Pyysiko miehesi kättäsi isältäsi ennen kosintaa?

Minä tunnen kaksi miestä jotka ovat pyytäneet isältä kättä. Kummankin tyttöystävä oli ihan onnesta soikeana kun on niin kohtelias herrasmies, eli sinänsä kivaa kun kaikilla on kivaa. 

Ihmettelen kuitenkin että mitäs sitten kun mennään ihan vain eleenä pyytämään kättä ja mies sanookin ei? Tämän toisen miehen tapauksessa ikää oli kuitenkin miehellä vasta 22 ja morsiamella 21 vuotta, eli ihan hyvin isä olisi voinut sanoa ei nuoreen ikään vedoten. Eikö se ole vähän noloa mennä ja kosia kumminkin kun on muka ensin kysytty?

Molemmat väliviivalla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Minäkin olen tasa-arvon kannattaja ja isän tyttö ja osasin aivan itse keskustella isäni kanssa tulevasta avioliitostani.

Juu kyllä minäkin keskustella osaan isäni kanssa, kun lähes päivittäin juttelemme, mutta kysymys lienee enempi se, osaako mahdollinen aviomies-kandidaatti.

Vanha tapa ajalta, jolloin nainen oli jonkun omaisuutta, isän tai aviomiehen. Samaan settiin kuuluu häissä se karsea kuvio, että isä saattaa morsiamen alttarille ja luovuttaa tämän toiselle tulevalle omistajalleen. Kuin jonkun tavaran.

Vierailija kirjoitti:

Vanha tapa ajalta, jolloin nainen oli jonkun omaisuutta, isän tai aviomiehen. Samaan settiin kuuluu häissä se karsea kuvio, että isä saattaa morsiamen alttarille ja luovuttaa tämän toiselle tulevalle omistajalleen. Kuin jonkun tavaran.

Tosi karseaa, ja niin vaan suurin osa tekee.

Vierailija kirjoitti:

Kuka siitä hyötyisi jotain? Paitsi jotkut naimisiin.infon mukaromanttiset taulapäät jotka saisivat sinne vuodattaa tarinaa kosinnasta pillu märkänä.

Minun isältäni jos käytäisiin kysymässä niin hän todennäköisesti kehottaisi kysymään minulta itseltäni. Mutta pitäisi kyllä sellaista vävykokelasta sen verran hihhulina ettei välttämättä olisi mielissään jos sellaisen kanssa avioidun.

Sama täällä. Minun isäni on vielä sellainen juoru-ukko että varmasti kertoisi koko kaupungille hassua juttua siitä kuinka hänen tyttärensä kättä tultiin pyytämään. Itse voisin jopa nähdä sen kauniina eleenä sulhaskandidaatilta, mutta isäni ei ikinä ymmärtäisi sitä sellaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vanha tapa ajalta, jolloin nainen oli jonkun omaisuutta, isän tai aviomiehen. Samaan settiin kuuluu häissä se karsea kuvio, että isä saattaa morsiamen alttarille ja luovuttaa tämän toiselle tulevalle omistajalleen. Kuin jonkun tavaran.

Tällä hetkellä naimisiin menevien naisten isistä tuskin kukaan on itse aikoinaan käynyt pyytämässä vaimonsa isältä lupaa avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan halua, että pyytää. En ole kauppatavaraa, jonka omistaja vaihtuu.

Jos nipotetaan, voisi kysyä kenen nimi sulla on?

Isäsi vai miehesi?

Äidin sukunimi, etunimi on ihan oma.

Vierailija kirjoitti:

Minun isältäni jos käytäisiin kysymässä niin hän todennäköisesti kehottaisi kysymään minulta itseltäni. Mutta pitäisi kyllä sellaista vävykokelasta sen verran hihhulina ettei välttämättä olisi mielissään jos sellaisen kanssa avioidun.

Olennaista onkin se että kysytäänkö sitä tosissaan vai vaan symbolisena eleenä. Jos jollekin osapuolelle tuntuu edes vähäsen olevan epäselvää kummasta on kyse niin silloin on kyllä parempi jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isältäni jos käytäisiin kysymässä niin hän todennäköisesti kehottaisi kysymään minulta itseltäni. Mutta pitäisi kyllä sellaista vävykokelasta sen verran hihhulina ettei välttämättä olisi mielissään jos sellaisen kanssa avioidun.

Olennaista onkin se että kysytäänkö sitä tosissaan vai vaan symbolisena eleenä. Jos jollekin osapuolelle tuntuu edes vähäsen olevan epäselvää kummasta on kyse niin silloin on kyllä parempi jättää väliin.

Mitä jos siihen symboliseen eleeseen vastataankin ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha tapa ajalta, jolloin nainen oli jonkun omaisuutta, isän tai aviomiehen. Samaan settiin kuuluu häissä se karsea kuvio, että isä saattaa morsiamen alttarille ja luovuttaa tämän toiselle tulevalle omistajalleen. Kuin jonkun tavaran.

Tosi karseaa, ja niin vaan suurin osa tekee.

Se että enemmistö kannattaa asiaa ei tee siitä yhtään vähemmän karseaa. Itse asiassa se vaan kertoo siitä enemmistöstä jotain.

Pillua se pyysi. Isä sanoi, että etkö tuota lie jo saanut, ota jatkossakin!

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla kun erilaisia avauksia lukee, on monella aika kauhea mies. Juo, sättii, hakkaa, ei tee sitä tai tätä.

Olisko ollut syytä keskustella isän kanssa ennen valintaa?

Kärjistän tietty, mutta mietintämyssyyn...

Olisin toki voinut kysyä juopon ja äitiäni hakkaavan isäni mielipidettä.

Isäni olisi varmasti nauranut mieheni pihalle jos olisi mennyt kättä pyytämään :D

Jopas on mustavalkoisia näkemyksiä täällä. Mun mies keskusteli isäni kanssa ennen kuin kosi, enkä todellakaan kokenut itseäni siinä objektiksi. Otin sen vaan hyvällä, että miehelläni on sosiaalista älyä ja empatiaa ottaa vanhoja perinteitä kunniottava isäni näin huomioon. Onhan se isälle iso kunniotuksen ja arvostuksen osoitus. Ehkä se, että olen ollut taloudellisesti muista riippumaton jo pitkään ja muutoinkin kykenevä pitämään itsestäni huolta, en jaksa ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista.

Mielestäni se on alistumista, jos nainen ei huolehdi ja turvaa omaa toimeentuloaan vaan on riippuvainen muista. Aina on pystyttävä seisomaan omilla jaloilla, niin ei tarvitse huonossa suhteessa kenenkään armoilla kituuttaa. Sen mun isäni on mulle pienestä pitäen opettanut.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Tokihan olet isältä varmistanut hyväksynnän, ennen kuin annat pillua sen sadalle miehelle? Ihanko oikeasti siitä mielipiteestä tulee hiiiiirmutärkeä, kun on naimisiinmenosta kyse, mutta seurustelu ja nainti on sitä ennen ihan ok.

Joitakuita on kyllä pakkokin holhota, tuleepa tuosta typerästä kommentistasi mieleen....

Vierailija kirjoitti:

Jopas on mustavalkoisia näkemyksiä täällä. Mun mies keskusteli isäni kanssa ennen kuin kosi, enkä todellakaan kokenut itseäni siinä objektiksi. Otin sen vaan hyvällä, että miehelläni on sosiaalista älyä ja empatiaa ottaa vanhoja perinteitä kunniottava isäni näin huomioon. Onhan se isälle iso kunniotuksen ja arvostuksen osoitus. Ehkä se, että olen ollut taloudellisesti muista riippumaton jo pitkään ja muutoinkin kykenevä pitämään itsestäni huolta, en jaksa ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista.

Mielestäni se on alistumista, jos nainen ei huolehdi ja turvaa omaa toimeentuloaan vaan on riippuvainen muista. Aina on pystyttävä seisomaan omilla jaloilla, niin ei tarvitse huonossa suhteessa kenenkään armoilla kituuttaa. Sen mun isäni on mulle pienestä pitäen opettanut.

No teillä se toimi, koska isäsi on vanhanaikainen. Naisen taloudellisella riippumattomuudella tuskin on kuitenkaan (merkittävää) vaikutusta siihen, "jaksaako ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista". Mikä yhteys näillä asioilla muka on?

Minäkin olen taloudellisesti riippumaton ja seison omilla jaloillani parisuhteesta riippumatta, mutten silti milloinkaan haluaisi mieheni pyytävän kättäni keneltäkään, tai minua saatettavan alttarille: kuten elämässä, pärjään omin jaloin myös sinne. Sen olen ihan itse elämästä oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vai eikö? Ja jos, suostuiko isä mukisematta?

Eihän tuollaisella tavalla ole nykyaikana enää mitään merkitystä.On kai jäänne niiltä ajoilta,kun nainen on verrattavissa omaisuuteen,tai vähintäänkin tarvitsi miehen holhoamaan itseään.Siitähän sekin tulee,että häissä isä luovuttaa morsiamen sulhaselle.Ikään kuin siirtää holhousvastuun toiselle miehelle.Isä kuoli pari vuotta ennen kuin mies kosi,eli ei olis ollut edes mahdollista,mutta eipä ole tullut mieleenkään että tuollaiselle olisi nykyaikana jotain tarvetta :D

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on mustavalkoisia näkemyksiä täällä. Mun mies keskusteli isäni kanssa ennen kuin kosi, enkä todellakaan kokenut itseäni siinä objektiksi. Otin sen vaan hyvällä, että miehelläni on sosiaalista älyä ja empatiaa ottaa vanhoja perinteitä kunniottava isäni näin huomioon. Onhan se isälle iso kunniotuksen ja arvostuksen osoitus. Ehkä se, että olen ollut taloudellisesti muista riippumaton jo pitkään ja muutoinkin kykenevä pitämään itsestäni huolta, en jaksa ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista.

Mielestäni se on alistumista, jos nainen ei huolehdi ja turvaa omaa toimeentuloaan vaan on riippuvainen muista. Aina on pystyttävä seisomaan omilla jaloilla, niin ei tarvitse huonossa suhteessa kenenkään armoilla kituuttaa. Sen mun isäni on mulle pienestä pitäen opettanut.

No teillä se toimi, koska isäsi on vanhanaikainen. Naisen taloudellisella riippumattomuudella tuskin on kuitenkaan (merkittävää) vaikutusta siihen, "jaksaako ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista". Mikä yhteys näillä asioilla muka on?

Minäkin olen taloudellisesti riippumaton ja seison omilla jaloillani parisuhteesta riippumatta, mutten silti milloinkaan haluaisi mieheni pyytävän kättäni keneltäkään, tai minua saatettavan alttarille: kuten elämässä, pärjään omin jaloin myös sinne. Sen olen ihan itse elämästä oppinut.

Et varmaan halua, että sulle avataan ovi tai kannetaan sun raskaita kasseja, kosk pärjäät itsekin?

Käyttäjä14 kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas on mustavalkoisia näkemyksiä täällä. Mun mies keskusteli isäni kanssa ennen kuin kosi, enkä todellakaan kokenut itseäni siinä objektiksi. Otin sen vaan hyvällä, että miehelläni on sosiaalista älyä ja empatiaa ottaa vanhoja perinteitä kunniottava isäni näin huomioon. Onhan se isälle iso kunniotuksen ja arvostuksen osoitus. Ehkä se, että olen ollut taloudellisesti muista riippumaton jo pitkään ja muutoinkin kykenevä pitämään itsestäni huolta, en jaksa ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista.

Mielestäni se on alistumista, jos nainen ei huolehdi ja turvaa omaa toimeentuloaan vaan on riippuvainen muista. Aina on pystyttävä seisomaan omilla jaloilla, niin ei tarvitse huonossa suhteessa kenenkään armoilla kituuttaa. Sen mun isäni on mulle pienestä pitäen opettanut.

No teillä se toimi, koska isäsi on vanhanaikainen. Naisen taloudellisella riippumattomuudella tuskin on kuitenkaan (merkittävää) vaikutusta siihen, "jaksaako ottaa kipinää tällaisista näennäisistä epätasa-arvon asioista". Mikä yhteys näillä asioilla muka on?

Minäkin olen taloudellisesti riippumaton ja seison omilla jaloillani parisuhteesta riippumatta, mutten silti milloinkaan haluaisi mieheni pyytävän kättäni keneltäkään, tai minua saatettavan alttarille: kuten elämässä, pärjään omin jaloin myös sinne. Sen olen ihan itse elämästä oppinut.

Et varmaan halua, että sulle avataan ovi tai kannetaan sun raskaita kasseja, kosk pärjäät itsekin?

Järkeä saa käyttää. Ovet saan auki itsekin ja avaan mieluusti miehellekin. Jos kauppakassi on liian painava minulle, mies kantaa sen. Samalla tavalla minä teen hänen puolestaan asioita, joita hän ei osaa tai joihin hänen fysiikkansa ei sovellu. Käteni pyytäminen isältä tai alttarille saattaminen ei kuitenkaan taida liittyä mitenkään siihen.