Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden

Vierailija
20.03.2016 |

Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?

Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.

Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.

Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?

Kommentit (546)

Vierailija
281/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

"Bilettänyt, rellestänyt ja sekoillut." - Paikka on teidän, tervetuloa samanhenkiseen tiimiimme!

Katkeruutesi on käsin kosketeltavaa.

Vierailija
282/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko jollekin yllätyksenä, että töissä tarvitaan muutakin kuin kirjatietoa?

Kontakteja, organisointitaitoja, tiimityötaitoja, kykyä ottaa kantaa ja kertoa mielipiteensä, projektinhallintataitoja jne?

Varsinainen pätevyys hankitaan työssä ja kokemuksen kautta, opiskelu antaa sille vasta pohjan. Siksi opiskeluaikana jo kannattaa puuhata mukana kaikessa, mihin nyt ilman virallista tutkintoa mukaan pääsee. On se sitten opiskelijamessujen järjestämistä tai professorin assarina olemista tai pääsykokeiden ja tenttien valvomista. 

Näissä juuri opitaan niitä metataitoja ja luodaan verkostoja.

Pätevyys ja ammattitaito tulevat nimenomaan vain ja ainoastaan sen työn kautta. Vastavalmistuneen ainoat tavat erottua muista ovat arvosanat ja erilaiset opiskelun aikana tehdyt työt tai vapaaehtoisjutut. 

Näistä en itse laita arvosanoille kovin suurta painoa, kunhan nyt ei ihan pelkkää ykköstä ole. Erilaisten projektityökurssien arvosanat kiinnostavat enemmän kuin jotkut perusopinnot opintojen alkuajoilta.

Gradua/lopputyötä myös mielelläni vilkaisen ja arvioin sen kypsyyttä ja ajatusta, mitä siitä löytyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

"Bilettänyt, rellestänyt ja sekoillut." - Paikka on teidän, tervetuloa samanhenkiseen tiimiimme!

Katkeruutesi on käsin kosketeltavaa.

Älä lässytä.

Jokainen tavallinen ihminen, joka on opiskelujensa ohella tehnyt kesät töitä eri paikoissa hyvillä työtodistuksilla on aina pätevämpi kuin kukaan ainejärjestöjen diipadaapajuttuihin ja projekteihin keskittyneistä tai opiskelijapolitiikkaan seonneista puuhastelijoista, vaikka sitten olisi tavallinen, hiljainen tyyppi.

Vierailija
284/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

"Bilettänyt, rellestänyt ja sekoillut." - Paikka on teidän, tervetuloa samanhenkiseen tiimiimme!

Katkeruutesi on käsin kosketeltavaa.

Hei, ei tuon kanssa kannata inttää. Se on pettynyt, koska opiskeli nenä kiinni kirjassa, valmistui ennätysajassa huippuarvosanoin eikä sitä tultukaan repimään töihin. Nyt se syyttää muita siitä, ettei osaa heittää vitsejä ja luulee sen olevan syy kurjuuteensa. Tai sitten ulkonäön.

Vierailija
285/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskustelu on tosiaan aika kauaksi taas kiintiöistä lipsahtanut.

Vierailija
286/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

"Bilettänyt, rellestänyt ja sekoillut." - Paikka on teidän, tervetuloa samanhenkiseen tiimiimme!

Katkeruutesi on käsin kosketeltavaa.

Älä lässytä.

Jokainen tavallinen ihminen, joka on opiskelujensa ohella tehnyt kesät töitä eri paikoissa hyvillä työtodistuksilla on aina pätevämpi kuin kukaan ainejärjestöjen diipadaapajuttuihin ja projekteihin keskittyneistä tai opiskelijapolitiikkaan seonneista puuhastelijoista, vaikka sitten olisi tavallinen, hiljainen tyyppi.

Tavallisuudessa ei ole mitään pahaa. Passiivisuudessa ja negatiivisuudessa taas on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

"Bilettänyt, rellestänyt ja sekoillut." - Paikka on teidän, tervetuloa samanhenkiseen tiimiimme!

Katkeruutesi on käsin kosketeltavaa.

Hei, ei tuon kanssa kannata inttää. Se on pettynyt, koska opiskeli nenä kiinni kirjassa, valmistui ennätysajassa huippuarvosanoin eikä sitä tultukaan repimään töihin. Nyt se syyttää muita siitä, ettei osaa heittää vitsejä ja luulee sen olevan syy kurjuuteensa. Tai sitten ulkonäön.

Sulla on oma kristallipallo mistä näet nämä jutut? Vai psykoosi?

Vierailija
288/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

"Bilettänyt, rellestänyt ja sekoillut." - Paikka on teidän, tervetuloa samanhenkiseen tiimiimme!

Katkeruutesi on käsin kosketeltavaa.

Älä lässytä.

Jokainen tavallinen ihminen, joka on opiskelujensa ohella tehnyt kesät töitä eri paikoissa hyvillä työtodistuksilla on aina pätevämpi kuin kukaan ainejärjestöjen diipadaapajuttuihin ja projekteihin keskittyneistä tai opiskelijapolitiikkaan seonneista puuhastelijoista, vaikka sitten olisi tavallinen, hiljainen tyyppi.

Tavallisuudessa ei ole mitään pahaa. Passiivisuudessa ja negatiivisuudessa taas on.

Aktiivinen ja positiivinen opiskelijapoliitikko ei saisi koskaan duunia meidän firmasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos ei yhdellä maisterin tutkinnolla saa töitä, niin ei niitä saa kahdellakaan. Jos ap:lta puuttuu jotain tiettyä osaamista, hänen kannattaisi tehdä täydentäviä opintoja, esim. 20-30  op jotain alaa, joka toisi selvää lisäarvoa tutkintoon. Lisäksi kannattaa harjoittella viestintätaitoja, sosiaalisia taitoja, kehittää tietoteknisiä taitoja, verkostoitua, osallistua työnhakukoulutuksiin (esim. oma ammattiliittoni järjestää tosi hyviä webinaareja), tehdä vapaaehtoistyötä tms. jotta saa työkokemusta jne. Valitettavasti pelkkä tutkinto ei Suomessa tuo onnea, minkä takia toinen maisteritutkinto ei välttämättä auta, jos työkokemus ja muut taidot ei ole ajan tasalla. 

Jos ap haluaa vaihtaa alaa ihan tyystin, kannattaa tutkia mahdollisuus hakea suoraan maisterivaiheeseen tai avoimen väylän kautta (johon voi hakea vaikka olisi jo kk-tutkintokin). Suoraan maisterivaiheeseen voi yleensä hakea, jos on joku aiempi kk-tutkinto plus perus- ja aineopinnot (esim. avoimen kautta tehtynä) siitä oppiaineesta, johon hakee maisterivaiheeseen. Näin säästäisi vähän aikaa, perus- ja aineopinnot saanee avoimen kautta tehtyä parhaimmillaan 1,5 vuodessa, siihen päälle kaksi vuotta maisteria ja ap on uudella alalla. Samalla kuin opiskelee avoimessa, voisi hyvin tehdä kaikenlaisia töitä joita ap nytkin tekee ja hankkia myös sitä oikeanlaista työkokemusta. 

Täysin uusi tutkinto alusta lähtien opiskeltuna on minusta sulaa hulluutta, ja tuntuu siltä että ap ei ymmärrä omaa vastuutaan omasta työllistymisestään, vaan odottelee että joku tulisi tarjoamaan sopivaa työpaikkaa. Vasta kaksi vuotta valmistumisesta ja oman alan töitä kuitenkin jonkin verran pätkissä tehtynä ei minusta ole mikään mahdoton tilanne. En usko että kokonainen uusi tutkinto auttaisi asiassa sen enempää, kyseessä on ennemminkin asenneongelma.

Hyvä vetää noita mutu-yleistyksiä hatusta, kun ei edes tiedä ap:n todellista tilannetta. Itse olen vierestä seurannut lukioajan ystäviäni, joista pari kouluttautui vaikeasti työllistävälle alalle. Vaikka he keräsivät opiskeluaikoina ties minkälaista kokemusta aktiivisuudellaan, niin kaikilla aloilla töitä ei yksinkertaisesta ole tarpeeksi. Toinen toimi valmistuttuaan pari vuotta täysin alaansa liittymättömissä tehtävissä kunnes uudelleenkouluttautui varmemmalle alalle ja sai normaalin toimeentulon. Toinen teki koulutustasoa vastaamattomia pätkiä alan hommissa ja oli välissä työttömänä. Hän on ollut kohta vuodan taas työttömänä.

Jos on koulutettu 10 henkilöä alalle, jolla on vapaana tulevaisuudessa vain yksi paikka, ei oikeasti ole mitään tehtävissä. Ellei sitten yrittäjäksi halua ja siten ottaa elämänsä riskeeraavaa riskiä. 

Vierailija
290/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapin Yliopistossa ovat myös kiintiöt käytössä.

Vierailija
292/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.

Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.

Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.

Tai sitten se, että alan töitä ei ole olemassa tarpeeksi. Olen sitä mieltä, että uudelleenkouluttautuminen kannattaa, jos maisteritason työtä ei ole riittävästi tarjolla. Siis jos kaikille ei oikeasti riitä sitä työtä, niin aina ihmisiä jää ulkopuolelle. Vaikka kuinka positiivinen persoona olisi, ei niitä uusia työpaikkoja valitettavasti sillä synny.

"Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen." Toki laiskat ihmiset ovat hankalia. Toisaalta epäilen vahvasti, että laiska ihminen olisi ikinä edes päässyt yliopistoon. Kun puhutaan varmoista aloista, tulee mieleen esim. lääkärihommat. Lääkäreitä toimii lääkärihommissa, vaikka lääkärin persoona ei siihen soveltuisi. Jotkut lääkärit pahoittavat aina potilaansa mielen, toiset eivät kuuntele jne. Suosittelen lukemaan palstan ketjun omituisimmista lääkärikäynneistä. Mutta pointti on se, että persoona itsessään ei luo uusia työpaikkoja. Työpaikkoja on kullakin alalla tietty määrä tietyillä paikkakunnilla. Jos hakijoita on liikaa suhteessa avoimiin työpaikkoihin, on turha syytellä hakijoiden persoonallisuuksia, koska ratkaisu ei ole siinä.

Vierailija
294/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tekee mieli avautua... Mä alotin tammikuussa opinnot eräässä Uudellamaalla sijaitsevassa amk:ssa ja jouduin heti ikäväkseni huomaamaan että kyseisen koulun ja sen opetuksen taso on aivan surkea. Ryhmätöitä on erittäin paljon ja ne tuntuvat olevan koko "opetuksen" sisältö ja varsinaista opetusta on todella vähän, lisäksi opintoihini kuuluu pakollisena osana mm. kouluruoan valmistamista ja astiahuoltoa vaikka en edes opiskele ravintola-alaa. Lyhyesti sanottuna oon erittäin pettynyt enkä olisi uskonut että amk voi olla tasoltaan näin kehno. Osa varmaan tajuaa että mistä koulusta on kyse.

Aion nyt kevään yhteishaussa hakea muualle ja harmittaa että tuli menetettyä paikka ensikertalaiskiintiössä opiskelemalla pari kuukautta luokattoman huonossa amkissa. Että uudelleenhakemisen syynä ei välttämättä ole aina huono työllisyystilanne tms. vaan ihan koulun taso. Jos vaihtoehtona on joko haaskata 3,5v elämästään opiskelemalla koulussa joka tuskin antaa kunnollisia valmiuksia työelämään tai keskeyttää opinnot heti alkuvaiheessa ja vaihtaa muualle niin valitsen jälkimmäisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä nyt menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Työllistyminen ei valitettavasti ole aina kiinni vain persoonasta, vaan myös yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat. On eri juttu hakea työtä ainoana hakijana kuin tulla seulotuksi satojen ihmisten joukosta. Totta kai jokaisen kannattaa kehittää itseään työnhakijana ja -tekijänä ihan alasta riippumatta, mutta esimerkiksi AP vaikuttaa olevan tilanteessa, jossa töitä ei vain ole. Hänen punnittavakseen jää sitten, jatkaako työnhakua vanhalla alalla vai kouluttautuuko uudestaan. Jos uudella alalla on helpompi työtilanne tai hän soveltuu sille paremmin, voi opiskelu olla ihan fiksu vaihtoehto.

Vierailija
296/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin oikein, mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä opiskeluaikana, pari vuotta sitten valmistunut ja töissä ollut koko ajan. Olen enemmän tavallinen ja rauhallinen asiantuntija kuin suunapäänäheiluja-hyvätyyppi.

- fuksitoimikunnassa muutamana vuonna lähinnä ottamassa vastaan uusia opiskelijoita

- muutamissa bileissä järjestäjänä

- ratsastuskerhossa järjestin leirejä ja varailin tunteja jne

- pari kertaa ovella ja/tai narikassa auttelemassa eri tapahtumissa

- järjestin opiskelupiirejä 

- koulutusassarina monta vuotta puolipäivätyössä: korjasin tenttejä, harjoitustehtäviä, järjestin opiskelijoiden seminaareja, erilaista sihteeri/hanttihommaa proffille, ylläpidin kurssisivuja netissä (palkkatyö)

- valvoin tenttejä viikottain (palkkatyö)

- valvoin pääsykokeita (palkkatyö)

- opintojen lopulla myös korjasin pääsykokeita (palkkatyö)

- joka kesä alan kesätöissä

Ja kyllä koen, että kaikesta on ollut hyötyä. Paljon olen tavannut ihmisiä, joista on jäänyt opiskelun jälkeenkin hyviä ystäviä. Ja ihan sellaista projekti/tiimi/organisointitaitoa on tullut runsaasti. Työhaastatteluissakin on näitä kyselty monet kerrat.

Vierailija
297/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Työllistyminen ei valitettavasti ole aina kiinni vain persoonasta, vaan myös yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat. On eri juttu hakea työtä ainoana hakijana kuin tulla seulotuksi satojen ihmisten joukosta. Totta kai jokaisen kannattaa kehittää itseään työnhakijana ja -tekijänä ihan alasta riippumatta, mutta esimerkiksi AP vaikuttaa olevan tilanteessa, jossa töitä ei vain ole. Hänen punnittavakseen jää sitten, jatkaako työnhakua vanhalla alalla vai kouluttautuuko uudestaan. Jos uudella alalla on helpompi työtilanne tai hän soveltuu sille paremmin, voi opiskelu olla ihan fiksu vaihtoehto.

Mutta edelleen kun opiskella voi muutakin kuin siellä korkeakoulussa.

Vierailija
298/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mietin oikein, mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä opiskeluaikana, pari vuotta sitten valmistunut ja töissä ollut koko ajan. Olen enemmän tavallinen ja rauhallinen asiantuntija kuin suunapäänäheiluja-hyvätyyppi.

- fuksitoimikunnassa muutamana vuonna lähinnä ottamassa vastaan uusia opiskelijoita

- muutamissa bileissä järjestäjänä

- ratsastuskerhossa järjestin leirejä ja varailin tunteja jne

- pari kertaa ovella ja/tai narikassa auttelemassa eri tapahtumissa

- järjestin opiskelupiirejä 

- koulutusassarina monta vuotta puolipäivätyössä: korjasin tenttejä, harjoitustehtäviä, järjestin opiskelijoiden seminaareja, erilaista sihteeri/hanttihommaa proffille, ylläpidin kurssisivuja netissä (palkkatyö)

- valvoin tenttejä viikottain (palkkatyö)

- valvoin pääsykokeita (palkkatyö)

- opintojen lopulla myös korjasin pääsykokeita (palkkatyö)

- joka kesä alan kesätöissä

Ja kyllä koen, että kaikesta on ollut hyötyä. Paljon olen tavannut ihmisiä, joista on jäänyt opiskelun jälkeenkin hyviä ystäviä. Ja ihan sellaista projekti/tiimi/organisointitaitoa on tullut runsaasti. Työhaastatteluissakin on näitä kyselty monet kerrat.

Minä katsoisin koulutusassarin duunit plussaksi, mutta ennen kaikkea alan kesätyöt. Ei nykyään tarmottomat vässykät ja sosiaaliset idiootit pääse joka vuosi kesätöihin. Muu ei mielestäni kerro hakijasta mitään, ehkä jopa ihmettelisin, jos haastattelussa tekisi numeron noista.

Hienoa, että olet päässyt töihin, toivottavasti ura jatkuu ja palkka juoksee vielä pitkään! Tsemppiä!

Vierailija
299/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.

Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.

Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.

Vierailija
300/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?

Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.

Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.

Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?

Kannattaako lähteä opiskelemaan jos ei ole edes selvittänyt asiaa oikein? Jos sinulla on valmis tutkinto, niin et ole varmaankaan ottanut paikkaa vastaan 2015 keväällä. Kiintiö koskee vain niitä henkilöitä, jotka siitä eteenpäin ottavat opiskelupaikan vastaan.....

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kolme neljä