bussilla pääse, on se järkevä investointi, jos työstä jää edes jotain käteen. Autokin voi olla iäkäs ja joku tuttu huoltaa sitä halvalla. Sairauskulut on Suomessa kovia. Lääkkeiden omavastuu nostettiin vuoden alussa 50 euroon ja terveyskeskusmaksut ym.kulut rasittaa taloutta. Sossu maksaa osalle, mutta jos tulot menee rajan yli, ei sieltäkään tule apua. On raskasta elää jatkuvassa puutteessa ja laskea joka ikinen euro päivässä. Hallitukset ovat hyvätuloisten hallituksia. Ei niissä ole puutetta kärsineitä. Mitä ei itse ole kokenut, ei ikinä osaa eläytyä toisen asemaan kunnolla ja päätökset on sen mukaisia. Myöskään ministeriöiden virkamiehet eivät välitä pienituloisista mitään ja he valmistelevat päätökset.

Olen samaa mieltä siitä, että nykyään kohtuus unohtuu monelta eikä ymmärretä ettei vaikkapa keskituloinenkaan perhe elä kuin kroisokset.

Esim. asuntoasia: olen itse muuttanut pk-seudulta kehyskuntaan, kun tuntui ettei raha enää riitä kunnolla ylikalliiseen vuokraan. Nyt asun tyytyväisenä siistissä, vastarempatussa asunnossa palveluiden lähellä ja maksan asumistuen jälkeen vain n. 150€ kuukaudessa tästä mukavuudesta. Jos ehdotan samanlaista ratkaisua esim. palstalla rahattomuuttaan itkevälle työttömälle, niin ei kelpaa! Pitää saada asua Helsingissä ja pitää saada sitä tätä ym. Omaa tilannetta ei kyetä katsomaan objektiivisesti.

Olen itse lama-ajan lapsi, ja varsin tyytyväinen asiaan. Minä opin melko pienestä asti käymään kirppareilla, pyöräilemään tai liikkumaan bussilla pidemmät matkat, syömään vaatimatonta perusruokaa ja arvostamaan aineettomia asioita. Samoin teen edelleen, ja raha kyllä riittää vaikka tiukkaa tekeekin joskus.

Katso pakkohuutokaupat.com ja asunnot..

Vetää hiljaiseksi kun näkee lastenhuoneita, niitä lapsia jotka ovat joutuneet jättämään kodin..pihoilta löytyy hylättyjä leluja. Mukaan on otettu vain mitä mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuulostaisin miten tylsältä, niin olen siitä huolimatta sitä mieltä, että osaksi köyhyys on oma valinta. Monet perheellisetkään aikuiset eivät osaa käyttää rahaa, vaan se valuu heti sormien välistä kun sitä tulee. Jos pystyy suunnittelemaan talouttaan pidemmälle, niin eiköhän se rahakin ala riittää paremmin. Tilikirja, johon nöyrästi ja rehellisesti merkitään joka ikinen menoerä jokaista tikkuaskia myöten, kertoo kuukauden kuluttu karua ja selvää kieltään siitä, minne ne rahat upposivat. Seuraavaksi sitten tarkastellaan menoja ja karsitaan kaikki turhanpäiväiset sipsit, limpparit, kaljat ja tupakat, viinaksista puhumattakaan, niin kas kummaa, raha riittääkin paremmin terveelliseen ruokaan ja muuhunkin. Priorisointia, hei!

Yllättävän moni kertoo vain osatotuuden rahoistaan, vain palkan tai toimeentulotuen. Lapsiperheissä saadaan lapsilisää ja nykyään aika yleisesti elatusapua tai sen ennakkoa ja yh-perheissä vielä lapsilisäänkin yh-korotus. Asumislisäkin on tuloa. Kun puhutaan perheen tuloista, niin kaikki nuo avustukset ja tuet on tietysti laskettava mukaan. Ja vaikka tuolla aiemmin joku sanoi, että lapsilla on heti pienestä asti oltava kaikki hienot tekniikan välineet, niin malttia siinäkin kannattaa käyttää. Ei pikkutenava tarvitse satojen eurojen hintaisia laitteita, edullisemmilla pärjää ihan hyvin. Jos lapsella on hyvin kehittynyt itsetunto, hän ei masennu siitä, ollakin varakkaan perheen tenavalla on tonnin luuri ja hänellä itsellään vain satasen tai pari maksava. Jokaisella ei tarvitse olla henkilökohtaista tietokonetta tai tablettia. Vähempikin riittää. Jne. Näitä juttuja voisi ladella loputtomiin. Valitettavasti nyky-yhteiskunta on minäminä-yhteiskunta, jossa yksilöllisyys korostuu usein jopa sairaalla tavalla.

Ei se ole sairasta, että on mukana muun yhteisön toiminnassa ja vertailee itseään muihin. Juuri läheisessä viiteryhmässä vertaillaan ja itsekin varmasti vertailet johonkin viiteryhmään itseäsi. En sano, että jokaisen pitää saada I phonen tai MacPro mutta nyky-yhteiskunta on imago yhteiskuntaa ja työntekijöiden pitää osoittaa tulevaisuudessa inagollaan ja persoonallaan sopivansa esim.hyväpalkkaisiin sisähommiin. Ei pääse nukkavieru tyyppi vanhalla kännykällä töihin. Köyhyys vaikuttaa päänuppiin latistavasti ja synnyttää häpeää. Luepa kiinnostava Laura Kolben ja oliko se joku Katariina Järvisen kirja luokkanousuista. Köyhästä perheestä oleva on kuin muukalainen rikkaiden ja akateemisen eliitin parissa ja kokee outoutta hyvästä koulutuksesta huolimatta. Jos luokkanousua ri jatkossa pysty lukukausimaksujen ja opintojen rahoituksen tiukkenemisen vuoksi tekemään, palataan noin 60 vuotta taaksepäin todelliseen luokkayhteiskuntaan. Se ei olisi toivottava kehitys!

Tuollahan niitä Myllypuron leipäjonossa lasten kanssa on ruokaa jonottamassa. Kannattaa käydä juttelemassa. Voit oppia jotain uutta.

Kyllä on. Elämässä sattuu yllättäviä asioita, työttömyyttä, sairautta, eroja, velkaantumista (enkä tarkoita holtitonta kulutusluottoa, vaan ihan opintovelka, yritys menee nurin, hometalo yms. saa talouden miinukselle.) Itselläkin kokemusta, ettei kaikki mennytkään suunnitellusti, enkä voi itse vaikuttaa toisen henkilön toimintaan.

Jos on rikkaita lapsiperheitä olemassa, on myös köyhiä lapsiperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Osalla ihmisistä tuntuu olevan ihmeellinen käsitys, että vaikka on työtön, yh, töissä matalapalkka-alalla tai osa-aikaisena, opiskelee tai mitä hyvänsä, pitäisi voida elää kuin hyvätuloiset. Että yhteiskunnan pitäisi kompensoida työttömyyttä, sairastumista tai yksinhuoltajuutta niin paljon, että kukaan ei kärsisi niukkuudesta, edes hetkellisesti. Todellisuudessahan teille kompensoidaan vajaita rahataitojanne jo varsin paljon, laskekaa vaikka kaikki saamanne tuet yhteen.

Ja kyllä, jokaiselle tässä maassa kuuluu katto pään päälle, syötävää, vaatteita, tietotekniikkaa jne., mutta noihan teiltä jo löytyykin. Osa kehuu vielä sellaisella kalliilla ylellisyydellä kuin auto. En vain tajua, vaikka itsekin olen yhden lapsen yksinhuoltaja työkyvyttömyyseläkkeellä, eivätkä tuloni päätä huimaa. Tarkalla rahankäytöllä tulen kuitenkin toimeen ilman sukulaisia, perintöjä tai veikkausvoittoja.

Tämän allekirjoitan.

Meillä on liian kallis asunto, mutta erossa päätin kotiani en myy ja päätös on pitänyt.

Itse laihduin 42-44 ihan 36-38 kokoiseksi ja työn lisäksi kaikki vapaa-ajat menee jotain näperrellessä.

Kerran kesässä mennään Litsille. Lapset saavat rannekkeet ja ei herkkuja. Reppu on mukana, siellä on mehua , keksejä jne. Tähän asti nuorempi ei ole halunnut ranneketta, joten ollaan menty 2 x ja esikoinen on voinut pyytää mukaan kaverin, jos tämä maksaa omat kulut.

Serkkuni on joka vuosi tunkemassa lastaan mukaamme. Lisäksi meidän isäntinä pitää maksaa koko päivän ruuat, jäätelöt ja ranneke. Kun sanon ettei omatkaan lapset saa, toinen saa maksullisen, toinen pääsee vain ilmaislaitteisiin, tämä on kuulemma sekä noloa että monia muita asioita. Mutta silti minun pitäisi maksaa hänen lapsensa meno.

Ei ymmärrä, ei.

Ne lapsiperheet, jotka tiedän olevan köyhiä ovat monesti juuri niitä, joissa isä on ottanut ja jättänyt perheensä, eikä huolehdi elareista. Joudutaan palkkaamaan lakimiestä ja vaihtamaan asuntoa  vuokraasuntoon jne. Menoja on paljon, ehkä lasten harrastuksia tms. ja ollaan vielä kiinni vanhoissa elintaso jutuissa. Ennen oli kaksi kuin maksoi ja yhtäkkiä on yh, jonka pitäisi hoitaa 4 jopa 5 ihmisen menot.

Tiedän yhden perheen, jossa lääkäri isä otti ja lähti. Lapsilla ei iltaisin ollut mitään syömistä, kun ei vaan ollut rahaa ostaa ruokaa. Kutosivat sitten lapset neuleita, joita möivät, jotta saisivat lisärahaa. Eikä ole ainut lääkäri jonka lapset elivät köyhyydessä eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on rikkaita lapsiperheitä olemassa, on myös köyhiä lapsiperheitä.

Ei asia ole noin mustavalkoinen. Suomessa on rikkaita lapsiperheitä, mutta vastakohtia, eli absoluuttisesti köyhiä ei ole. Absoluuttisesti köyhiin verrattuna suhteellisesti köyhät eivät ole köyhiä. Köyhyyden kokemus on tietysti subjektiivinen, ja ihmiset voivat tuntea itsensä köyhiksi (ja rikkaaksi) hyvin erilaisilla tuloilla. Se on taas kokonaan toinen juttu.