Pyysiko miehesi kättäsi isältäsi ennen kosintaa?

Kysyin mieheltä, että aiotko pyytää mun kättä isältäni sitten jos kosit, ja mies tokaisi että sultahan mun sitä pitää kysyä, eihän se mitenkään kuulu isällesi. Oikea vastaus! Voi olla, että kosin tuota itse :)

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, että tällaista perinnettä pidetään naista alentavana. Kuitenkin niin moni alistuu täysin itse miehensä käskettäväksi, eikä huolehdi itsenäisyydestään.

On tietty helpompaa femakoida tässäkin asiassa kun tehdä itse jotain merkittävää omassa elämässään.

Onneksi en lukeudu näihin "moniin", vaan femakoin täydellä teholla myös muilla elämäni osa-alueilla.

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en näe tässä mitään naisen asemaan liittyvää, ainoastaan kauniin vanhan tavan.

Naisen asema on meillä hyvä, ja on ihan itsestä kiinni mihin tämän vapaan valintansa oman asemansa suhteen käyttää.

Moni tälläkin palstalla valittaa sitä ja tät, ja moni on täysin miehensä palkalla eläviä, siis täysin tossun alla, alistetussa asemassa.

Mulla tutkinto, oma yritys (kuten jos isoäitini äidillä aikanaan) ja silti meidät kaikki on isä alttarille saattanut. Vaihdoin isäni nimen mieheni nimeen, mutta olen silti täysin vapaa kenenkään miehen kahleista enkä todellakaan tunne itseäni kauppatavaraksi.

Tapoja ei voi irrottaa niiden alkuperäisestä kontekstista. Voit toki ajatella kauniina vanhana tapana sitä, että isä päättää aviomiehen.

Se ei ollut ennen mikään kaunis tapa, jota noudatettiin jos sattui huvittamaan. Se oli todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Entäs äitisi? Kai miehen täytyy keskustella asiasta hänenkin kanssaan ja saada hyväksyntä?

Ei pyytänyt. Ei ollut edes tavannut vanhempiani ennen kuin olimme jo naimisissa, muuta kuin Skypen kautta. Skypenkin kautta vasta kun olimme kihloissa.

Isä(puoli) ei tosin olisi ymmärtänyt mitä mies kysyi, koska eivät puhuneet vielä samaa kieltä. Nyttemmin mies on opetellut suomea. 

Itse en tosin välitä moisesta patriarkaalisesta toiminnasta, minä en ole kenenkään omaisuutta. En isäni enkä mieheni. Meillä oli lisäksi vielä siviilivihkiminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Hyi.

Mielestäni enemmän hyi olisi se, että huomaisin olevani naimisissa ihmisen kanssa, jota halveksisi isäni, joka ei ole koskaan halunnut minulle kuin parasta. Mutta tapansa toki kullakin. Toisaalta tähän mennessä olen osannut luottaa omaan arvostelukykyyni siinä määrin täydellisesti, ettei esimerkiksi yksikään laiska, naistenhakkaaja-juoppo ole itseni kanssa saman katon alle eksynyt. Vaan näitäkin tarinoita olen kuullut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Entäs äitisi? Kai miehen täytyy keskustella asiasta hänenkin kanssaan ja saada hyväksyntä?

No todellisuudessa vanhempieni hyväksyntä on saatu jo paljon aikaisemmin kuin sillä kohtaa, kun kihlasormuksia aletaan ostaa. Kaksilahkeisella ei ole mitään asiaa minun elämääni ellei äitini hänestä pidä ;)

Tälläkin palstalla kun erilaisia avauksia lukee, on monella aika kauhea mies. Juo, sättii, hakkaa, ei tee sitä tai tätä.

Olisko ollut syytä keskustella isän kanssa ennen valintaa?

Kärjistän tietty, mutta mietintämyssyyn...

Pyysikö muijasi kättä sun isältäs? Tai äiteltäs? o_O

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla kun erilaisia avauksia lukee, on monella aika kauhea mies. Juo, sättii, hakkaa, ei tee sitä tai tätä.

Olisko ollut syytä keskustella isän kanssa ennen valintaa?

Kärjistän tietty, mutta mietintämyssyyn...

No ei tässä sitä kysytty. Miksei voisi jutella oman isänsä kanssa puolisostaan ihan itsekin? Eikä kaikki näinä päivinä edes mene naimisiin, vaan elävät avoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla kun erilaisia avauksia lukee, on monella aika kauhea mies. Juo, sättii, hakkaa, ei tee sitä tai tätä.

Olisko ollut syytä keskustella isän kanssa ennen valintaa?

Kärjistän tietty, mutta mietintämyssyyn...

Eiköhän aikuinen ihminen tee itse omat päätöksensä, vaikka isi olisi mitä mieltä. Aina päätökset eivät ole hyviä, mutta se on osa aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Entäs äitisi? Kai miehen täytyy keskustella asiasta hänenkin kanssaan ja saada hyväksyntä?

No todellisuudessa vanhempieni hyväksyntä on saatu jo paljon aikaisemmin kuin sillä kohtaa, kun kihlasormuksia aletaan ostaa. Kaksilahkeisella ei ole mitään asiaa minun elämääni ellei äitini hänestä pidä ;)

Onneksi minä en kysellyt ennen kuin olin jo kihloissa :D Äitini mielestä mieheni oli kamala naistenmies ja aivan varmasti jättäisi minut 6kk sisään. Nyt ollaan oltu jo 10v yhdessä.

Kuka siitä hyötyisi jotain? Paitsi jotkut naimisiin.infon mukaromanttiset taulapäät jotka saisivat sinne vuodattaa tarinaa kosinnasta pillu märkänä.

Minun isältäni jos käytäisiin kysymässä niin hän todennäköisesti kehottaisi kysymään minulta itseltäni. Mutta pitäisi kyllä sellaista vävykokelasta sen verran hihhulina ettei välttämättä olisi mielissään jos sellaisen kanssa avioidun.

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan sen järkikin, tekijänoikeus on aina tekijällä ja isä on aina tyttärensä tehnyt ja täten hänet omistaa. Kunnes antaa eteenpäin.

Ei se isä ole tytärtään yksin tehnyt. Äidillä on itse asiassa paljon merkittävämpi rooli. Joten oikeastaan äiti omistaa lapsensa, kunnes antaa eteenpäin.

Eihän isältä OIKEESTI lupaa kysytä, hömpät. Se on vaan tapa. Kyllä sen varmaan jokainen jo etukäteen tietää, tuleeko turpaan vai myöntävä vastaus. Höh.

Joo ei. Biologinen isäni on juoppo josta äitini erosi kun olin 2 vuotias. Isäni ei minua tunne, tärkein asia elämässään viina, toiseksi auto, sitten jossain kaukana, kaukana, ainoa lapsi, johon ei pitänyt yhteyttä 16 vuoteen, eikä maksanut elareita 10 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei. Biologinen isäni on juoppo josta äitini erosi kun olin 2 vuotias. Isäni ei minua tunne, tärkein asia elämässään viina, toiseksi auto, sitten jossain kaukana, kaukana, ainoa lapsi, johon ei pitänyt yhteyttä 16 vuoteen, eikä maksanut elareita 10 vuoteen.

Kaverini tytär pyysi isäpuoltaan saattamaan kirkossa, vaikka bioisä oli paikalla. Oli vaan läheisempi isäpuolensa kanssa. Arvatkaa, oliko isäpuoli liikuttunut ja otettu!

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei asiasta etukäteen isäni kanssa keskustelisi. Vaikka tasa-arvon kannattaja ja feministi olenkin, olen samalla myös viimeisen päälle isän tyttö ja arvostan hänen näkemystään ihan jokaisella elämän saralla työelämästä ihmissuhteisiin. Mikäli hänellä olisi jotain mahdollista avioliittoani vastaan, se olisi todella vakava signaali omista ruusunpunaisista silmälaseistani. En ole isäni omaisuutta, mutta hän on minulle se kaikista suurin esikuva, jonka arvostelukykyyn luotan kuin kallioon. Mikäli mies ei isäni seulaa läpäise, niin hän ei taatusti ole sellainen mies, jonka kanssa minun olisi järkevää perustaa perhe. 

Minäkin olen tasa-arvon kannattaja ja isän tyttö ja osasin aivan itse keskustella isäni kanssa tulevasta avioliitostani.