Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että vuosia sitten oli uuden ylioppilaan lähtöpisteet eli 4 ylimääräistä pistettä sen vuoden yliopillaille tasa-arvovaltuutetun mielestä tasa-arvon vastaisia ja nyt sitten on 70-80% kiintiöt? Öh, ei käy omaan logiikkaani. Esimerkiksi Helsingin Yliopistoon hammaslääketieteelliseen on nyt ei-ensikertalaisille jaossa 10+ paikkaa. Tämä ei opetusministeriön mukaan kuitenkaan kohtuuttomasti vaikeuta muiden kuin ensikertalaisten pääsyä. Paskapuhetta, tästä pitäisi valittaa jonnekin.
Ensikertalaiskiintiöt on yliopistolaissa, josta päätti edellinen eduskunta. Eli kannattaa osoittaa ne valitukset sinne suuntaan, ja äänestää ensi vaaleissa valtaan vasemmisto.
No juuri vasurien käsialaahan nuo kiintiöt ovat, opetusministereinä sähläsivät Jukka Gustafsson ja Krista Kiuru. Joo, SDP on vasuripuolue.
Kommenttisi kuvastaa heikkoa hallitustyöskentelyn tuntemusta.
Kuvitteletko, että ministeri voi itsenäisesti tehdä päätöksiä?
Ei muuten voi, pääministerin tehtävä on valtiosäännön mukaisesti johtaa hallituksen politiikkaa.
Ko. hallituksen pääministeri epäonnistui tehtävässään historiallisesti.
Pätkätyöt ovat nykypäivää. Työelämä on muutoksessa. Minä opiskelin "varmalle alalle" maisteriksi ja valmistuin 9 vuotta sitten. Edelleen olen pätkätöissä. Minulla on perhe. Työelämä nyt vaan on tämmöistä.
Mun mielestä ongelma on nyt rakenteellinen eikä tässä auta se, että maisterit opiskelevat uudet ammatit. Täytyy vaan hyväksyä, että vakituiset työsuhteet ovat katoamassa. Kyllä nuoret saavat minun mielestäni olla etusijalla opiskelupaikkoja jaettaessa! Muutoin syrjäytyvät jo heti alkuunsa. Nuoret voivat kansainvälistyä opiskelujen kautta ja lähteä vaikka ulkomaille töihin. Mun mielestä ei kannata kouluttaa samoja ihmisiä uudelleen ja uudelleen.
Yksilötasolla pettymys on suuri, jos odotuksena on vakituinen työpaikka heti valmistumisen jälkeen. Omalla alallani se on utopiaa. Kannattaa hyväksyä nykytilanne ja keksiä uudet arvot elämälleen. Eikä syyttää itseään ainakaan väörästä uravalinnasta. Eihän yksilö voi aavistaa työelämän muutoksia etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Teet mielenkiintoisia oletuksia :D
Yliopistosta olen 5 vuotta sitten valmistunut ja tiedän erittäin hyvin millaisia ihmisiä siellä pyörii. Väitätkö oikeasti, että kaikki yliopistosta valmistuvat ovat erinomaisia työntekijöitä?
Alat olla jo vastenmielinen tuossa omassa erinomaisuudessa piehtaroimisessasi. Sinä hyvä, muut kuuluvat jäkrkyttävään määrään luusereita. Ei uskoisi sinun iässäsi, että tuollainen on enää edes mahdollista.
Kuule, en ole missään kohtaa väittänyt, että kaikki tai suurin osa olisi tuollaisia. Mutta näitäkin ihmisiä kuitenkin on, ja sitä on ihan turha kieltää. En myöskään väitä, että ap olisi työelämätaidoiltaan huono (koska en häntä tunne), mutta pysyn kannassani että osa yliopistosta valmistuneista (kuten amiksesta, ammattikorkeasta jne) sellaisia on, ja vaikka olisi 10 tutkintoa, ei työmarkkinoille ole helppoa päästä.
Vierailija kirjoitti:
Pätkätyöt ovat nykypäivää. Työelämä on muutoksessa. Minä opiskelin "varmalle alalle" maisteriksi ja valmistuin 9 vuotta sitten. Edelleen olen pätkätöissä. Minulla on perhe. Työelämä nyt vaan on tämmöistä.
Mun mielestä ongelma on nyt rakenteellinen eikä tässä auta se, että maisterit opiskelevat uudet ammatit. Täytyy vaan hyväksyä, että vakituiset työsuhteet ovat katoamassa. Kyllä nuoret saavat minun mielestäni olla etusijalla opiskelupaikkoja jaettaessa! Muutoin syrjäytyvät jo heti alkuunsa. Nuoret voivat kansainvälistyä opiskelujen kautta ja lähteä vaikka ulkomaille töihin. Mun mielestä ei kannata kouluttaa samoja ihmisiä uudelleen ja uudelleen.
Yksilötasolla pettymys on suuri, jos odotuksena on vakituinen työpaikka heti valmistumisen jälkeen. Omalla alallani se on utopiaa. Kannattaa hyväksyä nykytilanne ja keksiä uudet arvot elämälleen. Eikä syyttää itseään ainakaan väörästä uravalinnasta. Eihän yksilö voi aavistaa työelämän muutoksia etukäteen.
Kansainvälisiä työmarkkinoita kannattaisi vähän vanhemmankin tähyillä, jos ei Suomessa ura ota tuulta alle. Esimerkiksi suomalaiset insinöörit työllistyvät todella hyvin Saksassa, yhtenä esimerkkinä. Ei pidä jumahtaa paikoilleen.
Toki mahdollinen perhe hidastaa liikkuvuutta, mutta ei perheenkään takia kannata täysin haudata ajatusta ulkomaille lähdöstä - monesti kun asiaa alkaa selvitellä, voi sille kumppanillekin löytyä töitä ja lapset kyllä sopeutuvat ja saavat arvokasta elämänkokemusta.
Olen itse lähtenyt muutama vuosi sitten juurikin Saksaan työttömyyttä pakoon. Perhe tuli puolen vuoden päästä perässä ja hyvin olemme täällä pärjänneet ja viihtyneet. Tuskin ihan lähivuosina takaisinpäin tulemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätkätyöt ovat nykypäivää. Työelämä on muutoksessa. Minä opiskelin "varmalle alalle" maisteriksi ja valmistuin 9 vuotta sitten. Edelleen olen pätkätöissä. Minulla on perhe. Työelämä nyt vaan on tämmöistä.
Mun mielestä ongelma on nyt rakenteellinen eikä tässä auta se, että maisterit opiskelevat uudet ammatit. Täytyy vaan hyväksyä, että vakituiset työsuhteet ovat katoamassa. Kyllä nuoret saavat minun mielestäni olla etusijalla opiskelupaikkoja jaettaessa! Muutoin syrjäytyvät jo heti alkuunsa. Nuoret voivat kansainvälistyä opiskelujen kautta ja lähteä vaikka ulkomaille töihin. Mun mielestä ei kannata kouluttaa samoja ihmisiä uudelleen ja uudelleen.
Yksilötasolla pettymys on suuri, jos odotuksena on vakituinen työpaikka heti valmistumisen jälkeen. Omalla alallani se on utopiaa. Kannattaa hyväksyä nykytilanne ja keksiä uudet arvot elämälleen. Eikä syyttää itseään ainakaan väörästä uravalinnasta. Eihän yksilö voi aavistaa työelämän muutoksia etukäteen.
Kansainvälisiä työmarkkinoita kannattaisi vähän vanhemmankin tähyillä, jos ei Suomessa ura ota tuulta alle. Esimerkiksi suomalaiset insinöörit työllistyvät todella hyvin Saksassa, yhtenä esimerkkinä. Ei pidä jumahtaa paikoilleen.
Toki mahdollinen perhe hidastaa liikkuvuutta, mutta ei perheenkään takia kannata täysin haudata ajatusta ulkomaille lähdöstä - monesti kun asiaa alkaa selvitellä, voi sille kumppanillekin löytyä töitä ja lapset kyllä sopeutuvat ja saavat arvokasta elämänkokemusta.
Olen itse lähtenyt muutama vuosi sitten juurikin Saksaan työttömyyttä pakoon. Perhe tuli puolen vuoden päästä perässä ja hyvin olemme täällä pärjänneet ja viihtyneet. Tuskin ihan lähivuosina takaisinpäin tulemme.
Monen ongelma on juurikin tuo jumahtaminen. On esim ekonomin paperit, mutta asuu jossain 300km päässä kaikista isommista kaupungeista, missä edes teoriassa olisi töitä. Ei siihen auta edes 20 tutkintoa siinä kohtaa.
Mitä tulee ap:n tapaukseen, siihen ns väärän tutkinnon rinnalle kannattaa opiskella vaikka ammattitutkinto tai opettajan pätevyys tai joku tällainen ja katsoa kantaisiko sillä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätkätyöt ovat nykypäivää. Työelämä on muutoksessa. Minä opiskelin "varmalle alalle" maisteriksi ja valmistuin 9 vuotta sitten. Edelleen olen pätkätöissä. Minulla on perhe. Työelämä nyt vaan on tämmöistä.
Mun mielestä ongelma on nyt rakenteellinen eikä tässä auta se, että maisterit opiskelevat uudet ammatit. Täytyy vaan hyväksyä, että vakituiset työsuhteet ovat katoamassa. Kyllä nuoret saavat minun mielestäni olla etusijalla opiskelupaikkoja jaettaessa! Muutoin syrjäytyvät jo heti alkuunsa. Nuoret voivat kansainvälistyä opiskelujen kautta ja lähteä vaikka ulkomaille töihin. Mun mielestä ei kannata kouluttaa samoja ihmisiä uudelleen ja uudelleen.
Yksilötasolla pettymys on suuri, jos odotuksena on vakituinen työpaikka heti valmistumisen jälkeen. Omalla alallani se on utopiaa. Kannattaa hyväksyä nykytilanne ja keksiä uudet arvot elämälleen. Eikä syyttää itseään ainakaan väörästä uravalinnasta. Eihän yksilö voi aavistaa työelämän muutoksia etukäteen.
Kansainvälisiä työmarkkinoita kannattaisi vähän vanhemmankin tähyillä, jos ei Suomessa ura ota tuulta alle. Esimerkiksi suomalaiset insinöörit työllistyvät todella hyvin Saksassa, yhtenä esimerkkinä. Ei pidä jumahtaa paikoilleen.
Toki mahdollinen perhe hidastaa liikkuvuutta, mutta ei perheenkään takia kannata täysin haudata ajatusta ulkomaille lähdöstä - monesti kun asiaa alkaa selvitellä, voi sille kumppanillekin löytyä töitä ja lapset kyllä sopeutuvat ja saavat arvokasta elämänkokemusta.
Olen itse lähtenyt muutama vuosi sitten juurikin Saksaan työttömyyttä pakoon. Perhe tuli puolen vuoden päästä perässä ja hyvin olemme täällä pärjänneet ja viihtyneet. Tuskin ihan lähivuosina takaisinpäin tulemme.
Ulkomailla työskentelyssä on sekin hyvä puoli, että olet muutaman vuoden jälkeen todella paljon halutumpaa työvoimaa myös Suomessa. Kansainvälinen kokemus on aina myyntivaltti työmarkkinoilla, etenkin vientiyrityksiin haettaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Teet mielenkiintoisia oletuksia :D
Yliopistosta olen 5 vuotta sitten valmistunut ja tiedän erittäin hyvin millaisia ihmisiä siellä pyörii. Väitätkö oikeasti, että kaikki yliopistosta valmistuvat ovat erinomaisia työntekijöitä?
Alat olla jo vastenmielinen tuossa omassa erinomaisuudessa piehtaroimisessasi. Sinä hyvä, muut kuuluvat jäkrkyttävään määrään luusereita. Ei uskoisi sinun iässäsi, että tuollainen on enää edes mahdollista.
Kuule, en ole missään kohtaa väittänyt, että kaikki tai suurin osa olisi tuollaisia. Mutta näitäkin ihmisiä kuitenkin on, ja sitä on ihan turha kieltää. En myöskään väitä, että ap olisi työelämätaidoiltaan huono (koska en häntä tunne), mutta pysyn kannassani että osa yliopistosta valmistuneista (kuten amiksesta, ammattikorkeasta jne) sellaisia on, ja vaikka olisi 10 tutkintoa, ei työmarkkinoille ole helppoa päästä.
Ne on ne, joilla nämä taidot ovat heikompia, jotka täällä itkevät ja syyttävät lamaa ja kiintiöitä ja planeettojen asentoa siitä, etteivät saa töitä. Kun tosiasia on, että aktiivinen maisteri vaikka luo itse sen työpaikkansa, eikä alistu mutku tipun tukien ulkopuolelle nyyhnyyh nillitykseen. Sitähän varten niitä maistereita koulutetaan, että veisivät tätä maata eteenpäin tiedoillaan ja taidoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Teet mielenkiintoisia oletuksia :D
Yliopistosta olen 5 vuotta sitten valmistunut ja tiedän erittäin hyvin millaisia ihmisiä siellä pyörii. Väitätkö oikeasti, että kaikki yliopistosta valmistuvat ovat erinomaisia työntekijöitä?
Alat olla jo vastenmielinen tuossa omassa erinomaisuudessa piehtaroimisessasi. Sinä hyvä, muut kuuluvat jäkrkyttävään määrään luusereita. Ei uskoisi sinun iässäsi, että tuollainen on enää edes mahdollista.
Kuule, en ole missään kohtaa väittänyt, että kaikki tai suurin osa olisi tuollaisia. Mutta näitäkin ihmisiä kuitenkin on, ja sitä on ihan turha kieltää. En myöskään väitä, että ap olisi työelämätaidoiltaan huono (koska en häntä tunne), mutta pysyn kannassani että osa yliopistosta valmistuneista (kuten amiksesta, ammattikorkeasta jne) sellaisia on, ja vaikka olisi 10 tutkintoa, ei työmarkkinoille ole helppoa päästä.
Ne on ne, joilla nämä taidot ovat heikompia, jotka täällä itkevät ja syyttävät lamaa ja kiintiöitä ja planeettojen asentoa siitä, etteivät saa töitä. Kun tosiasia on, että aktiivinen maisteri vaikka luo itse sen työpaikkansa, eikä alistu mutku tipun tukien ulkopuolelle nyyhnyyh nillitykseen. Sitähän varten niitä maistereita koulutetaan, että veisivät tätä maata eteenpäin tiedoillaan ja taidoillaan.
Kylläpä se vähän näin on yhteiskunnan näkökulmasta. Tarjotaan ilmainen koulutus (lukukausimaksujahan meillä ei ole, pieni ylioppilaskunnan maksu vain joka tuo mm. tuo terveydenhoidon), tarkoitus on, että nämä ihmiset käyttävät taitojaan tämän yhteiskunnan hyväksi. Hyvinä aikoina kaikille löytyy jotain, kehnoina aikoina täytyy nähdä vaivaa työllistyäkseen. Toisaalta nuo kehnot ajat voivat olla synnyttää jotain hyvääkin: pikkupomot NOKIAlta saavat kenkää, perustavat sen haaveilemansa pienen yrityksen ja joku niistä tuottaa jonkun uuden idean, ihmiset hankkivat uusia tietoja lisäkoulutuksissa tai hyödyntävät omaansa hieman eri alalla kuin ennen, voi tulla uudenlaista tekemistä. Liian hyvä tilanne on staattinen, kakki ovat juuri niissä mukavuusalueissaan eikä kauheasti tarvitse rypistellä minkään uuden ja epävarman kanssa, muutokset mylläyttävät kenttää, syntyy uudenlaisia kombinaatioita ja uusia ajatuksia ja ideoita. Siis yhteiskunnan tasolla näin, tietenkin yksilön kannalta epävarmuus tuntuu pahalta. Osalla pahemmalta kuin toisilla, jotkut ovat valmiimpia muuttamaan työn perässä, hyppäämään uudenlaisiin haasteisiin ja nuo jyväset erottuvat näinä kehnoina aikoina.
Mun mielestä kiintiön ulkopuolelle kuuluisivat ne, jotka ovat jo opiskelleet yhden samantasoisen tutkinnon. Eli jos olet maisteri ja haet maisterintutkintoon, et kuulu ensikertalaisiin. Jos olet amk ja haet amk-tutkintoon, et kuulu ensikertalaiskiintiöön. Ammattikorkeasta ei voi valmistua maisteriksi (YAMK, tiedän, mutta sitä varten vaaditaan työkokemusta, eikä joka alalla YAMK ole edes mitenkään hyödyllinen). Toisin sanoen amk ei ole akateeminen tutkinto ja on enemmän kuin epäreilua, jos amis pääsee yliopistoon helpommin kuin amk, koska molemmat ovat samankaltaisia kouluja, toisessa vain hienostellaan vähän enemmän kun ollaan niin "korkeakoulua",
Se on kyllä jännä, saat sen ilmaisen koulutuksen ja mitä olet valmis antamaan vastineeksi?
Kitinää ja valitusta vai yritätkö edes jotain uutta?
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) yritä muuttaa maailma mieleiseksesi tai 2) sopeudu. No on tavallaan kolmaskin eli valittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) yritä muuttaa maailma mieleiseksesi tai 2) sopeudu. No on tavallaan kolmaskin eli valittaminen.
Kerro tuo kaikille Suomen työttömömille ja katso monennenko kohdalla tulee nenä kipeäksi. Jatka urheasti loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä, saat sen ilmaisen koulutuksen ja mitä olet valmis antamaan vastineeksi?
Kitinää ja valitusta vai yritätkö edes jotain uutta?
Näin puhuu psykopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) yritä muuttaa maailma mieleiseksesi tai 2) sopeudu. No on tavallaan kolmaskin eli valittaminen.
Kerro tuo kaikille Suomen työttömömille ja katso monennenko kohdalla tulee nenä kipeäksi. Jatka urheasti loppuun saakka.
No tottahan tuo on, vaihtoehdot on tee jotain tai tyydy osaasi.
Voihan sitä loputtomiin syytellä vaikkapa vaaleanpunaisia elefantteja, mitä sillä kuvittelee saavuttavansa onkin sitten toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä, saat sen ilmaisen koulutuksen ja mitä olet valmis antamaan vastineeksi?
Kitinää ja valitusta vai yritätkö edes jotain uutta?
Näin puhuu psykopaatti.
Kiitos diagnoosista, olet varmasti pätevä lääkäri, kun ihan kahden lauseen perusteella osaat diagnoosin antaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) yritä muuttaa maailma mieleiseksesi tai 2) sopeudu. No on tavallaan kolmaskin eli valittaminen.
Kerro tuo kaikille Suomen työttömömille ja katso monennenko kohdalla tulee nenä kipeäksi. Jatka urheasti loppuun saakka.
No tottahan tuo on, vaihtoehdot on tee jotain tai tyydy osaasi.
Voihan sitä loputtomiin syytellä vaikkapa vaaleanpunaisia elefantteja, mitä sillä kuvittelee saavuttavansa onkin sitten toinen juttu.
Mitä sinä olet tehnyt työllistääksesi Suomen työttömät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) yritä muuttaa maailma mieleiseksesi tai 2) sopeudu. No on tavallaan kolmaskin eli valittaminen.
Kerro tuo kaikille Suomen työttömömille ja katso monennenko kohdalla tulee nenä kipeäksi. Jatka urheasti loppuun saakka.
No tottahan tuo on, vaihtoehdot on tee jotain tai tyydy osaasi.
Voihan sitä loputtomiin syytellä vaikkapa vaaleanpunaisia elefantteja, mitä sillä kuvittelee saavuttavansa onkin sitten toinen juttu.
Mitä sinä olet tehnyt työllistääksesi Suomen työttömät?
En mitään, mutta olen työllistänyt itse itseni omaan firmaani, kiitos kysymästä.
Eikä vaatinut edes maisterintutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: 1) yritä muuttaa maailma mieleiseksesi tai 2) sopeudu. No on tavallaan kolmaskin eli valittaminen.
Kerro tuo kaikille Suomen työttömömille ja katso monennenko kohdalla tulee nenä kipeäksi. Jatka urheasti loppuun saakka.
No tottahan tuo on, vaihtoehdot on tee jotain tai tyydy osaasi.
Voihan sitä loputtomiin syytellä vaikkapa vaaleanpunaisia elefantteja, mitä sillä kuvittelee saavuttavansa onkin sitten toinen juttu.
Mitä sinä olet tehnyt työllistääksesi Suomen työttömät?
Öö, eikös kysymys pitäisi asetella, mitä Suomen työttömät ovat tehneet työllistääkseen itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä, saat sen ilmaisen koulutuksen ja mitä olet valmis antamaan vastineeksi?
Kitinää ja valitusta vai yritätkö edes jotain uutta?
Onneksi muilla EU-mailla on varaa antaa myös minulle ilmainen koulutus riippumatta siitä, olenko Suomessa hankkinut amk-tutkinnon vai maisterinpaperit. Välttämättä minun ei tarvitse maksaa penniäkään ko. valtiolle, käyn vain tekemässä tutkinnon ja muutan muualle. Eikä kukaan jää itkemään perääni, kun minun tutkintoni maksoi niin paljon yhteiskunnalle.
Ystävällinen kela tietenkin maksaa opintorahan myös ulkomaille ja suomen valtio takaa korotetun lainaosuuteni.
Suomessa opiskeleva ja siinä ohella työskentelevä ihminen taas saa haukut siitä, kun on ikiopiskelija. Kyllähän työttömän maisterin pitää mennä vaikka siivoamaan mielummin kuin lukea itselleen uusi tutkinto. Jokuhan voi vaikka loukkaantua yksilön ratkaisusta, koska hän kokee joutuvansa maksamaan tämän surkimuksen uuden tutkinnon ihan yksin. Sama ihminen maksaa veroillaan kaikki sossupummien tuet, lapsilisät ja maahanmuuttajien avustukset. On se niin väärin, kun työtä tekevää rangaistaan. Kateus on sairaus.
Ensikertalaisten kiintiö nyt tulee kuitenkin eikä sille voi mitään. Yhä edelleen opiskelemaan pääsee myös niitä maistereita, enkä edes usko, että prosentteina luku tulee hirveästi laskemaan. Olen siis pahoillani, mutta sinä työjuhta, oman elämäsi raataja, joudut edelleen kustantamaan kaiken mielestäsi turhan, jota yhteiskunta haluaa rahoittaa, mukaan lukien maisterin uudet opinnot.
Joten voisiko tämän naurettavan riitelyn jo lopettaa.
Lol, no, siellä hallituksessa se vasemmiston sika harrikin oli.