Pyysiko miehesi kättäsi isältäsi ennen kosintaa?

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on mustavalkoisia näkemyksiä täällä. Mun mies keskusteli isäni kanssa ennen kuin kosi, enkä todellakaan kokenut itseäni siinä objektiksi. Otin sen vaan hyvällä, että miehelläni on sosiaalista älyä ja empatiaa ottaa vanhoja perinteitä kunniottava isäni näin huomioon. Onhan se isälle iso kunniotuksen ja arvostuksen osoitus. Ehkä se, että olen ollut taloudellisesti muista riippumaton jo pitkään ja muutoinkin kykenevä pitämään itsestäni huolta, en jaksa ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista.

Mielestäni se on alistumista, jos nainen ei huolehdi ja turvaa omaa toimeentuloaan vaan on riippuvainen muista. Aina on pystyttävä seisomaan omilla jaloilla, niin ei tarvitse huonossa suhteessa kenenkään armoilla kituuttaa. Sen mun isäni on mulle pienestä pitäen opettanut.

No teillä se toimi, koska isäsi on vanhanaikainen. Naisen taloudellisella riippumattomuudella tuskin on kuitenkaan (merkittävää) vaikutusta siihen, "jaksaako ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista". Mikä yhteys näillä asioilla muka on?

Minäkin olen taloudellisesti riippumaton ja seison omilla jaloillani parisuhteesta riippumatta, mutten silti milloinkaan haluaisi mieheni pyytävän kättäni keneltäkään, tai minua saatettavan alttarille: kuten elämässä, pärjään omin jaloin myös sinne. Sen olen ihan itse elämästä oppinut.

Et varmaan halua, että sulle avataan ovi tai kannetaan sun raskaita kasseja, kosk pärjäät itsekin?

Järkeä saa käyttää. Ovet saan auki itsekin ja avaan mieluusti miehellekin. Jos kauppakassi on liian painava minulle, mies kantaa sen. Samalla tavalla minä teen hänen puolestaan asioita, joita hän ei osaa tai joihin hänen fysiikkansa ei sovellu. Käteni pyytäminen isältä tai alttarille saattaminen ei kuitenkaan taida liittyä mitenkään siihen.

Pääset omin jaloin alttarille. Omaa tekstiäsi. Kuvitteletko, että sinne saatetaan vaan ne, jotka ei itse pysy pystyssä?

Harmi, että miesten kauniit tavat tapetaan sukupuuttoon jonkun käsittämättömän osaan itsekin - höpötyksen takia!

Käyttäjä14 kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Käyttäjä14 kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on mustavalkoisia näkemyksiä täällä. Mun mies keskusteli isäni kanssa ennen kuin kosi, enkä todellakaan kokenut itseäni siinä objektiksi. Otin sen vaan hyvällä, että miehelläni on sosiaalista älyä ja empatiaa ottaa vanhoja perinteitä kunniottava isäni näin huomioon. Onhan se isälle iso kunniotuksen ja arvostuksen osoitus. Ehkä se, että olen ollut taloudellisesti muista riippumaton jo pitkään ja muutoinkin kykenevä pitämään itsestäni huolta, en jaksa ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista.

Mielestäni se on alistumista, jos nainen ei huolehdi ja turvaa omaa toimeentuloaan vaan on riippuvainen muista. Aina on pystyttävä seisomaan omilla jaloilla, niin ei tarvitse huonossa suhteessa kenenkään armoilla kituuttaa. Sen mun isäni on mulle pienestä pitäen opettanut.

No teillä se toimi, koska isäsi on vanhanaikainen. Naisen taloudellisella riippumattomuudella tuskin on kuitenkaan (merkittävää) vaikutusta siihen, "jaksaako ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista". Mikä yhteys näillä asioilla muka on?

Minäkin olen taloudellisesti riippumaton ja seison omilla jaloillani parisuhteesta riippumatta, mutten silti milloinkaan haluaisi mieheni pyytävän kättäni keneltäkään, tai minua saatettavan alttarille: kuten elämässä, pärjään omin jaloin myös sinne. Sen olen ihan itse elämästä oppinut.

Et varmaan halua, että sulle avataan ovi tai kannetaan sun raskaita kasseja, kosk pärjäät itsekin?

Järkeä saa käyttää. Ovet saan auki itsekin ja avaan mieluusti miehellekin. Jos kauppakassi on liian painava minulle, mies kantaa sen. Samalla tavalla minä teen hänen puolestaan asioita, joita hän ei osaa tai joihin hänen fysiikkansa ei sovellu. Käteni pyytäminen isältä tai alttarille saattaminen ei kuitenkaan taida liittyä mitenkään siihen.

Pääset omin jaloin alttarille. Omaa tekstiäsi. Kuvitteletko, että sinne saatetaan vaan ne, jotka ei itse pysy pystyssä?

Harmi, että miesten kauniit tavat tapetaan sukupuuttoon jonkun käsittämättömän osaan itsekin - höpötyksen takia!

Kylläpä joku on herkillä. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti. :) Ei miesten kauniita tapoja tarvitse sukupuuttoon tappaa. Pointti on se, etten halua miehen olevan kohtelias minua kohtaan siksi, koska olen nainen. Haluan miehen olevan kohtelias minua ja kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan sukupuolestaan riippumatta siksi, että se on fiksua.

Aloin tätä ketjua lukiessa miettiä,kenellä olisi oikeasti "valta" myöntää käteni kosijalle ja saattaa minut alttarille.Äidin mielestä kaikki mitä teen,on väärin.Isän oli sitä mieltä,että kaikki mitä teen on OK.Oikeastaan ainoa sukulainen,jonka mielipiteille annan painoarvoa,on veljeni.Olemme pitäneet toisistamme huolta koko aikuisiän,hän on minua nuorempi mutta suhtautuu minuun  suojelevasti kuin isoveli.Jos joskus menen naimisiin kirkossa,haluaisin veljen luovuttamaan minut.Ihme kaavoihin kangistunutta touhua,että se saattaja on ilman muuta isä ja vielä kättäkin pitäisi pyytää.Tietysti sitä toivoo,että sukulaiset hyväksyvät kumppanin,jonka kanssa on tarkoitus viettää loppuelämä,mutta itsehän sen valinnan loppupeleissä tekee.Hassu ajatus jollain tässä ketjussa että "olisiko kannattanut jutella isän kanssa,ennen kuin menit naimisiin juopon/väkivaltaisen/muuten mulkun miehen kanssa."  Mitäköhän se olisi hyödyttänyt? Peruuko joku oikeasti häät,jos joku sukulainen on sitä mieltä,että tuleva aviopuoliso ei ole sopiva?