Onko sinulla ollut mies tai naisystävä jonka tiesit aiheuttavan kateutta kavereissa mutta oikeasti et itse ollut innoissasi
Yksi tyttöystävänäi oli todelllinen kaunotar. Kun vein hänet jonnekin missä oli tuttuja pakko myöntää nosti tasoani ja kaikki ihan ihmeissään (kaverit kännissä kysyi suoraan) miten sellaisen olin saanut. En vain jaksanut olla sen kanssa.
Kommentit (20)
Oli. Pitkä, hyvännäköinen nuorempi poikaystävä, jota mm. työkaverit kadehtivat avoimesti. Ei vain ollut minun tyyppiä, vaikka mukava mies olikin.
Ei. En suhtaudu ihmisiin instrumentaalisina välineinä kohottaakseni egoani toisten silmissä. Arvostan eniten oikeita ja hyviä ihmissuhteita.
On ollut. Kuvankaunis, älykäs, empaattinen, sivistynyt, urallaan menestyvä ja sosiaalisesti lahjakas. Ulospäin. Kotona niin henkisesti kuin fyysisestikin väkivaltainen, kontrollinhaluinen, narsistinen kusipää, joka kilahteli milloin mistäkin, pelasi kummalisia pelejään ja valehteli surutta aivan kaikesta vaikkei olisi edes tarvinnut.
Terrorisoi siskoaan kaikilla keksimillään tavoilla ja mielikuvitusta siihen puuhaan tosiaan riitti. Välillä pyyteli muka anteeksi, että saisi hetken päästä vetää taas maton jalkojen alla. Surullista sivusta seurattavaa, vaikka nyttemmin sisko on kai onnistunut pistämään välit kokonaan poikki. Suhteen aluksi selitteli välejään siskoonsa tämän mielenterveysongelmilla mutta kun niitä puheluita aikansa kuunteli niin tuli aika selväksi että kummassa päässä linjaa ne ongelmat olivat.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä roikuin tuossa suhteessa kuitenkin 4v ennen kuin lähdin kävelemään. Eroilmoitusta seurannut paskamyrsky sai suorastaan raamatulliset mittasuhteet, siinä ei ammuksia eikä sivullisia uhreja säästelty. Kannatti kumminkin, vaikka neidin paskapuheita ja juonitteluja joutui jälkikäteen oikomaan vuosia.
Moni kakku päältä kaunis piti kyllä harvinaisen hyvin tässä tapauksessa paikkansa.
Seurustelin ihan mukavan miehen kanssa, joka oli ammatiltaan lääkäri. Ulkonäöllisesti mies ei sytyttänyt ja sängyssä onneton räpeltäjä. Mutta voi luoja, kuinka vanhempani ja työkaverit olivat kiimassa miehen ammatin vuoksi! Nosti statustani selkeästi. Tein kaikkeni että olisin innostunut itsekin miehestä muttei siitä mitään tullut.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin ihan mukavan miehen kanssa, joka oli ammatiltaan lääkäri. Ulkonäöllisesti mies ei sytyttänyt ja sängyssä onneton räpeltäjä. Mutta voi luoja, kuinka vanhempani ja työkaverit olivat kiimassa miehen ammatin vuoksi! Nosti statustani selkeästi. Tein kaikkeni että olisin innostunut itsekin miehestä muttei siitä mitään tullut.
Tässä on juuri nettideittailun ongelma. Keskitytään niin paljon kaikkiin faktoihin että jätetään tapaamatta henkilöitä jotka eivät sovi muottiin mutta jotka kemian puolesta ovat hyviä. Kun kemia toimii ihminen on valmis joustamaan monista faktoista. Moni nainen sanoo esimerkiksi että ei missään tapauksessa 10 vuotta vanhempi saa olla mutta kun oikea mies löytyy 20 vuottakaan ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
On ollut. Kuvankaunis, älykäs, empaattinen, sivistynyt, urallaan menestyvä ja sosiaalisesti lahjakas. Ulospäin. Kotona niin henkisesti kuin fyysisestikin väkivaltainen, kontrollinhaluinen, narsistinen kusipää, joka kilahteli milloin mistäkin, pelasi kummalisia pelejään ja valehteli surutta aivan kaikesta vaikkei olisi edes tarvinnut.
Terrorisoi siskoaan kaikilla keksimillään tavoilla ja mielikuvitusta siihen puuhaan tosiaan riitti. Välillä pyyteli muka anteeksi, että saisi hetken päästä vetää taas maton jalkojen alla. Surullista sivusta seurattavaa, vaikka nyttemmin sisko on kai onnistunut pistämään välit kokonaan poikki. Suhteen aluksi selitteli välejään siskoonsa tämän mielenterveysongelmilla mutta kun niitä puheluita aikansa kuunteli niin tuli aika selväksi että kummassa päässä linjaa ne ongelmat olivat.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä roikuin tuossa suhteessa kuitenkin 4v ennen kuin lähdin kävelemään. Eroilmoitusta seurannut paskamyrsky sai suorastaan raamatulliset mittasuhteet, siinä ei ammuksia eikä sivullisia uhreja säästelty. Kannatti kumminkin, vaikka neidin paskapuheita ja juonitteluja joutui jälkikäteen oikomaan vuosia.
Moni kakku päältä kaunis piti kyllä harvinaisen hyvin tässä tapauksessa paikkansa.
Jos säännöllisesti saa naida todella kaunista naista mies on valmis joustamaan aika monessa asiassa. Jossain vaiheessa tietysti siihen naimiseen alkaa kyllästyä ja sitten huonot puolet alkavat painaa vaakassa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ei. En suhtaudu ihmisiin instrumentaalisina välineinä kohottaakseni egoani toisten silmissä. Arvostan eniten oikeita ja hyviä ihmissuhteita.
Eihän täs ollu kyse mistään egon kohottamisesta vaan huomiosta että näkee kavereiden arvostavan henkilöä kovasti mutta ei itse syty. Monestihan se on toisinpäin, itse syttyy mutta kaverit ihmettelevät eivätkä osaa arvostaa.
Otsikko oli kiinnosta, mutta kun aloitus viestissä alettiin puhumaan jo ihmisten tasoista niin jätän tämän ketjun väliin.
Vierailija kirjoitti:
On ollut, yksi miesmalli joka oli myös suositussa bändissä. Tyyppi oli ihan kiva ja hengailin hänen kanssaan jonkun aikaa, mutta kovin älykäs hän ei ollut...
Sosiaalinen perhonen?
Mä valitsin teininä poikaystävikseni aina ne pojat kenet kaikki muut halusi, vaikka itseäni ei kiinnostanut. Mulla on ollut vaan 3 poika/miesystävää joiden kanssa olin koska itse heistä pidin. Eka niistä oli kuitenkin myös sitä samaa näyttely mies sarjaa. Kyllä se tuntu aina upeelta kun pääs näyttämään muille, että sai sen minkä muut halus. Toka taas oli tosi tavallinen poika. Urheilullinen ja hyvä kroppainen kuitenkin. Kolmannen kanssa perustin perheen. Hänen ei ole koskaan tarvinnut olla yksin vaan aina hänkin on seuraa saanut. Kiltti, fiksu ja ahkera mies, mutta se porukan hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli kiinnosta, mutta kun aloitus viestissä alettiin puhumaan jo ihmisten tasoista niin jätän tämän ketjun väliin.
Sama juttu. Kaikki ihmiset on samantasoisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä valitsin teininä poikaystävikseni aina ne pojat kenet kaikki muut halusi, vaikka itseäni ei kiinnostanut. Mulla on ollut vaan 3 poika/miesystävää joiden kanssa olin koska itse heistä pidin. Eka niistä oli kuitenkin myös sitä samaa näyttely mies sarjaa. Kyllä se tuntu aina upeelta kun pääs näyttämään muille, että sai sen minkä muut halus. Toka taas oli tosi tavallinen poika. Urheilullinen ja hyvä kroppainen kuitenkin. Kolmannen kanssa perustin perheen. Hänen ei ole koskaan tarvinnut olla yksin vaan aina hänkin on seuraa saanut. Kiltti, fiksu ja ahkera mies, mutta se porukan hiljainen.
Nainen arvottaa miehen muutenkin pitkälti sen mukaan miten ympäristö tätä kohtelee. Vanha kikka iskeä naisia on esiintyä kauniin naisen kanssa niin että välittyy vaikutelma että kaunis nainen on miehestä kiinnostunut. Tai olla miesporukassa se äänekkäin ja porukan johtaja. Sen jälkeen naiset ovat perässä.
Vierailija kirjoitti:
On ollut. Kuvankaunis, älykäs, empaattinen, sivistynyt, urallaan menestyvä ja sosiaalisesti lahjakas. Ulospäin. Kotona niin henkisesti kuin fyysisestikin väkivaltainen, kontrollinhaluinen, narsistinen kusipää, joka kilahteli milloin mistäkin, pelasi kummalisia pelejään ja valehteli surutta aivan kaikesta vaikkei olisi edes tarvinnut.
Terrorisoi siskoaan kaikilla keksimillään tavoilla ja mielikuvitusta siihen puuhaan tosiaan riitti. Välillä pyyteli muka anteeksi, että saisi hetken päästä vetää taas maton jalkojen alla. Surullista sivusta seurattavaa, vaikka nyttemmin sisko on kai onnistunut pistämään välit kokonaan poikki. Suhteen aluksi selitteli välejään siskoonsa tämän mielenterveysongelmilla mutta kun niitä puheluita aikansa kuunteli niin tuli aika selväksi että kummassa päässä linjaa ne ongelmat olivat.
Jostain täysin käsittämättömästä syystä roikuin tuossa suhteessa kuitenkin 4v ennen kuin lähdin kävelemään. Eroilmoitusta seurannut paskamyrsky sai suorastaan raamatulliset mittasuhteet, siinä ei ammuksia eikä sivullisia uhreja säästelty. Kannatti kumminkin, vaikka neidin paskapuheita ja juonitteluja joutui jälkikäteen oikomaan vuosia.
Moni kakku päältä kaunis piti kyllä harvinaisen hyvin tässä tapauksessa paikkansa.
En uskalla jättää tyttöystävääni. Pelkään juuri tuota paskamyrskyä. Vaikka melkein yli pään pidempi olenkin, niin tämä on kyllä sellainen tapaus ettei uskalla aina nukahtaakaan :(
Kyllä.
Komea aikuinen mies, kaikki ihan oikeasti kohdallaan. Hyväkäytöksinen, fiksu. Naistenkaatajan maineessa. Mutta hänestä vain puuttui se *jokin*. Yritin kuitenkin, koska todella olisin halunnut rakastua häneen. Ei onnistunut.
Toinen tapaus: Julkisuuden henkilö. Naisten päiväuni julkikuvansa perusteella. Seurustelun aikana paljastui itserakkaaksi naistenvihaajaksi, joka yritti kahlita minua kaikin tavoin etenemästä urallani, määräili miten pukeutua, haukkui perheeni ja ystäväni ja minut harva se päivä. Oli ihana tyyppi silloin kun oli selvinpäin. Harmi että se tapahtui vaan noin kerran kuukaudessa. Tästä huolimatta tunsin aluksi ylpeyttä kun olimme yhdessä. Kyllähän se siitä karisi. :)
Komea miesmalli. Ihan hauska. Mutta pihi ja pikkupervo. En jaksanut kauaa katella...
Minun ex-mieheni on sellainen, joka vaikuttaa olevan todellinen "catch". On pitkä, komea, urheilullinen, juoksee maratoneja, on hyväpalkkaisessa työssä, on koulutukseltaan DI, on fiksu.
Hän on miellyttävää seuraa, jos hän on rentoutunut ja levännyt. Arjessa kaikki vain muuttuu. Mies on työnarkomaani. On hänelle ihan normaalia olla töissä yli puolen yön tai tehdä kotona töitä tietokoneella yöt putkeen. Työrupeamien jälkeen nukkuu sitten päivälläkin ja raivostuu, jos vahingossakin häiritään. Hän on aina oikeassa, eikä näe missään toiminnassaan korjattavaa. Vieraille osaa esittää mukavaa, vaikka läheiset saavat olla varpaillaan, ettei hermostu. Säälittää hänen seuraava naisensa.
Tavismiehelle pelkkä seurustelu on jo niin iso meriitti, että aivan sama millainen se puoliso oikein on. Eli tavallaan kyllä noin mitä kysyt, niin kyllä on ollut. On vaan niin eri asia olla oikeasti naisen kanssa kuin istua yksin iltaisin laatimassa listoja av:lle siitä kuinka naisen pitää olla hoikka ja kaunis.
Joo, parikin kertaa. Molemmat miehet olivat komeita, urheilullisia, fiksuja, sukkelasanaisia -ja äärimmäisen tylsiä. Ensimmäinen tapaus vielä pettikin minua, eli fiksuus oli lopulta vain näytelmää. En oikeastaan edes tiedä, miksi seurustelin heidän kanssaan... Kai minä luulin, ettei itseni kaltaista miestä ole olemassakaan. Onneksi olin väärässä, ja nykyään asun yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa ihan oikeasti viihdyn. :)
Mies ei ollut mikään ihannemies, mutta monen mielestä hyvännäköinen. Mun mielestä ei ollut edes, ei sopinut makuuni. Tein kyllä selväksi heti, että en ole kiinnostunut suhteesta, mutta hengailin seuran ja ok seksin vuoksi hetken aikaa, kunnes miehen olemus ja hajukin alkoi ällöttää. Kauheaa sanoa noin toisesta ihmisestä :( Tästä lähtien olen ottanut huomioon, että joku josta olen kiinnostunut mutta joka ei vastaa tunteisiini saattaa oikeasti ajatella aika ikävästi musta. Se on karkoittanut turhat ihastumiset.
On ollut, yksi miesmalli joka oli myös suositussa bändissä. Tyyppi oli ihan kiva ja hengailin hänen kanssaan jonkun aikaa, mutta kovin älykäs hän ei ollut...