Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin oikein, mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä opiskeluaikana, pari vuotta sitten valmistunut ja töissä ollut koko ajan. Olen enemmän tavallinen ja rauhallinen asiantuntija kuin suunapäänäheiluja-hyvätyyppi.
- fuksitoimikunnassa muutamana vuonna lähinnä ottamassa vastaan uusia opiskelijoita
- muutamissa bileissä järjestäjänä
- ratsastuskerhossa järjestin leirejä ja varailin tunteja jne
- pari kertaa ovella ja/tai narikassa auttelemassa eri tapahtumissa
- järjestin opiskelupiirejä
- koulutusassarina monta vuotta puolipäivätyössä: korjasin tenttejä, harjoitustehtäviä, järjestin opiskelijoiden seminaareja, erilaista sihteeri/hanttihommaa proffille, ylläpidin kurssisivuja netissä (palkkatyö)
- valvoin tenttejä viikottain (palkkatyö)
- valvoin pääsykokeita (palkkatyö)
- opintojen lopulla myös korjasin pääsykokeita (palkkatyö)
- joka kesä alan kesätöissä
Ja kyllä koen, että kaikesta on ollut hyötyä. Paljon olen tavannut ihmisiä, joista on jäänyt opiskelun jälkeenkin hyviä ystäviä. Ja ihan sellaista projekti/tiimi/organisointitaitoa on tullut runsaasti. Työhaastatteluissakin on näitä kyselty monet kerrat.
Minä katsoisin koulutusassarin duunit plussaksi, mutta ennen kaikkea alan kesätyöt. Ei nykyään tarmottomat vässykät ja sosiaaliset idiootit pääse joka vuosi kesätöihin. Muu ei mielestäni kerro hakijasta mitään, ehkä jopa ihmettelisin, jos haastattelussa tekisi numeron noista.
Hienoa, että olet päässyt töihin, toivottavasti ura jatkuu ja palkka juoksee vielä pitkään! Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä, ja tottakai alan työt painavat eniten. Mutta kyllä tosiaan sekä niihin kesätöihin että ekaan "ihan oikeaan" duuniin kyseltiin kovasti juuri tämäntyyppisiä asioita. Itsekin hämmästyin, että onhan sitä kaikenlaista pientä tullut puuhattua, vaikkei olekaan mikään ainejärjestöaktiivi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt menee vähän puurot ja vellit sekaisin. Työllistyminen ei valitettavasti ole aina kiinni vain persoonasta, vaan myös yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat. On eri juttu hakea työtä ainoana hakijana kuin tulla seulotuksi satojen ihmisten joukosta. Totta kai jokaisen kannattaa kehittää itseään työnhakijana ja -tekijänä ihan alasta riippumatta, mutta esimerkiksi AP vaikuttaa olevan tilanteessa, jossa töitä ei vain ole. Hänen punnittavakseen jää sitten, jatkaako työnhakua vanhalla alalla vai kouluttautuuko uudestaan. Jos uudella alalla on helpompi työtilanne tai hän soveltuu sille paremmin, voi opiskelu olla ihan fiksu vaihtoehto.
Mutta edelleen kun opiskella voi muutakin kuin siellä korkeakoulussa.
Kyllä, mutta joillakin ihmisillä tähtäimessä ovat maisteritason hommat.
No sitten kannattaa tähtäintä muuttaa, jos ei koe pystyvänsä pääsykokeessa riittävään hyvään suoritukseen.
Voih, tulevaisuuteni on TUHOTTU.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Teet mielenkiintoisia oletuksia :D
Yliopistosta olen 5 vuotta sitten valmistunut ja tiedän erittäin hyvin millaisia ihmisiä siellä pyörii. Väitätkö oikeasti, että kaikki yliopistosta valmistuvat ovat erinomaisia työntekijöitä?
Joko mä sanoin, että yksi maisterintutkinto per nuppi.
Jos enemmän useamman haluat voit hankkia sen ulkomailta vaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kannattaako lähteä opiskelemaan jos ei ole edes selvittänyt asiaa oikein? Jos sinulla on valmis tutkinto, niin et ole varmaankaan ottanut paikkaa vastaan 2015 keväällä. Kiintiö koskee vain niitä henkilöitä, jotka siitä eteenpäin ottavat opiskelupaikan vastaan.....
"Et ole ensikertalainen
jos olet jo suorittanut suomalaisen ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon tai
olet ottanut vastaan korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkaneesta koulutuksesta.."
t. besserwisser
ps. epäaktiivisuus jollain tietyllä osa-alueella ei tarkoita sitä, että olisi epäaktiivinen aina ja kaikkialla. Tuli vain mieleen, kun on joskus minuakin pyydetty kommentoimaan teknisiin asioihin liittyen. Vähän paha ottaa aktiivisesti osaa, kun ei tiedä ko. asioista hölkäsen pöläystä, eikä taustoja, eivätkä ne oikeastaan edes omaan työhönkuvaan kuulu. :)
Vierailija kirjoitti:
Joko mä sanoin, että yksi maisterintutkinto per nuppi.
Jos enemmän useamman haluat voit hankkia sen ulkomailta vaikka.
Ja sähän et ole se, joka asiasta päättää.
Vierailija kirjoitti:
Katkerat nillittävät, fiksut ja aikaansaavat tekevät.
Pätee niin aloittajaan kuin moneen kommentoijaankin.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Teet mielenkiintoisia oletuksia :D
Yliopistosta olen 5 vuotta sitten valmistunut ja tiedän erittäin hyvin millaisia ihmisiä siellä pyörii. Väitätkö oikeasti, että kaikki yliopistosta valmistuvat ovat erinomaisia työntekijöitä?
Ja lehmät lentää. Mielenkiintoista, kun en itse ole törmännyt yliopistolla ns. soveltumattomiin persooniin. Ei varmastikaan jokaikinen yliopistosta valmistunut ole huipputyöntekijä. Väitän kuitenkin, että yliopistosta valmistuneiden joukossa on huomattavasti enemmän parempaa työvoimaa kuin esim. toisen asteen koulutuksen hankkineiden tai kouluttamattomien joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mä sanoin, että yksi maisterintutkinto per nuppi.
Jos enemmän useamman haluat voit hankkia sen ulkomailta vaikka.
Ja sähän et ole se, joka asiasta päättää.
Mistäs tiedät? Tuskin olen sitä paitsi mielipiteeni kanssa yksin. Mitä siitäkin tulisi jos ihmiset vaan opiskelis maisterintutkintoja kaiken aikaa ja siten meillä olisi tupla ja triplamaistereita joka niemessä ja notkossa!
Ja mikä huomionarvoisinta, työllistymisessä ei kasa maisterintutkintoja ainakaan auta vaan pikemminkin heikentää työn saantia. Ei kukaan halua palkata nuoruutensa tutkintoihin tuhlannutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Tuota, taidat sotkea useamman vastaajan yhdeksi. Olen aikaisemmin korostanut henkilön omia ominaisuuksia mutta en kirjoittanut tuota kommentoimaasi mielipidettä, mutta osittain olen samaa mieltä. Valitettavasti korkeakouluun etsiytyneillä ihmisillä ei kaikilla ole oikein akateemisiin töihin vaadittavia kykyjä. Painottaako koulu liikaa ulkoaopettelua ja liian vähän tiedon soveltamiskykyjä? Ja ne sosiaaliset taidot ovat varsin välttämättömät, niin ryhmätyö- kuin esiintymistaidot. Ja todennäköisesti tuo toinenkin kommentoija tietää yliopisto-opinnoista ihan oman kokemuksen kautta, kuten minäkin, olen suorittanut useamman sellaisen, tosin kaikki samalta alalta (FK, FL, FT).
Miten maisterivalinnat? Eli moneenkin koulutukseen voi hakea suoraan maisteriopintoihin, mutta riippuen aikaisemmasta opinnoista kestänee enemmän kuin 2 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko mä sanoin, että yksi maisterintutkinto per nuppi.
Jos enemmän useamman haluat voit hankkia sen ulkomailta vaikka.
Ja sähän et ole se, joka asiasta päättää.
Mistäs tiedät? Tuskin olen sitä paitsi mielipiteeni kanssa yksin. Mitä siitäkin tulisi jos ihmiset vaan opiskelis maisterintutkintoja kaiken aikaa ja siten meillä olisi tupla ja triplamaistereita joka niemessä ja notkossa!
Ja mikä huomionarvoisinta, työllistymisessä ei kasa maisterintutkintoja ainakaan auta vaan pikemminkin heikentää työn saantia. Ei kukaan halua palkata nuoruutensa tutkintoihin tuhlannutta.
Meinaatko että henkilön pitäisi olla ikuisesti työtön tai siivooja, jos on opiskellut tutkinnon, joka oli aiemmin työllistävä mutta ei ole enää? Kyllä omat sympatiani ovat noiden puolella ja en ihmettelisi, jos joku menettäisi työkykynsä täysin, ellei mahdollisuuksia annettaisi. "Ei kukaan" on aikamoinen yleistys. Joillakin tuplamaistereilla alat myös tukevat toisiaan ja he tulevat ehkä pärjäämään robotoituvassa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sekään ole reilua jos joutuu odottamaan ensimmäistä opiskelupaikkaa monta vuotta. Aloituspaikkoja on tietty määrä ja niitä ei riitä kaikille. Kun toista ryhmää suosii niin toiset kärsivät väistämättä. Suomessa aloitetaan opinnot kansainvälisesti melko myöhään ja opiskellaan pitkään eli se on syynä asetukseen ensikertalaiskiintiöistä.
Suurempi ongelma on se että moni koulutusohjelmista ei johda ammattiin tai työllistymiseen. Aikoinaan kun julkinen sektori kasvoi ja talouskasvu oli ripeää niin koulutetuilla tai muillakaan ei ollut ongelmia löytää työpaikkaa. Globalisaation, digitalisaation, robotisaation jne. myötä työpaikkoja on vähemmän niin julkisella sektorilla hallinnossa, tehtaissa tai muissa tehtävissä jotka voidaan hoitaa vähemmällä väellä.
Koulutusta pitää entistä enemmän suunnata palveluihin, myyntiin, tuotekehitykseen ja muille kasvusektoreille. Koulutusta pitäisi jossain määrin vähentää huonosti työllistäviltä aloilta kun tuskin on kenenkään etu kouluttaa ketään suoraan kortistoon.
No ihan oikein on, että parhaiten pääsykokeissa onnistuvat pääsevät sisään. Sitten sun pitää hakea vaikka amikseen, jos et osoita akateemisia kykyjä.
No Italiassa ei ole mitään pääsykokeita. Se eka vuosi on ns. pääsyvuosi. Hengailijat ei pääse toka vuodelle.
ts paskat tippuu rattailta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että vuosia sitten oli uuden ylioppilaan lähtöpisteet eli 4 ylimääräistä pistettä sen vuoden yliopillaille tasa-arvovaltuutetun mielestä tasa-arvon vastaisia ja nyt sitten on 70-80% kiintiöt? Öh, ei käy omaan logiikkaani. Esimerkiksi Helsingin Yliopistoon hammaslääketieteelliseen on nyt ei-ensikertalaisille jaossa 10+ paikkaa. Tämä ei opetusministeriön mukaan kuitenkaan kohtuuttomasti vaikeuta muiden kuin ensikertalaisten pääsyä. Paskapuhetta, tästä pitäisi valittaa jonnekin.
Ensikertalaiskiintiöt on yliopistolaissa, josta päätti edellinen eduskunta. Eli kannattaa osoittaa ne valitukset sinne suuntaan, ja äänestää ensi vaaleissa valtaan vasemmisto.
No juuri vasurien käsialaahan nuo kiintiöt ovat, opetusministereinä sähläsivät Jukka Gustafsson ja Krista Kiuru. Joo, SDP on vasuripuolue.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä naurettavaa shaibaa kuin ennakkotehtävien järjestäminen. Jo siinä ollaan eriarvoisessa asemassa: vanhempien luona asuva kullannuppu ehtii panostamaan niiden tekemiseen ihan eri tavalla kuin esim raskasta työtä vääntävä, joka joutuu tekemään vähäisellä vapaa-ajallaan ennakoita. Toisekseen kuka tahansa on saattanut tehdä ne ennakkotehtävät..
sinäkin oot ollut joskus kullannuppu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä alalta sun eka tutkinto on ja mille alalle haluaisit nyt hakea? Miksi haluat tehdä uuden kandi+maisterin? Tee avoimessa uuden oppiaineen opintoja ja sitten voit hakea suoraan maisterivaiheeseen, paljon järkevämpää resurssien käyttöä.
Näin ei voi tehdä, jos on jo ylempi korkeakoulututkinto ennestään.
Todellakin voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri työpaikkoihin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Analyyttista tarkkaa työtä tekevän on oltava analyyttinen, myyntityötä tekevän on oltava työssään myyvä ja ihmisläheinen (huom: työssään, ei 24/7), luovaa työtä tekevän säveltäjän on osattava olla luova... Ja niin edelleen. Jos etsitään myyjää johonkin tiettyyn paikkaan, niin tiedetään mitä etsitään. On kuitenkin älytöntä väittää, että myös säveltäjätyöhön etsittävän henkilön pitäisi olla täysin samanlainen myyjätyöhön etsittävän kanssa. Työt ovat erilaisia, työpaikat ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. :) Ihanteellisesti kaikille löytyy oma sopiva paikka.
Ilman muuta näin. Mutta monissa, ilmeisesti juuri ap:nkin opiskelemassa korkeakoulun opintoalassa ihmisen oma-aloitteisuus ja rohkeus tarttua haasteisiin korostuu. Jos ihminen maisteritutkinnon hankittuaan hankkii elantonsa siivoamalla joko paikkakunta on työllistymisen kannalta mahdoton tai noissa muissa taidoissa on kehittymisenvaraa. Toisen maisteritutkinnon sijaan kannattaisi miettiä omaa osaamistaan ja omaa persoonaa ja miettiä tuolta kannalta lisäkoulutusta. Hankalaa se on työllistyä niillä "varmoilla" aloillakaan jos persoona on työhön vääränlainen. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi, itse on juuri tunnistettava nuo omat vahvuudet ja yritettävä hyödyntää niitä työuraa suunnitellessa.
Tämä ei välttämättä nyt osu ap:en, mutta oikeasti yliopistoista valmistuu järkyttävät määrät ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, tiimityötaitoja ei nimeksikään, aloitteellisuus on nolla, persoona ei sovi mihinkään, missä pitää hieman tuoda itseään ja mielipiteitään esiin (useimmat asiantuntijatyöt), soveltamiskykyä ei juurikaan ole ja ainoa positiivinen taito on lukea tehokkaasti tentteihin. Toki näillekin saattaa paikka löytyä, mutta hankalaa voi olla, etenkin näinä aikoina.
Mielenkiintoista, mutta en yliopistossa ole tuollaisiin tyyppeihin törmännyt. Jaksat hokea tuota persoonaa, sosiaalisia taitoja ja aloitekykyä. Mielestäni nuo ovat kyllä hyvin hallinnassa yliopistoihmisillä. On jollain tasolla ymmärrettävää että henkilö, jolla ei ole yliopistotutkintoa ja joka tietää yliopisto-opinnoista saman verran kuin mato avaruudesta, haluaa lytätä ko. koulutuksen ja korostaa itseään. Mutta rajansa kaikella.
Teet mielenkiintoisia oletuksia :D
Yliopistosta olen 5 vuotta sitten valmistunut ja tiedän erittäin hyvin millaisia ihmisiä siellä pyörii. Väitätkö oikeasti, että kaikki yliopistosta valmistuvat ovat erinomaisia työntekijöitä?
Alat olla jo vastenmielinen tuossa omassa erinomaisuudessa piehtaroimisessasi. Sinä hyvä, muut kuuluvat jäkrkyttävään määrään luusereita. Ei uskoisi sinun iässäsi, että tuollainen on enää edes mahdollista.
Kyllä, mutta joillakin ihmisillä tähtäimessä ovat maisteritason hommat.