Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden

Vierailija
20.03.2016 |

Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?

Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.

Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.

Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?

Kommentit (546)

Vierailija
261/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

90% start-upeista karahtaa kiville. Tosi kiva jos tänne on yksi Supercell eksynyt (josta siitäkin valtaosa ulkomaisessa omistuksessa) mutta turha noita on hehkuttaa. Lähes mikään niistä ei menesty eikä muutaman keskinkertainen menestys vaikuta kansantalouteen pätkääkään.

Nii etää turha yrittää? Tehdäänkö yhteisharakiri? Ne parhaat ideat ostetaan isoihin firmoihin osaksi, tuo yksi menestysmahdollisuus. Ja jos mitään uutta ei yritetä, kuka maksaa kohta sinun työttömyyskorvauksesi? Ei se taida toisiamme palvelemallakaan onnistua.

Mikset ole perustamassa start uppia vaan jankutat täällä loputtomiin naiivia käsitystäsi maailmasta? Kaikki realismi on sinulle selvästi vierasta. Onko kyse jostain kokoomusnuorten toimistosta tulevasta propagandasta?

Olen ihan uusi kommentoija. Puhun vaan mitä olen alalla nähnyt, monesti ne parhaat ideat saatetaan ostaa sisälle osaksi isompaa yritystä. Mutta tosiasia vaan on ettei Suomessa nykyinen teollisuus ja yrityselämä pyöri jos ei niitä uusia innovaatioita saada aikaan. Pitkään elättänyt metsäteollisuus hyvä esimerkki. Jos vaan hinkattaisiin paperia kohta hukuttaisiin siihen kun markkinat pienevät. Sen sijaan Äänekosket sun muut tulevat tuottamaan perinteisen sellun lisäksi kuituua josta tehdään kangasta, kaikkia muitakin komponentteja kuin selluloosaa aletaan hyödyntämään jne. Tuossa hyvin paljon tilaa pikku start upeille miettiä mitä kaikkea puusta voidaan tehdä. Tulevatko omiksi yrityksikseen vai ostataanko niitä osaksi isoja firmoja - vai eikö ajatus lähde lentoon, kaikki mahdollista. Sama IT puolella ja monessa muussa. Varmaa on vain, että paikalleen jämähtäminen ei kannata, kun Suomessa noiden "oikeiden töiden" tekeminen on niin kallista emme hinnalla pysty kilpailemaan.

Vierailija
262/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
263/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

Tämä ärsyttää niitä, jotka ovat käyttäneet kaiken opiskeluajan vain lukemiseen. Realismi iskee siinä, kun ei olekaan niitä muita työyhteisötaitoja, mitä taas monessa mukana olleella monesti on.

Vierailija
264/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette ne yliopistoajat, jos ei töitä löydy? Istutte luennoilla ja odotatte, että maaginen työpaikka aukeaa sinä päivänä, kun todistuksen saatte käteen?

Itse ainakin kävin kaikki mahdolliset rekrytapahtumat (ja niitä oli yliopistolla paljon), yritysvierailut, juttelin yritysluennoitsijoiden kanssa, hain tutkimusapulaiseksi, järjestin opiskelijatapahtumia...

Töissä olin puolipäiväisesti kolmannesta vuodesta alkaen ja täyspäiväisesti heti valmistumisen jälkeen.

Ja tämä ihan lähiaikoina, eli turha kenenkään selittää, että 15 vuotta sitten oli helpompaa työllistyä.

No kyllä oli helpompaa työllistyä 2001 kuin nyt. Itse olen valmistunut 1997 ja silloinkin oli varmaan helpompi työllistyä kuin nyt ja tilanne oli 90-luvun laman jälkeen korjaantumassa vauhdilla.

Luit kai viestistäni, että lähiaikoina. Olen valmistunut 2015 alussa eli vielä aika tuore tapaus. Ihan sama oli työtilanne tuolloin.

Sinulla on ollut vaikutusvaltaisia sukulaisia tai olet ollut erittäin onnekas. 

Ei vaan ahkera ja verkostoitunut kaikessa mahdollisessa.

En pelkästään istunut luennoilla ja kirjoitellut esseitä. Vaan oikeasti olin kaikessa mahdollisessa mukana, minne vaan ehdin.

Eli sinulla on käynyt hyvä tuuri, ei kaikki ahkeroijat pääse töihin.

Tuo on ihmisen vähättelyä. Todellakin jotkut meistä ovat parempia löytämään ja hakemaan töitä.

Oletko hyvännäköinen? Ulkonäölläkin on aika paljon merkitystä työnhaussa vaikka harva haluaa sitä myöntää.

Jepjep, en tiedä yritätkö olla sarkastinen tai hauska vai oletko vaan oikeasti laiska, katkera, pettynyt tms. Ehkä sillä ei ole merkitystä.

Selvästi osuin arkaan paikkaan. 

Luulet osuneesi.

Voit lämmittää mieltäsi sillä, että kyse on ulkonäöstä tai tuurista tai sukulaisista, mutta tosiasia on, että opiskeluaika on yksi elämän parhaita tilaisuuksia verkostoitua. Ne ihmiset, joiden kanssa järjestettiin bileitä, ovat niitä jotka tulevaisuudessa rekrytoivat ihmisiä. Yritysvierailuilla HR-ihmiset ovat paikalla ja syynäävät kävijöitä hyvin tarkkaan. Opiskeluprojektit johtavat start-uppien perustamiseen.

Jos nämä tilaisuudet jättää käyttämättä, voi vaan ihmetellä valmistumisen jälkeen miksi joka oikotien paikkaan hakee monta sataa ihmistä ja miten voisi erottua massasta.

Start-uppeja oikein... voi hyvä luoja. Yhdestäkään ei ole kuultu sen koommin.

Ahaa, eli yritys joka elättää vaikkapa kolme opiskelijakaverusta ei ole minkään arvoinen?

Ja miten luulet, että erilaiset menestyvät firmat on perustettu? Kenties siten, että X tyyppiä yhdessä alkaa tehdä jotain?

Start-upit yleensä elävät aikansa jollain Tekesin yms. rahoilla, kunnes ne loppuvat ja se puuhastelu ja leikkiminen on sitten siinä.

Moni kuolee pois, mutta osa nousee hyvinkin kannattaviksi.

Aika synkkää oikeastaan tuo ajatus, ettei pieniä start-uppeja saisi perustaa. Pitäisikö heti rykäistä kasaan joku Supercell? Joka sivumennen sanoen vuonna 2010 oli kuuden kaveruksen yritys.

90% start-upeista karahtaa kiville. Tosi kiva jos tänne on yksi Supercell eksynyt (josta siitäkin valtaosa ulkomaisessa omistuksessa) mutta turha noita on hehkuttaa. Lähes mikään niistä ei menesty eikä muutaman keskinkertainen menestys vaikuta kansantalouteen pätkääkään.

Nii etää turha yrittää? Tehdäänkö yhteisharakiri? Ne parhaat ideat ostetaan isoihin firmoihin osaksi, tuo yksi menestysmahdollisuus. Ja jos mitään uutta ei yritetä, kuka maksaa kohta sinun työttömyyskorvauksesi? Ei se taida toisiamme palvelemallakaan onnistua.

Mikset ole perustamassa start uppia vaan jankutat täällä loputtomiin naiivia käsitystäsi maailmasta? Kaikki realismi on sinulle selvästi vierasta. Onko kyse jostain kokoomusnuorten toimistosta tulevasta propagandasta?

Olen ihan uusi kommentoija. Puhun vaan mitä olen alalla nähnyt, monesti ne parhaat ideat saatetaan ostaa sisälle osaksi isompaa yritystä. Mutta tosiasia vaan on ettei Suomessa nykyinen teollisuus ja yrityselämä pyöri jos ei niitä uusia innovaatioita saada aikaan. Pitkään elättänyt metsäteollisuus hyvä esimerkki. Jos vaan hinkattaisiin paperia kohta hukuttaisiin siihen kun markkinat pienevät. Sen sijaan Äänekosket sun muut tulevat tuottamaan perinteisen sellun lisäksi kuituua josta tehdään kangasta, kaikkia muitakin komponentteja kuin selluloosaa aletaan hyödyntämään jne. Tuossa hyvin paljon tilaa pikku start upeille miettiä mitä kaikkea puusta voidaan tehdä. Tulevatko omiksi yrityksikseen vai ostataanko niitä osaksi isoja firmoja - vai eikö ajatus lähde lentoon, kaikki mahdollista. Sama IT puolella ja monessa muussa. Varmaa on vain, että paikalleen jämähtäminen ei kannata, kun Suomessa noiden "oikeiden töiden" tekeminen on niin kallista emme hinnalla pysty kilpailemaan.

 "Sama IT puolella ja monessa muussa. Varmaa on vain, että paikalleen jämähtäminen ei kannata, kun Suomessa noiden "oikeiden töiden" tekeminen on niin kallista emme hinnalla pysty kilpailemaan."

Hinta nyt on surkea kilpailuvaltti. Harmi, että Suomessa vallitsee näin vanhanaikainen ajattelu. Hinnalla kilpailevat vain kiinalaiset, intialaiset yms. Jos tuote sen sijaan on laadukas, sille on markkinat. Apple osoittaa tämän. Tätä ei tajuta suomessa. Sipiläkin aattelee, että halvalla sellua täytyy päästä myymään.

Vierailija
265/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Vierailija
266/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuleeko jollekin yllätyksenä, että töissä tarvitaan muutakin kuin kirjatietoa?

Kontakteja, organisointitaitoja, tiimityötaitoja, kykyä ottaa kantaa ja kertoa mielipiteensä, projektinhallintataitoja jne?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
267/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Tuota, oletko ollut koskaan tekemisissä ruotsalaisten asiantuntijoiden kanssa? Tiedätkö milnkälainen maine on suomalaisilla osaajilla? Kansainvälisissä kuvioissa meitä arvostetaan osaamisestamme, mutta meidän ulosantiamme pidetään hyvin kehnona. Ruotsalaiset menestyjät ovat niitä kauniita ja rohkeita. Eli jos niitä kadehdit siihen suuntaan pitäisi mennä. Eikä tosiaankaan ole tarkoitus etsiä mitään hauskuttajia, mutta jos koko sakki on suomalaista - mikään ei varmasti onnistu, ei kannata yrittääkään-henkistä, niin kuinkahan dynaamisen kuvan firmasta saa? Suomalaisissa työpaikoissa kriittisyys on kunniassa, ja se on OK, kunhan mukana on tarpeeksi myös niitä uusien asioiden heittelijöitä, innostujia ja kannustaja. Niitä energiaasyöjiä valittajia on turhan paljon - ja tänne avlle niitä tuntuu konsentroituvan.

Vierailija
268/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Joo, ihmisiä on tasan kaksi ryhmää. Et kai sinä tuollaisella ajattelun tasolla ole päässyt johonkin kouluun?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
269/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

Vierailija
270/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko jollekin yllätyksenä, että töissä tarvitaan muutakin kuin kirjatietoa?

Kontakteja, organisointitaitoja, tiimityötaitoja, kykyä ottaa kantaa ja kertoa mielipiteensä, projektinhallintataitoja jne?

Varsinainen pätevyys hankitaan työssä ja kokemuksen kautta, opiskelu antaa sille vasta pohjan. Siksi opiskeluaikana jo kannattaa puuhata mukana kaikessa, mihin nyt ilman virallista tutkintoa mukaan pääsee. On se sitten opiskelijamessujen järjestämistä tai professorin assarina olemista tai pääsykokeiden ja tenttien valvomista. 

Näissä juuri opitaan niitä metataitoja ja luodaan verkostoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
271/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Tuota, oletko ollut koskaan tekemisissä ruotsalaisten asiantuntijoiden kanssa? Tiedätkö milnkälainen maine on suomalaisilla osaajilla? Kansainvälisissä kuvioissa meitä arvostetaan osaamisestamme, mutta meidän ulosantiamme pidetään hyvin kehnona. Ruotsalaiset menestyjät ovat niitä kauniita ja rohkeita. Eli jos niitä kadehdit siihen suuntaan pitäisi mennä. Eikä tosiaankaan ole tarkoitus etsiä mitään hauskuttajia, mutta jos koko sakki on suomalaista - mikään ei varmasti onnistu, ei kannata yrittääkään-henkistä, niin kuinkahan dynaamisen kuvan firmasta saa? Suomalaisissa työpaikoissa kriittisyys on kunniassa, ja se on OK, kunhan mukana on tarpeeksi myös niitä uusien asioiden heittelijöitä, innostujia ja kannustaja. Niitä energiaasyöjiä valittajia on turhan paljon - ja tänne avlle niitä tuntuu konsentroituvan.

Montako vuotta työelämää sulla on takana ja monessako paikassa? Monessako kv. firmassa?

Vierailija
272/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
273/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Joo, ihmisiä on tasan kaksi ryhmää. Et kai sinä tuollaisella ajattelun tasolla ole päässyt johonkin kouluun?

No aktiiviset on jo leimattu juopoiksi ja epäpäteviksi. Joten olkoot muut sitten tylsiä ja negatiivisia.

Vierailija
274/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Tuota, oletko ollut koskaan tekemisissä ruotsalaisten asiantuntijoiden kanssa? Tiedätkö milnkälainen maine on suomalaisilla osaajilla? Kansainvälisissä kuvioissa meitä arvostetaan osaamisestamme, mutta meidän ulosantiamme pidetään hyvin kehnona. Ruotsalaiset menestyjät ovat niitä kauniita ja rohkeita. Eli jos niitä kadehdit siihen suuntaan pitäisi mennä. Eikä tosiaankaan ole tarkoitus etsiä mitään hauskuttajia, mutta jos koko sakki on suomalaista - mikään ei varmasti onnistu, ei kannata yrittääkään-henkistä, niin kuinkahan dynaamisen kuvan firmasta saa? Suomalaisissa työpaikoissa kriittisyys on kunniassa, ja se on OK, kunhan mukana on tarpeeksi myös niitä uusien asioiden heittelijöitä, innostujia ja kannustaja. Niitä energiaasyöjiä valittajia on turhan paljon - ja tänne avlle niitä tuntuu konsentroituvan.

"Kansainvälisissä kuvioissa meitä arvostetaan osaamisestamme, mutta meidän ulosantiamme pidetään hyvin kehnona."

SUomes täytyiskin peruskoulusta alkaa jo ehdottomasti opettamaan jotain sellaista, että kehittyisi rohkeus esiintymiseen ja ei olisi turhaa ujostelua. Mutta eihän täällä nyt sellaista, sen sijaan jokaiselle aletaan opettaa koodausta, mikä ei varmaan ole ollenkaan tärkeää joakiselle. Vähän liikaa suomessa taas matopelit näyttäytyvvät maan pelastajana parin Rovion ja Supercellin vuoksi. Sinänsä hatunnosto niille, mutta ne työllistävät perin vähän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
275/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Joo, ihmisiä on tasan kaksi ryhmää. Et kai sinä tuollaisella ajattelun tasolla ole päässyt johonkin kouluun?

No aktiiviset on jo leimattu juopoiksi ja epäpäteviksi. Joten olkoot muut sitten tylsiä ja negatiivisia.

Start up tyypillä on argumentaatio hallussa.

Vierailija
276/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Tuskin siinä mitään "oletettiin". On ihan selvä että ulkokultaiset laumasielut hauskuuttajat rekryävät kaltaisiaan, ja tulos on nähtävissä tälläkin hetkellä. Mistä kumpuaa oletuksesi että ne "hyvät tyypit" olisivat myös osaajia? Yritetäänkö tässä nyt rakennella jotain tylsää kahtiajaottelua taas näiden sosiaalisten perhosten ja "ulkoaoppineiden" ns. tylsien tyyppien välille?

Vierailija
277/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Tuota, oletko ollut koskaan tekemisissä ruotsalaisten asiantuntijoiden kanssa? Tiedätkö milnkälainen maine on suomalaisilla osaajilla? Kansainvälisissä kuvioissa meitä arvostetaan osaamisestamme, mutta meidän ulosantiamme pidetään hyvin kehnona. Ruotsalaiset menestyjät ovat niitä kauniita ja rohkeita. Eli jos niitä kadehdit siihen suuntaan pitäisi mennä. Eikä tosiaankaan ole tarkoitus etsiä mitään hauskuttajia, mutta jos koko sakki on suomalaista - mikään ei varmasti onnistu, ei kannata yrittääkään-henkistä, niin kuinkahan dynaamisen kuvan firmasta saa? Suomalaisissa työpaikoissa kriittisyys on kunniassa, ja se on OK, kunhan mukana on tarpeeksi myös niitä uusien asioiden heittelijöitä, innostujia ja kannustaja. Niitä energiaasyöjiä valittajia on turhan paljon - ja tänne avlle niitä tuntuu konsentroituvan.

Montako vuotta työelämää sulla on takana ja monessako paikassa? Monessako kv. firmassa?

20 v, 3 suomalaista, 1 ruotsalainen firma Ruotsissa ja 1 jenkkifirma USA:ssa työskennellessäni. Tietenkin pieni otos, mutta kaikki täällä puhuu kokemuksistaan. MIten sinulla?

Vierailija
278/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä keskustelu nyt rönsyää ihan minne sattuu, mutta rekryjä teen itsekin jonkin verran ja todellakin vastavalmistuneilta kysymme aina onko ollut mukana ainejärjestöissä tai vastaavassa toiminnassa. Vapaaehtoisprojektit ovat aina plussaa hakijalle, tai osa-aikatyö opintojen ohella.

Ei ole kyse siitä onko vitsien heittäjä, vaan siitä, että on valmis tekemään asioita, ottamaan vastuuta ja heittäytymään tilanteisiin. Työelämä on niin muuttuvaa, että me ainakin tarvitsemme dynaamista porukkaa, jotka arvostavat muutakin kuin teoriaa eivätkä jarruta kehitystä. Ja jos ei ole tehnyt mitään muuta kuin opiskellut, ei ole mitään näyttöä siitä, että pystyykään mihinkään muuhun. 

Mikään rekry ei ole riskitön, jolloin mieluiten valitsee sellaisen, joka todennäköisimmin on aktiivinen, vastuullinen ja muuntautumiskykyinen. Joskus menee pieleen, mutta useimmiten on rekryt hyvin onnistuneet.

Vierailija
279/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse useampia akateemisia rekrytoineena väittäisin maistereiden työllistymisen olevan paljon kiinni persoonasta. Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden. Ei töissä(ainakaan niissä tehtävissä joihin itse olen ihmisiä etsinyt) tarvitse niitä ulkoaopiskelijoita jotka eivät suutaan saa auki kun pitäisi puhua tai joilta puuttuu rohkeus soveltaa oppimaansa ja kaivaa tarvittavaa tietoa.  Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö. Ei sitä ehdoin tahdoin työyhteisöön halua negatiivista kaikesta valittajaa jonka mielestä mikään ei koskaan onnistu, tarvitaan niitä asioihin tarttuvia tekijöitä, positiivisuus ja huumorintaju eivät ainakaan miinusta työyhteisössä ole.

"Tuolla arvosteltiin paljon aktiivista nuorta, joka oli verkostoitunut, tehnyt alan töitä ja ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa opiskeluaikaan. Juuri nuo tyypit nousee työnhaussa yli muiden."

"Myös luonne on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin se täällä ilkeästi heitetty ulkonäkö."

No mutta miten tämä käytetty rekrytointitaktiikka nyt sitten näkyy suomalaisyritysten pärjäämisessä?

Eipä ainakaan näy siinä, että ensimmäinenkään suomalaisfirma kykenisi edes silloin tällöin levittäytymään muihin pohjoismaihin, toisin ku esim. ruotsalaisfirmat tänne, joita on pilvin pimein. Sekä ketjuja täällä, että ruotsalaisten tuotteita täällä.

Joten mitä tämä kauniiden ja rohkeiden joukko on saanut aikaan? Ei juuri mitään.

Ehkä teidän firmojen/ rekrytoijien kannattaisikin kääntää asiat täysin päälaelleen ja heittää hevonhelvettiin kaikki ulkokultaisuus vaatimukset ja hauskojen tyyppien rekrytoinnit. Ehkä ne oikeat osaajat ovatkin siinä joukossa, jotka eivät hauskuuta toisia työpaikoilla ja ole muka positiivisia. 

Mistä kumpuaa olettamuksesi, että se tylsien ja negatiivisten nahjusten joukko olisi jotenkin pätevämpää?

Millä negatiivisuuden pystyy toteamaan lyhyen haastattelun aikana? Tai mitä todistaa kyvyistä se, että joku ei heitä läppää työhaastattelussa tai ole kuin naantalin aurinko? 

En tiedä ketään positiivista tai aktiivista ihmistä, joka heittäisi läppää työhaastattelussa, ei se ole se juttu. Mutta jos haet ensimmäistä työpaikkaasi, aika monesti kysytään, mitä muuta olet puuhannut kuin opiskellut viime vuodet. Ja vastaus tähän kertoo paljonkin.

"Bilettänyt, rellestänyt ja sekoillut." - Paikka on teidän, tervetuloa samanhenkiseen tiimiimme!

Vierailija
280/546 |
21.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu nyt rönsyää ihan minne sattuu, mutta rekryjä teen itsekin jonkin verran ja todellakin vastavalmistuneilta kysymme aina onko ollut mukana ainejärjestöissä tai vastaavassa toiminnassa. Vapaaehtoisprojektit ovat aina plussaa hakijalle, tai osa-aikatyö opintojen ohella.

Ei ole kyse siitä onko vitsien heittäjä, vaan siitä, että on valmis tekemään asioita, ottamaan vastuuta ja heittäytymään tilanteisiin. Työelämä on niin muuttuvaa, että me ainakin tarvitsemme dynaamista porukkaa, jotka arvostavat muutakin kuin teoriaa eivätkä jarruta kehitystä. Ja jos ei ole tehnyt mitään muuta kuin opiskellut, ei ole mitään näyttöä siitä, että pystyykään mihinkään muuhun. 

Mikään rekry ei ole riskitön, jolloin mieluiten valitsee sellaisen, joka todennäköisimmin on aktiivinen, vastuullinen ja muuntautumiskykyinen. Joskus menee pieleen, mutta useimmiten on rekryt hyvin onnistuneet.

Ja jatkan vielä, että hiljaisuus tai ujous ei ole mikään syy olla rekrytoimatta, jos tosiaan näyttöä on, että on monenlaista tehnyt. Ja saa asiansa esitettyä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän seitsemän