Minä 70-luvun lapsi huolehdin koulunkäyntini itse

Teillä on kolmekymmentä vuotta ikäeroa, lasta ei vaivaa yhtikäs mikään.

Niin minäkin. Olisin kyllä kaivannut tukea ja positiivista kannustusta koulunkäyntiin vanhemmiltani.

Sama. Kyseltiin ennen koetta, jos pyysin, siinä kaikki. Ehkä olisi ollut hyvä, jos vähän enemmän olisi oltu kiinnostuneita. Ei mun vanhemmilla ollut edes resursseja auttaa, tosin olin kohtuu hyvä koulussa, mutta laiska. 

Minun koulunkäynnistäni oltiin kiinnostuneita ja siksi viihdyin koulussa ja sain hyviä numeroita. Olen noudattanut lasteni kanssa samaa linjaa.

Sama, tosin olen 90-luvun lapsi. Olin keskiverto koulussa, olisi ollut ihan hyvä jos vanhempia olisi kiinnostanut vähän enemmän, vaikka kyllä se on aina lopulta lapsesta itsestä kiinni.

Olin hyvä, ja otin vastuuta. Kotona oletettiin, että hoidan oman hommani ja sen tein. Koeaikataulu oli kotona tiedossa ja ennen kokeita kyseltiin, tarvitseeko kysellä. Joskus halusin, kun oli kiva näyttää osaamisensa. Mutta mitään tiedonantoja ei koulusta kotiin tullut, todistus oli ainoa.

Ärsyttää joskus tämä nykylasten paapominen ja jatkuva kyttääminen Wilman kautta. Ehkä se on hyvä, jos menee oikeasti huonosti, mutta laiskojen lasten vanhemmille se tuo vain syyllisyyttä. Ikäänkuin pitäisi sitä koulua käydä lapsen kanssa uudestaan...

Komppaan. Tiedot etsittiin ja taidot opeteltiin oma-aloitteisesti. Nykyisin suitsutetaan tiedonhaun osaamisen tärkeyttä, mutta se näyttää valitettavasti olevan huomattavasti heppoisammalla pohjalla kuin ennen nettiaikaa. Ennen piti etsiä aineisto ja lukea sitä laajaltikin läpi ennen kuin tieto löytyi - ja siinä samalla tuli opituksi kaikenlaista muutakin - mutta tämä nykyinen tiedonhaku on sitä, että kirjoitetaan kysymys hakusanojen muodossa tai lähetetään kavereille siinä toivossa, että heistä joku olisi jo löytänyt vastauksen ja lähettäisi linkin. Eivät nämä näytä erottavan käsiään jaloista ja päätään peffasta, ellei sitä eroa löydy heti kuvahausta. Miksi pitää osata ulkoa kun aina voi tarkistaa netistä? Valitettavan monet vanhemmatkin ovat kysyneet näin.

Vierailija kirjoitti:

Minun koulunkäynnistäni oltiin kiinnostuneita ja siksi viihdyin koulussa ja sain hyviä numeroita. Olen noudattanut lasteni kanssa samaa linjaa.

Minun erittäin omatoimiset vanhempani olettivat aivan oikein, että minä ja sisarukseni hoitaisimme kouluhommat käskemättä ja kyselemättä. Viihdyin koulussa ja sain erittäin hyviä numeroita.

Meillä on aivan sama juttu, ap. Ja olen monen kaverini kanssa todennut samaa. Tässä nykyisessä ilmapiirissä tai miten sitä kuvailisi, on jotain paljon erilaista kuin ennen. Meidän kolmesta lapsesta kukaan ei ole niin kiinnostunut koulunkäynnistä kuin minä olin - ja sinä. Kyllä, on oltu kiinnostuneita, juteltu, tarjottu apua tarvittaessa ja kannustettu itsenäisyyteen kouluhommissa. Ja tulos? Esikoinen seilaa 5-7 väliä arvosanoissaan, keskimmäinen pääsee kasiin välillä ja nuorimmaisella laskee kuin lehmänhäntä, kiitettävistä alaspäin kun alakoulu lähenee viimeistä vuotta. Kukaan siellä luokassa ei ole kiinnostunut opiskelusta, sanovat. Jaa-a? Ope juo kahvia mieluummin kuin tekee työtään. Kaikki haluavat päästä helpolla, ja se näkyy. Ruutu nenän edessä tökitään pelimaailmoja, pitkäjänteisyys on kadotettu hyve. Voi perseus!!! Luulin aikanaan, että lapseni olisivat yhtä kiinnostuneita pärjäämään kuin itse olin. Ei muakaan kotona siihen käsketty, se oli sisäänrakennettua ja aikaansai toki iloa koko perheessä, kun pärjäsin hyvin. Harmittaa, kun nykylasten kanssa sais suunnilleen käydä uudestaan koulunsa niiden kanssa, että jotain tuloksia tulisi. Siihen en suostu. Itse niiden on pärjättävä. Vaan on tämä kyllä omituinen ilmiö, eikä harvinainen ollenkaan.

upp!

Sama täällä myös. Ja olen 90-luvulla syntynyt.

Ihan sama juttu täälläkin. Ei vanhemmilla ollut aikaa neljän lapsen läksyjä vahtia ja kuulustella. Täysin itsenäisesti piti homma hoitaa. Opettajat jakoi kyllä muikkareita kotiin allekirjoitettavaksi jos rikkoi sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aivan sama juttu, ap. Ja olen monen kaverini kanssa todennut samaa. Tässä nykyisessä ilmapiirissä tai miten sitä kuvailisi, on jotain paljon erilaista kuin ennen. Meidän kolmesta lapsesta kukaan ei ole niin kiinnostunut koulunkäynnistä kuin minä olin - ja sinä. Kyllä, on oltu kiinnostuneita, juteltu, tarjottu apua tarvittaessa ja kannustettu itsenäisyyteen kouluhommissa. Ja tulos? Esikoinen seilaa 5-7 väliä arvosanoissaan, keskimmäinen pääsee kasiin välillä ja nuorimmaisella laskee kuin lehmänhäntä, kiitettävistä alaspäin kun alakoulu lähenee viimeistä vuotta. Kukaan siellä luokassa ei ole kiinnostunut opiskelusta, sanovat. Jaa-a? Ope juo kahvia mieluummin kuin tekee työtään. Kaikki haluavat päästä helpolla, ja se näkyy. Ruutu nenän edessä tökitään pelimaailmoja, pitkäjänteisyys on kadotettu hyve. Voi perseus!!! Luulin aikanaan, että lapseni olisivat yhtä kiinnostuneita pärjäämään kuin itse olin. Ei muakaan kotona siihen käsketty, se oli sisäänrakennettua ja aikaansai toki iloa koko perheessä, kun pärjäsin hyvin. Harmittaa, kun nykylasten kanssa sais suunnilleen käydä uudestaan koulunsa niiden kanssa, että jotain tuloksia tulisi. Siihen en suostu. Itse niiden on pärjättävä. Vaan on tämä kyllä omituinen ilmiö, eikä harvinainen ollenkaan.

Voi kuule, kyllä siellä luokassa on niitäkin, joita opiskelu kiinnostaa vaikka se ei olisi sinun lapsesi. Jos ei ole, olet aika heikkoon kouluun lapsesi laittanut.

Joo, ihan ite sai koulun hoitaa, ja esikoiseni (-94) on hoitanut myös, olen auttanut jos on joskus pyytänyt. Nuorimmaiset menee syksyllä kouluun, ja saas nähdä minkälaista se nykyään on.

Koulu on kuitenkin aika pitkälti oman motivaation varassa, oppiiko mitään, ei väkisin opi. Tosin jotkut ovat lapsena sellaisia että eivät vaan tajua omaa etuaan, ja vanhempien pitää patistaa pärjäämään paremmin ensimmäisinä vuosina ettei jää muista jälkeen.

Sama täällä. Olisin halunnut, että kokeisiin olisi edes kuulusteltu, mutta kun ei sopinut.

Vierailija kirjoitti:

Sama, tosin olen 90-luvun lapsi. Olin keskiverto koulussa, olisi ollut ihan hyvä jos vanhempia olisi kiinnostanut vähän enemmän, vaikka kyllä se on aina lopulta lapsesta itsestä kiinni.

Kuin minun suustani!

Minäkin huolehdin koulun ihan itse. Läksyt tein jotenkin mutta kokeisiin en koskaan lukenut. En tiennyt että niihin pitäisi lukea.

Äiti joskus kannusti: "et sinä kuitenkaan osaa".

Muutenkin huolehdin asiani itse, hampaiden pesusta lähtien. Paljon on paikkoja hampaissa.

Vasta sitten kun muutin pois kotoa alkoi äitini kiinnostumaan asioistani. Soittelee monta kertaa päivässä ja tunkee nokkansa joka asiaan. Saan nykyään ahdistuskohtauksia aina kun puhelin soi. 😢

Omia lapsiani autan mielelläni kotitehtävissä aina kun pyytävät.

Minä myös hoidin koulun ihan yksin. Eivät vanhemmat edes kyselleet. Maan tapa.

Isä kirjoitti tokariin nimen. Valinnaisaineet valitsin itse ja tietty ne helpot eli käsityö ja kotitalous. Silloin kyllä harmitti kun kukaan ei opastanut. Olis pitänyt ottaa ylimääräinen kieli.

Mäkin hoidin 80- ja 90-luvulla koulunkäyntini itse. Mä olin se, jolla oli jatkuvasti kirjat kotona, tehtävät tekemättä eikä tietoakaan siitä, että tänään olisi pitänyt olla sukset. En oikein ikinä oppinut lukemaan kokeisiin, vaikka olen ollut himolukija siitä asti, kun opin lukemaan. Mulla on todennäköisesti jonkinlainen keskittymishäiriö.

Sinä, joka nohevasti "kannoit huolta", että olen kenties "heikkoon kouluun lapseni laittanut". Kuinkahan mahdat ymmärtää, että tämä koulu on pieni. Siellä on kaksi opettajaa, jotka eivät ole ihan parhaimmistoa alaltaan. Matkaa tähän "lähi"kouluun on 14,5 km. Ei kuule ole vaihtoehtoja. Satun tuntemaan kaikkien lasten vanhemmat ja ongelmamme on yhteinen. Siksi julkean tietää mistä puhun. Että : Voi kuule.