Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pyysiko miehesi kättäsi isältäsi ennen kosintaa?
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe tässä mitään naisen asemaan liittyvää, ainoastaan kauniin vanhan tavan.
Naisen asema on meillä hyvä, ja on ihan itsestä kiinni mihin tämän vapaan valintansa oman asemansa suhteen käyttää.
Moni tälläkin palstalla valittaa sitä ja tät, ja moni on täysin miehensä palkalla eläviä, siis täysin tossun alla, alistetussa asemassa.
Mulla tutkinto, oma yritys (kuten jos isoäitini äidillä aikanaan) ja silti meidät kaikki on isä alttarille saattanut. Vaihdoin isäni nimen mieheni nimeen, mutta olen silti täysin vapaa kenenkään miehen kahleista enkä todellakaan tunne itseäni kauppatavaraksi.
Minä tuntisin oloni kauppatavaraksi, ja siksi valintani on erilainen kuin sinun. Me näemme asiat eri tavalla, mutta onneksi molemmilla on vapaus valita itse. :)
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisten piireissä tätä yhtä harrastetaan myös Suomessa. Miten joku ei voi olla tietämättä tätä tapaa?
Olen itse uskovainen, enkä tunne ketään, joka olisi noudattanut tuota tapaa. Minä en olisi huolinut sellaista miestä, joka olisi pyytänyt kättäni isältäni.
Onneksi tuo ei ole pakollista, jos olisi niin minulla olisi kaksi vaihtoehtoa, joko etsiä naisia jotka ovat yh-mamman tyttäriä tai sitten orpoja. Nuo rajaisivat mahdollisuuksia jo aika paljon. Nytkin orpo ja mieleltään vähän järkkynyt nainen on listani kärkipäässä, toivottavasti löydän hänet vielä joskus.
Terveisin Naispelko22
Ei todellakaan pyytänyt. Onneksi. Eikä isäni saattanut alttarille, vaan kävelimme sinne miehen kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua, että pyytää. En ole kauppatavaraa, jonka omistaja vaihtuu.
Jos nipotetaan, voisi kysyä kenen nimi sulla on?
Isäsi vai miehesi?
Minulla on ainakin ihan oma sukunimeni. Sama sukunimi, joka on isälläni, äidilläni ja muulla suvullani, olemme sukua eli meillä on sama sukunimi. Tämän niminen olen kuolemaani asti.
Ja ei, ei pyytänyt kättä. En olisi mennyt naimisiin jos olisi pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ekös isänne saattanut teitä alttarille? Sekin on vanha tapa, ja käytössä edelleen.
Ei tietenkään saattanut. Ja tuo ei ole todellakaan mikään vanha suomalainen tapa, vaan se on tullut Suomeen USAsta viimeisen 40 vuoden aikana. Perinteisesti Suomessa morsian ja sulhanen ovat marssineet yhdessä alttarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyi minulta ensin, oli aika jo maistraattiin varattuna mutta kysyi myös isältäni kättäni about viikko ennenkuin meidät vihittiin. Olin otettu. :)
Suomalainen vanha tapa ei ole saattaa morsianta alttarille. Se on tullut elokuvien mukana tänne ja on ihan uusi keksintö. Suomessa on kävelty alttarille ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen vanha tapa ei ole saattaa morsianta alttarille. Se on tullut elokuvien mukana tänne ja on ihan uusi keksintö. Suomessa on kävelty alttarille ihan yksin.
Meidän suvun tavat on sit varmaan tullut jostain muualta, monessa polvessa kun on saatettu.
Miksei morsmaikku kiherrä anoppimuorilta naimalupaa? Eikös sekin olisi ah niin kaunis ja liikuttava tapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekös isänne saattanut teitä alttarille? Sekin on vanha tapa, ja käytössä edelleen.
Niin, jo muinaiset 1980-luvun morsiamet kävelivät alttarille isiensä saattelemana.
Te, kenen mielestä kyseessä on "kaunis tapa", voitteko kertoa miksi? Eikös sitten morsmaikku voi kysyä anopilta lupaa?
En ole isäni omaisuutta eikä hänellä (onneksi) ole valtaa päättää kenet nain. Naimisiin mennessä en myöskään ikinä ottaisi puolisoni sukunimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysi. Ja isoveljeltäni kysyi myös hänen "mielipidettään". Minun mielestäni aivan ihana ele! En tuntenut itseäni kauppatavaraksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekös isänne saattanut teitä alttarille? Sekin on vanha tapa, ja käytössä edelleen.
Ei tietenkään saattanut. Ja tuo ei ole todellakaan mikään vanha suomalainen tapa, vaan se on tullut Suomeen USAsta viimeisen 40 vuoden aikana. Perinteisesti Suomessa morsian ja sulhanen ovat marssineet yhdessä alttarille.
Seuratavat (1947, kuudes painos) sanoo seuraavaa:
Häämarssin kaikuessa saapuu morsian isänsä tai holhoojansa saattamana kirkkoon ja alttarin ääressä odotellut sulhanen menee nyt keskikäytävälle asti heitä vastaan, saattaakseen kihlattunsa vihittäväksi.
Ei sillä, että pitäisin kyseistä tapaa parhaana, mutta on se Suomessa selkeästi vanhempi perinne kuin annat ymmärtää.
Erikoista, että tällaista perinnettä pidetään naista alentavana. Kuitenkin niin moni alistuu täysin itse miehensä käskettäväksi, eikä huolehdi itsenäisyydestään.
On tietty helpompaa femakoida tässäkin asiassa kun tehdä itse jotain merkittävää omassa elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekös isänne saattanut teitä alttarille? Sekin on vanha tapa, ja käytössä edelleen.
Ei tietenkään saattanut. Ja tuo ei ole todellakaan mikään vanha suomalainen tapa, vaan se on tullut Suomeen USAsta viimeisen 40 vuoden aikana. Perinteisesti Suomessa morsian ja sulhanen ovat marssineet yhdessä alttarille.
(Pahoittelut jos tämä tulee uudestaan.)
Seuratavat (1947, kuudes painos) sanoo kirkkohäistä seuraavaa:
Häämarssin kaikuessa saapuu morsian isänsä tai holhoojansa saattamana kirkkoon ja alttarin ääressä odotellut sulhanen menee nyt keskikäytävälle asti heitä vastaan, saattaakseen kihlattunsa vihittäväksi.
Eli selkeästi vanhempi tapa on kyseessä kuin usein väitetään. Ei sillä, että itse olisin halunnut sitä noudattaa, mutta kuitenkin.
No niin, ja nyt se hävinneeksi luulleeni viesti onkin tuossa. Anteeksi.
37+39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua, että pyytää. En ole kauppatavaraa, jonka omistaja vaihtuu.
Jos nipotetaan, voisi kysyä kenen nimi sulla on?
Isäsi vai miehesi?
Silloin kun menimme naimisiin (1974) tuota valinnanvaraa ei ollut ; olisi toki voinut valita yhdysnimen, mutta ruotsinkielinen oma sukunimeni ja miehen itäsuomalainen nen-päätteinen nimiyhdistelmä olisi ollut lähinnä huvittava ...
Alue: Aihe vapaa
Mä en näe tässä mitään naisen asemaan liittyvää, ainoastaan kauniin vanhan tavan.
Naisen asema on meillä hyvä, ja on ihan itsestä kiinni mihin tämän vapaan valintansa oman asemansa suhteen käyttää.
Moni tälläkin palstalla valittaa sitä ja tät, ja moni on täysin miehensä palkalla eläviä, siis täysin tossun alla, alistetussa asemassa.
Mulla tutkinto, oma yritys (kuten jos isoäitini äidillä aikanaan) ja silti meidät kaikki on isä alttarille saattanut. Vaihdoin isäni nimen mieheni nimeen, mutta olen silti täysin vapaa kenenkään miehen kahleista enkä todellakaan tunne itseäni kauppatavaraksi.